Miesystävääni ei voi luottaa yhtään. Tajuaakohan itsekään, kuinka paljon valehtelee. Puhuu itseään pussiin koko ajan. Lisäksi hän sanoo yhtä ja tekee toista. Minä vain seuraan hämmästellen, mihin hän vielä pystyykään.
Mieleeni hiipi ajatus. Mitäpä jos antaisin takaisin samalla mitalla? Olen pitänyt luottamusta tärkeänä asiana ja yrittänyt itse toimia sen mukaan. Voisi olla suorastaan vapauttava kokemus aloittaa valehteleminen ihan täysillä. Houkutteleva ajatus. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen.
Nimim. päässä jo pienet pirun sarvet
Mieleeni hiipi ajatus. Mitäpä jos antaisin takaisin samalla mitalla? Olen pitänyt luottamusta tärkeänä asiana ja yrittänyt itse toimia sen mukaan. Voisi olla suorastaan vapauttava kokemus aloittaa valehteleminen ihan täysillä. Houkutteleva ajatus. Sanotaanhan, että seura tekee kaltaisekseen.
Nimim. päässä jo pienet pirun sarvet
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymyksiä; Haluatko jatkaa suhdetta? Rakastatko? Haluatko parantaa suhdettanne? Onko luottamus korjattavissa? Jos pidät luottamusta tärkeänä, miten voit edes kuvitella "Mitäpä jos antaisin takaisin samalla mitalla?"? Arvostaisitko itseäsi sen jälkeen? Olisiko siitä hyötyä, eli saavuttaisitko sillä jotain?
Hyviä kysymyksiä.
Haluanko jatkaa suhdetta? Kyllä nämä nöyryytykset hänen taholtaan alkaa jo riittää. Parasta olis lopettaa, kun vielä on itsetunnosta edes rippeitä jäljellä.
Rakastanko? Tavallaan kyllä. Mutta en voi luottaa. Mitä merkitystä rakkaudella silloin on??
Haluanko parantaa suhdetta? Olen antanut anteeksi jo usean kerran ja yrittänyt unohtaa, aloittanut puhtaalta pöydältä. Aina tulee uusi isku päin näköä.
Onko luottamus korjattavissa? Kuten jo sanoin, aina tulee pettymys toisen perään. Jos yksinkertainen matokin oppii välttämään sähköiskua, jonka saa tietyssä tilanteesa, niin kai minäkin pikkuhiljaa tajuan alkaa välttämään näitä jatkuvia henkisiä iskuja. Tämä luottamus ei enää korjaannu.
Arvostaisinko itseäni...? ARVAA, ARVOSTANKO NYTKÄÄN? Syy siihen, etten tunne itsessäni olevan mitään, mitä arvostaa, johtuu jatkuvista nöyryytyksistä.
Olisiko hyötyä? No, ei todellakaan. Voisin ajatella, että jos "kostan", niin kaveri oppii jotain ja kohtelee ehkä seuraavaa naistaan vähän paremmin. Eihän se tietty niin toimi. Hän on niin tottunut valehtelemaan, että se on jo osa hänen persoonaansa. Ei hän sitä ikinä lopeta.
Oikeasti hän ei ole sen arvoinen, että kannattaisi itse katkeroitua. Ehdottomasti fiksuin teko olisi pistää tekstari, jossa sanosin heippa ja koita pärjätä. Sitten sulkea puhelin välttyäkseen niiltä miljoonilta selityksiltä, mitä hän alkaisi taas suoltaa.
Nyt taidan lähteä vapaapäivän kunniaksi kävelylle alkavaan syksyyn. Siellä yleensä asiat saavat oikean mittakaavan. Niin ja ehkä lähetän sen tekstarinkin :)
Puhuit paljon, mutta asiaa...
Kumppanisi on todennäköisesti krooninen valehtelija ja kenties myös sosiopaatti. Hän jatkaa samalla tyylillään niin kauan kuin uskojia riittää ja vielä senkin jälkeen koska pettää myös itseään!
Pistä se mies pellolle ja nauti syksystä! Pidä rima korkealla -sillä olet sen arvoinen!
Hyvä, että joku muukin on samaa mieltä. Hän oikeasti pettää itseään, eikä tajuu sitä. Valehteleminen kun tuntuu olevan normaali tapa.
Syksy alkaa tosiaan tulla. Voi kun olisi joku, jonka kanssa kulkea syksyisessä metsässä, joku johon voisi luottaa ja tietty rakastaa. Hitsi, onhan mulla koira!!!
Häntä pystyyn ja menoks.
jätä hänet vaikka kuinka riipaisis.kosto ei kannata. rikot vain itsesi.ikävä kyllä parantumaton tauti!
Olin itse kuusi vuotta naimisissa n´miehen kanssa, joka pakeni omaa vastuutaan valehtelemalla asiat itselleen parhain päin. Surullisinta asiassa oli, että hän luuli kaikkien muidenkin uskovan valheitaan. Yritin lastemme takia kaikkeni, jotta liitto olisi onnistunut, mutta vuosien jälkeen luovutin. Se oli elämäni rankinta aikaa, mutta koskaan en ole katunut! Valehtelu voi olla myös ihan oikean sairauden osa. Mm maanis-depressiivisyyden yksi osa on patologinen valehtelu, jota sairas ihminen ei kykene lopettamaan. Mieti siis tarkkaan milnkä hinnan maksat, jos nykyiseen suhteesesi jäät. Haluatko, että mahdolliset tulevat lapsesi oppivat pitämään valheellisuutta ja petollisuutta normaalina käytöksenä?
Rohkeutta päätöksentekoon, se on aina se vaikein osa prosessia...
Olen miettinyt joskus, että hän ei välttämättä tajua valehtelevansa. Ajattelin, että se on jo niin syvälle juurtunut tapa. Taitaa olla älyttömän säälittävää ajatella, että rakkauteni parantaisi.
Vieläkin roikun suhteessa ja olen surullinen.