Meillä oli tarkoitus mennä ensi kesänä naimisiin, mutta emme ole kertoneet vielä asiasta kenellekään. Muutama viikko sitten mieheni äiti oli sanonut pojalleen, että hänen on syytä vaihtaa puolisoaan. Ei mulla ikinä ole ollut erityisen hyvät välit tämän tulevan anopin kanssa, mutta en olisi odottanut tuota. Mieheni tietenkin kertoi asiasta minulle ja minä suutuin tälle tulevalle anopilleni oikein kunnolla ja kerroin kerralla kuinka huonosti se on koko meidän seurustelun ajan(5 vuotta) kohdellu mua. Nyt musta on tullu koko suvun silmissä syntipukki ja suurinpiirtein mielenvikainen. Kaikkien muiden paitsi mieheni mielestä.
Tästä sitten aiheeseen, eli miten tälläisessä tilanteessa voisi häitä järjestää? Miten yleensäkään pystyy jatkamaan suhdetta, kun tiedossa ei ole muuta kuin ongelmia tulevan suvun kanssa? Me rakastetaan toisiamme, halutaan mennä naimisiin ja perustaa perhe.
Tiedän, että jos en olisi sanonu asiasta mitään takaisin, niin kaikki olisi paremmin.
Asia ei nyt liittynyt suoraan häihin, mutta toivottavasti se ei haittaa.
Tästä sitten aiheeseen, eli miten tälläisessä tilanteessa voisi häitä järjestää? Miten yleensäkään pystyy jatkamaan suhdetta, kun tiedossa ei ole muuta kuin ongelmia tulevan suvun kanssa? Me rakastetaan toisiamme, halutaan mennä naimisiin ja perustaa perhe.
Tiedän, että jos en olisi sanonu asiasta mitään takaisin, niin kaikki olisi paremmin.
Asia ei nyt liittynyt suoraan häihin, mutta toivottavasti se ei haittaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aika kauhea tilanne kieltämättä. Minusta on kuitenkin hyvä että sanoit mielipiteesi itse anopillekin. Älä kuitenkaan kyseenalaista suhdetta kumppaniisi. Tietenkin eripura suvun kanssa voi aiheuttaa riitoja parisuhteeseenkin, mutta kenelläpä parilla ei nyt riitoja olisi. Isoja sukujuhlia tuossa tilanteessa ei varmaan innostakaan järjestää, mutta oletko miettinyt muita vaihtoehtoja? Esim. pienet intiimit häät, "karkaaminen" vihille elikkäs vaikka ulkomailla tai muuten ex tempore vihkiytyminen, tai vaikka "hääbileet" ystäville jne. Alkuperäisten suunnitelmien muuttaminen on tietenkin kurjaa, mutta ajan kanssa ajatukset voi kypsyä uusiinkin ideoihin. Mikäli taas olet pikkutytöstä asti haaveillut isoista prinsessahäistä, niin en tiedä.. Sovinnon hieronta taitaa olla ainut keino?? Jos käy päinsä vielä viiden vuoden kisman jälkeen??
Ajattele mitä häät ja naimisiinmeno sinulle ja sulhasellesi merkitsevät, niin eiköhän joku vastauskin tilanteeseenkin löydy. Onnea tulevien häiden johdosta!!
Siis hyvä, että kerroit anopillesi.
Lapset eivät ota puolisoa vanhemmilleen vaan itselleen. Itse äitinä ja anoppina olen päättänyt, etten mene lasten ja heidän kumppaneidensa väliin, ei minulla ole sinne mitään asiaa. Niinhän sitä sanotaan, että kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Antakaa anopin olla omissa oloissaan, älä ainakaan ala nöyristelemään hänen edessään.
Koska teillä rakkautta ja luottamusta on keskenänne, perustakaa perhe suunnitelmien mukaan. Kyllä se anoppikin siitä pikkuhiljaa "sulaa" kun huomaa, ettei hän olekaan maailman napa ;)
Tässä nyt on vielä aikaa. Voittehan te alkaa häiden suunnittelun pikkuhiljaa. Katsotte miten asia kehittyy. Jos sukulaiset ovat niin tyhmiä, että menevät anopin helppoon, niin antakaa heidän olla.
Järjestäkää häät niille, joiden tiedätte olevan onnellisia kanssanne, mitäs sitä negatiivisia jännitteitä omiin häihinsä hankkimaan.
Itse olen aikanaan tehnyt ratkaisun, että pysyn niin erossa anopista ja apesta kuin mahdollista. Samassa kaupungissa asuttiin, mutta ei se meidän liittoamme ainakaan häirinnyt....ja pikkuhiljaa välitkin sitten seestyivät. Appivanhemmat huomasivat, että olisi kuitenkin mukava tuntea lapsenlapsensa. Loppujen lopuksi meillä oli aivan korrektit välit keskenämme :)
Tuli mieleen anoppini tarina, miten häntä aikoinaan ei hyväksytty sukuun (eikä hyväksytä vieläkään). jotain 15 vuotta anoppini on ollut aivan hyljitty miehensä suvun puolelta.
En nyt halua pelotella sinua. Tämä anoppini tilanne on siksi varmasti ollut niin paha, koska hänen miehensä (minusta tuntuu siltä) ei koskaan ole päässyt omasta lapsuudenkodistaan aikuistumaan, vaan lasten ollessa pieniä on töiden jälkeen viettänyt aikaa huomattavasti enemmän synnyinkodissaan kuin oman vaimonsa ja lastensa kanssa. Ei siis mikään hyvä isä..
niin että siitä miten mies suhtautuu vaimonsa ja äitinsä väleihin, kumman "puolella" hän on, on suuri merkitys.
Ja sinun miehesi rakastaa sinua. Kyllä ne välit siitä järjestyvät! Jos on tuollainen riita-asia ja puolisot eivät vedä yhtä köyttä, se on tosi vaarallinen asia koko suhteelle.
Nyt tällä hetkellä anopillani ja hänen miehellään ei ole mitenkään hyvät välit, eron partaalla suunnilleen jos oikein olen tajunnut.
Huonot välit alkoivat kun anoppini leimattiin hulluksi, ihan vakavasti mielisairaaksi ihmiseksi, vaikka on tosi ihana ihminen.
Kaikenlaisia sairaita ihmisiä sitä löytyy, viitsivät pilata toisten elämää ja samalla myrkyttävät omansa. Harvinaisen hullut isovanhemmat sulhasellani, HUH HUH, mutta se ei onneksi meihin vaikuta. Sääli vain kun ihmiset ovat niin typeriä toisilleen.
Mutta eläkää te onnellisina, älä ota paineita ja toivottavasti en pelästyttänyt sinua kirjoituksellani. Ei ole tarkoitus!! Halusin sen sanoa rohkaisuksi että jos miehesi ymmärtää sinua (silloin se ei kuuntele äitiään!) niin kyllä kaikki järjestyy, tai JOS ei välit anopin kanssa korjaannu pikkuhiljaa, niin se osaa jättää äitinsä ajatukset täysin omaan arvoonsa, minne ne silloin kuuluvatkin!!!!
Yritä jaksaa!!!! Tsemppiä sinulle!!!!
tekstisi oli kuin minun tarinani.
olemme silti menossa naimisiin 18.8.2007 ja häistä tulee hyvin perinteiset, en anna sen noita akan pilata häitäni.
Näin ennen häitä minulla on periaate: en puhu anopilleni häistä enkä hääsuunnitelmista mitään.
Mieheni on kyllä jonkin verran kertonut kun anoppi on kysellyt, mutta minä vastaan aina ympäripyöreästi kun joskus harvoin jotain kysyy.
päätin että on parempi mitä vähemmän anoppi tietää, niin pienemmät mahdollisuudet sillä pilata mitään. itse hääjuhla jännittää anopin puolesta, kaverini ja perheeni ei tule myöskään anopin kanssa toimeen. Mutta onneksi minulla on kova sanaiset kaasot jotka tarvittaessa pitävät anopin vaikka nurkassa ihmisiksi, jos ei osaa käyttäytyä...
onnea teille, ole niinkuin anoppia ei olisikaan...