Joku esitti palstalla tyhmän laskelman, jonka mukaan 150.000 euron omistusasunnon ostajalla ja vastaavan kämpän vuokralaisella menee molemmilla sama määrä rahaa asumiseen 20 vuodessa eli noin 200 donaa ja että omistusasujan asema olisi parempi koska hänen varallisuutensa on 20v kuluttua tuo reilu 200 donaa kun taas vuokralaisen nolla.
Mitä väliä? Käärinliinoissa ei ole taskuja. On ihan sama, kerääkö täällä omaisuutta vai ei. Minulle vuokralaisuus on elämäntapa vaikka varaa olisi omaankin.
Mitä väliä? Käärinliinoissa ei ole taskuja. On ihan sama, kerääkö täällä omaisuutta vai ei. Minulle vuokralaisuus on elämäntapa vaikka varaa olisi omaankin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Maksan mieluummin 400e enemmän kuussa lainanlyhennyksiin ja vastikkeeseen.
Suunnitelmasi toimii jos päättää kuolla kolme päivää eläkkeelle jäännin jälkeen. Rahantulo loppuu ja vuokra jää maksamatta.
Silloin voi hyvin realisoida osan asunnosta ja jatkaa mukavaa eloa eläkkeellä.
Me olemme 40 v pariskunta, keskituloisia ja asunto maksettu. Itseasiassa muutimme juuri pienempään uuteen asuntoon. Vastike 120 euroa/kk eli vuodessa 1440 euroa. Myynnistä jäi vielä mukavasti esim. kesämökin ostoon.
Eläkeikään on vielä 25 vuotta. Lainaa maksoimme aikanaan noin vastaavan vuokran verran, loppuaikoina vähemmän.
Tuttavamme asuivat tuon ajan vuokralla ja valitusvirsi on nyt aika kovaa. Vuokrat nousee joka vuosi, eikä loppua näy. Oman ostaminen nuorena oli loistava asia. Emme joutuneet tinkimään mistään vuokralaisiin verrattuna, mutta nyt on talous turvattu loppuiäksi. Asumme hyvin olemattomalla kuukausisummalla ja remontteja ei ole tulossa ainakaan 20 vuoteen.
Rahaa jää todella mukavasti palkasta, ja jos sairaus, työttömyys yllättää, ei tule ainakaan taloudellista hätää. Yöt tulee nukuttua makoisasti.
..onnistuneista asuntokaupoista ei voi kuitenkaan päätellä, että kannattaako NYT ostaa asunto vai seurata rauhassa tilanteen kehitystä.
Monet nuoret ottavat tänä päivänä kohtuuttomia riskejä ottaessaan mallia vanhempiensa onnistuneista asuntokauppoja.
Samanlaista se oli silloin kuin me ostimme asunnon. Tulevaisuus oli ihan yhtä peitossa kuin nytkin. Ainoa varma oli epävarma. Ja asunnot olivat todella kalliita.
Kohtuutomia riskejä ei kannata kuitenkaan ottaa. Laina kannattaa mitoittaa niin, että siitä selviää pahanpäivän ylikin. Aivan kuten mekin selvisimme laman yli. Ei kannata ahnehtia kerralla sellaista mihin ei ole oikeasti varaa.
Tuo on mielenkiintoinen sana tuo NYT. Nyt on olemassa vain pienen hetken sitten tulee uusi NYT ja sitä seuraava NYT.
Milloin sitten kannattaa ostaa ? Silloin kuin asunnon tarvitsee!
MUTTA jokainen täplää tyylillään. Jos on onnellinen vuokralla, niin sitten on.
Mitä sillä saa tänä päivänä? 25 neliötä 70-luvun elementtirähjästä?
Se mitä saa kohtuullisella riskillä, riippuu tietysti tulotasosta ja muista lähtökohdista.
Pienituloisen voi olla kannatavampaa asua vuokralla. Keskituloinen voi ostaa oman. Suurituloinen ja perintökultalusikkapossu asuu sitten hulppeasti.
Eli jokainen kykyjensä mukaan. Jos 25 neliötä rähjästä on se mihin pystyy, niin siinä se sitten on. Ei kannata ahnehtia omaansa enempää.
Minä ainakin myyn kämpän vittuun ja muutan vaikka espanjaan eläkepäiviks. Tänne en jää koska täällä ei eläkkeellä pärjää, ainakaan jos vuokralla meinaa asua.
Onhan se noinkin. Mutta toisaalta periminen on ainakin omalla kohdalla ollut ihen mukavaa, joten miksi riistäisi omilta lapsilta tämän oikeuden?
Mulla on iso sivutasku ja povari.
minut haudataan kuten egyptiläiset faaraot, kaikki mammona lähtee matkaan.
Asunnon hankinassa sen mahdollisimman hyvä ajoitus kiinteistösykliin nähden on oleellista.
Ideaali asetelma, asunnon hankinta suhteellisen nuorena kiinteistösyklin pohjalta.
Mikäli henkilökohtainen tilanne sallii, niin silloin voisi hankkia vielä rinnalle yhden sijoitusasunnon, joka maksaisi pikku hiljaa itse itsensä ajan kuluessa.
Tällainen jakso oli viimeksi vuosina 1992-1996, jolloin ensiasunnon hankkineet ovat tehneet mainion siirron.
Kuten tuossa ylempänä "40-kymppinen" totesikin, niin sen ansiosta saa jo ennen eläkepäiviään taloudellisesti mukavamman ja stabiilimman tilanteen.
Tilanne jossa mahdollisesti keskivertoisesta tai pienehköstä eläkkeestä pitäisi vielä maksaa aina vain yhä kalliimpia vuokria...