sanokaapa, voiko olla niin, että olen sairastunut anoreksiaan? Mitat ovat 161/46, alipainon puolella siis, mutta ei mitenkään hurjasti. Laihtunut olen nyt n.10 kiloa puolen vuoden sisällä. Syön aamupalalla yhden tai kaksi leipää ja juon pari kuppia kahvia, koulussa en syö yleensä juuri mitään, iltapäivällä taas pari kuppia kahvia ja ehkä pullan tms. illemmalla vielä lämmintä ruokaa ja jonkun hedelmän. Syön siis kohtalaisen paljon, mutta vain koska tiedän, että perheeni tarkkailee annoksiani (siksi siis juuri kouluruokailu on helppo missata). Syömällä yritän todistaa, että en voi olla anorektikko, sillä minähän syön!!!
Kuitenkaan en pysty terveydenhoitajan määräyksestä huolimatta lihottamaan. Punnitsen itseäni jatkuvasti, ahdistun, jos huomaan painoni vähänkään nousseen ja vaikka edellisellä viikolla olisin ollut tyytyväinen painoon 47, en enää pysty palaamaan siihen takaisin, jos olenkin yllättäen päässyt sen alle...
Mielestäni ulkomuotonikaan ei ole muuttunut. En voi väittää, että näyttäisin lihavalta, mutta en näe itseäni erityisen hoikkanakaan, vaikka monet sanovat minua laihaksi. Kuukautiseni ovat olleet toukokuusta asti poissa, kynteni ovat huonossa kunnossa ja hiuksiakin lähtee tavallista enemmän. Hemoblobiinini on hurja, ja terveydenhoitaja sanookin, että olen kuiva. Joskus minulla on myös tosi huono, oksettava olo, enkä pysty kuin makaamaan.
En vain voi käsittää, mikä minua vaivaa! Eiväthän anorektikot pysty syömään karkkia, pullaa, kakkua jne.. (siis edes tosi harvoin, ei tietenkään päivittäin!!!)vai pystyvätkö? vastatkaa kiltit, että tiedän, mikä minun on!!
Kuitenkaan en pysty terveydenhoitajan määräyksestä huolimatta lihottamaan. Punnitsen itseäni jatkuvasti, ahdistun, jos huomaan painoni vähänkään nousseen ja vaikka edellisellä viikolla olisin ollut tyytyväinen painoon 47, en enää pysty palaamaan siihen takaisin, jos olenkin yllättäen päässyt sen alle...
Mielestäni ulkomuotonikaan ei ole muuttunut. En voi väittää, että näyttäisin lihavalta, mutta en näe itseäni erityisen hoikkanakaan, vaikka monet sanovat minua laihaksi. Kuukautiseni ovat olleet toukokuusta asti poissa, kynteni ovat huonossa kunnossa ja hiuksiakin lähtee tavallista enemmän. Hemoblobiinini on hurja, ja terveydenhoitaja sanookin, että olen kuiva. Joskus minulla on myös tosi huono, oksettava olo, enkä pysty kuin makaamaan.
En vain voi käsittää, mikä minua vaivaa! Eiväthän anorektikot pysty syömään karkkia, pullaa, kakkua jne.. (siis edes tosi harvoin, ei tietenkään päivittäin!!!)vai pystyvätkö? vastatkaa kiltit, että tiedän, mikä minun on!!
Vastaukset 29
Vanhimmat
kuullostaa kyllä siltä,että sulla tosiaan on anoreksia. Hakeudu heti terveydenhoitajan juttusille! Tuommosen asian kanssa ei sovi leikkiä. Kerta menkatki on jääny pois niin on aihetta huoleen.
Oireesi ovat mielestäni vakavia! Hae heti asiantuntija-apua. Jos terkkari ei tee mitään, tilaa itse tai pyydä äitiäsi tilaamaan aika lääkärille ja kerro kiertelemättä, mitä epäilet!Mielestäni kuukautisten poisjäänti on vakavaa, samoin raju painonpudotus, oksettava olo, etkä pysty kuin makaamaan, olet mielestäni jo kiireesti avun tarpeessa. Hankkiudu heti lääkäriin, Koska tiedäthän,. että joillakin se on ollut jo myöhäistä, kun on vetkuteltu!Tee se jo tänään!!!
Jouduin kerran viemään oman tyttäreni sairaalaan rajun oksennustaudin vuoksi. Hän kyllä söi ja joi, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Tilanne kehittyi muutamassa päivässä. Olin todella järkyttynyt, kun mennessämme lääkäriin, hänet otettiin heti osastolle ja tajusin kuinka suuressa vaarassa hän oli ollut!
Pyydän, älä leiki asialla vaan pistä toimeksi!Toivottavasti saat asiasi kuntoon!
ihan sama juttu kun sulla. En tiedä miksikä tätä kutsuisi, koska mä syön varmaan vielä enemmän kuin sinä. Syön neljästi päivässä ja kunnon annoksia kerralla. Olen hieman alipainoinen ja terkkari käskenyt lihottamaan,mutta en halua. Laihduin kesällä kolme kiloa ja nyt yksi tullut takaisin. Tää on niin vittumaista, kun katson itseäni peilistä niin itkettää vaan. Maha on ollut jo kaksi viikkoa turvonneena, enkä kehtaa sen takia esim. käydä uimassa tai mitään. Oon yrittänyt parantaa minäkuvaani,mutta se ei vaan onnistu. Heti jos joku menee elämässä pieleen, niin alan kontrolloida syömisiäni. Joskus toivon, että olisin anorektikko. Ruoasta en kuitenkaan luovu. Rakastan herkkuja yli kaiken. Eli en mä mikään anorektikko voi olla kun syön suht paljon. Jäätelöäkin joka päivä 100g. Herkkupäivä kerran viikossa. Joskus menee ihan yli. Esim. karkkia 300g, jäätelöä, keksejä yms. :[
.. tyttö hyvä mitä toivot.. Sinä et todellakaan toivoisi olevasi anorektikko. Tiedätkös, ilman hoitoa anoreksia voi johtaa kuolemaan..
Vaikuttaisi siltä että itsetuntosi on alhainen, josta syystä et lihoakkaan halua.. Itsetunnon kohotusta vain.
Kyse ole anoreksiasta, mutta jokin syömishäiriö sinulla kyllä on. Niinkuin muutkin ovat sanoneet, se että kuukautisesi ovat jääneet pois ja se että alat olla apaattinen ovat hälyttäviä merkkejä, vaikket mikään kävelevä luuranko olekkaan. Kunnastasi varmasti löytyy ravintoterapeutti. Ne ovat mukavia ihmisiä ja auttavat sinut takaisin raiteillesi. Tai kuka tahansa lääkäri tai aikuinen ihminenjohon luotat auttavat sinua varmasti.
Voimia ja jaksamista kera halien!!!!
Parantumavaiheessa olevana anorektikkona voin sanoa, että ensinnäkin syöt epäterveellisen vähän. (Tämän hetkisesi muistuttaa omaa anoreksian aikaista ruokavaliotani) Ja voit arvata, että se syöminen vähenee ja vähenee mikäli annat sen jatkua noin. Sitten huomaat, että elimistösikin alkaa reagoimaan siihen kun ei saa mistään kunnon ravintoa. Siihen nyt voi mennä kuukausiakin, mutta siinä vaiheessa kun olet, et sitä voi lopettakkaan enää kun nyt taas mahdollisuutesi parantua on paremmat. Laihdutuksen vimma vaan kasvaa kun vauhtiin pääsee ja sitä vaikeammalle tuntuu ajatus normaalipainosta.
Mun varmaan on turha mainita näitä oireita mitä anoreksia tuo, mutta mainittakoon kuitenkin... Itseltäni lähti hiukset päästä lähestulkoon ja rupesi palelemaan jatkuvasti, iho näytti elottoman kalpealta ja ohuelta, verisuonet kuulti läpi, vapina, huippaus, jatkuva väsymys ja se olo vaan paheni pahenemistaan. Lopulta olin kuin vihannes enkä jaksanut enää lähteä kotoani edes kavereita tapaamaan. Ja omat oireet tuli noin kuusi kuukautta sairastumisesta. Olin myös suunnilleen sen mittainen kun sinä olet nyt silloin sairauteni alkoi, ja hoitoon päätyessäni 10 kiloa vähemmän.
Anoreksia alkaa sillä että asettaa laihduttaessaan tavoitepainon tai määrän, ja kun sen saavuttaa niin on siihen hetken tyytyväinen, mutta sitten se ei riitäkkään. Tuntuu että "vielä kilo niin sitten on hyvä" mutta se ei tule ikinä riittämään sekään. Tuntuu aina että lisää vielä yksi pois , mutta se ei jää yhteen takaan sen. Tuntuu ettei koskaan voisi kuvitella olevansa sitä mitä viime viikolla, ei edes silloin kun olet 15 kiloa kevyempi.
Tekisi niin mieli auttaa ja takoa ihmisille järkeä, koska tiedän mikä helvetti anoreksia on pahimmillaan. Alussa jos ei siihen puutu, ei lopussa enää pysty vaikka olisit jo miten laiha.. Et vaan tule tajuamaan laihuuttasi enää vaan järki menee. Mä niin toivon että jokainen nuori tyttö (tai jätkä) ajattelis viisaammin ja miettis elämäänsä tarkemmin ja lopettas jo alussa. Kannattaa miettiä, että elämä on eessä ei kannata pilata sitä nuoruuden "riemua" sillä että sairastuu anoreksiaan ja masentuu lopulta. Mikä tässä elämässä on tärkeintä? Miksi laihduttaa? Ketä varten? Tuoko se oikeasti onnen? Onko se oikeasti niin tärkeää? Kun kerta on jo laiha niin miksi ei hyväksyisi itseään nyt, koska sitä hyväksyntää ei todellakaan tule vaikka olisit miten laiha. Sinun pitää hyväksyä itsesi nyt, olet nimittäin jo nyt ihanan laiha. Jos et nyt hyväksy itseäsi se kielii että sinulla on huono itsetunto etkä arvosta itseäsi. Ja laihdutat siksi koska kuvittelet että sitten olet tyytyväienn, mutta muista. Et tule koskaan olemaan. Et laihduttamalla, vaan sillä että hyväksyt itses. Itsensä hyväksyminen on helppoa silloin kun mieli on vielä kunnossa, anoreksian jatkuessa mieli on kaikkea muuta.
Kumpa itsekin olisin sen ymmärtänyt ja lopettanut, mutta ei... Piti 2 kokonaista vuotta heittää elämästä täysin hukkaan, senkin ajan olisin voinut olla terve.. kaunis ja kaiken lisäksi onnellinen ja säilyttää ystävät. Mitä olin? Sairas , kamalan näköinen ja onneton tyttö joka syrjäytyi aivan täysin ulkomaailmasta ja elämä oli pelkkää paskaa, ahdistusta. Siihen se vaan meni vaikka minäkin joskus olin jopa onnellinen, sosiaalinen ja varmaan ihan nättikin.
mutta tilanteesi on hälyttävä, koska vaikka syömättömyys ei vielä olisi kriittisellä rajalla, nestevajaus voi nopeammin tuoda ongelmia!Jos jatkat tuohon tyyliin mahdollisesti seuraava vaihe on pyörtyminen liikuntatunnilla tms.Kannattaa funtsia myös sitä, mitä vahinkoa jatkuva kuivuminen aiheuttaa esim. sisäelimille. Miten esim. munuaiset reagoivat siihen, kestääkö ne?Tiedäthän, että laihduttajatkin nauttivat aina runsaasti nestettä, mikä tarkoittaa useita litroja päivässä.Vesihän ei lihota, voit juoda sitä miten paljon vaan!
Kiitti kaikille, jotka on tähän mennessä viittiny vastata.. :) olin tänään reipas tyttö ja kävin niissä verikokeissa, joihin terveydenhoitaja oli määränny. Ehkäpä se oli askel johonkin suuntaan.. en tiedä. Samat ongelmat on syömisen kanssa edelleen, ja taas on paino kilon verran pudonnut. Toisaalta niin ihanaa, mutta toisaalta kauhistuttaa. Edessä on kakun palanen.. se on ollu siinä jo jonkin aikaa, mutta en vielä oo päättäny syönkö vai vedänkö vessanpöntöstä alas, kun kukaan ei huomaa... ähh..
Olen ollut huolissani sinusta. Juothan ainakin tarpeeksi!
Kummallinen...? miksi aamuisin yksi kananmuna, mieluummin kuin esim. leipää?
Kun näitä juttuja lukee niin näkee ihan heti, että anorektikkojen ruokavalio on oudon samanlainen. Kaikki syö jäätelöä joka hemmetin päivä! Seuraavaksi huomaa, että kukaan ei kiinnitä näihin omituisiiksiin mitään huomiota.
On ihan normaalia, että ihmisen psyyke kehittelee valkoisia valheita, varsinkin jos hätä on suuri. Joko sinä vain valehtelet itsellesi syöväsi tai sinulla on jotain elimellistä vikaa, joka on arvottu anoreksiaksi.
Anoreksialta tuo kuitenkin enemmän näyttää, koska ruokavalio on liian hiilihydraattipitoinen. Anorektikot näyttävät aina haaveilevan sokeripitoisesta ruoasta.
Mitäs jos kokeilisit tuhota noiden hiilihydraattien lisäksi keitetyn kananmunan päivässä niin ettet syö sen kanssa yhtään mitään hiilihydraattia. Suolaa saat ripotella päälle ja juoda vettä. Saa niitä syödä useammankin.
Jäätelö on muuten laihdutusruokaa ja on olemassa ihan jäätelödieettikin, jota käytän itsekin joskus lyhytaikaisesti. Pelkkä jäätelö vähentää ruokahalua ja litralla jäätelöä päivässä ei tule toimeen. Pari viikkoa jäätelödieettiä ja raavaskin mies on sängyn pohjalla.
kyseessä voi olla myös ortorexia. eli se että syöt liian terveellisesti ja liikut liian paljon. itselläni on tämä syömishäiriö. kävelin tänään 12 km että saisin juoda illalla kaakaon puolen vuoden tauon jälkeen.
´silti anorexian ja ortorexian raja on häilyvä
en usko tohon ortoseksiaan.. tavallaan.. taisin meinaan sen jo sairastaa muutama vuosi sitten. Sillon ruokavaliosta tippu heti kerralla voi, sokeri, makkarat, rasvaset kinkut, vaalea leipä yms.yms.. kaikki mitä suuhuni pistin oli rasvatonta, kevyttä, suolatonta.. mautonta XP tää tapahtu kesälomalla kasin ja ysin välissä ja laihduin ehkä korkeintaan viis kiloa.. kun koulu alko, oli pakko luistaa säännöistä ja se vaihe meni pikkuhiljaa ohi. Mutta tämäpä ei nyt sit ookkaan menossa.. mitat nyt 161/44 ´:( ja vaikka järki sano eiei, ni mitään muutosta ei silti pysty tekeen..
Jos sun järki sanoo eiei, niin sun kannattais kokeilla, että syöt normaalisti. Tai itselläni kanssa menee paino vaan alemmas ym. Mut viimeviikolla kattelin peilistä, ni tulin siihen tulokseen, että jos en tee mitään, niin oon kohta vaan luukasa. Nyt sitten yritän syödä normaalisti ja saada parikiloa lisää painoa. En tiedä miten onnistun, kun miettii et sillon ja sillon syön vain sen verran. Mutta ainaki koittanut syödä enemmän. Ja vaa'alla käydessä miettii et kyllä se onneks tosta taas laskee. (näyttää kilon / puolkiloo enempi, (ainakin välillä..) mutta en anna sen lannistaa. Kasvatan sitä painoa ja syön enempi huolimatta siitä, kuinka hankalaa ja vastenmielistä se on. Käytä hyväksi kun teillä on joku kotona, että sun on PAKKO syödä. :) kun kyllähän se näin onnistuu, mut entäs sitten kun ei ketään enään katsokaan mitä syön, kaatuuko koko yritys siihen.. :( Tilanne voi olla vielä parannettavissa. Pääsen eroon koko syömisjutusta, ja niin pääset sinäkin, jos vain kovasti yrität. Sun pitää vaan totella järkipuolta ja olla tottelematta tunnepuolta. Tsemppiä!
Misnusta sinä olet anorektikko ainakin minä uskon että kyllä anorektikot pystyvät syömään karkkia,pullaa jos vaan haluavat jokainen anorektikko on erinlainnen kukaan ei ole samanalainen.
oon saman pitunen ja painan 39,3kg eli sä oot aika possu
tajuu et toinen on sairas.ketää ei kiinnosta mitä painat saatanan mulkku.
et pidä nyt se turpas kii!täs yritetään auttaa...
älä välitä...se kaipaa vaa huomioo ja säälii.
toivon että haet apua nopeasti koska anoreksia on helvetti...
Anoreksiaa voi sairastaa vaikka syökin. Kaikilla sairaus on erilainen. Itselläni on anoreksia, enkä koskaan ole ollut kuitenkaan syömättä yhtään mitään. Ja kyllä, anorektikko voi syödä myös pullaa, karkkia tms.
Idioottimaista alkaa vertailemaan painojaan keskenään. Anorektikkoja on niin helvetin moneen junaan, ettei voi määritellä, mikä on ''oikea paino'' anorektikolle, ''oikea tapa'' olla anorektikko, tai mitään muutakaan yhtä typerää. On anorektikoita, jotka syövät vähän, liikkuen sitten reippaasti sen energiamäärän edestä. On anorektikoita, jotka eivät juurikaan liiku, mutta eivät sitten syökään mitään. On anorektikoita, jotka ahmivat, oksentelevat, paastoavat... Jotkut meistä ovat vain pari kiloa alipainossa, mutta voivat silti olla pahasti sairaita! Anoreksia on mielisairaus korvien välissä, eikä sitä määrittele välttämättä se, minkä verran painat.
Muistakaa kaikki te, jotka voitte vielä säästyä tältä syömishelvetiltä, että anoreksiaa ei voi lopettaa yks kaks, että ''ok, nyt lopetan''. Anoreksia myrkyttää mielesi, etkä yksinkertaisesti enää ole se sama ihminen, joka olit vielä aiemmin. Olkaa siis viisaita, ja taistelkaa! Älkää antako Anoreksia-nimisen hirviön kahmaista teitä kitaansa. Älkää luovuttako sen mörön edessä, nyyhkien sen jalkojen juuressa. Olette ihmisiä, joilla on oikeus omaan elämään, omaan persoonaan, eivätkä ne tosiaankaan kuulu Anoreksialle!
erinomainen "puhe"... :) kunpa sitä vaan pystyis ottamaan itteään niskasta kiinni. huomaan että oon minäkin valehdellut itelleni: ei mulla voi olla anoreksiaa koska syön kuitenkin, enkä paastoa 24/7...
olis helpompaa jos ite näkis ittensä samanlaisena kuin muut näkee. oon mielestäni aivan helvetinmoinen possu mutta lähipiirin ihmiset kauhistelee kun olen muka luuranko. en KÄSITÄ sitä.
haluan kipeästi apua mutta kammoan sitä ja ajatus paranemisesta oksettaa.
:/
täysin, miltä sinusta tuntuu. Laihduin itse aina mittoihin 36kg/159cm asti noin vuosi sitten. En kuitenkaan KOSKAAN ole tinkinyt syömisistäni, olen aina syönyt pullaa ja muutenkin mielestäni aivan normaalisti. Uskon, ettet koe itseäsi anorektikoksi. En minäkään ole itseäni koskaan sellaiseksi kokenut. Silti ulkopuoliset näkevät sinut sellaisena. Ehkä terveydenhoitaja yritää saada sinut syömään enemmän, haluaa "auttaa" sinuA, mutta ei tämä auta, koska et koe olevasi sairas.
Itse vihaan syömistä. Syön vain, koska minun on pakko. Olen lihonut parisenkymmentä kiloa, mutta suhtautumiseni ruokaan on edelleen sama, kuin ennen. Terveydenhoitajaakaan ei kuitankaan enää kiinnosta, koska ulkoisesti en näytä sairaalta. Tärkeintä on vain se, miltä näyttää. Ilmeisesti, tässäkin mielessä.
Haluaisin auttaa Sinua, koska olen kokenut saman. Juuri tuo hämmennys, oman ja muiden näkemysten ristiriitaisuus on kaikista raskanta. Minä ymmärrän! Vinkkinä seuraava: toimi, ennen kuin MUIDEN silmissä on liian myöhäistä!
Onko tälläinenkin käytös liitettävissä anoreksiaan (tai bulimiaan)
jättää kaikki oikeat ruuat pois, syö vain salaatteja jos sellaista tulee vastaan, ja ajattelee että elää pelkällä karkilla. Olen todellakin jättänyt nyt puolen vuoden aikana perunat, riisit, pastat, leivät, margariinit ja muutkin herkut, mutta karkista en luovu.
Aloin jättämään ruokia pois, koska tunsin vain lihovani, ja koetin ensin päästä eroon karkista, mutta ei onnistunut. Näemmä olenkin suhteellisen hc karkkihiiri, kun kaikki muut sain pois paitsi karkit. Salaatteja syön siis edelleen, harvoin hedelmiäkin.
Olen laihtunut nyt puolen vuoden aikana n.5kg mikä ei ole paljon.
En kuitenkaan ole (kai) laihtunut, nyt kun "dieettini" on ollut pahimmillaan n. kuukauden aikana. Mutta veriarvot ovat alhaalla ja ei jaksa mitään. En halua syödä oikeaa ruokaa, etten taas ala lihomaan.
älkää tarttuko liikaa noihin tautimääritelmiin ja diagnooseihin. Minullakin on anoreksia, mutta kyllä, minä syön oikeaa ruokaa aamu-, väli ja iltapalan, lounaan ja päivällisen. syön karkkia ym herkkuja jos olen sen sallinut ja suunnitellut.
Syömishäiriö on syömishäiriö, oli se sitten minkälainen tahansa tai diagnoosi mikä vain. Jos syömiskäyttäytymine ei ole normaalia hakekaa apua!!
om se mahdollista. varsinkin jos hoito kodis ole
Mulla on aika samantapainen juttu.. Kaikki sanoo mua laihaksi ja pari kaveria kehottaa mua syömään enemmän, mut mä en haluu! Mun mielest mä oon läski! :( Syön aika paljon herkkuja, vaikka lihominen pelottaa... Lounaalla ja päivällisellä syön todella vähän Olen siis 12 vuotias,161cm pitkä ja painan 45 kiloa. olen painava tiedän..
oot vielä niin nuori että kyllä ne kilot sieltä vielä tulee, syö vaan niinku ennenki, olin itsekkin tuossa iässä alipainoinen vaikka söin mielestäni normaalisti. Tällä hetkellä ikää 21 painoa 52 ja pituutta 164 :)
Mulla on ihan sama tilanne kuin monilla teistä kirjoittajista. Tarkkailen syömisiäni, peilikuvaani, painoani, en syö pullaleipää tms..... Syön mahd. kevyen aamupalan siltä varuilta että joudun syömään jotain kaloripitoista myöhemmin. Koulussa en syö ruokaa, koska kotona on pakko syödä iltaruoka. Syön siis aamupalan (60-150kcal), iltaruuan, kahvit ja iltapalan. Tietty jos ei oo ketään vahtimassa niin jätän välistä.
Pelkään lihomista ja mulla tulee paniikki ruuan edessä jos en tiedä paljon siinä on kaloreita ja paljon valmistuksessa on käytetty rasvaa. Ja leivän päälle en pysty laittamaan rasvaa....
Oon kohta 17v, 174cm ja 49kg kun viimeksi punnitsin. Nyt kahen herkkupäivän jälkeen saattaa olla ehkä 50kg, mutta toivottavasti ei !
En oikeen tiedä onko tää anoreksiaa vai mitä. En osaa sanoa. Laihuus on mulle kaikki mitä tarviin. En halua lihoa, pelkään sitä.
Pituuteesi nähden olet liian laiha, joka ei ole edes kaunista, eikä naisellista.
Voi jos te ymmärtäisitte, että nuorena ei paino nouse, jos ette sairaasti herkuttele ja yleensä liikutte ja elätte nuoren ihmisen aktiivista elämää. Suosittelen, että antaisitte elämälle tilaa ja mahdollisuuden virrata kehossanne ja mielessänne. Elämä on nautintoa, ravinto on energian lähde, jotta voitte elää nautinnollista elämää.
Toivon teille jokaiselle vapautumista turhasta painon ja syömisen tarkkailusta, ja sen tilalle mukavaa oman kehonne ulkopuolista elämää!