Miten tästä pääsee yli....

lohdutuksen sanoja kirjoittaa. Kun nautin sateen rapinasta, tuulen ujelluksesta ja kynttilöiden valosta. MUTTA pakko on myöntää, masennuskin iskee jossain vaiheessa. Sitten kun pimeys on jatkuvaa, tuuli on jäätävää.....
Enpäs luokaan tästä enempiä mielikuvia, masennan sinua vain lisää.....
Tsemppausta sullen!
...muistelenpa kuulleeni, että jonkinmoista lämpöä ois vielä luvattu.....liekö totta....

Niinhän ne viisaat sanoo, "kaikki hyvä loppuu aikanaan"
Ajattele positiivisesti. Kuinka raikas onkaan ilma kun lenkillä vähän sataa tihuttaa. Vedät sierainten kautta kostean koleaa ilmaa sisään ja tunnet kuinka aivot saavat lisää virtaa.

Tämä on mua auttanut.

Jipii, jipii, jipii, että joku muukin märehtii samoja asioita kuin minä. Eikä se masennus helpota kuin vasta keväällä, enkä aio keksiä yhtäkään lohdun sanaa koska syksy ja talvi ovat niin niin ikävää aikaa, ettei pahemmasta väliä. Nytpähän sitten kesän kuivasta ja kuumasta valittaneet saavat huuhtoa itseään sateissa jouluun asti ja pomppia ilolla liukkailla teillä, pyyhkiä virkistävää räntärähmää kasvoiltaan ja toljottaa kynttilänliekkiä kuukausitolkulla pimeyden laskeutuessa puoleksi vuodeksi totaalisesti päällemme. Ja jos joku alkaa viisastalemaan kuluneilla klisheillä, miten uusi elämä vaatii vanhan kuoleman lyön kaulimella takaisin, koska sellainen vale on keksitty vain näihin ilmasto-olsuhteisiin aikana jolloin ihmisten oli pakko vain kestää ja joukko olisi virrannut kohti etelää lintujen perässä.

Toivon, että joku päivä saan riittävästi varallisuutta valita millaisen talven tahdon viettää joko shortsit jalassa jossakin päin maailmaa tai lätsytellä Senaatintorilla kumpparit jalassa.

uskon ettet ole ainoa joka jonkinasteisesta masennuksesta kärsii näin syksyn alkaessa..onhan se tietty ikävää ko lempee kesä jää taakse ja pimeä syksy pukkaa päälle...mutta silloin täytyy kääntää nokka kohti tulevaa ja aatella vaikka tulevaa kesää..
Ja onhan syksyssäkin oma viehätyksensä..tulee ruska jolloin luonto on upeassa väriloistossaan..ja syksyisin voi tehdä kävelylenkkejä ihaillen värejä ja kotio ko palaa lenkin jälkeen ja nauttii kuumaa hyvää keittoa..pimeydestäkin voi nauttia vaikka kynttilöiden loimotessa tai jos on itellä takka niin puiden pauketta ja rätinää kuunnellen.. :o)

Vaikka selostukseni oli sekava niin ajatus on ihan yksinkertainen..nauttia eri vuodenajoista ja iloita niiden tuomista eri sävyistä :o)

Tsemppiä sinulle!

Täällä syyspsykoloki haluaa auttaa!
Ei syksy ihmistä masenna vaan se oma sisäinen suhtautuminen siihen.
Syksy on UPEAA aikaa,se on mahdollisuus ja uuden alku.
Ei suinkaan kesän loppu eikä apaattisen mielentilan luoja.
Kattoppas kun puut ja pensaatkin tekee syksyllä jo silmunsa UUTTA EDESSÄPÄIN olevaa kesää varten.Luonto hiljenee ja huilii,ansaitusti.
Lähdeppäs metsään,nevalle,pellon reunaan,järven tai meren rantaan,minne tahansa haistelemaan rauhaa ja armollisuutta.
No,hirvikärpäset voipi häiritä kokemuksen täydellistä onnistumista.
Siinä onkin hyvä syy toivoa yöpakkasia.
Ja kuinka pakahduttavan kaunista voi olla kuurassa kimaltelevat lehdet ja ruohonkorret!
Iltaisin kirkas tähtitaivas ja hyvällä lykyllä revontulet.
Pehmeä kosteus ja pirteä koleus vain virkistää,ainakin tämmösen kesän jälkeen.
Saunaan saunaan ja kynttilöitä,tuikkuja,ulkotulia loistelemaan vaan!Niiden kirkkautta ja loimua ei kesäyön valoisuudessa näe.
Hui kun aivan innostuin,mutta yritin paatoksella saada sulle vähän pirtsakkaampaa näkökulmaa tähän ihanaan vuodenaikaan.

toisilla on vain ja ainoastaan askel kohti talvimasennusta, minkä perään sujuvasti siirtyykin kevät masennukseen.

Ei siis huolta..kyllä se masennus siitä pahenee.

Shortseja ei vielä olisi kannattanut siirtää kaapin takaosaan vaan niitähän pidetään niin kauan, kun lumi on polvien alapuolella.

Nyt voi aivan rauhassa keskittyä ympärivuorokautiseen työrytmiinkin, kun ei ole enää kesälomaa häiritsemässä työintoa.

Meidän ei tarvitse enää hikoilla helteessä eikä niskat saa kulumavammoja vähäpukeisten, vastakkaista sukupuolta olevien henkilöidenkin kääriytyessä muodottomiin toppatakkeihin.

Siinä on muitakin hyviä puolia, kuten esim. mielikuvituksen käyttöönotto.

Kesällä kaikki oli näkyvillä..talvella voi harrastaa luovaa arvailua toppatakkien sisällöstä.

Kuinka riemastuttavia yllätyksiä saammekkaan ihmsten kuoriessa päältään tätä suomalaista kerrospukeutumista.

Me naisetkin voimme taas sonnustautua kaikkiin niihin hankkimiimme kohottaviin, muotoileviin, kaventaviin ja silottaviin vaatteisiimme.

Tervetuloa syksy ja sitä seuraava talvi. Minua et pääse yllättämään vaikka suomalainen olenkin.

*hymyilee*

Kotimatka pitkä niin
ei vastaantulijaa
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.

Jo tule lohduttamaan!
Synkkä mieleen puhjahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen...

Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan...

Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu
pois kesän kukkaset syksy vie...


Natrualboy, syksy on myös kaunis kaikessa melankoliassaan ja surullisuudessaan.
Pimeät illat, vesisade ikkunaruutujen takana, kynttilän valo ja tee höyryämässä teekupissa...

Syksy on vain lyhyt aika vuodessa :)

(Minä pidän syksystäkin...)

vielä tulee kauniita päiviä:))
syysmasennus on yleistä tänäpäivänä.mutta koita keksiä jokin kiva(uusi) harrastus.jolla saat ajatukset pois menneestä kesästä:))
niin ja tuleehan se kesä sieltä ensivuonna taas:))

Syksyn jälkeen tulee talvi. Talven jälkeen kevät ja sitten taas kesä. Näin se menee ja se on hyväksyttävä.

Mutta kyllä tämä tästä, eikö vaan?

..ole syysihminen.
Toisaalta iän myötä on vähän oppinut nauttimaankin tästä vuodenajasta.
Rauhoittumaan, koska kesä tekee vähän levottomaksi, siitä lyhyestä ajasta pitäisi saada kaikki irti, nauttia, olla ulkona jatkuvasti, vaikkei se aina ole mahdollista.
Syksy on hyvä aika aloittaa jotain uutta; harrastus tai kurssi, vaikkapa kansalaisopistossa.
Tai ne kumpparit jalkaan, ja sadeasu päälle, mennä syyssateiseen metsään. Sieneen, tai vaikkapa ravustamaan. Saaliista viis. Mutta se upea tunne, kun tulee sieltä 'nääntyneenä', lämpimään.
Se on hieno :)

...alkanut samantien!
Kiitos syksystä jonka ansiosta saamme pehmeän laskun inhaan talveen.

Syksyä rakastava a-e

Osta sellaiset ympäri vuotiset ja jatka sitä kesä loman-pitämistä, lähtee masennus :)

Öljyvärimaalaus? Tai jos olet luonteeltasi kärsimätön, niin akryyli- tai akvarellimaalaus. Nuo kaksi jälkimmäistä kuivuvat nimittäin hetkessä. Itse olen myös kaksonen ja aloin maalata -91. Saatoin istua 4 tuntia yöllä ja maalata, ja nukkua vain 4 tuntia, mutta olin aamulla pirteä, energinen ja iloinen...luomisvoima ajaa masennukset tiehensä =)

Nyt pidän näyttelyitä ja ihan kivasti on mennyt. Maalaminen on hengittämistä....eikä edes tarvitse olla määränä tulla Rembrant-kakkoseksi, päämäränä on täyttyä ilolla ja energialla =)

Koeta ihan huvin vuoksi

Tokihan kesää rakastan, mutta vaihtelua vielä enemmän :)
Kun on ollut koiria ja niiden kanssa tunnetusti on pakko mennä säässä kun säässä, oppii pukeutumaan sään mukaan.
Pistä vaan syksy parasta myräkkää niskaan, mutta mullapas on lämmin ja hyvä olla... varpaatkin kuivina. Ha !
Ja tulee kunnon kävelylenkin jälkeen ihan pakosti vähän reippaampi olo.

Hus naturalboy ylös, ulos ja lenkille !

Ja kun tulee kotiin takkaan tai kynttilöihin tuli ja fiilistelemään hanin kainaloon... nam

kärsin syysmasennuksesta, tuntui kamalalta kun kesä loppui...

Mutta sitten yks kaks päätin, että en anna masennukselle enää valtaa ja alan vaikka väkisin katsella maailmaa toisin silmin.

Aloitin katselemalla värejä. Ihan yksityiskohtaisesti tarkastelin paleltuneita lehtiä ja ruohon korsia ja niin syksyn värit lumosivat minut!
Nykyään pidän syksystä...