Lainattu täältä:
http://oikeussanomat.fi/oikeussanomat/index.php?option=com_content&task=view&id=219&Itemid=151
"Äiti, miksi aikuiset ihmiset tekevät tällaista pahaa lapsille?
Suomessa viedään vuosittain kymmeniltä äideiltä lapset vain siksi, että äidit ovat saaneet lapsensa sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa ratkaista ongelmiaan muutoin kuin väkivallalla, joka ei osaa huomioida toisen tunteita, joka ei näe koskaan syytä itsessään, joka ei kykene aidosti katumaan ja sitä kautta muuttumaan, joka valehtelee, elää kaksoiselämää ja joka ei ikinä hae apua.
Nämä miehet eivät myöskään koskaan irrota otettaan kohteestaan, lastensa äidistä. He vievät lapset sosiaalitoimen suosiollisella avustuksella. Tai tappavat vaimonsa ja lapsensa.
”Jos en minä saa lasta erossa, et saa sinäkään”, on tuttu uhkaus siinä vaiheessa, kun äiti tajuaa, että toinen ei parane, ei edes halua parantua ja äiti päättää hakea eroa. Moni palaa lasten takia sairaaseen suhteeseen, jotta voisi suojella edes heitä.
Huostaanotoista on tullut oiva väline näille miehille, sillä he saavat kenet tahansa uskomaan, että äiti on hullu, äiti ei kykene hoitamaan lapsiaan, että he itse ovat tasapainoisia, rauhallisia, vakavaraisia. Nämä miehet ovat tasapainoisen oloisia, he ovat rauhallisia ja he ovat usein vakavaraisia ja jos eivät itse, niin heidän uudet naisystävänsä ovat.
Niin menevät sosiaaliviranomaiset lankaan. Tasapainoisuus on kuitenkin näyteltyä ja rauhallisuus on harkittua esittämistä. Nämä miehet ovat tulivuoria, jotka räjähtävät ja tuhoavat ihmiset, joita sanovat rakastavansa sadistisella käytöksellään ja harkituilla lyönneillään.
He selittävät oikeudessa jälkeenpäin; ”En minä ole väkivaltainen, jos olisin, olisin saanut paljon pahempaa jälkeä aikaan!”
Tai sanovat toipuvalle uhrilleen; ”Minä olisin voinut tehdä sinulle paljon pahempaa!”
Tällaisille ihmisille sosiaalitoimen työntekijät vievät avuttomat lapset kerta toisensa jälkeen, vaikka poliisin avustamana, jos äiti on niin yhteistyökyvytön, että ei suosiolla anna.
Sosiaalitoimi on kriisissä niin Oulussa, kuin muuallakin Suomessa. Lapsia ei suojella, koska ei osata. Oulussa lastensuojelulla on erittäin hyvä, ammattitaitoisen työryhmän laatima ohjeistus miten toimia silloin, kun lapsi on joutunut väkivallan kohteeksi. Sitä ei vain noudateta.
Olen miettinyt, että toinen syy siihen, miksi lapsia ei pystytä suojelemaan väkivallalta, voi olla se, että työntekijät ovat itse väkivallan uhreja. Tutkimusten mukaan neljäkymmentä prosenttia suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa. Missä nämä lähes puolet naisistamme ovat?
Aivan oikein, työssä muun muassa sairaalassa, sosiaalitoimessa ja myös oikeuslaitoksessa. Jos he eivät ole käyneet läpi kokemaansa väkivaltaa ja toipuneet siitä, he ovat traumansa vankeja, eivätkä pysty jämerästi ja hyvällä itsetunnolla puolustamaan muita väkivallan uhreja.
He kyllä sisimmässään tunnistavat väkivaltaisen miehen ja tietävät, että äiti puhuu totta, mutta he pelkäävät. He tietävät syvällä sisimmässään voimakkaasti, että väkivaltaista miestä on miellytettävä, häntä ei saa suututtaa, häntä on toteltava. Tilanne on sitä pahempi, mitä syvemmällä väkivallan kokemus on ja mitä vähemmän ihminen sitä muistaa tai tunnistaa itsessään. Itse koettu väkivalta panee tekemään käsittämättömiä päätöksi väkivaltaa käyttävän ihmisen hyväksi silloinkin, kun kaiken järjen mukaan pitäisi suojella uhri, suojella lapsi.
Kolmas syy on raha. Työ on vaikeaa ja raskasta, sekä alipalkattua. Kaupungit ja kunnat joutuvat palkkaamaan työhön niitä, ketkä vain suostuvat ottamaan epäkiitollisen työn vastaan. Näin syntyy kierre, jossa epäpätevät työntekijät tekevät itsensä kannalta helppoja huostaanottoja jota päätöksentekoa helpottaa se, että huostaanottoihin saa hyvin valtionavustusta.
Yksinhuoltajaäidit elävät niukalla tulolla, usein avustusten varassa. Kuinka houkuttelevaa onkaan viedä häneltä lapset piittaamatta lainkaan siitä, että rakkaus merkitsee lapsen kasvulle ja kehitykselle paljon enemmän kuin rikkaus.
Lapsen luottamus aikuisiin murenee. Lapset kokevat, että aikuiset tahtovat heille vain pahaa, viranomaiset tahtovat heille vain pahaa, poliisi auttaa vierasta tätiä viemän heidät pois sen ihmisen luota, jota he rakastavat ja jonka luona heillä on turvallinen ja hyvä olla.
Otsikon kysymys on erään tytön esittämä. Hänet vietiin äidiltä väkisin, Oulussa, tänä vuonna 2006.
Helena Jaakkola
Oulu "
http://oikeussanomat.fi/oikeussanomat/index.php?option=com_content&task=view&id=219&Itemid=151
"Äiti, miksi aikuiset ihmiset tekevät tällaista pahaa lapsille?
Suomessa viedään vuosittain kymmeniltä äideiltä lapset vain siksi, että äidit ovat saaneet lapsensa sellaisen miehen kanssa, joka ei osaa ratkaista ongelmiaan muutoin kuin väkivallalla, joka ei osaa huomioida toisen tunteita, joka ei näe koskaan syytä itsessään, joka ei kykene aidosti katumaan ja sitä kautta muuttumaan, joka valehtelee, elää kaksoiselämää ja joka ei ikinä hae apua.
Nämä miehet eivät myöskään koskaan irrota otettaan kohteestaan, lastensa äidistä. He vievät lapset sosiaalitoimen suosiollisella avustuksella. Tai tappavat vaimonsa ja lapsensa.
”Jos en minä saa lasta erossa, et saa sinäkään”, on tuttu uhkaus siinä vaiheessa, kun äiti tajuaa, että toinen ei parane, ei edes halua parantua ja äiti päättää hakea eroa. Moni palaa lasten takia sairaaseen suhteeseen, jotta voisi suojella edes heitä.
Huostaanotoista on tullut oiva väline näille miehille, sillä he saavat kenet tahansa uskomaan, että äiti on hullu, äiti ei kykene hoitamaan lapsiaan, että he itse ovat tasapainoisia, rauhallisia, vakavaraisia. Nämä miehet ovat tasapainoisen oloisia, he ovat rauhallisia ja he ovat usein vakavaraisia ja jos eivät itse, niin heidän uudet naisystävänsä ovat.
Niin menevät sosiaaliviranomaiset lankaan. Tasapainoisuus on kuitenkin näyteltyä ja rauhallisuus on harkittua esittämistä. Nämä miehet ovat tulivuoria, jotka räjähtävät ja tuhoavat ihmiset, joita sanovat rakastavansa sadistisella käytöksellään ja harkituilla lyönneillään.
He selittävät oikeudessa jälkeenpäin; ”En minä ole väkivaltainen, jos olisin, olisin saanut paljon pahempaa jälkeä aikaan!”
Tai sanovat toipuvalle uhrilleen; ”Minä olisin voinut tehdä sinulle paljon pahempaa!”
Tällaisille ihmisille sosiaalitoimen työntekijät vievät avuttomat lapset kerta toisensa jälkeen, vaikka poliisin avustamana, jos äiti on niin yhteistyökyvytön, että ei suosiolla anna.
Sosiaalitoimi on kriisissä niin Oulussa, kuin muuallakin Suomessa. Lapsia ei suojella, koska ei osata. Oulussa lastensuojelulla on erittäin hyvä, ammattitaitoisen työryhmän laatima ohjeistus miten toimia silloin, kun lapsi on joutunut väkivallan kohteeksi. Sitä ei vain noudateta.
Olen miettinyt, että toinen syy siihen, miksi lapsia ei pystytä suojelemaan väkivallalta, voi olla se, että työntekijät ovat itse väkivallan uhreja. Tutkimusten mukaan neljäkymmentä prosenttia suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa. Missä nämä lähes puolet naisistamme ovat?
Aivan oikein, työssä muun muassa sairaalassa, sosiaalitoimessa ja myös oikeuslaitoksessa. Jos he eivät ole käyneet läpi kokemaansa väkivaltaa ja toipuneet siitä, he ovat traumansa vankeja, eivätkä pysty jämerästi ja hyvällä itsetunnolla puolustamaan muita väkivallan uhreja.
He kyllä sisimmässään tunnistavat väkivaltaisen miehen ja tietävät, että äiti puhuu totta, mutta he pelkäävät. He tietävät syvällä sisimmässään voimakkaasti, että väkivaltaista miestä on miellytettävä, häntä ei saa suututtaa, häntä on toteltava. Tilanne on sitä pahempi, mitä syvemmällä väkivallan kokemus on ja mitä vähemmän ihminen sitä muistaa tai tunnistaa itsessään. Itse koettu väkivalta panee tekemään käsittämättömiä päätöksi väkivaltaa käyttävän ihmisen hyväksi silloinkin, kun kaiken järjen mukaan pitäisi suojella uhri, suojella lapsi.
Kolmas syy on raha. Työ on vaikeaa ja raskasta, sekä alipalkattua. Kaupungit ja kunnat joutuvat palkkaamaan työhön niitä, ketkä vain suostuvat ottamaan epäkiitollisen työn vastaan. Näin syntyy kierre, jossa epäpätevät työntekijät tekevät itsensä kannalta helppoja huostaanottoja jota päätöksentekoa helpottaa se, että huostaanottoihin saa hyvin valtionavustusta.
Yksinhuoltajaäidit elävät niukalla tulolla, usein avustusten varassa. Kuinka houkuttelevaa onkaan viedä häneltä lapset piittaamatta lainkaan siitä, että rakkaus merkitsee lapsen kasvulle ja kehitykselle paljon enemmän kuin rikkaus.
Lapsen luottamus aikuisiin murenee. Lapset kokevat, että aikuiset tahtovat heille vain pahaa, viranomaiset tahtovat heille vain pahaa, poliisi auttaa vierasta tätiä viemän heidät pois sen ihmisen luota, jota he rakastavat ja jonka luona heillä on turvallinen ja hyvä olla.
Otsikon kysymys on erään tytön esittämä. Hänet vietiin äidiltä väkisin, Oulussa, tänä vuonna 2006.
Helena Jaakkola
Oulu "
Vastaukset 7
Vanhimmat
KIITOS,Asiallisesta kirjoituksesta!ja Lehtijutusta.
Minulla on melko sama historia, kun tässä lehtisessä.
Kysymys kuuluukin miten ihmeessä saa viranomaiset uskomaan tän myös?????
Minun ex-mies osaa myös näytellä MARTTYYRIA,se on se (naamio) mihin meijän sosku menee lankaan.
Kerrompa yhden hyvä esimerkin mihin kaikkeen mies ryhtyy kun on sairas.
Sanoin (pöljyyksissä)miehelleni aikovani ottaa eron.Sitten kerroin hänelle syyt.
Hän tietysti (viisaana) sai minut luetteleen hänelle miksi minä olsin se joka lapset sais kiistassa(käytti nämä itse soskulle kertoessaan)
Hän väitti vastaan (lypsääkseen minusta kaikki tiedon)ja sanoi etten ole uskottava,joka kuulosti silloin aivan ihmeelliseltä.
Sanoin,miehelleni et kyllähän ne neuvolassakin näkee kuka niiden lasten ja talouden hoidon kimpussa häärää eli minä kun olen muutamassa kuukaudessa menettänyt raskaus kiloloja jo 10 kunta,vaikka en ole imettänytkään.Sekä sanoin lisäksi vielä taika-sanat:-Sinua kun kattoo näkee totuuden eli oot vaan maannut sohvalla ja pelannut pleikkaria kun nuo kilot jotka minä olen menettänyt näkyy nyt sinussa.
Välittömästi mies aloitti super- dietin ja voitte vaan kuvitella minkälaiseen kuntoon menee kun ei syö kun makarooneja pitkällä aika välillä.
Mies kuihtui silmissä ja silmän aluset oli aivan mustat.
Silloin mies aloitti tän lapset mulle show:n.
Hän ramppasi salaa puhumassa (kauppa tai kurssi reissuillaan)kaikkea potaskaa mitä muka minä teen hänelle ja lapsille.
Mielenterveysryhmäkin puuttui meidän perheeseen kun mies oli sielläkin käynyt riutuvalla olemuksellaan valehtelemassa minusta(kaikki meni todesta)Papereita kun sitten huostaanoton jälkeen luin oli järkytys suuri, kun mies oli kuulemma väsyneen ja voimattoman oloinen vaimonsa psyykkisen sairauden vuoksi=psyykkistä sairautta ei ollut ennen kun sosku joutu tilaan sen lääkäriltä huostaanottoa varten.
Lääkäri sitten kirjoitti sen hetkisestä terveydentilastasta seuraavaa lyhennettynä:
- Kuulemieni asioiden pohjalta F 60.30 vaikuttava tila.
- Äiti ei pysty turvallisesti hoitamaan lapsiaan,niin ettei vahingoita heidän terveyttään.
- äidillä pitkäaikainen kuntoutus,ennen kun kykenee lapsiaan terveesti hoitamaan.
Sosku sit kun sai tän "papin" aamenen asialleen oli sitä mieltä etten ole lapsilleni koskaan turvallinen vanhempi, koska näyttää siltä etten ainakaan pystyisi kasvattamaan psyykisesti terveitä ihmisiä.
Mitään sellaista näyttöä ei ole ettenkö pystyisi lapsiani kasvattamaan terveeksi.Päin vastoin neuvolantäti oli aivan ihmeissään et meidän lapset otettiin pois minultakin.Lapseni ovat aina ollet todella hyvin hoidetut ja edellä käyristään ja olivat aina terveitä yms.
Nyt kun ovat ollet sijoittettuna laitokseen kaikki on mennyt huonompaan.
Kun sain päätöksen soskulta,eli sen etten hänen mielestään ole KOSKAAN turvallinen kasvattaja,niin pyysin sijoittaa lapset perheeseen mahdollisimman nopeesti ettei heille tule laitosmaisissa oloissa oikeasti psyykkisiä vammoja=olen lukenut pienien lasten tarvitsevan ensinnäkin ensimmäiset 3-vuotta yhden aina länäolevan vanhemman (äiti)jotta lapsen psyyke kehittyy normaalisti.
Mut mitä enemmän toivon sitä enemmän sosku pistää niille toiveille hanttiin.Ajatelkaa, vaikka olen hänen kanssaa samoilla linjoilla ja olen siis sijoituksen kannalla, niin ihanko sitä ottais tää päästä kun olen alistunut hänen päätökseen!
lääkärinlausunnoille on, että ne tehdään joko potilasta näkemättä tai yhden tapaamiskerran perusteella. Ihan niin kuin osa psykiatreista olisi unohtanut sen, että potilasta näkemättä kirjoitettu lausunto ei ole lääkärin etiikan mukaista työskentelyä. Mutta se ei noita tyyppejä häiritse ollenkaan.
Ja sitten ne tapaukset kun lääkäri muka tapaa potilaan uutena asiakkaana ja on jo saanut ennakkoon ohjeet, että jonkinlainen 'sairaaksi' kelpaava diagnoosi on kirjoitettava. Epävakaa persoona on siihen tarkoitukseen ihan sopiva arvio potilaasta, koska se avaa sossuille mahdollisuuden toimia haluamallaan tavalla, koska epävakaana potilas on arvaamaton ja epäluotettava.
Näiden diagnoosien uhreiksi joutuneet voivat tietysti ottaa yhteyttä TEO:oon ja vaikka arvella jonkun kanssa keskustelemalla ensin, millainen menestys valituksella saattaisi olla. Vielä suurempi syy potilasta näkemättä kirjoitettujen diagnoosien kohteilla on valituksen tekemiseen.
Onko sitten niin, että jos pyytää TEO:lta rikossyytettä ja koska tunnettu tosuus on, että terveysalan ihmiset todistelevat toistensa puolesta, jäävät oikeudenkäyntikulut helposti syytteen nostajan maksettavaksi. Mutta entä jos pyytää TEO:lta suositusta, että virheellisesti toimien annettu diagnoosi jätetään huomioon ottamatta? Silloin kai ei tule kustannuksia. Mutta mitä se sitten vaikuttaa lastensossuihin, jotka ovat jo päätöksensä tehneet?
Ihmisen oikeusturva lastensuojelussa on yhtä hetteistä suota, yleensä uppoaa/upotetaan hän, jolta on lapset huostaanotettu.
Anu Suomela Pesue ry:ssä on aina varteenotettava vaihtoehto, jos haluaa ohjeita EIT:hen valituksen tekemistä varten.
että pariskunta on onnistuneesti kasvattanut jo vanhimmat lapset pois pesästä, mies alkaa viettää yhä enemmän aikaa kapakoissa, muut naiset kiinnostavat, vaimo vastaavasti yhä enemmän vastaa kotona kaikesta yksin, raha-asioista, teini-ikää lähestyvän uhmakkaan lapsen hoidosta tietysti kodin ulkopuolisesta työstään. Hän tekee lapsen kasvatukseen kaiken voitavansa, mutta kun tuntuu, että mikään ei mene kovakorvaisella lapsella perille, äiti pari kertaa menettää malttinsa ja läimäyttää lasta poskelle. Siitä lapsi tekee valtavan numeron isälle, koska uhma kasvattajaa (äitiä) kohtaan on suunnaton. Isä raivostuu ja ottaa yhteyttä lastensuojeluun kertoen, miten äiti kuulema hakkaa lasta jatkuvasti.
Äiti myöntää läimäyttäneensä pari kertaa ja tuomio on selvä: kyvyttömyys vanhemmuuteen. Lapsi sijoitetaan perheeseen, vanhemmilla ei juurikaan ole mahdollisuutta tavata lastaan.
Kun aikaa kuluu, lapsi ottaa itkien yhteyttä isäänsä ja kertoo, että syy oli hänessä, äiti teki kaiken voitavansa, hän uhmasi, hän oli väärässä seurassa, hän ei totellut, käyttäytyi tosi huonosti äitiä kohtaan. Isä, minä haluan kotiin! Hommaa minut takaisin kotiin täältä!
Isän tyrmistys on valtava kun hän tajuaa, että hän on liian myöhässä auttamisyrityksessään. Hän olikin vähintään yhtä epäkelpo kasvattaja, jos ei huonompikin perhettä kohtaan vastuun ottamisessa. Lapsi on sijoituksessa ja pysyy.
ja taitava ihmissuhteissaan. Kaikkein taitavimmissa on kuin kaksi eri ihmistä, vaikka eivät skitsoja olisikaan. Hän on yleensä ulospäin suuntautunut, mitä viehättävin ja seurallisin, huumorintajuinen, älykäs keskustelija; sanalla sanoen ihmiset viihtyvät hänen seurassaan. Hän osaa esittää terveellä tavalla avointa ja luotettavaa, eikä pintapuolisilla tutuilla ole aavistustakaan, että hänen toimiaan ohjaa vain ja ainoastaan oman hyödyn tavoittelu joko tunnetasolla tai taloudellisesti. Narsistilla ei ole välimuotoja ihmissuhteissa, on olemassa vain oma hyötyminen tai ihmiset, joita kohtaan hän on sisimmässään täysin välinpitämätön, koska he eivät tyydytä hänen tarpeitaan millaan tasolla.
Kun narsistin parisuhteessa rakkaus väljähtyy, jää hänelle jäljelle vielä taloudellisen ja kaiken muun hyödyn ottaminen uhristaan. Lapset voivat olla hänelle tärkeä väline pökintää ulospäin annettavaa kuvaa itsestään, ei niinkään tärkeitä ole omat tunteet lapsiin. Ja kumppanin tunteilla ei yleensä siinä vaiheessa ole enää mitään merkitystä. Hän ei aina edes ymmärrä loukkaavansa julmimmalla mahdollisella tavalla toista, koska hänen tekonsa ovat aina hänen omasta mielestään oikeutettuja oman itsekkään päämäärän saavuttamisessa.
Edes hänen lähin ystäväpiirinsä kodin ulkopuolella ei voi villeimmissä kuvitelmissaan kuvitella, mitä tuon viehättävän ja seurallisen ihmisen kotona tapahtuu. Sossut hänen on hyvin helppo puhua puolelleen, niin vakuuttava ja uskottava hän osaa olla. Kumppani on sairas, hän ei, niin hän saa toiset uskomaan, vaikka juuri hän on se, joka hoitoa tuossa näytelmässä tarvitsisi.
Jos kumppani ei osaa ennakoida narsistin liikkeitä etukäteen, yleensä hän jää kakkoseksi, niin lastensuojelussakin.
Milloin me saamme puolueettoman vanhemmuuden arviointimenettelyn lasten huoltajuus- ja erotilanteisiin? Lasten etuhan se vain olisi, että he voisivat jäädä sille vanhemmalle, joka todellisuudessa on parempi osapuoli lähihuoltajuuteen. Ja ennen kaikkea, vältyttäisiin erotilanteiden huostaanotoilta tai siltä, että lapset annetaan vanhemmalle, joka todellisuudessa ei välitä heistä tuon taivaallista.
...on sitten tää dilemma.Eli soskut katsoo myös sellasen äidin vaaraksi lapsilleen joka,haukkuu=siis kertoo totuuden lastensa isästä,eli tän narsistisuuden.Tietysti täysjärkinen nainen, joka on täysin tietoinen miehensä olevan vaaraksi lapsilleen, ei halua miehelleen tapaamisia.
Sitten kun pyytää tapaamiset valvottuna on monelle soskulle, kirosana!
Kuulemma lasten etu on myös tavata (psykopaatti)isäänsä jos ja kun äidistä sitten tulisikin huoltaja.
Kertoisin vielä tästä minun narsku-miehestä erään karmeen puolen.
Me kun saatiin sitten sijoituksen jälkeen tapaamiset lastemme luona, otin ne samaan aikaan kun mieheni(saaden lisää varmuutta epäilylle).
Mieheni muuttui täysin ,kun autosta noustiin lastenkodin pihalle(oispa ollu videokamera).
Hän aloittaa näyttelyn heti ja on mitä ihanin isä(siis oksettaa kattoa,kun tietää ite sen olevan "naamio")
Tätä on jatkunut jo 9kk:tta.Lapsemme ovat niin pieniä etteivät vielä osaa katsoa teeskentelyn läpi.
Tietysti lastenkodin henkilökuntakin on hurmattu täysin ja ovat mieheni puolella(johtaja ainakin).
Kaikista huvittavinta on verkostopalavereissa(jotka myös ovat puutteellisia täällä)kun sosku ja lastenkodin johtaja yhteen ääneen sanovat et ovat huomanneet ettei mieheni ilme värähä missään tilanteessa,missä heidän kokemuksen perusteella muilla on.
Minulla kun kuulin tään, halutti huutaa;- Siinä se tulikin,eikö hälytyskellot kalkata...hei..haloo...tajuatteko nyt.
En kuitenkaan voinut.
Tämä dilemma on just tätä,ettei sitten voi toimiakkaan lastensa turvana,vaikka saisikin huostaanoton purattua joskus.
Tuosta jutussa!Avasi silmäni,ex-mies on sosiaalissa käynyt puhumassa huostaanotosta.Tuntui jo että luovutan,mutta tämä juttu iski minuun voimia oikein olan takaa!En luovuta,en tee sitä lapselleni!
Osataan. On h**tin hienoja ohjelmia lasten "auttamiseksi" yms. projekteja. Mutta kaikkein pienin taas unohdetaan eli LAPSI, täällä valitettavasti on näitä pyrkyreitä sos.toimessa, joiden mielestä bioäiti ja bioisä ovat aina pahasta lapsilla. Sitä paitsi eikö se just alkanut uusien sijareittem koulutus, tarvitseehan ne sitten lapsiakin kun ovat käyneet hienon pride koulutuksen, eli Oulussa ei kohta montaa lasta asu biojensa kanssa, varokaa köyhimmät ja sairaimmat.