Kun lapseni täytti 1 vuotta niin lapsen mummu (Isän puolelta) lähetti kortin muutaman päivän myöhässä syntymäpäivästä. Näin lapsen isän sattumalta kaupungilla tästä seuraavana päivänä, kerroin mummun lähettämästä kortista ja isä kertoi, että äitinsä on ostanut myös lahjan lapselle. Mummu asuu eri kaupungissa ja lapsen isä oli menossa saman viikon viikonloppuna äitiään tapaamaan. No, aikaa kului n. 1,5 kk eikä isä ollut tuonut lahjaa eikä puhunut siitä mitään. Lähetin muutama viikko sitten mummulle tuoreita kuvia pojasta ja kirjoitin mukaan kirjeen, jossa mainitsin tästä lahja-asiasta. En siis odota, että mummu mitään lapselle ostaisi. Halusin vain ilmoittaa hänelle, että jos on jotakin antanut poikansa tuotavaksi niin se ei ole tullut perille. No, lapsen isä sitten tuli viikonloppuna käymään ja toi "lahjan". Muovipussissa oli kirpputorilta ostettu paita (Pesuohjeita ei edes pystynyt lukemaan) ja haalarihousut, joihin oli niskan kohdalle kirjoitettu mustalla tussilla lapsen nimi, koska kangas oli siitä kohtaa jo niin kulunut sekä 2 sukat eikä niitä oltu edes viitsitty paketoida.
En yleensä koskaan itse osta tavaraa kirpputoreilta. Enkä kyllä koskaan menisi ostamaan kenellekään lahjaa kirpputorilta ellei sitten myynnissä olisi aivan uusia vaatteita yms.
En yleensä koskaan itse osta tavaraa kirpputoreilta. Enkä kyllä koskaan menisi ostamaan kenellekään lahjaa kirpputorilta ellei sitten myynnissä olisi aivan uusia vaatteita yms.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Anteeksi vain, mutta olin kuolla nauruun.. Kumpihan tuon lahjuksen oli hankkinut, mummu vai isi? ;)
Itse käyn jonkin verran kirppareilla, mutta lahjoja ei ole tullut mieleeni alkaa sieltä ostelemaan. Mutta miksi ei jos tietäisin lahjan saajan esim. elämäntavaltaan ekologishenkiseksi tmv.
Rahalla (tai siis sen puutteella) ei asiaa voi kuitata koska parilla eurolla (joka luultavasti upposi käytettyihin vaatteisiin) saisi kyllä vaikka uudet sukat tai pienen lelun (esim. pallon).
Ja vaivannäkö ennen kaikkea; vaikkei olisi rahaa kuin pieneen lahjaan, niin siitäkin voi saada suuren kun näkee hiukan vaivaa paketointiin, korttiin, luonnonkukkakimppuun jne. Lahjassa kai tärkeintä on ajatus ja tässä tapauksessa se oli mielestäni pahasti kateissa.
mummu ostaa aina kirppareilta vaatteita :) olen sanonutkin ettei kannata uusia ostaa kun lapsi kasvaa niin nopeasti että turhaan tuhlaa, kun ei kerkeä edes montaa kertaa käyttämään. Eikös ajatus ole tärkein? En ikinä kehtaisi valittaa lahjasta jonka toinen antaa.
En sentään henkilökohtaisesti mummulle aio lahjasta valittaa. Kyllä kaikki joiden kanssa asiasta olen keskustellut ovat olleet "huuli pyöreänä" tällaisesta käytöksestä. Ei meidän suvussa ole ollut tapana lahjoja kirpputorilta ostaa vaikkemme mitään rikasta porukkaa ole. Oma äitinikin, joka on työttömänä ja jolla on itselläänkin jo 7 lasta ja 4 lastenlasta ostaa lahjat kaupasta. Tällä kyseisellä mummulla on vähemmän lapsia joille ostaa ja käy vielä töissä. Eihän lahjan osto siis pakollista ole enkä halua, että kukaan vastentahtoisesti mitään lapselleni ostaa. Ymmärrän jos muuten ostaisi vaatteita kirppikseltä, mutta että lahjaksi.
Ei lapsi tässä iässä niin kovasti kasva, että sen takia kirpparilta tarvitsisi ostaa. Lapselle mahtuu edelleen joitakin vaatteita, jotka on joululahjaksi saanut. Mulla ei ole vaatteita kaapit pullollaan, kaikkia vaatteita tulee käytettyä kyllä enemmän kuin muutaman kerran :)
Heh.. Minun mummoni on aina antanut minulle lahjaksi jotain älyttömän vanhoja kirppari(?) tavaroita.. Ja nyt hän tuo lapsellenikin samanlaisia lahjoja.. Itse en ole asiaa yhtään ajatellukkaan kun olen tottunut saamaan semmoisia lahjoja, mutta muut kyllä katsoo silmät pyöreänä jos näkee lahjat=)
Hirvee haloo tommosesta jutusta? Vaikket muka lahjaa edes oottanut..
kuitenkin ap. kyseli sen lahjan perään kun sitä ei ajoissa kuulunut. Kyseli suoraan lahjan antajalta !!! Aika moukkamaista minusta.
Ja toisaalta, eikö lahjan antaja saa päättää mitä lahjaksi hankkii ja vastaanottaja tas sen kelpuuttaako hän saamaansa lahjaa.
Jos ap. suvussa ei ole ollut tapana asioida kirpputoreilla niin eihän se kiellä muita siellä asioimasta. Kierrätys on kestävän kehityksen mukaista ajattelua ja asiana erittäin hyvä.
En ODOTTANUT lahjaa mummulta, koska hän ei ole juurikaan ollut lapsesta kiinnostunut. Kerran on nähnyt n. 3,5kk iässä. Jouluna oli ostanut ihan kaupasta yöhaalarin. Olen lähettänyt lapsesta kuvia postin kautta ja kirjoitellut kuulumisia. Mielestäni mummuus ei ole lahjoista kiinni, kyllä lapsi enemmän siitä saisi, että näkisi mummuaan säännöllisesti. Lahjat ovat toissijainen asia.
Tämä lahja-asia kismittää siksi, että tiedän sen olevan silkkaa kiusantekoa. En usko, että mummulla on edes mitään lahjaa ollut, lapsen isä vain sanoi niin minulle. Isä on varmasti itse käynyt vaatteet ostamassa ja kaiken lisäksi tuo ne likaisina ja ne haisevat todella paljon miesten hajuvedeltä. En uskalla edes haalaria alkaa pesemään, koska siihen on mustalla tussilla kirjoitettu. Voi vielä sotkea kaikki muut pestävät vaatteet enkä rupea yhtä haalaria koneessa pesemään ja ihoni ei kestä käsinpesua.
En pidä sellaisesta, että luvataan jotain eikä pidetä lupauksia. Tai kerrotaan, että mummulla on lapselle lahja eikä lahjaa sitten tuoda kuin vasta siitä mainitessani myöhemmässä vaiheessa. Kyllä tuon nyt näkee, että lahja on äkkiä vain ostettu, kun ei ole edes viitsitty paketoitu.
Mielestäni se, että mummu lähetti synttärikortin oli hieno ele ja siksi siitä lapsen isälle kerroin.
"ap. kyseli sen lahjan perään kun sitä ei ajoissa kuulunut. Kyseli suoraan lahjan antajalta !!!"
Etkö ymmärtänyt, että hän mainitsi ex-anopilleen lahjasta, koska olisi lahjan antajaakin kohtaan ollut kurjaa jos lahjaa ei koskaan olisikaan toimitettu. Hän ei siis kysellyt lahjaa tyyliin "missäs lahjukset" vaan olisi varmasti halunnut muun kirjeen mukana kiittää lahjasta jos sellainen olisi perille saapunut. Ajatteli kenties, että on mummullekin oikeudenmukaista tietää ettei lahja ole koskaan saapunutkaan!
Eikä tässä minun silmääni millään muotoa kielletty ketään käymästä kirpputorilla!
Kun itse ostan lahjan, en tosiaankaan ajattele itseäni vaan lahjan saajaa! Haluan ilahduttaa lahjallani, en kummastuttaa tai pahoittaa mieltä.
Jos arvostaa kirpputorilahjoja, niin voi ostaa sellaisen itselleen tai sellaiselle kenen tietää ajattelevan samoin.
Pitäisi osata erottaa oleellinen. Itse harrastan kirpputoreja ja muutoinkin ekologista ajattelutapaa/elämäntapaa, mutta en tyrkytä sitä muille tai osta käytettyä lahjaksi.
Jonkun mielestä kristinuskokin on asiana erittäin hyvä, ole siis sinäkin kiitollinen kun saat uskovaiselta raamatun lahjaksi!
Tiedätkö, minä voisin kuvitella, että minun mummi tekis jotain tuollaista. Ei se kyllä vielä ole kirppareilta mitään meidän pojalle ostanut, mutta mitenkään en yllättyis jos sellaista tekis. Meidän mummi kun ei aina ajattele asioita loppuun saakka. Oon tullut sihen tulokseen, että ihan mielikuvituksen puutteesta tekee joitain asioita.
Suosittelen että jätät tuollaiset jutut ihan toiseen arvoon. Tuosta sun jutusta tuli kyllä yks ajatus mieleen. Voisko olla että mummu on antanut rahaa lapsellesi, jonka isä on sitten käyttänyt omiin menoihinsa. Sitten poika on käynyt ostaan kirpputorilta jotain halvalla.
Lapsen isä on ennenkin valehdellut lahjoista. Silloin on ollut tosin kyse lahjoista, jotka hän itse on luvannut ostaa. En todellakaan yllättyisi, jos mummu olisi antanut pojalleen rahaa lahjan ostoon ja poika olisi sen rahan käyttänyt johonkin muuhun ja ajatellut sitten ettei osta lapselleen lahjaa. Kuvitteli, että pystyy taas kerran "höynäyttämään" minua. Tämän takia en antanutkaan asian olla vaan kirjoitin kirjeessä mummulle lahja-asiasta. Olisi se jo hänenkin aika tietää mimmoinen poikansa on. Tätä poikaa kun on kohdeltu kuin pumpulissa ja edelleenkin vaikka ikää on jo yli 30 ja lapsiakin 3.