Askeljännite?

Kun suurjännitejohdin tipahtaa maahan tai puu kaatuu linjan päälle tai työkone koskettaa suurjännitelinjaa tai salama iskee maahan, kasvaa vikapaikan potentiaali josta se vähitellen pienenee nollaan kohdasta etäännyttäessä.

Jos kävellään lähellä vikakohtaa on jalkojen välillä potentiaaliero jota sanotaan askeljännitteeksi.

Aukeassa maastossa ihmiseen osuvan salaman todennäköisyys kasvaa likimäärin korkeuden neliössä tai oikeastaan hivenen loivemmin. Kukin voi tämän perusteella itse laskea, kannattaako ukkosella seistä ylpeästi pystyssä, kumartaakko Ukko Ylijumalaa vai mennäkkö peräti kyykkyyn, ja pannakko sateenvarjo kokoon. Rähmälleen maahan ei kannata mennä, eikä neliölakikaan ole siellä enää voimassa. Rähmällään olevaan – myös ojan pohjalla varman päälle makaavaan (sellaisiakin huuhaasuosituksia on nähty!) – henkilöön sovelletaan nelijalkaisten eläinten askeljännitesääntöjä.

Salamaniskukohdan läheisyydessä maassa kulkeva salamavirta synnyttää ns. askeljännitteen (kuva 3), joka muutaman metrin etäisyydestä alkaen on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön. Kumisaappaat (ja muut keinoainepohjajalkineet) ovat tehokkaat ulkona askeljännitteen poistajana tai pienentäjänä [2]. Muuta hyötyä ei kumipohjista ukkosella olekaan. Kumisaappaisiin sonnustautuminen ukkosen takia tuntuu kylläkin hätävarjelun liioittelulta. Myös jalkojen yhteen painaminen auttaa. Yksinäisen puun lähistöllä askeljännitettä voidaan edelleen pienentää kääntämällä paraatipuoli tai istumapuoli puuta kohden.

Huuhaa-alueelle astutaan jos uskotaan, että kumisaappaat estäisivät salaman osumisen ihmiseen. Kun salama on jo raivannut tiensä kilometrien pituisen ilmaerityksen läpi, sitä ei muutamien millimetrien paksuinen kumi-eristys paljon pidättele. Huuhaa-aste kasvaa entisestään, jos kumisaappaita käytetään sisällä tai autossa ukkoselta suojautumiseksi.

Yksinäisen puun (tai metsässä muita puita huomattavasti korkeamman puun) alla on tunnetusti vaarallista oleskella ukkosella ns. sivuiskuvaaran takia: puuhun osunut salama ei jatkakaan puuta pitkin maahan asti, vaan hyppää sähköä paremmin johtavaan ihmiseen (kuva 4). Noin 3 m etäisyydestä alkaen puusta ihminen on kuitenkin lähes täydellisesti turvassa salamoilta etäisyyteen, joka on noin puolet puun korkeudesta, asti, mutta turva on ihan kohtuullinen vielä puun korkeutta vastaavalla etäisyydellä. Puu – eritoten havupuu – saattaa tosin joskus haljeta salamaniskusta ja puolikas kaatua päälle, tai puusta voi lennähtää irti säle. – Sivuisku voi myös tapahtua puusta rakennukseen [2, 3].

Edellä esitettyä ei pidä käsittää niin, että metsässä olisi ukkosella vaarallisempaa oleskella kuin avomaastossa. Metsässä on turvallisinta hakeutua matalien puiden seuraan.


LÄHDE: TUKES

Askeljännite on jalkojesi välillä oleva potentiaaliero. Kun otat metrin pitkän askeleen alustalla kävellen saattaa käydä niin että olet pienempi vastus metrin matkalla kuin alusta jolla kuljet ja jossa potentiaali on. Tällöin voi käydä köpelösti.

HUOM! En ymmärtänyt itsekään selitystäni.