Olen nyt 61,5 vuotta vanha ja käyttänyt hormoonikorvaushoitoa kohta 9 vuotta. Lopetin kesäkuun alussa ilman lääkärin määräystä kun tuntui, että olen riittävän kauan syönyt lääkkeitä.
Nyt taas kuumia aaltoja ja huonounisuutta ym. vaivoja.
Onko näin että vaivat vaan siirtyivät noilla korvaushoidoilla?
Nyt taas kuumia aaltoja ja huonounisuutta ym. vaivoja.
Onko näin että vaivat vaan siirtyivät noilla korvaushoidoilla?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Tietenkin siirtyvät, koska korvaushoidon poisjättö aiheuttaa hormonivajauksen kehossa. Ei oireista silti pääse, vaikka niitä söisi kahdeksankymppiseksi asti, mutta sitten on jo muutenkin niin huono kunto ettei huomaa oireita kaikkien muiden vaivojen lisänä.
millään sietää jos on huonouninen ja kuumia aaltoja. Voihan sitä hoidoillakin joskus nukkua huonosti ja jos hiottaa niin antaa "lämmittää" meneehän se ohi. Onhan se terveellisempää kun ei käytä mitään vaikka joutuu vähän kärsimään , entäs ne naiset ennen muinoin kun ei ollut mitään korvaushoitoja, nykyään ollaan niin mukavuuden halusia että heti pitää olla apua ja purkki vaan käteen vai onko meillä naisilla kipu kynnys madaltunut. Onhan synnytys vielä kivulias vaikka siinäkin on jo monenlaisia "helpotuksia" Näin se on luotu ja se me kestetään....
Kyllä aion tämän nyt kestää mutta kun olen vielä työelämässäkin (melkein kaikki työtoverit nuoria miehiä) niin välillä ottaa lujille.
Toisessa ketjussa puhuttiin siitä kuinka vaikeaa oli murrosikäisenä eikä silloinkaan kukaan tarjonnut pahaan oloon lääkkeitä!!!
Entisajan naiset eivät aina edes eläneet niin kauan, että olisivat vaihdevuodet saaneet. Ja mistä ne entiset koukkuselkäiset (osteoporoosi) ja hampaattomat, kiukkuiset väkäleuat tulivat? Vaihdevuosista, vaihdevuosista.
Sinä et ole kuullut mitä unettomuus tekee? Että pienikin yhden yön unettomuus vastaa humalatilaa?
Vanha tuttuni kuoli 82-vuotiaana, mitään hoitoa ei koskaan käyttänyt ja kärsi kuumista aalloista ja jatkuvista yöllisistä heräämisistä kuolemaansa asti. Monta kertaa yössä vaihtoi lakanat ja yöpaitansa. Aina nenäliina hihassa valmiina pyyhkimään kasvojaan.
Jos sinä saat esimerkiksi syövän, jätätkö nykyajan hoidot käyttämättä siksi, ettei ennenkään moisia ollut? Että ihminen on luotu kärsimään?
tosiaankin, eiköhän ylläpidetä miesten luomaa kärsimysmentaliteettia. On niin jalo olo, kun elää yhtä kurjasti kuin luolanaiset.
Mahtaako miehet sietää eturauhasvaivoja ihan vaan solidaarisuudesta edellisiä sukupolvia kohtaan???
äitini on 86 vuotias. Ei ole käyttänyt hormonihoitoa. Hikoilee vieläkin eikä nuku öisin.Gynekologini sanoi että valitettavasti jotkut kärsivät loppuikäänsä.Äitini on myös kertonut että ennen korvaushoitoja moni tuli "hulluksi" vaihdevuosissa.Käski minun hakemaan korvaushoitoa etten tulisi "hulluksi" niinkuin hän sanoi.En usko että korvaushoito siirtää vaihdevuosia jos lopettaa vähitellen. Minulla on ystävätär joka täyttää 60 ja on käyttänyt korvaushoita seitsemän vuotta. Nyt hän lopetti kesälomalla ja kehui ettei oireita ole tullut.Mutta jos on sitä tyyppiä joka kärsii vaihtarista 80 vuotiaaksi niin eihän oireet häviä.Gyne kyllä sanoi että valitettavasti asia voi olla niin mun kohdallani jos äidillä on oireita vieläkin.
kaikki mikä on tarkotettu avuksi ja hyväksi havaittu niin meikäläinen ottaa iloiten vastaan.
Yritin minäkin lopetella,olen 57, mutta huhhuh kyllä tuli taas hiki ja heikotus eikä nuku, päivät kului väsymyksissä jne.
tietämätön..( nim.merk. kärsi kärsi)
Onpas hyvinkin tietoa mitä unetomuus on. Mutta en oo sitä tyyppiä että heti purkki lääkäriltä ja töissä kun kuuntelee miten sitä heti haetaan lääkäriltä apua kun kuumottaa, paleltaa tms.Ja vaihtaa niitä lakanoita tarpeen mukaan ja nenäliinat ei paljon maksa
Ja SYÖPÄ...se on minusta sairaus johon haetaan lääkettä ja hoitoa mutta vaihdevuodet ei ole sairaus se on tullut "kylkiäisenä" kun oot naiseksi syntynyt
Huomaan etä ollaan sitä kiukkusia väkäleukoja vaikka hoitoja käytetäänkin...eräät on...
mukavaa kun tulee sysky ei makuuhuoneet ole niin kuumia..ikkunat auki vaan ja hyvää yötä
enkä suinkaan heti kipittänyt lääkäriin vaan kaikki muu tuli ensin, sitten kun vihdoin sain oikeat lääkkeet niin kyllä helpottaa elämää ja saa siippakin nukkua
kirkkaamman kruunun saat. Itse jouduin aloittamaan korvaushoidon jo 47-vuotiaana. Olen nyt 52 ja täytyy sanoa, että olen tosi kiitollinen hoitomahdollisuudesta.
Kun oireet alkoivat,olin niin nuori,etten heti edes tajunnut, että kyse oli vaihdevuosista. Kuumat aallot ja raju hikoilu veivät yöunet. Päivällä huimaus yllätti missä tahansa. Lihoin, sain hirveitä raivokohtauksia, tuntui, että menetän kokonaan itseni kontrollin.Väsytti koko ajan. Töissäkin piti käydä ja kotona olivat murrosikäiset lapset, joitten kanssa pärjääminen ei ole helppoa "normaalitilassakaan".
Aloitettuani korvaushoidon, oloni parani muutamassa päivässä. Se oli kuin olisi nostettu raikkaaseen ilmaan kuumasta,kosteasta,haisevasta,pimeästä suosta.
Joten vastaus kuuluu:ei voi millään sietää,eikä onneksi tarvitsekaan. En synnyttänytkään saunassa,enkä mennyt heti sen jälkeen pellolle töihin, vaikka entisajan naiset niin tekivätkin.
Kaikilla eivät oireet tietenkään ole yhtä rajuja
silloin lääkäriin kun olo alkaa olla niin sietämätön ettei enään kestä.
Ei kai kukaan sinne turhaan mene. Kallistahan se on myös. Minulle tulee migreeniä jos en nuku.Eihän minusta ole kiva syödä särkylääkkeitä joka päivä. Mielummin syön hormoneja.
tietysti löytyy kiukkuisia hormoneja syöviäkin. Sehän on luonne kysymys. Eihän hormonit mitkään ihmelääkkeitä ole. Jos on kiukkuinen luonne ennen vaihtareita, niin eihän hormonit voi muuttaa sua kiltiksi ja rauhalliseksi.
Kirjotin näistä hampaattomista ja koukkuselkäisitä HISTORIALLISELTA kannalta. Olen vaivautunut perehtymään vaihdevuosiin muunakin kuin nykyajan ilmiönä.
Teksti oli faktaa (jonka voit tarkistaa!). En puhunut itsestäni enkä sinusta. Enkä maininnut sanallakaan lääkäreitä ja lääkepurkkeja, sen teit sinä itse.
Sinulla taitaa olla kanssasisaristasi totaalisen negatiivinen käsitys? Halveksit täysillä jopa työtovereitasi, kritisoit heidän valintojaan. Tulee mieleen, että onpas tuo ihminen kiukkuinen kaikille ;)
Minut on vakavan sairauden takia leikattu (kohtu sekä munasarjat muutakin) pois enkä ole voinut valita osaaani. Sinä valitset minkä parhaaksi näet. Miten sitten hoidat nuo vaihtelevat mielialasi, vaikuttaa kaikkiin ympärilläsi oleviin ihmisiin. Lakanat voi vaihtaa vaikka kerran tunnissa, jos seuraavan päivänä selviytyy työstään sekä arjesta. Valittamatta.
Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä :)
En olisi ihan varma siitä, että on terveellisempää olla käyttämättä korvaushoitoja kuin käyttää niitä. Psyykkiset oireet pelkästään voivat monilla olla niin vaikeat, että ilman hormonikorvaushoitoja sairastuu psyykkisesti.
Ei kyse ole mukavuudenhalusta: ennen vanhaan naiset eivät a) eläneet niin kauan, että olisivat vaihdevuosia kokeneet, tai ainakaan b) olleet palkkatyössä. Ja vaikka olivatkin, työelämän vaatimukset ovat koventuneet moninkertaisesti jo siitä, mitä ne olivat nuoruudessani 70-luvulla.
Vaihdevuosioireita on erilaisia. Joka viides nainen selviää ilman mitään vaivoja, joka viidennellä ne ovat kertakaikkiaan sietämättömät, ja valtaosa eli 60 % saa jonkinlaisia, vaikeudeltaan vaihtelevia oireita. Jokainen päättää ihan ITSE, ovatko oireet niin vaikeita, että niihin tarvitsee lääkkeiden apua. Kukaan ulkopuolinen ei voi päättää toisen puolesta, pitääkö lääkkeitä käyttää vai ei.
Omalta kohdaltani olen päättänyt, että turvaudun lääkkeisiin, jos vaivat hankaloittavat normaalia elämää liiaksi. Toistaiseksi pahoja vaivoja ei ole ollut, mutta minähän olenkin vielä niin nuori, vasta 54 :-)
Kyllä nää hormonipilleritkin lisäoireita ja sivuoireita ja vaivoja aiheuttavat runsain mitoin. Eli kantsii todella harkita miten pärjää jos on vaihdevuosioireita, ovatko ne todella niin pahoja kiusoja ettei niiden kanssa voi elää. Tunnen monta joilla ne tulivat ja menivät ja elämä on laadukasta ilman kaikenmaailman lääkelaitoksen kemiallisia hormonipillereitä. Sitten tunnen niitä jotka näitä napsivat ja joilla on kaikenlaisia lisäoireita johon taas pitää napsia omia pillereitä. Vähän on hullunmyllyä ja tulee mieleen naisten kusetus....
Sitä minäkin olen pähkäillyt että eikö kannattasi edes yrittää olla ilman. Kerran eräs gyne... mainitsi että kuulee naisten oikein kehuvan että mitä ja mitä hoito muotoa käyttää että se on korvien välistä kiinni jos ei ilman niitä pärjää..tässä tulee väkisinkin mieleen mikä on kullakin kipu kynnys.
Ottaahan moni päänsärkyynkin heti buranaa ja toinen on ilman...No tehkää miten kukin haluu mä oon siinä iässä ollut jo jonkun matkaa ja hiottaa ja muutenkin laittaa mutta niihin en aijo sekaantua.
Onhan se kovempaa kun sanotaan että oot niiden vuoksi sairastunut ja kun ei siitä käyttö kierteestä pääse eroon..
Nautitaan silti naiseudesta ja hyvää syksyä kaikille täältä Oulusta...
tällä palstalla. Pillerita vai ei.Jotkut EIVÄT PÄRJÄÄ ILMAN ja voi kiittää luojaa että niitä on olemassa.Jos pärjää ilman niin hyvä on, pitä olla iloinen. Tietysti hormoneista voi tulla sivuoireita nehän on lääkkeitä. Mutta kokeilemalla löytyy sopivaa. Eihän ne myös mitään ihmepillereitä ole jotka tekevät elämän vaivattomaksi. Oireita minullakin riittää vaikka syön hormoneja. Hikoiluun auttavat parhaiten ja ehkä yöuneen. Mutta silti hikoilen nykyään enemmän kuin ennen vaihtareita, eikä yöuni enään ole kuin ennen.Mutta sanotaan että puolet oireista on ainakin minulla hävinnyt. Ja se on minulle jo riittävä, koska ennen hormonihoitoa meinasin tulla "hulluksi".
Jos vaihtasit palstaa jos et jaksa lukea tätä keskustelua...oon tulossa tuohon ikään ja tää kiinnostaa...
puhuttavaa vaihdevuosista kuin aina mollata heitä jotka eivät pärjää ilman hormoneja.Täällä kilpaillaan kuka on paras kärsimään. Tyhmää.
Kukan ei voi tietää miten vaikeata toisella voi olla.
Siis olen melkein 62 v ja lopetin hormoonit kesäkuun alussa joita olen syönyt 9 vuotta. Nyt meni hermo ja tilasin gynelle ajan. Haluan hormoonit takaisin. En jaksa enää olla kymmeniä kertoja päivässä pää märkänä ja naama punaisena. Väsynytkin olen kun yöllä herään monta kertaa. HORMOONIT TAKAISIN!
Nyt siis aloitin samat Activelle-hormoonit jälleen. kaksi päivää syönyt eikä vielä vaikutusta mutta odotellaan. Lääkärini kertoi, että n. 20% 60-70 vuotiaista naisista on niin pahat oireet että hormoonilääkitystä tarvitaan ja on kirjoittanut niitä 73 v. äidilleen.