Itselläni on 3 lasta ja miehelläni 1.
Ollaan eletty yhdessä noin 3 vuotta ja
mieheni lapsi on ns. etälapsi, meillä
joka toinen viikonloppu ja lomia jos
Äitinsä armollisesti suo.
Olemme mieheni kanssa tavanneet erojemme
jälkeen,siis suhteemme ei ole erojen syy
vaan seuraus.
Minulla on viileän kohteliaat välit exääni
ja asiat rullaavat hyvin.
Mieheni exä on taas exä suoraan painajaisista.
Heti kun kuuli miehen tavanneen uuden, alkoi
suureen ääneen vaatia miestä takaisin (vaikka
oli häädön uhalla ulos ajanut).
Lapsi ei saisi tavata minunlaista huoraa,
idioottia , haisevaa lumppua jne. ollenkaan.
Lapsi ei saisi tulla isänsä luo ja vuoroin
haukutaan isä alimpaan helvettiin ja vuoroin
rukoillaan takaisin.
Kiusanteosta voisi kirjoittaa romaanin, oikeudessa ollaan oltu ja sosiaalihuolto
on laittanut mieheni exän tarkkailuun ja
välillä heillä käytyään soittanut isälle,
että voisitko hakea lapsen, kun on exä
on niin "väsynyt".
Kaikki sujui lapsen kanssa hyvin, kun hän oli
pienempi, nyt meillä on alkanut käydä Äitinsä
pieni kahdeksanvuotias kopio.
Kaikki se mitä Äitinsä suusta pääsee muuttuu
lapsen mielessä todeksi ja pienestä viattomasta
tytöstä on alkanut tulla katkera kaikkea vaativa
(siis tavaraa) mököttäjä. Mikään ei enää
kelpaa, ei ruoka, ei tavarat, ei leikkiseura.
Miksi joku haluaa tuhota lapsensa suhteet
isäänsä ja tehdä lapsen sieluun turhaan
haavoja?
Eikö itsekkyydellä ja kaikki minulle asenteella
ole Suomessa enää mitään rajaa?
Itsekin voisin haukkua omaa exääni ( lähti 12 v. nuoremman matkaan yllättäen) lapsilleni, mutten
voi,koska se sattuisi lapsiani.Lapset kuitenkin
rakastavat omia vanhempiaan, molempia, vaikkei
toinen niin haluaisikaan.
Sydämeni itkee verta, kun näen surun mieheni
silmissä, kun ainoa syy lapsen ja isän välien
huonontumiselle on äidin katkeruus ja viha.
Ja sydämeni itkee myös tuon pienen tytön puolesta,
jolle eron aiheuttama tuska ei ollut äidin
mielestä riittävää vaan sitä pitää jatkaa
vuositolkulla, kun saa vaan tehdä kiusaa.
Kauniista ja ihaninista hetkistä lapsen kanssa
on tullut miehelle valtava rasite, saanko
tänään lapsen mukaani, mitä lapsen äiti
taas huutaa lapsen kuullen.
Mies haluaa nähdä rakasta lastaan ja hän on aina
tervetullut meille, vaikka kokonaankin.
Mutta mitä sitten kun henkiset voimavarat loppuu,
mitä sitten kun mies huokaa, että lapsen saanti
tuon exän kanssa oli elämän suurin virhe.
Miksi pitää kiusata toinen ihminen niin loppuun,
että välillä toivoo,ettei lasta olisi tehtykään.
Ja niille naikkosvihaajille, on se hienoa
jos tälläista yli nelikymppistä tavallista
pulliasta kutsutaan naikkoseksi, jotenkin tulee
sellainen hemaiseva pakkaus mieleen...peili
kyllä kertoo sen oikean totuuden kun sinne
uskaltaa kurkata.
Ollaan eletty yhdessä noin 3 vuotta ja
mieheni lapsi on ns. etälapsi, meillä
joka toinen viikonloppu ja lomia jos
Äitinsä armollisesti suo.
Olemme mieheni kanssa tavanneet erojemme
jälkeen,siis suhteemme ei ole erojen syy
vaan seuraus.
Minulla on viileän kohteliaat välit exääni
ja asiat rullaavat hyvin.
Mieheni exä on taas exä suoraan painajaisista.
Heti kun kuuli miehen tavanneen uuden, alkoi
suureen ääneen vaatia miestä takaisin (vaikka
oli häädön uhalla ulos ajanut).
Lapsi ei saisi tavata minunlaista huoraa,
idioottia , haisevaa lumppua jne. ollenkaan.
Lapsi ei saisi tulla isänsä luo ja vuoroin
haukutaan isä alimpaan helvettiin ja vuoroin
rukoillaan takaisin.
Kiusanteosta voisi kirjoittaa romaanin, oikeudessa ollaan oltu ja sosiaalihuolto
on laittanut mieheni exän tarkkailuun ja
välillä heillä käytyään soittanut isälle,
että voisitko hakea lapsen, kun on exä
on niin "väsynyt".
Kaikki sujui lapsen kanssa hyvin, kun hän oli
pienempi, nyt meillä on alkanut käydä Äitinsä
pieni kahdeksanvuotias kopio.
Kaikki se mitä Äitinsä suusta pääsee muuttuu
lapsen mielessä todeksi ja pienestä viattomasta
tytöstä on alkanut tulla katkera kaikkea vaativa
(siis tavaraa) mököttäjä. Mikään ei enää
kelpaa, ei ruoka, ei tavarat, ei leikkiseura.
Miksi joku haluaa tuhota lapsensa suhteet
isäänsä ja tehdä lapsen sieluun turhaan
haavoja?
Eikö itsekkyydellä ja kaikki minulle asenteella
ole Suomessa enää mitään rajaa?
Itsekin voisin haukkua omaa exääni ( lähti 12 v. nuoremman matkaan yllättäen) lapsilleni, mutten
voi,koska se sattuisi lapsiani.Lapset kuitenkin
rakastavat omia vanhempiaan, molempia, vaikkei
toinen niin haluaisikaan.
Sydämeni itkee verta, kun näen surun mieheni
silmissä, kun ainoa syy lapsen ja isän välien
huonontumiselle on äidin katkeruus ja viha.
Ja sydämeni itkee myös tuon pienen tytön puolesta,
jolle eron aiheuttama tuska ei ollut äidin
mielestä riittävää vaan sitä pitää jatkaa
vuositolkulla, kun saa vaan tehdä kiusaa.
Kauniista ja ihaninista hetkistä lapsen kanssa
on tullut miehelle valtava rasite, saanko
tänään lapsen mukaani, mitä lapsen äiti
taas huutaa lapsen kuullen.
Mies haluaa nähdä rakasta lastaan ja hän on aina
tervetullut meille, vaikka kokonaankin.
Mutta mitä sitten kun henkiset voimavarat loppuu,
mitä sitten kun mies huokaa, että lapsen saanti
tuon exän kanssa oli elämän suurin virhe.
Miksi pitää kiusata toinen ihminen niin loppuun,
että välillä toivoo,ettei lasta olisi tehtykään.
Ja niille naikkosvihaajille, on se hienoa
jos tälläista yli nelikymppistä tavallista
pulliasta kutsutaan naikkoseksi, jotenkin tulee
sellainen hemaiseva pakkaus mieleen...peili
kyllä kertoo sen oikean totuuden kun sinne
uskaltaa kurkata.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hirvittävän paha mieli tuli luettuani viestisi. Ei millään jaksa ymmärtää ihmisen mieltä, mikä ihme tekee toisen noin katkeraksi. Itsekin uusperheellinen eikä mieleeni tulisi koskaan sotkea lapseni ja hänen isänsä välejä millään tavoin. Päinvastoin sitä koittaa parhaansa että lapsella säilyisi rakastava ja turvallinen suhde molempiin vanhempiinsa läpi elämään. Toivon teille kaikkea hyvää ja voimia sekä kärsivällisyyttä tuskalliseen tilanteeseenne. Yrittäkää itse parhaanne lapsen kanssa ja selvittää hänelle asioita parhaaksi katsomallanne tavalla. Ja ole lohtuna miehellesi, hänellä on varmasti tavattoman vaikeaa..
ja vaimonsa. Sehän on selvä että katumus siitä seuraa. Ja ohan oikeinhan se onet äidit suojelee lapsiansa, ei niitä nyt jokaisen seuraan voi laskea.
Jos isä lapsiansa rakastaa, niin ei ole mitään estettä eikö hän voisi heitä tavata. Turha sitä on äitiä syyllistää. Äiti tekee sen, mikä on lapselle oikein ja hyväksi. Noin minäkin ajattelen, et kun lähtee lähtee kokonaan. Jättäköön taakse sen, minkä haluaa, mutt turha ruinata takasin. Turha itkeä jos lumput valitsee. Sehän riitää miehille, jotka lapsensa ja vaimonsa hylkää. Katukoot, iteppähän tiensä valitsee.
että mies oli heitetty ulos...! Avioeroja nyt vain tapahtuu, ei se ole lapsensa hylkäämistä jos asuu eri osoitteessa.
Alkuperäiselle kirjoittajalle: Tsemppiä sinulle. Kuulostaa niin minun elämältäni. Minäkin tapasin mieheni kun hänen erostaan oli kulunut jo vuosia ( siis ei minun syyni ). Hänen exänsä muuttui mahdottamaksi minun astuttua kuvioihin ja meillä käy kaksi teini-ikäistä äitinsä kopiota.
Jaksan päivän kerrallaan. Mieheni on kuitenkin kaiken sen arvoinen. Lapset vain etääntyvät isästään turhaan...
se äiti heitti isän ulos. Nyt haukkuu uutta rouvaa,isää,kaikkia.
Ovat tavanneet vasta erojen jälkeen.
Kannattaa opetella lukemaan kunnolla ennenkuin tulee puskista huutelemaan.
Siis tuo exvaimohan halusi eron, vieläpä yksipuolisesti ja vaati miestä muuttamaan
häädön uhalla heti omasta talosta "kun yhteiselämä on sietämätöntä" hänelle.
Ja vielä niistä uusista "lumpuista", mikä sinä
olet jos tapaat uuden rakkauden ja jatkat elämääsi.Oletko sinäkin silloin uusi lumppu?
Taisit lukea väärin, minut jätti exmieheni toisen
takia ei tuo nykyinen mieheni entistä vaimoaan.
Kannattaisi sinunkin keskittyä tulevaan , eikä
elää vanhassa katkeroituneena.
Ei vanhoja jauhava, vihainen ja katkera ihminen
houkuta ketään rinnalleen.
Hymyä huuleen niin jokainen ihminen näyttää
houkuttelevalta ja puoleensavetävältä, jos sen
sijaan keskittyy jauhamaan exästä ja kuinka
kurjaa ja hirveää elämä on, niin silloin
kiertää kaikki kaukaa.
juttelemaan asioistasi jonkun ammatti-ihmisen kanssa, perheneuvolassa osaavat ohjata psykologeille, tms.
Joskus menee tosiaan hermot sinunlaisten kanssa! Se "vaimohan" oli ite heittänyt miehen pihalle, joten eläköön sitten sen mukaan. Ei ihmiset oo mitään pelinappuloita, ei lapset eikä myöskään aikuiset.
juttelemaan kasvotusten miehesi ex:n kanssa.
Kahden kesken.
"Kauniista tehdään rumaa"!!!!
Miten sinun mielestä avioero, tai perheen hajoaminen on kaunista????
Ainoastaan näin voi ajatella vain se perheenrikkoja!! Ei normaalit ihmiset, oli syy sitten kenen tahansa.
Jos kaunista on lasten kaipaus ja risa perhe, isän hylkäämäksi jääminen ym, niin sanoisin että noin ajatteleva ei ole täysin terve.
Pahuutta kyllä mahtuu maailmaan, ja joistakinko se on sitten kaunista!
Perheen hajoamisesta aina syytetään äitiä, ja hän kun puolustaa, sitten hän on jo kiusantekijä! Sitä on normaalin täysijärkisen ihmisen hyvin vaikea käsittää!!!
Ole tarkkana, ettei ope huomaa sinun pelleilevän viihdesivuilla :)
Ja sinä tunnut omaavan tämän lapsellisen käsityksen että hups, tulee paha nainen ja rikkoo perheen ja voi kamalaa, kaikki on nyt sen "noidan" syytä... vai? Liittoon tarvitaan aina kaksi ja myös eroon tarvitaan aina kaksi. Ja eikös tässä nyt nimenomaan ollut nainen halunnut ensin eroon miehestään muttei kai sitten kaikki mennytkään kuten hän olisi halunnut!!!
Aikuiset järkevät ihmiset kyllä voivat hoitaa asiat niinkin että erotilanteessakin lapset laitetaan etusijalle ja asiat järjestetään niin että siitä jälkikasvu mahdollisimman vähän kärsii. Kaksi perhettä voi oikein hoidettuna olla lapselle rikkaus, ei kärsimys, mietippä vähän sitä.
Saa kyllä heti kuvan, että itse olisit juuri tämän aloittajan nykyisin miehen entisen vaimon kaltainen!
Miten isä on hylännyt lapsensa jos äiti itse on miehen laittanut pellolle ja sitten tekee tapaamiset yms. mahdollisimman hankalaksi ja alkaa aivopestä jalkikasvua? Mietihän nyt vähän mitä kirjoitat. Kuulostaa tekstisi kaikkea muuta kuin "normaalilta täysjärkiseltä" ihmiseltä.
Niin, tuossa se eräiden naisten sairaalloisuus näkyy. Ensin halutaan erota mutta sitten kun huomataan ettei yksin ihan kivaa olekaan niin haluttaisikin mies takaisin tanssimaan sen oman pillin mukaan. Ja siitähän se vasta riemu syntyy kun huomataan että sillähän onkin uusi vaimo ja uusi perhe. Ei jumal... että pistää vihaksi tuollaiset naiset.
Ihan sydämestäni toivon että kaikki tuon kaltaiset ihmiset jää kuitenkin loppujen lopuksi yksin, keinukoot sitten harmaahapsina siellä keinutuoleissaan ja miettikööt että mitä tuli tehtyä, oikeus se tapahtuu aina tavalla tai toisella uskon minä. Sitä saa mitä tilaa. Ennenmmin tai myöhemmin.
melkein sama tilanne.puolison lapset meillä puolet ajasta ehkä siksi pysyneet tasapainoisina eivätkä ole tulleet äitinsä kopioiksi.Olemme päästäneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kaikki syytökset ja pitäneet mahdollisimman normaalina elämämme.Huomaa että lapset viihtyy meidän luona paremmin.Tsemppiä!
Minun ja ex miehen lapset kun asuvat minun luona, eivätkä vietä aikaa koskaan isän ja hänen naistensa kanssa, niin he ovat menestyneitä koulussa, iloisia, tasapainoisia, ja täydellisä lapsia/nuoria. Meidän ei tarvi edes päästää asioita toisesta korvasta sisään eikä toisesta ulos, koska sellasta asiaa ei vastaan tule, että tarvitsisi edes niistä naisista puhua, emme alistu niin alas.
Lapsemme viihtyy minun luona loistavasti, eikä kaipaa epämääräisiä ja epätoivoisia ihmisiä elämäänsä. En uskaltaisi edes päästää heitä niin katkerien ihmisten luokse, mitä täälläkin on saanut lukea, että ollen todella onnekas, kun olen osannut valita oikein, mitä saa tehdä ja mitä ei!! Tsemppiä!
puuhistasi? Aiotko joskus maailmassa saada päättötodistuksen? Mene välillä kissapalstalle provoilemaan. Aika hyvin rakennetut hahmot sinulle/teillä, mutta välillä lipsahtaa.
aikuiset lapsesi, nyt ovat taas lapsia ja nuoria.... Ole tarkkana hahmoja rakentaessasi.
Meillä on vastaava tilanne lapset ovat meillä aina 2xpidennetyn viikon lopum kuussa. Lapset viihtyy meillä minun (isän) ja nykyisen kaverini luona.
Ongelmaksi vaan nousee se, etteivät he tahtoisi palata äidin luo yhdessä vietetyjen aikijan jälkeen vaan tahtoisivat jatkaa tätä tasapainosta elämää täällä meillä.
Ongelmaksi nousee se, että mikäli aion tulevaisuudessakin pitää lapsiani sen aikaa kuin mahdollista tai ex vaimolleni sopii. Joudun lahjomaan häntä ja antaan lahjuksia(elatuksesta on sovittu erikseen.
Mikäli, siten en voi tehdä niin saan välittömästi kuulla eten voi tavata lapsiani tai ajat lyhenee viikon loppuun tai iltakäynteihin hänen ex:n luonaan. Lasten suojelu ja valvojat eivät tahdo puuttua asiaan vaan antavat mennä sen ex:n mukaisesti.
Olen ehdottanut tapaamista ja varannut aikoja lastenvalvojille niin lähivanhempi (exä) kieltyäytyy tulemasta paikalle(useita kertoja).
Eikä mikään instanssi pysty tälle asialle mitään. Kiristys ja ihmisen alistus on laillista tässä maassa. En uskalla ottaa yhteyttä laki miehiin, koska pelkään menettäväni lapset lopullisesti vaikka minun paperini ovat täysin puhtaat.
näköjään näitä tämmösiö exiä on todella olemassa.On minunki miestä uhattu että yhteishuoltajuus halutaan pois ja kielletty lapsia tulemasta meille.Ilmoitimme vain lapsille että tänne voi tulla koska haluaa emme rupea tappelemaan,no ei menny ku pari päivää niin äiti suorastaan ajoi lapset meille,ei kuulemma jaksanut,tarvitsi lomaa lapsista.Nykyään miehen lapset vaan tuumaa,että mitä se äiti taas hötkyilee.Onneksi ovat jo sen verran isoja ja onneksi heillä on fiksu isä!
Meillä on myös ollut monesti niin,ettei miehen
lapsi haluaisi mennä takaisin äidilleen.
Nyt vaan on käynyt niin, että lapsi on alkanut
antaa periksi äidilleen, on lapselle helpompaa.
Äitinsä on uhannut lapselle tappavansa itsensä,
jos ei mennä äidin tahdon mukaan.
Tuo äiti on sosiaalipalaverissa kertonut joskus
lyövänsä lasta ja heittää roskiin lapsen lahjat,
jos ne on isältä tai isän suvulta jne. jne.
Ei tässä jaksa koko stooria kertoa, ongelmia
on niin paljon.
Huvittavinta tässä on tuo sosiaalityöntekijöiden
asenne, äidillä on vaikeaa ja häntä pitää
ymmärtää.Mitä sitten lapsi, kuka ymmärtäisi häntä?
Isä ottaisi lapsen mielellään useammin meille,
vaikka kokonaankin, mutta Suomessa saa äiti
tehdä mitä vaan ja isän arvo sosiaalityöntekijöiden silmissä on nolla.
Valitettavaa mutta totta.