Voisitteko kuvitella sekaantuvanne ujoon naiseen?
kysymys rohkeammille
..minä en ole...
112532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä en ylipäätään sekaannu yhtään kehenkään ;) Jos ihastun ihmiseen, ihastun ihmisen luonteeseen ja käytökseen. Ujompaa yksilöön voi olla vaikea saada kontaktia, mutta muutoin ei ole mitään estettä. Ujouttakin on niin monenasteista.
Ujous on ihmisessä vain yksi ominaisuus. Tosin se ei ole pahasta. Ujous ja syvissä vesissä uiminen saattavat usein yhdistyä. Ujo ei ole aina suu avoinna, mutta aivotoiminta voi olla sitäkin vilkkaampaa ja kun suu aukeaa, saatat hämmästyä, mitä sieltä tulee :) (positiivisessa mielessä). Joten kyllä minä voisin "sekaantua" ja olen "sekaantunutkin".
Niin, jännästi aseteltu kysymys. Miten niin sekaantua? Minulla ei ole tapana sekaantua keneenkään jos toinen ei sitä tahdo, ei ujoon eikä rohkeaan. (Vaikka nuo nyt ei välttämättä ole vastakohtia :P)
Ujoissa, hiljaisemmissa naisissa/tytöissä on jotain salaperäistä, joka kiehtoo minua. En kaipaa rinnalleni ylenpalttista hölöttäjää, vaan ihmisen. Itse olen sellainen, että puhun kyllä kaikkien kanssa melkein aiheesta kun aiheesta enkä pelkää olla esillä ja nautin huomiosta. Mutta kun puhe on minun tunteistani, niistä syvimmistä, niin en minä niitä höpöttele kaikille. Kai olen sillä elämänsaralla myös melko ujo.
Ujous ja hiljaisuus eivät ole synonyymejä. Itse olen hölöttäjä, mutta ns. tosipaikan tullen kun johonkin ihastuu, iskee ujous. Hölötys kyllä toisinaan jatkuu, mutta sitä ujouttaan saattaa yrittää "salata" juuri sillä hölöttämisellä. Ja ihastuessa se hölötys vaan kiihtyy ja sitten saakin hävetä sitä täysin päätöntä hölöttämistään. Jostain kumman syystä. Jonkun ihastuksen kohdalla sitä sitten taas heittäytyy täysin puhumattomaksi ja toinen varmaan luulee, että en pidä hänestä, kun muille taas hölötän ja hänelle en sano sanaakaan. Mystisiä juttuja nuo ihastumiset ja ujostuttamiset.
Toisaalta taas joku hiljaisempi tyyppi ei sitten välttämättä ole ollenkaan ujo, ei vaan tykkää hölötellä. Hiljaisuus vaan hyvin helposti tulkitaan joskus myös ujouden sijaan ylimielisyydeksi. Mikä on tietysti epäreilua.
tullut oltua ujonkin kanssa. Mitä väliä sillä on? Mielummin hieman ujo kun taas se ääripää.
Jos sekaantumisella tarkoitetaan ihastumista, tunteellista hurahtamista, jopa rakastumista niin vastaus on ihan puhdas KYLLÄ! Yksi sellainen aluksi ujonpuoleinen hurisee kainalossani ihan vakituiseen.
Ujous ei todellakaan ole este, jos sen verran pystyy ylittämään arkuutensa, että viestittää edes pikkurillin verran toiselle positiivista sanomaa. Pari ystävällistä silmäystä, häivähdys ujoa hymyä, mitä tahansa, joka kertoo toiselle, että saa lähestyä. Tällaiset tärisevän saparonsa hallitsevat tulevat sitten juttusille kyllä, usko pois. Mutta sen pienen signaalin se tilanne tarvitsee, sillä kukaan meistä ei ole ajatustenlukija.
on kiehtovaa ja hirveen söpöä :D
juuri ujoissa asustaa se kuuma villipeto..joten tottakai haluan...yhteyttä vaan..
eivät saa sanaa suustaan,kaikki on lypsettävä irti,oikeita lande paukkui,pysty metsän kasvatteja. :))
..Mitään landepaukkuja ole, maaltahan me rempseät tyypit tullaan ja ollaan aina suuna päänä. Aattele nyt vanhoja suomalaisia elokuviaki! =D Ei vaan mielipiteeni: olen ollut yhden ujon kanssa ja se oli hankalaa, koska kaipaan todellakin sitä vauhdikkuutta.
Tosiasiassahan kaikki on luonteista kiinni ja siitä keskeisestä kemiasta. Mikään ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä ei ole koskaan kiveen kirjoitettua.
Jospa fiksuna ihmisenä opettelisit jonkun verran äidinkieltä ja esimerkiksi yhdyssanojen käytön.