Olin heinäkuun lopulla käymässa kaverin luona Pietarissa ja lähdettiin toiseltapuolelta kaupunki menee kaverin vanhempien luo, eka metrolla ja sit oli tarkoitus mennä pikkubussilla.
Kävi sitten kaverilla pieni moka ja me menimme väärään bussiin. Aikamme oltua kyydissä, hän rupesi kiroilemaan, et mennään väärään kylään!!
No, jäimme pois kyydistä ja hän kertoi, että lähellä on taksiasema, mennään sillä loppumatka. Sinne päin käveltyämme, hän huomasi naapurin miehen, jolta pummasi kyytiä. (kyyti maksoi yhden tupakan :) )
Eikun äijät Volgan kyytiin. No, se startannut käyntiin ja sit työntää.. Lähtihän se sit käyntii, mut luulin et se hajoo siihen paikkaa, käyntiäänien perusteella. Ajon aikana en keksiny mitään muuta toimivaa siitä autosta, kun äänimerkin... ja se ei todellakaan pääse ruostuu, sen verran oli käyttöä sillä vehkeellä.
Ei oo auton kyydissä pelottanu ikinä niin paljon kuin silloin. (Itte ajanut Pietarissa pari kertaa ja se tuntuu ns. palalta rauhankakkua tohon kyytiin verrattuna) Äijä veti kultahampaat välkkyen, luu pihalla ja se kyytipalkaksi saama tupakki huulessa noin 80-100 kokoajan. Samalla haastatteli kaverin kuulumiset pois yksin tein.
Sit jouduttiin pysähtyy yhteen risteykseen ja siinä kohdalla on miliisin vartiokoppi. No, eiköhän se taas sammmunu, eikä startilla käyntiin. Me ulos ja taas reipasta työntöä. Volga käyntiin ja kivan sinisen savupilven turvissa poistuimme paikalta :))
Parin pahaenteisen korinan jälkeen, kytkin rupesi luistaa. Sit oli meno sellaista "hiljoo hyvä tulloo"
Noin kilsa ennen määränpäätä, otettiin vielä yksi mummo kyytiin tien laidasta, hän oli tulossa kaupasta. No, tunnelma vaan tiivisty kaverin hypätessä taakse mun kanssa. Sitten viel tuli mummon neljä muovikassillista tavaraa meidän tavaroiden lisäksi taakse.
Kyllä tuntu mukavalta, kun kaverin kotitalo näkyi ja jäätiin pois kyydistä, täysin fyysisesti vahingoittumattomana. Henkinen puoli ei ole vieläkään kunnossa, tosin väittäävät, että se ei ollut ennnen tuota Volga kyytiäkään.
Eipä siinä muuta, kuin poltettiin vielä tupakat ja kiiteltiin kovasti kyydistä. Mummokin kävi halailee minua ja kiitteli, vaikka ittekkin olin vaan "liftari"
Sympaattisia ihmisiä
ps. Volgassa oli viel -70 luvun alkuperäiset kilvet:))
Kävi sitten kaverilla pieni moka ja me menimme väärään bussiin. Aikamme oltua kyydissä, hän rupesi kiroilemaan, et mennään väärään kylään!!
No, jäimme pois kyydistä ja hän kertoi, että lähellä on taksiasema, mennään sillä loppumatka. Sinne päin käveltyämme, hän huomasi naapurin miehen, jolta pummasi kyytiä. (kyyti maksoi yhden tupakan :) )
Eikun äijät Volgan kyytiin. No, se startannut käyntiin ja sit työntää.. Lähtihän se sit käyntii, mut luulin et se hajoo siihen paikkaa, käyntiäänien perusteella. Ajon aikana en keksiny mitään muuta toimivaa siitä autosta, kun äänimerkin... ja se ei todellakaan pääse ruostuu, sen verran oli käyttöä sillä vehkeellä.
Ei oo auton kyydissä pelottanu ikinä niin paljon kuin silloin. (Itte ajanut Pietarissa pari kertaa ja se tuntuu ns. palalta rauhankakkua tohon kyytiin verrattuna) Äijä veti kultahampaat välkkyen, luu pihalla ja se kyytipalkaksi saama tupakki huulessa noin 80-100 kokoajan. Samalla haastatteli kaverin kuulumiset pois yksin tein.
Sit jouduttiin pysähtyy yhteen risteykseen ja siinä kohdalla on miliisin vartiokoppi. No, eiköhän se taas sammmunu, eikä startilla käyntiin. Me ulos ja taas reipasta työntöä. Volga käyntiin ja kivan sinisen savupilven turvissa poistuimme paikalta :))
Parin pahaenteisen korinan jälkeen, kytkin rupesi luistaa. Sit oli meno sellaista "hiljoo hyvä tulloo"
Noin kilsa ennen määränpäätä, otettiin vielä yksi mummo kyytiin tien laidasta, hän oli tulossa kaupasta. No, tunnelma vaan tiivisty kaverin hypätessä taakse mun kanssa. Sitten viel tuli mummon neljä muovikassillista tavaraa meidän tavaroiden lisäksi taakse.
Kyllä tuntu mukavalta, kun kaverin kotitalo näkyi ja jäätiin pois kyydistä, täysin fyysisesti vahingoittumattomana. Henkinen puoli ei ole vieläkään kunnossa, tosin väittäävät, että se ei ollut ennnen tuota Volga kyytiäkään.
Eipä siinä muuta, kuin poltettiin vielä tupakat ja kiiteltiin kovasti kyydistä. Mummokin kävi halailee minua ja kiitteli, vaikka ittekkin olin vaan "liftari"
Sympaattisia ihmisiä
ps. Volgassa oli viel -70 luvun alkuperäiset kilvet:))
Vastaukset 10
Vanhimmat
pelottavaa kyytiä...ei sitä ikinä tiedä mitä reissuilla tapahtuu..
Jos Volgan kyyti pelottaa, niin kyllä Olgankin antama kyyti pelottaa (Aids-tilastot nousussa Suomessa)
puhe takeltelee, pientä väpinaa, punoitusta ja yleistä jännitystä.
Joko Porolla alkhaa rykimä?
tekstiä tuo edellinen. Eikä jotkut aikaisemmatkaan vaikka epäilyksiä on ollut.
Joku yrittää peesata.
Uuden karheessa Volgassa haisee kabiinissa bensa. Silti siellä saa tupakoida. Mukava muuten matkustaa.
Kerran Peterissä:
Josku -90 luvun lopuilla. Otimme peukalotaksin jostain hotelli Ohtinskajan läheltä. Tarkoituksena oli mennä johonkin keskustaan.
Kohtuullisen odotusajan jälkeen saatiin kyyti. Vanha mosse, jossa oli 2 miespuolista isonenäistä miestä. Eikun takapenkille kaverin kanssa. Ensin kuitenkin apukuski otti tuen pois takapenkin ja apukuskin penkin välistä. Tuki oli sitä varten ettei selkänoja repsahda. No nyt tämä tukena oleminen jäi minun polvieni hommaksi takapenkillä. Hetken virittelyn jäljiltä pojat saivat mossen käynnistymään ja löysivät vielä vaihteenkin. Itse en olisi moista vehjettä kyllä sammuttanut, kun käyntiin sen olisin saanut. Heti alkuun kaverin kanssa tehtiin sellainen johtopäätelmä, että tehoja vehkeessä ei kahta poroa enempää ainakaan löydy ja uskottiin muutaman Baltikan jälkeen voittavamme jos auton ja meidän välinen köydenvetokisa olisi saatu järjestettyä. No, matka alkoi. Jostain kummasta syystä pojat lähestyivät meidän kohdetta vastapäivään niinkuin spiraalimaisesti. Mietittiin, että kaverit on joko hieman hukassa tai mossessa on normaalia hiukkasen suurempi raidetanko ongelma. Matka eteni ja ihailimme hienoja maisemia, sekä katua joka paistoi mossen lattian läpi ( reikä n.20x30cm). Oman värinsä matkaan antoivat myös suuri rosoinen ja pyöreä arpi apukuskin niskassa ja tuntematon ehkä arabimainen kieli jota he käyttivät, ilmeisesti toisten liikennevälineitten siunaamiseksi. Sekä ainoastaan kaksi käytettävissä olevaa vaihdetta. Myöskin katalysaatoritoman auton suodattamaton savusumu auton sisäälä jäi mieleen. Matka kuitenkin eteni, kadut levenivät ja lähestyimme keskustaa. Lähdimme kääntymään vasemmalle yli vastaan tulevan kolmikaistaisen kadun, kuten koko ajan spiraalimaisesti lähestyttäessä tehtiin. Vastaan tulevan kaistan autot kiihdyttivät ja lähenivät, katsoimme muutaman kerran kaverin kanssa toisiamme kuin turvaa hakien. Kummankaan silmistä ei varmasti paistanut varmuus tai lohdutus siittä, että tästä selvittäisiin. Autot lähenivät ja meidän mossen kaksi poroa olivat täysillä käytössä. Selvisimme lopulat kuitenkin, huh huh. Tästä seurasi, että apukuskipoika teki ristin merkin rintansa päällä ja puhui jotakin ilmeisesti hyvinkin syvällistä mosselle. Tästä päättelimme myös, ettei omakaan huolemme aivan turhaa ollut. Sekä sen että koska kaveri oli kristitty, olimme saattaneet erehtyä heidän kansallisuudestaan.
Mutta mikä tekee kärsimyksestä hauskan?
Ohhoh. S-doolla on ollut hulppea reissu.
Itsekin havahduin viime reissulla murmanskilaisen taksisuharin kyydissä, vaikken yleensä ymmärrä pelätä mitään. Laitoinpa siis turvavyön kiinni.
Elossa ollaan ja ehkä myös hengissä. ;)
Kiitos S-doolle hauskasta tarinoinnista. :o)
Nový most
Sama juttu, jos juoksee miinakentän läpi ja selviää hengissä.
Kai siitäkin kicksejä saa ;)
Juuri näin. Nyt alat, rakas Huh, jummartaa itämatkailun perusteita.
Pian sinustakin tulee sankarimatkaaja, joka koluaa lähiöissä etsimässä ränsistyneitä kolossikerrostaloja ja kutsuu sillä itseään arkkitehtuurin harrastajaksi.
Ja alat piakkoin pitää saavutuksena sitä, että sait tilattua kalseassa kuppilassa jotakin lämmintä mahantäytettä, kun sudennälässäsi olet aiemmin saanut eteesi tihkusateessa rämpimisen jälkeen "vain" koristeellisen ja säihkyvän jäätelöannoksen... Ja myöhemmin kehut Internetin matkailupalstoilla kuppilaa vähintäänkin tunnelmalliseksi sateenpitopaikaksi, jossa et vain oman huonon kielitaitosi takia saanut hyvää palvelua. ;)
Sama fiilis, ymmärräthän, kun pääsee toteuttamaan jonkin luonnollisen tarpeen pitkän odotuksen jälkeen. Tai tosiaan selviää jostakin ihan älyttömästä ja ihan itse.
Nový "ainakin wanna-be-sankarimatkaaja kolmivuotiaan innostuksella" most