miten lähdetään ryömimään/konttaamaan????

Ei harjoitellut siinä lentämisasennossa ryömimistä, eikä ollenkaan konttausasennossa nytkytellyt. Yhtenä kauniina päivänä vaan huomasin, että ohoh, lapsihan ryömii. Ryömimään lähti lähes kymmenkuisena, ja kontaamaan vasta 11-kuisena. Luulen, että kävelemisen kanssa käy samoin. Terkkari sanoi, että toiset lapset vaan ovat sellaisia.

Edellisellä lapsella jouduttiin opettelemaan fysioterapeutilla liikkumista, koska lapsi oli liian jäykkä. Mutta jos lapsi on muutoin normaali, ei ole mitään huolta vielä.

7,5-kuisena pyörimään paikasta toiseen (4,5-kuisena oppi jo kääntymään, mutta ei tajunnu käyttää sitä etenemiseen) ja sit oikeestaa samaan syssyyn ryömimään -hyvin omintakeisella tyylillä kylki edellä. Oikeestaa vieläki se ryömiminen (n. 8,5 kk) on aika hidasta, mut varmaa. Istuu aika hyvin tuetta, mut vaunuja lukuunottamatta ei osaa nousta istuun, ku yrittää punnertaa vatsalihaksilla. Konttausasentoja ottanut pari viikkoa.

Mut esim. minä olen 8-kuisena istunut, kontannut ja noussut seisoon, mutta mun veli vasta 10-kuisena istunut ja 11-kuisena kontannut. Ite olen ollut aika pieni vauva ja mun veli tosi pitkä, että varmaan toi koko tekee paljon. Oma poikani on nyt vielä isompi kuin veljeni oli saman ikäisenä, vaikka syntymämitoiltaan oli huomattavasti pienempi. Siksi luulenkin, että kestää ennen ku ottaa askelia, vaikka tuettuna aika tukevasti seisoo omil jaloil. Jos kasvaa paljon ja nopeesti, kehon painopiste muuttuu koko ajan niin paljon, että kehoa on vaikeampi oppia hallitsemaan kuin sellaisen, joka kasvaa maltillisemmin.

Mutta eiköhän kaikki lapset osaa kävellä ja kontata ennen kuin armeijaan menevät.

Meillä tyttö konttasi 6 kuukauden ja 2 viikon iässä. Yks kaks vaan tohotti menemään, kun tultiin päivälenkiltä ;D.

Tosin kyllä hän kovasti nytkytti konttiasennossa ennen kuin tajusi jujun ja sitä ennen tietenkin harjoitteli kontille nousua...Ei ryöminyt ollenkaan, vaan pyöri lattialla mahalteen joka paikkaan.
Meillä on muutenkin aika energinen tyttö, on nyt 7kk ja 1 vko ja seisoo tukea vasten. Kerkesin jo toivoa, että kun oppii konttaamaan, niin vähään aikaan ei tarvitse uutta opetella, mutta samantien alkoi nousta. Joten tässä ollaan sitten tukena ja turvana, ettei kaatuilisi miten sattuu.

Poika oppi ryömimään n. 7kk ikäisenä, sitä ennen kääntyi mahalleen jo aika pitkään. Sitten kehitys on ollut huimaa, nousi konttausasentoon vajaan 8 kk ikäisenä, ja konttasi tästä viikon päästä. Nyt ikää 9 kk ja konttaa kamalaa vauhtia, nousee polvilleen ja seisomaan, sekä seisoo tukea vasten ja vähän siinä tapailee askelia. Ja kaatuilee tietysti koko ajan! Niin kova poika on menemään, että kaiholla muistelen sitä kun hänet sai jättää hetkeksi vaikka lattialle ja käydä itse esim. rauhassa vessassa!

älä odota liialla innolla vaan anna lapsen oppia se kaikki omalla ajallaan. Jos se tapahtuu kuukautta paria myöhemmin kuin naapurissa niin sillä ei todellakaan ole mitään väliä.
Se kaikki tulee lapsella omia aikojaan ja äitien olisi syytä hillitä kunnianhimoaan ja antaa lapselle ilo oppimisesta.
Se mistä asennosta se mihinkin uuteen muuttaa ei ole ollenkaan tärkeää, kukin tavallaan.
Me aikuiset annamme heidän oppia ja vain nautimme lastemme ilosta kun se tajuaa pääseensä kontalleen ja siitä jotenkin eteenpäin ja huomaa tavoittavansa kohta pöydänkulman ja hups, pian onkin jo ylettymässä pöydällä olevaan isin kaukosäätimeen, jippiiii !

Nauttikaa lapsistanne, jokaisesta kehitysvaiheesta ajallaan älkääkä kunnianhimossa ja kilpailuvietissänne panko pikkuisia ylittämään taitojaan liian aikaisin.
Sitten parikymppisenä jos enää olette vaikuttamassa, voitte pakottaa heidät maton kopisteluun ja lasangnen tekoon vaikka kaveri väittäisi että hän ei osaa !
Ensimmäiset kuukaudet vauvalle ovat kaikki uuden oppimista ja tajuamista ja jos me aikuiset jo siinä vaiheessa alamme hästätä mitä hänen pitää oppia ja milloin niin se ei varmasti ole lapselle hyväksi.