Ruikuttavia läskejä noin 70 %

Kaveri siteerasi Juha Suorantaa, ja hyvin siteerasikin:
”Minusta vaikuttaa, että olemme jokseenkin tyystin hukanneet elämän intohimon. Intohimon sodassa ja rakkaudessa. 70 prosenttia suomalaisista on ylipainoisia lyllertäjiä ja ruikuttajia, joiden maallisen vaelluksen pyhä kolminaisuus kodin kapakan ja/tai työn ja lähikaupan välillä näyttää olevan yhtä tuskaa. Odotetaan sitä, että jokin määrittelemätön onni tulisi ja veisi suoraan maallisen kulutusonnelaan. Iso osa porukasta on unohtanut elämän nautinnolliset perusasiat: hyvän ravinnon, liikunnan, lukemisen, ystävät ja ihmisenä olemisen yksinkertaisuuden, jokaisen uuden aamun riemun ja pienimuotoisen "kauniin turhuuden" sekä kohtuulliset nautinnot, kuten hyvän viinin. ”
Juha Suoranta, kasvatustieteen professori
171376
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Samaa mieltä olen lainauksesi kanssa. Ihmisten laiskuus ja mukavuudenhaluisuus on kasvanut samassa suhteessa kuin ylipainoisuus eli näin maallikkonakin voisi kuvitella asioilla olevan jokin korrelaatio.

Tekeekö mukavuudenhalu ja kaiken fyysisen tekemisen välttäminen ihmisestä pikkuhiljaa lihavan vai onko lihavuus syy siihen, että ihminen välttelee kaiken fyysisen tekemistä ja kaiken pitäisi olla mahdollisimman mukavaa ja vaivatonta?!

Tiedä häntä. Totuus tuntuu myös olevan lainauksessasi se, että nämä samat ihmiset eivät tee mitään laihtuakseen vaan keksivät lihavuudelleen (lue ruikuttavat) tekosyitä geeneistä, aineenvaihduntasairauksista aina yhteiskunnallisiin epäkohtiin asti. Koskaan syy ei ole heissä itsessään, joten saman logiikan mukaan he eivät myöskään itse voi laihduttaakaan.

Äänestä

Asia on hyvin monisäikeinen, mutta muutamat omaan napaan tuijottajat ovat ottaneet tehtäväkseen syylistää kansan päättäjien virheistä.

Toki se lihominen on oma valinta, mutta se on monasti taustoilaan psyykkinen tapahtuma verrattavissa mihin tahansa mielenjärkkymiseen. On paljon ihmisiä joille on varsin kornia sanoa: miksi syöt itsesi lihavaksi....he ajautuvat tähän tilaan kuten alkoholisti juomiseen.

Se liippaa hyvin läheltä hulluutta, koska taustalla on usein masennus tai vastaava henkinen tila, miksi kukaan ei sano: miksi masennutte ja tulette hulluiksi....sen jokainen tietää että siihen ei oiken voi vaikuttaa.

Äänestä

että niin tämä professori kuin sinäkin olette hoikkia? Ja teillä ei ole mitään paheita? Ai niin, mutta herkuttelu kun on se ainoa pahe, jota ei voi harjoittaa kaapissa. Joten ei kuin ruoskimaan kaikkia yli missipainoisia.

Luepa tuolta alempaa, siellä on hyvä kirjoitus! Lihavuus on sairaus, ja niin on lihavien ihmisten halveksiminenkin.

Äänestä
  • Nykyisin kaikki halutaan nimetä sairaudeksi. Sitten voivatkin "sairaat" livahtaa kaikesta vastuusta. Jos minulta kysytään, niin suurin osa suomalaisista ihmisistä on paitsi ruikuttajia, myös surkeita vastuunpakoilijoita. Aikuisen ihmisen elämään kuuluu vastuu omasta elämästä ja omista teoista. Vielä muutama vuosikymmen sitten tämä ymmärrettiin, ja vastuun pakoilu oli halveksittavaa. Nyt ovat "terapeuttien" ja "ammattiymmärtäjien" leegiot vesittäneet tämänkin.

    Kun lyödään sairauden leima asioihin, jotka eivät sitä ole, niin ainakin taataan ammattiymmärtäjien ammattikunnan pysyminen leivässä ja voissa. Muutenhan nämä kaikki joutuisivat kortistoon. Nyt sen sijaan töitä riittää ja palkka juoksee, kun joka asia on "sairaus", johon tietysti tarvitaan ammattiapua.

    "Voi.. en jaksa mennä ulkoiluttamaan koiraani, olen siis sairas!" "Oi, pidän täytekakusta paljon ja mätän niitä kolme naamaani joka päivä. Olen sairas, voi, SAIRAS, en suinkaan itsekuriton herkkusuu.." "Ahh, työnteko ei minua huvita, olen siis sairas ja pipi, enkä laiska sontiainen.." Jne. jne.

    Millaisen esimerkin tällaiset vastuutaan pakoilevat aikuiset näyttävät lapsille? Turha edes kysyä. Samanlaisia ruikuttajia kasvaa heistäkin.

    Käypä skäribo joskus päiväsaikaan ostoskeskuksessa. Katso ihmisiä oikein tarkasti ja huomaat, kuinka paljon ylipainoisuus ja vakava sellainen on lisääntynyt! Käytävillä vaappuu suuria ihmisiä, ostosten teko jo vaikuttaa monelle olevan raskasta, kun kaupassa joutuu kävelemään.

    Äänestä

  • Kyse ei ole pelkästään lihavuudesta. Vaan yleisestä saamattomuudesta. Esim. jossain Lahdessa perheen isä antoi 37 v. somalin vainota aluksi 12 v. tytärtään 2 vuotta niin, että tämä kulttuurinrikastuttaja lopulta ajoi tytön yli autolla. Jos ei oltais nahjuksia olisi isä jo alussa tehneet monikulttuuristuttajalle selväksi, että homma loppuu nyt, tavalla tai toisella.

    Äänestä

  • T. Eräväinen kirjoitti:

    Nykyisin kaikki halutaan nimetä sairaudeksi. Sitten voivatkin "sairaat" livahtaa kaikesta vastuusta. Jos minulta kysytään, niin suurin osa suomalaisista ihmisistä on paitsi ruikuttajia, myös surkeita vastuunpakoilijoita. Aikuisen ihmisen elämään kuuluu vastuu omasta elämästä ja omista teoista. Vielä muutama vuosikymmen sitten tämä ymmärrettiin, ja vastuun pakoilu oli halveksittavaa. Nyt ovat "terapeuttien" ja "ammattiymmärtäjien" leegiot vesittäneet tämänkin.

    Kun lyödään sairauden leima asioihin, jotka eivät sitä ole, niin ainakin taataan ammattiymmärtäjien ammattikunnan pysyminen leivässä ja voissa. Muutenhan nämä kaikki joutuisivat kortistoon. Nyt sen sijaan töitä riittää ja palkka juoksee, kun joka asia on "sairaus", johon tietysti tarvitaan ammattiapua.

    "Voi.. en jaksa mennä ulkoiluttamaan koiraani, olen siis sairas!" "Oi, pidän täytekakusta paljon ja mätän niitä kolme naamaani joka päivä. Olen sairas, voi, SAIRAS, en suinkaan itsekuriton herkkusuu.." "Ahh, työnteko ei minua huvita, olen siis sairas ja pipi, enkä laiska sontiainen.." Jne. jne.

    Millaisen esimerkin tällaiset vastuutaan pakoilevat aikuiset näyttävät lapsille? Turha edes kysyä. Samanlaisia ruikuttajia kasvaa heistäkin.

    Käypä skäribo joskus päiväsaikaan ostoskeskuksessa. Katso ihmisiä oikein tarkasti ja huomaat, kuinka paljon ylipainoisuus ja vakava sellainen on lisääntynyt! Käytävillä vaappuu suuria ihmisiä, ostosten teko jo vaikuttaa monelle olevan raskasta, kun kaupassa joutuu kävelemään.

    käy ostoskeskuksissa.

    Toistan väitteeni: Lihavuus on suuri ongelma, josta ovat eniten huolissaan ne, jotka ovat itse syntymähoikkia, ja joilla ei itsellään ole mitään paheita.

    Äänestä

  • KL88 kirjoitti:

    Kyse ei ole pelkästään lihavuudesta. Vaan yleisestä saamattomuudesta. Esim. jossain Lahdessa perheen isä antoi 37 v. somalin vainota aluksi 12 v. tytärtään 2 vuotta niin, että tämä kulttuurinrikastuttaja lopulta ajoi tytön yli autolla. Jos ei oltais nahjuksia olisi isä jo alussa tehneet monikulttuuristuttajalle selväksi, että homma loppuu nyt, tavalla tai toisella.

    sanaton.

    Mene tuonne "Maailman menoa" -palstalle, siellä voit kauhistella ja valittaa kaikesta mikä sinua ottaa päähän. Tai kirjoita Seiskalehteen.

    Tämä on terveys- eikä haukkumapalsta.

    Äänestä

  • teillä näyttää ihan yleisesti olevan asenneongelma, tai ainakin sinulla skärikäring.

    On olemassa olotila, jota kutsutaan normaalipainoksi ja sitä kutsutaan normaalipainoksi siksi, että siinä yksilön on normaalia olla. Ylipainoisuus ei ole normaalia eikä välttämättä edes hoikkuus/laihuus. Te oletatte kaikkien ihmisten, jotka eivät ole lihavia, olevan hoikkia tai laihoja. Totuus kuitenkin luojan kiitos on, että suomalaista valtaosa on vielä NORMAALIPAINOISIA. Ihan yhtälailla anorektisia ruoskitaan (katselepas välillä vähähän toisiakin palstoja niin kenties huomaat) siinä missä lihaviakin.

    Äänestä

Mielestäni tuo prosenttiosuus ylipainoisista on aika liioiteltu, riippuen tietysti mikä määritellään ylipainoksi. Mutta 95% suomalaisista on ruikuttajia riippumatta painosta! Sehän on perinteinen suomalainen tapa, kaikesta on valitettava eikä mitään hyvää mistään tai kenestäkään voi koskaan sanoa. Sillä taas ei ole mitään tekemistä painon kanssa.

Äänestä
  • Kyllä ennen suomalaisissa oli sentään vähän sisuakin, jos ruikutettiinkin. Mietipä kuinka tämä maa on raivattu ja viljelty. Ei paljon ollut aikaa potea "masennuksia" ja "syömishäiriöitä", kun yhden perheen piti raivata joku kymmenen hehtaaria ja ojittaa ja huolehtia halloista ja muista.

    Suomeen on nyt viimeisen 10-15 vuoden aikana pesiytynyt omituinen, alkujaan amerikkalainen ilmiö: talk-show todellisuus, missä mikään ei ole kenenkään oma vika ja mieluummin ruikutetaan kuin tehdään asioille jotain. Sotien jälkeen saivat sotainvaliditkin tuosta vaan pistää omat rintamamiestalonsa pystyyn, moni yksikätinen timpurikin perheelleen kodin rakensi. Onnistuisiko se tältä ruikuttajapolvelta? Ei, eipä tietysti. "Ui, sattui ruusun piikki pistämään sormeen, mietitääs ja pohdiskellaanpas sitä traumatisoivaa kokemusta nyt ensin 20 tuntia ja sitten ryhmäterapiaan.."

    Kun ihmisille annetaan liikaa, niin silloin sammuu yrittämisen halu ja vastuun kantaminen. Ihminen tarvitsee oikeasti haasteita, kinkkisiä tilanteita ja sitä, että häntä pidetään vastuullisena omasta elämästään. Yhteiskunta on kuohinnut tämän meistä, koko tämä kulttuuri taitaa tähdätä ihmisten passivoimiseen ja avuttomaksi tekemiseen.

    Sama juttu se on lihavuudenkin kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lihavat eivät olisi lihavia jos 1) söisivät vähemmän, TAI vähäenergisempää ravintoa ja 2) liikkuisivat enemmän. Tietty aina helpompaa on vain voivotella ja samalla vähän pistää viineriä poskeen..

    Äänestä

  • T. Eräväinen kirjoitti:

    Kyllä ennen suomalaisissa oli sentään vähän sisuakin, jos ruikutettiinkin. Mietipä kuinka tämä maa on raivattu ja viljelty. Ei paljon ollut aikaa potea "masennuksia" ja "syömishäiriöitä", kun yhden perheen piti raivata joku kymmenen hehtaaria ja ojittaa ja huolehtia halloista ja muista.

    Suomeen on nyt viimeisen 10-15 vuoden aikana pesiytynyt omituinen, alkujaan amerikkalainen ilmiö: talk-show todellisuus, missä mikään ei ole kenenkään oma vika ja mieluummin ruikutetaan kuin tehdään asioille jotain. Sotien jälkeen saivat sotainvaliditkin tuosta vaan pistää omat rintamamiestalonsa pystyyn, moni yksikätinen timpurikin perheelleen kodin rakensi. Onnistuisiko se tältä ruikuttajapolvelta? Ei, eipä tietysti. "Ui, sattui ruusun piikki pistämään sormeen, mietitääs ja pohdiskellaanpas sitä traumatisoivaa kokemusta nyt ensin 20 tuntia ja sitten ryhmäterapiaan.."

    Kun ihmisille annetaan liikaa, niin silloin sammuu yrittämisen halu ja vastuun kantaminen. Ihminen tarvitsee oikeasti haasteita, kinkkisiä tilanteita ja sitä, että häntä pidetään vastuullisena omasta elämästään. Yhteiskunta on kuohinnut tämän meistä, koko tämä kulttuuri taitaa tähdätä ihmisten passivoimiseen ja avuttomaksi tekemiseen.

    Sama juttu se on lihavuudenkin kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lihavat eivät olisi lihavia jos 1) söisivät vähemmän, TAI vähäenergisempää ravintoa ja 2) liikkuisivat enemmän. Tietty aina helpompaa on vain voivotella ja samalla vähän pistää viineriä poskeen..

    "Ei paljon ollut aikaa potea "masennuksia" ja "syömishäiriöitä", kun yhden perheen piti raivata joku kymmenen hehtaaria ja ojittaa ja huolehtia halloista ja muista." Silloin ammuttiin saman tien koko perhe ja kuoltiin sydäriin pollen taakse. Mutta ei ruikutettu!

    Äänestä

  • T. Eräväinen kirjoitti:

    Kyllä ennen suomalaisissa oli sentään vähän sisuakin, jos ruikutettiinkin. Mietipä kuinka tämä maa on raivattu ja viljelty. Ei paljon ollut aikaa potea "masennuksia" ja "syömishäiriöitä", kun yhden perheen piti raivata joku kymmenen hehtaaria ja ojittaa ja huolehtia halloista ja muista.

    Suomeen on nyt viimeisen 10-15 vuoden aikana pesiytynyt omituinen, alkujaan amerikkalainen ilmiö: talk-show todellisuus, missä mikään ei ole kenenkään oma vika ja mieluummin ruikutetaan kuin tehdään asioille jotain. Sotien jälkeen saivat sotainvaliditkin tuosta vaan pistää omat rintamamiestalonsa pystyyn, moni yksikätinen timpurikin perheelleen kodin rakensi. Onnistuisiko se tältä ruikuttajapolvelta? Ei, eipä tietysti. "Ui, sattui ruusun piikki pistämään sormeen, mietitääs ja pohdiskellaanpas sitä traumatisoivaa kokemusta nyt ensin 20 tuntia ja sitten ryhmäterapiaan.."

    Kun ihmisille annetaan liikaa, niin silloin sammuu yrittämisen halu ja vastuun kantaminen. Ihminen tarvitsee oikeasti haasteita, kinkkisiä tilanteita ja sitä, että häntä pidetään vastuullisena omasta elämästään. Yhteiskunta on kuohinnut tämän meistä, koko tämä kulttuuri taitaa tähdätä ihmisten passivoimiseen ja avuttomaksi tekemiseen.

    Sama juttu se on lihavuudenkin kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lihavat eivät olisi lihavia jos 1) söisivät vähemmän, TAI vähäenergisempää ravintoa ja 2) liikkuisivat enemmän. Tietty aina helpompaa on vain voivotella ja samalla vähän pistää viineriä poskeen..

    Maailma muuttuu ja sen myötä ihmisetkin. Ei ennen tarvittu kuntosalejakaan kunnon kohottamiseen ja ylläpitämiseen, vaan se liikunta tuli siitä pellon raivaamisesta. Nyt kuntosalit ja kaiken maailman fitnessclubit, ovat pullollaan ihmisiä, joilla on omat personaltrainerit ja jotka kaiken muun ajan kulkevat autolla, hissillä, liukuportaissa ym.

    Ja lihavuudesta sen verran, että kannanottosi lihavuuteen on osittain totta, mutta liikaa yksinkertaistettu. Ihan sama kuin alkoholistien kanssa, ei niitäkään olisi, kun eivät joisi alkoholia päihtymistarkoituksessa, mutta sekään ei ole niin yksinkertainen juttu.

    Vaikka tämä on lihavuuspalsta, ei kannata niputtaa kaikkia lihavia yhteen nippuun. Lihavatkin ovat ihmisiä, joita löytyy laidasta laitaan erilaisia. Ihan niin kuin muitakin ihmisiä.

    Äänestä

  • T. Eräväinen kirjoitti:

    Kyllä ennen suomalaisissa oli sentään vähän sisuakin, jos ruikutettiinkin. Mietipä kuinka tämä maa on raivattu ja viljelty. Ei paljon ollut aikaa potea "masennuksia" ja "syömishäiriöitä", kun yhden perheen piti raivata joku kymmenen hehtaaria ja ojittaa ja huolehtia halloista ja muista.

    Suomeen on nyt viimeisen 10-15 vuoden aikana pesiytynyt omituinen, alkujaan amerikkalainen ilmiö: talk-show todellisuus, missä mikään ei ole kenenkään oma vika ja mieluummin ruikutetaan kuin tehdään asioille jotain. Sotien jälkeen saivat sotainvaliditkin tuosta vaan pistää omat rintamamiestalonsa pystyyn, moni yksikätinen timpurikin perheelleen kodin rakensi. Onnistuisiko se tältä ruikuttajapolvelta? Ei, eipä tietysti. "Ui, sattui ruusun piikki pistämään sormeen, mietitääs ja pohdiskellaanpas sitä traumatisoivaa kokemusta nyt ensin 20 tuntia ja sitten ryhmäterapiaan.."

    Kun ihmisille annetaan liikaa, niin silloin sammuu yrittämisen halu ja vastuun kantaminen. Ihminen tarvitsee oikeasti haasteita, kinkkisiä tilanteita ja sitä, että häntä pidetään vastuullisena omasta elämästään. Yhteiskunta on kuohinnut tämän meistä, koko tämä kulttuuri taitaa tähdätä ihmisten passivoimiseen ja avuttomaksi tekemiseen.

    Sama juttu se on lihavuudenkin kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lihavat eivät olisi lihavia jos 1) söisivät vähemmän, TAI vähäenergisempää ravintoa ja 2) liikkuisivat enemmän. Tietty aina helpompaa on vain voivotella ja samalla vähän pistää viineriä poskeen..

    "Sama juttu se on lihavuudenkin kanssa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Lihavat eivät olisi lihavia jos 1) söisivät vähemmän, TAI vähäenergisempää ravintoa ja 2) liikkuisivat enemmän. Tietty aina helpompaa on vain voivotella ja samalla vähän pistää viineriä poskeen.."
    Kauankos kävelet viisi kilometriä itse,reipasta vauhtia,tunnin vai puolitoista?
    Minä olen lihava mbo-olen seisonut vaikka päälläni,seuraan ruokavaliotani,en mätä viinereitä,silti olen pulska,mutta pärjään kakskymppiselle sohvaperunalle kilometrin kävelyssä ja vitosella se putoaa tasavarmasti. Eikä pysy rapuissakaan mukana.
    Pliis,älä viitsi yleistää.

    Äänestä

  • nimimerkki kirjoitti:

    Maailma muuttuu ja sen myötä ihmisetkin. Ei ennen tarvittu kuntosalejakaan kunnon kohottamiseen ja ylläpitämiseen, vaan se liikunta tuli siitä pellon raivaamisesta. Nyt kuntosalit ja kaiken maailman fitnessclubit, ovat pullollaan ihmisiä, joilla on omat personaltrainerit ja jotka kaiken muun ajan kulkevat autolla, hissillä, liukuportaissa ym.

    Ja lihavuudesta sen verran, että kannanottosi lihavuuteen on osittain totta, mutta liikaa yksinkertaistettu. Ihan sama kuin alkoholistien kanssa, ei niitäkään olisi, kun eivät joisi alkoholia päihtymistarkoituksessa, mutta sekään ei ole niin yksinkertainen juttu.

    Vaikka tämä on lihavuuspalsta, ei kannata niputtaa kaikkia lihavia yhteen nippuun. Lihavatkin ovat ihmisiä, joita löytyy laidasta laitaan erilaisia. Ihan niin kuin muitakin ihmisiä.

    Kyllä toki lihavat ihmiset ovat yksilöitä ihan siinä missä laihat ja normaalitkin. Mutta yhteinen nimittäjä löytyy kyllä kaikilta lihavilta (ihan niin kuin laihoilta ja normaaleiltakin): lihavat ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Yhteinen nimittäjä normaalipainoisilla on se, että kulutus ja energiansaanti ovat balanssissa.

    Se tietysti vaihtelee, että mitä lihavat syövät lihoakseen. Yhden heikkous on suklaa, toisen taas suolaiset herkut. Joku käyttää valtavasti voita leivällä ja joku tykkää pullasta.

    Minä en moralisoi, mutta niin lihavuuden kuin alkoholin jne. käytön kanssa pitäisi ihmisiä patistaa parempaan vastuunkantoon. Ei jokainen liikaa ryyppäävä ole alkoholisti, eikä jokainen tupakoitsija ole toivottoman riippuvainen nikotiinista. Ihan samoin on mahdollista ottaa painoasiat hallintaan. Tietysti päätöksen (jos sellaisen tekee) pitää lähteä omasta itsestä. Toisten vuoksi ei kannata alkaa laihduttaa tms, koska silloin tulos ei mitä luultavimmin ole edes kestävä.

    Äänestä

POSIITVINEN ASENNE,,miksi asiat saadaan näyttämään niin musta valkoiselta ?? jos olisi sitä olisi tätä.
hyvät ihmiset antakaa ihmisten olla omana itsenään ja huolehtikaa omasta hyvinvoinnista jos olettekin hoikkia esim. liikkukaa voimistelkaa trenatkaa,,,, kukaan lihava ihminen ei varmaan tule tänne palstoille kertomaan että urheilu tai hoikkuus käy hengen päälle... vaan asenne ei me täällä suureen ääneen ruikuteta palsta kaupalla että tupakka tappaa jos heti niin ainakin myöhemmin tai viinakin vien hengen joskus kun kerran tapakulttuuri sallii kaiken sen terassilla ja baarissa istumisen kukaan ei väheksy sitä mutta annapas olla jos ylipainoinen lyllertää ostoskeskusksessa niin palsta tilaa riittää! mutta kuka on kertonut että lihava kuolee ennemmin kuin laiha!!!!

Äänestä
  • Ei olisi olemassa mitään ongelmaa ainakaan minun elämässäni jos nämä yli-ihmisinä itseään pitävät syntymälaihat eivät minusta ongelmaa tekisi. Koko ikäni olen ollut lihava ja silti oman sarkani kuokkinut. Töitä olen tehnyt pennusta asti ja se on vaatinut liikkumista ja viitseliäisyyttä. Lapset olen synnyttänyt ja hoitanut, en ole vastuuta heistä sysännyt kenellekään. Veroni olen maksanut ja muutkin työttömyysvakuutusmaksut ja eläkemaksut useita kymmeniä vuosia. En ymmärrä mikä minusta tekee ruikuttajan kun asia on päinvastoin. Nämä tyhjäntoimittajat jotka tällä palstalla mestaroivat ovat niitä ruikuttajia. Lihavat sitä ja lihavat tätä! Hankkikaa nyt vihdoinkin se elämä itsellenne. Eihän tätä ininää kukaan jaksa kuunnella.

    Äänestä

Alkuun sanottakoon että kautta koko maailmanshistorian on ollut lihavia ihmisiä.

Nyt niiden määrä on lisääntynyt, sanoisinko räjähdysmäisesti.

Syynä on se että ihminen ei ole sopeutunut tähän elämänmenoon.

Ihmisen elimistö on kehittynyt vuosimiljoonien aikana, ja se toimii hyvin vain kun se liikkuu eikä saa liikaa ravintoa.

Rasvankeräämistaipumus ja lihasten veltostuminen ovat eloonjäämismekanismeja, jota ihminen ja sen sen esi-isät ovat tarvinneet vuosimiljoonien ajan. Välillä lihotaan ja veltostutaan, välillä taas päinvastoin. Periodit tietysti vaihtelivat, ja veltostuminen oli vähäistä koska jotain työtä oli kuitenkin jatkuvasti ja se oli fyysistä.

Nykyisi nämä eloonjäämismekanismit toimivat edellen, mutta ne vaan eivät pysähdy sitten kun ihminen on tarpeeksi lihava ja tarpeeksi veltto. Rasvan kerääminen vaan jatkuu ja jatkuu, ei tule enää "laihoja vuosia" kuten muinoin. Sen pysäytysmekanismia ei ole tarvittu vuosimiljooniin, sellaiselle ei ole ollut tarvetta, vaan nyt ovat ajat muuttuneet. Mutta elimistö on silti tismalleen sama kuin vaikkapa 50000 vuotta sitten.

Lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma, eikä sitä pysty korjaamaan kukaan muu kuin lihavat itse, kukin yksilötasolla, henkilökohtaisesti.

Aiheeseen liittyvää valistusta kyllä saa riittävästi, sanoisinko suut ja silmät täyteetn.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


KL88 kirjoitti:

Kaveri siteerasi Juha Suorantaa, ja hyvin siteerasikin:
”Minusta vaikuttaa, että olemme jokseenkin tyystin hukanneet elämän intohimon. Intohimon sodassa ja rakkaudessa. 70 prosenttia suomalaisista on ylipainoisia lyllertäjiä ja ruikuttajia, joiden maallisen vaelluksen pyhä kolminaisuus kodin kapakan ja/tai työn ja lähikaupan välillä näyttää olevan yhtä tuskaa. Odotetaan sitä, että jokin määrittelemätön onni tulisi ja veisi suoraan maallisen kulutusonnelaan. Iso osa porukasta on unohtanut elämän nautinnolliset perusasiat: hyvän ravinnon, liikunnan, lukemisen, ystävät ja ihmisenä olemisen yksinkertaisuuden, jokaisen uuden aamun riemun ja pienimuotoisen "kauniin turhuuden" sekä kohtuulliset nautinnot, kuten hyvän viinin. ”
Juha Suoranta, kasvatustieteen professori

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu