Mistä Oasiksen kappaleesta pidätte eniten? Itse tykkään "All around the Worldistä".
Paras Oasis-biisi?
joku vain..
213029
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
-ei niillä oo "parasta" piisiä..eihän se riitä Beatles-tasolle,et kasvattaa samanlaisen otsatukan,pitää olla sävellystaitoakin tarpeeksi..näitä keskinkertaisia bändejä maailmas kyl piisaa..pöh.
Columbia. Ehdottomasti, ehkä...
" What I heard is not what I hear
I can see the signs but they're not very clear "
Ah! Hienoa :)
on Wonderwall.
kyl se on wonderwall tai little by little
Vitun wannabe piitlesit.
wannabe irwin :D
Don't look back in anger on oma suosikkini, ja ehka wonderwall, koko whats the story (morning glory) ? levy on oikeastaan aika hyva.
se on joko stand by me tai ....... niitä on monta en pysty luokittelemaan. live forever ja oasis areenaan ja sassiin.
Mun mielestä tämän maailman mahtavimman bändin ehdottomasti paras biisi on Supersonic.
Se laulu on täyttä oasista. Se on melodisesti hieno, sanat on taattua Noelin siansaksaa. Laulussa sanat eivät ole se pääpointti, vaan se sanoma mikä siitä melodiasta ja muutamasta kantaaottavasta lauseesta murtautuu esiin. Veitsenterävät kitarariffit leikkaavat ilmaa ja menevät suoraan ytimeen, aiheuttavat minulle kylmiä väreitä, kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.
Oasiksen tunnusmerkkejähän on se röyhkeys ja omanarvontunne. He tietävät keitä ovat ja ovat valmiita kertomaan sen kaikille. Laulussa lauletaan: I need to be myself / I can't be no-one else. Tämä lause pelkästään on ollut mulle niin kova juttu, että se on avannut mun silmäni moneen kertaan tässä mun jokapäiväsessä elämässä. Elämä menee eteenpäin omalla voimallaan ja joskus vaan turtuu kaikkeen. Ihmisten välinen kanssakäyminen muuttuu monesti kilpailuksi, ihmiset joita on aina pitänyt ystävään muuttuu tai heistä irtaantuu ja loittonee. Työ ja opiskelu vievät aikaa. Ihminen turtuu siihen omaan arkeensa, eikä huomaa että miltä musta itsestäni nyt tuntuu. Joskus oma itse käy epäselväksi ja silloin on hyvä hetki laittaa levyt soimaan. Muistuttaa itseään siitä, kuka on ja mitä haluaa elämältään. Ei sitten vuosien päästä herää ja huomaa, että elämä meni ohi jossain vaiheessa. Mä herätän itseni unesta kun kuuntelen Supersonicia.
Oasiksen ekalla levyllä Liamin ääni on niin puhdas
ja viaton. Se viehättää mua niillä ekoilla levyilla. Sitten myöhemmin kova keikkailu, huonot elintavat ja ikä ovat karhentaneet Liamin äänen aika toisenlaiseksi. Sitten tältä ekalta levyltä jotenkin kaikissa lauluissa kuuluu läpi se into ja tuoreus, mikä kavereilla on ollut levyn teossa. Se vaan on jotenkin niin hienoa.
Supersonic on mun mielestä hieno biisi! Se vaan on ja pysyy. Lempilaulut saattaa vaihdella päivittäin, mutta tää laulu on sellanen, mikä on se mun all time favourite.
"Rock 'n' Roll Star". Täyttä paahtoa alusta loppuun.
Joo se on totta että Oasisselta ei voi sanoa oikeasti yhtä parasta biisiä olisi aika huono bändi jos joku biisi olisi parempi kuin muut..
Mulla aina vaihtuu se suosikkikappale ja nyt se taitaa olla She is Love
Niin ja sitten tämä Wonderwall on hyvä mutta se on raiskattu
Cast No Shadow on hyvä piisi. se on tehty Verven laulajasta Richard Ashcroftista.
henk. kohtainen suosikkini on "whatever".. sen verran mahtipontinen jousi-avaus ja muutenkin todella tunnelmallinen stadion-biisi. Ei voi olla hoilaamatta mukana kun kappaleen kuulee.
I think you're the same as me
We see things they'll never see
You and I are gonna live forever
We're gonna live forever
Gonna live forever
Live forever
Forever
Who feels love on paras!
Maailman parhaalla bändillä on niin monta hyvää biisiä, että on vaikea valita parasta, mut huonoin on Who feels love.
Bonehead´s bank holiday on erittäin hyvä biisi, mutta ei tietenkään millään tavalla paras.
Kaks ekaa levyä olivat tosi hyviä sen jälkeen on tullu kakkaa pelkästään.
The Verve on paras ja Richard Ashcroft on hyvä sanoittaja sen on myöntänyt jopa Noel Gallagher.
"As he faced the sun he cast no Shadow".
"dedicated to the genius of richard ashcroft".
lähdetään siitä liikenteeseen että the importance of being idle on aivan loistava! sen kun kuulee on pakko ruveta laulamaan mukana. todella mukaansa tempaava biisi!!
Oih, mäkin rakastan Verveä!