mieheni haluaisi ehdottomasti abortin,koska hän ei vielä lapsia halua.. mutta minä haluan. Taistellut hankalien menkkojeni kanssa läpi elämän ja nyt tärppäsi,niin en aio lapsesta luopua... Teenkö väärin? puolustan vain omaa kantaani ja sitä että lapsi on myös minun...
patti tilanne..
muisku
111595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
miehesi lapsi myös, mutta ensisijaisesti sinun koska sinä sitä haluat. Tietysti miestäsi kohtaan teet väärin mutta jos teet niinkuin hän haluaisi... well, pystyisitkö elämään hänen kanssaan sen jälkeen? Syyttämättä? Jos et... tietysti on mahdollisuus, jos hän ei lasta halua eikä sinua jos pidät sen, että teet kaiken yksin. Oletko siihe valmis? Jos et vaadi virallista tunnustamista, tiedätte silti molemmat kenen lapsi on ja tulevaisuudessa voitte tehdä niinkuin parhaaksi näette.
Kyse on nyt vain siitä ketä kohtaan olet valmis tekemään väärin ja millä hinnalla. Sinä joudut elämään elämääsi myös päätöksen jälkeen, tee se sitä ajatellen.
***
Et todellakaan tee väärin vaan oikein. Niin oikein kuin ihminen voi tuossa tilanteessa tehdä. Koska miehesi ei halua VIELÄ lapsia. Koskas se sopiva aika sitten on, ja koska masussasi oleva vauva on niin arvokas, että se kelpaa miehellesikin. Jos miehen takia teet abortin, niin tuskin kovin kauaa pystyt häntä silmiin katsomaan ja yhdessä elämään. Sinä selviät!
on siis hyvä että ap on hankkiutunut raskaaksi ilman miehen suostumusta/hyväksyntää. Mitään hyvää siinä on että huijaa toisen isäksi??
valinta on sinun. väärin teet/olet tehnyt vain siinä tapauksessa ja kohdin, jos olet "pakottanut" miehesi isäksi. eli salaa olet jättänyt esim. ehkäisyn väliin tms.
mutta siinäkään tapauksessa hän ei voi pakottaa sinua aborttiin. mutta sinä et myöskään voi pakottaa häntä isäksi, sekin tulee muistaa. anna hänen valita, mutta muista että omakin valintasi perustuu siihen että seisot omilla jaloillasi etkä painosta toista.
eiköhän se miehenkin mieli muutu viimeistään kun vauveli tuhisee kainalossa. ja ellei muutu, se on hänen valintansa. lapsen kannalta surullinen tosin, mutta silloinkin hänellä on vahva ja rakastava äiti =)
ja pitääkin pakottaa miehensä isäksi kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siis JOZ päätyy pitämään kersan.
Jos olet tullut raskaaksi tarkoituksella, olet huijannut miestäsi. Jos hän ei lasta halua, niin mielestäni sinulla ei ole oikeutta vaatia häneltä mitään (taloudellisestikkaan). Eri asia tietysti on jos mies haluaa osallistua, mitä epäilen suuresti. Kuka haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on noin epärehellinen?
Ensimmäiseksi,kiitos kaikille kommenteista!! Olen iältäni 24vuotias,olen vakituisessa työsuhteessa.Mieheni 26v,jolla 3v poika edellisestä suhteesta. Emme ole käyttäneet ehkäisyä lainkaan vuoden yhdessä olon aikana. Ja se on molempien päätös ollut. Olemme puhuneet lapsista,niiden hankkimisesta yhdessä,isompaan kotiin muuttamisesta...tulevaisuus oli meillä jo suunnitteilla... tässä taustaa minusta. En ole millään tavalla huijannut miestäni,oli tuuria että raskaaksi tulin! ja minulle,maailman ihanin asia!!=) Viime vuonna menkat tulivat 3kertaa,tänä vuonna tulleet kuusi kertaa... olin jo ajatellut,että en kuulu niihin ketkä lapsia voisivat saada! Tänään soitin neuvollan,olen viikolla 7.. aikaa viikko päättää mitä teen... kun vain mieheni hyväksyisi,eikä alkaisi vihaamaan minua. Hän elämäni rakkaus..
mies on se joka on idiootti.
se on myöhäistä alkaa vikistä jos p**kat on housussa eikä itse ole vetoketjua avannut... eli toisin sanoen tieten tahtoen ilman ehkäisyä touhunnut lastentekopuuhissa ja nyt alkaa vikistä abortin perään? varsinainen pöljäke....
varmaan haluaisi olla äitinsä kanssa, oli tämä kuin ketkutuksella tahansa saanut sen lapsen.
Think think think.
Anna miehellesi aikaa tottua ajatukseen.Vauvan tulo on aina pelottava ajatus,suurena elämänmuutoksena.Hyvinkin monia miehiä se alkaa ahistaa ja he haluavatkin kiireesti peruuttaa kaiken.Haluavat,että kaikki on niinkun ennenkin,tuttua ja turvallista.Ei se ole siis muuta kun pelon aikaansaama reaktio,joka menee kyllä ohi,toivotaan ainakin.Harmillista sinänsä,että sulla ei enää oikein ole tuota aikaa kovin paljon,niinpä pieni juttelutuokio olisi kai paikallaan.Kyllä ne asiat siitä selkiytyy.Mielestäni miehesi ei ole mikään idiootti tai muutenkaan epänormaali.Tuo on vain varsin yleinen tapa reagoida.Ei kuulosta kivalle,mutta niin se vain on.Kyllä miehesikin ihan varmasti hetken sulateltuaan sopeutuu ajatukseen ja kaikki menee vielä teillä oikein hyvin.Asioilla on taipumus järjestyä.Kaikkea hyvää teille molemmille!!!
Niinhän siinä kävi... mieheni on hyväksynyt asian ja jopa välillä enemmän innoissaan kuin minä... kaikki kääntyi hyvin.. eipä muuta kuin kiitos kaikille välittäneille!! hyvää syksyä!T:Muisku