Vesimies äitinä

ja ensimmäisen synnytin 29 vuotiaana ja viimeisen 36 vuotiaana. Sitäennen en olisi ollut valmis äidiksi, piti saada mennä ja kokea elämää täysipainoisesti. Olen touhukas ja lämpöinen äiti, annan lapsen kokeilla asioita itse ja sitä kautta kasvatan lapsen itsetuntoa,en ole ylisuojeleva enkä myöskään mikään kellokalleäiti. Tärkeintä on lämmin harmonia, ystäviä lapsilla jne. Meillä onkin talo täynnä lapsia, niitä ketkä eivät koteihinsa voi tai saa viedä kavereita, meillä on avoimet ovet ja ruokaa ja haleja kaikille. En nipota asioista kuten nukkumaajat ja ruokaajat. Uni ei voi tulla jokaisella klo 21 tai kaikilla ei ole aina nälkä, syö sitten seuraavalla kerralla. Vaikka voisi jostain vaikuttaa ettei ole rajoja, se on heidän mielipide, voin antaa lapselle periksi jossain asioissa, muttatiedän että minähän sen viimeisen sanan sanon eli raja silloin on olemassa. Uskon että sinusta tulee juuri paras äiti omillesi, koska näin taivaanisä on sen ajatellut saadessasi lapsen. Lisäksi vielä, älä aina kuuntele mitä neuvoloissa sanotaan, nykyään mitataan ja seurataan turhan tarkkaan mitä kukin lapsi missäkin elämänvaiheessaan osaa. Kuuntele äitejä ja isejä joilla on vähintää kolme lasta, ja jotka ovat itse kasvattaneet lapsensa, eli ei päiväkoti. Mielestäni lapsi voi joutua turhan koville, jos se ensin on päivän päiväkodissa sääntöjen ja tiukkojen aikataulujen mukaan elämässä ja sitten vielä kotona "nipotetaan" että näin kirjassa sanotaan.....lapsi tarvitsee lämpöä, läheisyyttä, syliä, lämpimiä hyväksyviä katseita. Itselläni on kolme täysin erilaista lasta luonteeltaan ja jokaiselle on pitänyt kehitellä heidän mukaisensa kaavat esim. nukkumaasioissa. Yksi sammuu kuin tukki illalla, ei mitään ongelmaa, toinen pyörii ja tuskailee kun uni ei tule, vaikka on vieressäkin. Läheisyyttä vain kehiin ja se auttaa aina. Tsemppiä.

Mulla on kaksi 12-vuotiasta lasta ja olen sellanen "sopiva". Osaan pitää kuria ja olla samalla rento. Riidat pyrin hoitamaan tavallisella äänensävyllä ja hyvin olen pärjännty. Itse olen äitinä melko tarkka siitä että lapsillani on käytöstavat hallussa ja siitäpä meteli jos sikaillaan liikaa.
Tarvitsen joskus omaa rauhaa ja siksi minulla onkin oma huone minne voin mennä makoilemaan ihan rauhassa ja sillä aikaa isukki hoitaa :)

Vesimies äiti on tosiaanhuolta pitävä, uusia asioita esille tuova jne. Mutta ei ole mitenkään aktiivinen perheessä muuten, vaan hyvinkin omissa oloissaan. Se kun tarvitsee sitä tilaa itselleen. Sohvalta komentaa ja käskyttää hyvin mielellään. Ideoi, mutta työn joutuu joku muu tekemään. Kokemusta muuten on, että ei tarvitse epäillä. Tarvii siis aktiivisen puolison.

Kysytäänpä sitä lapselta (ent.). Mulla, nyt yli 40 v. miehellä, oli äitinä vesimies. Ja sanonpa että en rakastavampaa ja oikeudenmukaisempaa äitiä osaisi kuvitellakaan. Nyt saattaa tuntua siltä, että ihailisin häntä sokeasti. Mutta kun en, vaan arvioin häntä sen perusteella. miten hän ratkaisi ongelma-asiat sekä siitä, kuinka helppo häntä oli lähestyä. Tuntuu siltä, että hän ei ollenkaan muistuttanut arkkityyppistä vesimiestä. Liekö sitten syynä muiden planeettojen suurten linjojen vaikutus, joka näkyy eri ikäluokkina. Hän kun oli syntynyt ennen sotia.
Mutta kysymykseesi ylisuojelemisesta. Eikö se ole melko pitkälle subjektiivinen asia. Vesimiehenä ehkä sulle vähempikin olisi riittänyt, Vai olisiko? Suojeliko hän sinua siksi, että radikaali vesimies joutui hankaluuksiin tai äitisi ajatteli sinun joutuvan niihin.
No se elämä kuljetti sitten minua ja törmäsin eräissä hippaloissa naiseen - vesimieheen. Näin oma vesimiehenaikani sai jatkoa ja papin pyynnöstä kenties elämäni loppuun saakka.Meillä on nyt jo aikuinen raputytär. Voin vakuuttaa, että vaimoni ja tyttäremme ovat aina tulleet hyvin keskenään toimeen. Vaimoni on sanonut usein, että tyttäremme on ollut helppo lapsi ja että miten hän vaikean olisi kestänytkään. Esoteerisen astrologian mukaanhan lapset valitsevat vanhempansa ja syntymähetkensä. Mutta mulla onkin viisas vaimo ja minä olen neitsyt.
Sinusta on taatusti äidiksi, mutta laita toki vaistot astrologian edelle. Sen kyllä huomaat sitten.

Moi!
Olen vesimies ja kolmen lapsen äiti ja omasta mielestäni olen tosi hyvä äiti. Isommat lapset on jo murkkuikäisiä ja voin sanoa et mulla ei ole ikinä ollut ongelmia lasteni kans. Olen lapsilleni äiti en kaveri ja he hyväksyvät sen olen yksinhuoltaja lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti.Työskentelen lastenhoitoalalla joten sekin luo oman mausteen tähän elämään.Tiukat rajat ja tarpeeksi rakkautta turvalliset puitteet elämälle rakkaus lapseen ja läsnäolo on tärkeää..Laatuaika on perseestä lapsi tarvii aikuista koko ajan lapsuus on tosi lyhyt. nykyään tehdään lapsia päivähoitoa varten voin sanoa että olen nähnyt monet ensiaskeleet ja ajatellut onneksi olen itse ollut läsnä omien lasteni tärkeissä hetkissä vaikka taloudellisesti olenkin ollut tiukilla uskon että saan palkan siitä nyt kun lapset ovat isoja ja osaavat arvostaa yhdesä vietettyjä aikoja ilman hienoja harrastuksia rakkauden ilmapiirissä.

Niin ei kai sellain lapsenomaisuus pahasta ole koskaan. Mä tunnustaudun sellaiseksi itsekin. Musta on kiva rakennella junanratoja ja pelata jalkapalloa siskon muksujen kanssa.

Toisaalta mä oon niin ylikorostetun vapaudenkaipuinen etten halua lapsia ollenkaan. Mulla se olis kuin vankila. En jaksa siskon likkojakaan kovin montaa tuntia, mutta sen mitä jaksan on meilla kivaa.

Kukin tyylillään. Jos sulla on "äiti-toive" niin anna mennä vaan. Musta ei tule äitiä. Onneksi!

Eihän kaikki vesimies äidit ole samanlaisia äiteinä.
Yhteistä toki voi löytyä mutta myös paljon erilaisuuksia. Itse olen nuori ja haluaisin lapsen ja osaan kyllä kuvitella itseni äitinä. Olen itsekin lapsenmielinen mutta osaan olla myös aikuismainen tarvittaessa. Uskon että sillä hetkellä kun olet äiti on hyvä että löytyy lapsenmielisyyttä koska niin lapsi kuin sinä nautitte siittä.
Mutta lapsi tarvitsee myös aikuisen ja uskon että kun on sitten se oma lapsi niin kyllä se kaikki tapahtuu melkeenpä vaistomaisesti. Älä ota pään vaivaa asiasta. Jokainen äiti kasvattaa lapsensa sen mukaan minkä oikeaksi näkee. Jokaisella oma kasvatus metodinsa.

Iloisia päiviä sinulle! :)

Heh, olipa hassua löytää aloittamansa ketju. :D

Nyt olen siis äiti, tyttö on maailman ihanin, 3-vuotias. Leijona horoskoopiltaan kuten isänsäkin. Meillä räiskähtelee välillä, mutta kaikki osataan pyytää toisiltamme anteeksi. Olen mielestäni hyvä äiti: hauska, luotettava, oikeudenmukainen, rakastava, reilu. En liian huolehtivainen, mutta silleen sopivasti. :) Tyttö on mulle hirmu tärkeä. Päivittäin meillä kerrotaan tunteista, tyttökin sanoo joka päivä rakastavansa äitiä. Jos voisin vastata vuoden 2006 minälle, sanoisin, että älä pelkää. Äitiyteen kyllä kasvaa ja hyvä äiti minusta on tullut. :)

Oma äitini menetti kontrollinsa siinä vaiheessa kun kuivoihin astui koulujen expertit.
Älä helvetissä tee sitä virhettä että luottaisit siihen koulutuspaperiin jonka ohella sun lapsesi elämää aijotaan hallita 100%.
Itse sain ongelmia joista pääsin eroon vasta n. 20 vuotiaana. Mm. masennusta ja elämänhaluttomuutta.

Vuoden 2030 äiti kieltää edelleen pelkäämään ja mitä vanhemmaksi se sun tyttös kasvaa, sitä vähemmän sun _velvollisuutes_ on luottaa muihin. Kostautuu itselles ja vielä enemmän lapselle jos annat muille vallan.

Tosin minun äiti nyt ei usko edes tieteeseen ellei sitä joku hallitsijadiplomipaperi kädessä esitetä.