olen vl nuori ja haluaisin kysyä että mistä tiedän toisen olevan se oikea?? olen seurustellut hyvin vähän aikaa mutta tunnen kumppanini hyvin... Hän on ehdottanut kihloja ja asia on nyt sitten "mietintä myssyn alla"... En tiedä miksi minula on niin epävarma olo, ja kun tarkemmin ajattelen miksi en haluaisi tehdä avioliitto lupausta niin en kyllä löydä siihen mitään hyvää syytä, olen kuitenkin melko nuori vielä, ja haluaisin että omasta avioliitostani tulisi onnellinen kun niin paljon näkee niitä nuoria aviopareja jotka vain ovat menneet naimisiin ja ehkä se totuus siitä avioliiton arjesta onkin tullut karuna vastaan, siperia opettaa...itä esim. teillä on ollut mielessä tai mitä olette ajatelleet kun olette menneet kihloihin ja naimisiin.. Tai siis että kuinka varma olo siinä pitää olla, onko normaalia jos pelottaa?? Minä kyllä tiedän että kyseinen henkilö jonka kanssa tätä avioliittoa harkitsen on kaikella tapaa varmasti hyvä ihminen minulle ja että pärjään hänen kanssaan kyllä, mutta kun en koskaan ole ollut mitenkään palavan rakastunut vaan enemmänkin se on ollut sellaista varmaa ja vakaata rakastamista... onko siis ihan tyhmää heittäytyä vain tunteiden vietäväksi vai mitä minun kannattaisi tehdä?? tiedän että se on minun oma päätös mutta haluaisin teidän muiden vl-avioparien mielipiteitä siitä, millaista se sitten todellisuudessa on..?? kiitokset vain jokaiselle joka voi jotenkin rohkaista..:)
Millaista se
avioliitossa eläminen on??
11802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et mistään tiedä onko se tuleva se oikea. Saarnamiehet puhuvat vastuuttomasti kun puhuvat että Jumalan valtakunnasta löytyy aina se oikea.
Paljon tärkeämpää avioliitossa on elää raamatunmukaisesten rakkauden neuvojen opastuksella kuin totella saarnamiesten löysiä puheita.
Joitain ohjeita:
-toisen kunnioittaminen myös epämieluisissa tilanteissa
-täydellisen luottamuksen ylläpitäminen
-toiselle antaa mahdollisuus elää omana itsenä
-ottaa vakavasti toisen ihmisen luonne, fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi
-jos esim. vaimo on voimiensa äärirajoilla vastuullinen mies säästää vaimon raskaudelta
-lapset ovat Herran lahja ja heistä on kannettava huolta ja rakkautta loppuelämänne ajan
Mitä pitemmälle lykkäät päätöstä, sitä vähemmän ehdit lapsia tehdä, jos hedelmällinen olet. yksi näkökulma.paitsi siis jos hyväksyt ehkäisyn.
Kun itse menin naimisiin, en tuntenut pelkoa. Minusta sinun kannattaa lykätä kihloja jos tunnet pelkoa. Et tunne edes itseäsi etkä tiedä mitä elämältä haluat, kun pelolla suhtaudut. Hoida ensin pelkosi kuntoon ja ota vastuu itsestäsi, sillä jos et osaa itsestäsi vastata, et kykene ottamaan vastuuta muistakaan. Kun olet aikuistunut ja sinut itsesi kanssa, harkitse avioliittoa vasta sitten.
mutta varma pitää olla. Kannattaa mennä naimisiin vasta kun on täysin varma et haluaa sitä..
Menin 10 v sitten naimisiin, saatiin 3 lasta putkeen ja nyt 4s tulollaan. Eka vuodet muutti liian paljon liian nopeasti ja liian NUORENA!! Ei naimisiin pitäs päästää ketään alle 25 v!!!!!!
tuskin sinuakaan olisi jos esi-isäsi olisivat lisääntyneet vasta 25v iässä.
Naimisiinmeno on tosi iso muutos, totta kai se pelottaa. Se tarkoittaa että otat asian vakavasti.
Itse en kans ollut palavan rakastunut. Koin kuitenkin, että tuon kanssa minun on helppo ja vapaa olla, juuri sitä tasaista rakastamista mistä puhuit, ja että Taivaan Isä on johdattanut monella tavalla minun elämääni juuri tätä varten. Avioliitossa ollaan oltu nyt muutama vuosi ja koko ajan on mukavampaa :)
Mutta jos tuntuu, että on liian nuori, niin kannattaa odottaa. Jos se toinen on sinulle tarkoitettu, niin kyllä hänkin odottaa! :)
sis taas tullaan kysymykseen siitä sielupankista? Kaikki sielut siis odottaa jossain varastossa syntymistään ja jos eivät pääse tietyistä siemenistä kehittymään sikiöksi/lapseksi, menevät suoraan... niin minne? Tuo on lähempänä buddhalaisuutta tai hindiä kuin kristinuskoa!
varmaan ainut kommentti joka oli just sitä mit halusinki kuulla.. olen jo päätökseni tehnyt ja kihlajaiset ihan pian... noissa muissa kommenteissa oli aika paljo kaikenlaisat.. mutta ihmiset hei, se sydämen usko, ei mitään ehkäisyjä tai perhesuunittelua...
"mutta ihmiset hei, se sydämen usko, ei mitään ehkäisyjä tai perhesuunittelua..."
sitäkö se on se sydämen usko???
Mutta lähde kuitenkin luottavaisella mielellä matkaa, väsymys voi iskeä mutta turha sitä vielä on miettiä. Näissä lapsiasioissa kokemus tuo monenlaisia ajatuksia.
on varmasti juuri noin, mutta minun mielestäni on rikkaus, kun voin luottaa jumalaan tässä päätöksessä ja siinä että lapsia tulee minulle juuri sopivan verran... eihän kukaan saa enempää taakkaa kannettavakseen kuin jaksaa kantaa, eikös siellä "kirjassa" niin mainita.. kenenkään ei tarvi yli voimiensa tehdä, jos joku kokee paremmaksi säännöstellä lasten tuloa niin sehän on hänen asiansa.. ei käskemällä vaan hyvällä mielellä.. tämäkin sanonta on peräisin raamatusta ja pätee aika useissa tilanteissa.. mutta kiitoksia nyt vain kun viitsitte vastailla... uskotaan ja toivotaan että jumalan enkelit kulkevat minun ja tulevan aviopuolisoni rinnalla kaikissa elämän myrskyissä..
se on ratkaisu tehtävä. Teetpä niin tai näin voi elämässä tulla aikoja jolloin tuntuu, että olisi pitänyt sittenkin valita toisin. tusrhahan sitä on jälestä päin jossitella. Itsekkin menin nuorena naimisiin ja koin yllätyksenä sen miten lapsia tosiaan tulee tasaiseeen tahtiin...ja miten rankkaa on. Mut ei se kuulemma ole vanhana ja viisaanakaan naineilla helpompaa, on jo omat tavat ja muut jutut kun mennään yhteen. Se on iso elämän muutos mutta kyllä siitä selviää;)