vanhanaokainen fraasi josta ei ole enään mitään puhumista? Eli mitä teille merkitsee "YSTÄVYYS"
Onko tämä uusi ehdotukseni liian....
angi
832974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
Ystävyys merkitsee, että lähelläsi on ihmisiä, joiden kanssa haluat olla ja joille haluat kaikkea hyvää odottamatta heiltä mitään itsellesi
Kyllä ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, sillä jos on aina antavana osapuolena, ystävyys kuluu loppuun.Tietystikään laskelmointi ei ystävyyteen kuulu, vaan kuunteleminen ja auttaminen, kun toinen sitä tarvitsee.
ystävyys voi jatkua pelkästään näin, siihen tarvitaan muutakin, mutta mitä?
tuon edellisen asian täydensit.
Vastavuoroisuuden vaatiminen tai edes odottaminen ei kuulu aitoon ystävyyteen. Ystävyys on aina niin epäitsekästä, että se tuottaa vastavuoroisuuden juuri sen vuoksi.
Jos odotat tai vaadit ystäviltäsi vastapalveluksia, olet laskelmoiva ihminen etkä kenenkään todellinen ystävä.
Ystävyys ja epäitsekkyys kuuluvat yhteen.
Ystävyys jatkuu niin kauan kuin haluat, jos se on aitoa, epäitsekästä ystävyyttä.
Jos et ole ystävyydessä antavana osapuolena, et koskaan saa ystävyyttä osaksesi.
Aina on ensin itse annettava, jotta joskus saisi myös itselleen jotain.
Järjestys menee juuri näin: anna ensin toiselle, niin saat sen jälkeen itsellesi.
Järjestyksen kääntäminen on laskelmoivaa itsekkyyttä, joka ei ole koskaan aitoa ystävyyttä, vaan teeskentelyä
olisi hyvä keskustella oikein perusteellisesti, ettei kukaan saisi väärää käsitystä.."
Ensinnäkin kun tapaat uuden henkilön ja huomaat hänen olevan samalla aaltopituudella kanssasi. Mitä ajattelet? Ajatteletko yhtään mitään? Et varmasti mutta mielelläsi olet hänen kanssaan tai kirjoittelet mielelläsi hänen kanssaan. Niinpä siitä syntyy aivan huomaamatta ystävyys suhde.
Sitten kaikki asiat on puitu, läpikotaisin ei ole enään mitään uutta. Mites sitten toimit?
Soitatko hänelle? Kirjoitatko hänelle? Vai menetkö kylään hänelle? Vaikkei ole mitään sanomista. Mutta kun sinulle tulee kova kuume, tai sairastut, tai hukkaat rahasi, tai joku muu asia on päin mäntyjä. Silloinko otat yhteyttä ystävääsi?
kun kaikki ollaan puitu läpi. Kun kaikki hyvät ja huonot asiat ollaan eletty läpi. Kun alkaa tavallinen elämä josta puuttuu kaikki salassa oleva.
toisen huomioon ottamista. (Ei sekoteta rakkautta tähän)Vaikka se on sitäkin mutta jos ystävä on samaa sukupuolta oleva niin se on lempeää. Antaminen on just sitä mitä meinaat että huomioit hänet aina jokaisessa tilanteessa.
kuin yksi ystävä?
Emmehän me mitään nuoria tyttöjä ole, jolloin usein on vain yksi sydänystävä ja ollaan mustasukkaisia, jos porukkaan yrittää kolmas.
Ei ainakaan tässä iässä voi kehenkään takertua ja vaatia, ettei ystävällä saisi olla muitakin ystäviä.
Ystäviäkin voi tietysti olla eriasteisia. Jollekin ystävälle voi kertoa kaikki asiat, toiselle ei ihan kaikkea ja silti ollaan ystäviä.
Ketään ei voi kahlita ainoastaan omaksi ystäväkseen. Enkä ymmärrä miksi pitäisikään. En ainakaan itse haluaisi roikkua kenessäkään tiiviisti, enkä haluaisi kenenkään itsessäni roikkuvan.
Tuskinpa niitä ystäviä tässä iässä kenelläkään liikaa on.
Ollaan vaan kiitollisia jokaisesta ystävästä, joka vielä on jäljellä.
Ei ihminen tarvitse kuin yhden todellisen ystävän, ja se on itsestä kiinni keneen luottaa ja keneen ei.
Ystävä pitää olla sellainen jollekka voit salaisimmatkin asiasi kertoa, että tarvitsee pelätä niitten menevän eteen päin.
Jos itse petät ystävyyden, älä milloinkaan kuvittele että olisit jonkun ystävä ikänä ollutkaan.
Vanha sanonta;Hädässä ystävä tunnetaan;
Ystävyys on asia jonka eteen täytyy uhdautua.
Kuuntelet,vaikenet,lohdutat,olet tukena,hiljennyt,otat osaa niin iloihin kuin suruhinkin.
Jonkun ajan kuluttua huomaat kun olet näin toiminut,miten hyvä sinulla on itselläsi,kun voit auttaa ystävääsi.Silloin saat sitä jotakin myös itsellesi.
Ollaan kiitollisia siitä että meillä on ystäviä ja ollaan näiden ystävien arvoisia. Sinä osasit aivan oikeaan kohtaan sydäntäni sanoinesi.
Se on totta että kaikki ystävät ovat erillaisia.
Niin minä kerroin äsken siitä todellisesta ystävästä, en siitä että on monta ystävää,tietenkin voi olla montakin,vaan vain yksi todellinen.
Ystäviä tosin ihmisellä ei ole liikaa,mutta en minä ainakaan voisi kuvitella,että kertoisin asioistani monelle eri ystävälle.
Pitää olla sellainen henki ystävä,ei mitään teini-ikäisten lörpettelyä,se ei ole ystävyyttä,siis sitä aitoa.
Luotettavuus on perus pilari. Sen jos rikot olet rikkonut jotain niin kallista ettei sitä voi millään maailman liimalla korjata.
Mutta tuossa toisessa kohdassa olen erimieltä, valitan. Ihmisellä on oltava enemmän kuin yksi ainoa ystävä. Minä heräsin tuohon totuuteen 45 vuotiaana. Tajusin yhtäkkiä olevani yksin, Ystäväni kuoli tulipalossa ja vei kaikki meidän yhteiset lapsuus ja nuoruus muistot mennessään. Minulla ei ollut ketään muuta kuin mieheni jäljellä hän taas ei ymmärtänyt minun surua ja masennusta, siksi kun ajatteli, olihan meitä kaksi. Mutta minä meinaan tätä naispuolista ystävää joka puuttui minulta silloin.
Tässä iässä on aika vaikeaa saada uusia ystäviä jollei ole yhtä sosiaallinen kuin minä esimerkiksi. Eilenkin kaupassa yksi 91 vuotias mummo sanoi mulle. Lähdeppäs tyttö kaverikseni kokeilemaan onko meillä tuuria? Ja näytti pelipöytää jossa kirjoitellaan lottoja ja jätetään sisälle. Katsoin häneen hymyillen ja kysyin onko hän tosissaan? Tässä on minulle jälleen ystävä joka luotti minuun aivan vieras ihminen en varmaan koskaan ennen ollut nähnyt.
Miksi kieltäytyisin hänen yrityksestään saada ystävää? Miksen voisi olla myös hänen ystävänsä? Annoin puhelin numeroni ja nimeni hänelle. Hyvä kun kotiin pääsin soi puhelin. Siitä voitte kaikki olla varmoja etten kertonut kenestäkään ystävästäni hänelle sanaakaan. Hänellä oli niin paljon juttua että käski kahville että saa puhua pöydän yli eikä pitää puhelimesta koko ajan kiinni kun väsyy käsi... Hän asuu vanhainkodissa, sellasiessa avohoidossa..
että ystäviä voi olla jokalähtöön. Eli toiseen voi luottaa toiseen taas ei. Minulla on tälläisiä ystäviä paljon joihin en ikinä pystyisi luottamaan sataprosenttisesti. Olenkin useimmin heidän luotettunsa. Eli he kaatavat kaiken minun niskaani.
asiansa ja olen luvannut pitää suuni kiinni. Olen nähnyt jopa unta että ovat kokeilleet minua miten luotettava olen... Naurattaa heidän ilmeensä kun kerron ettei minua tartte kokeilla? Yhtä hyvin minä voisin kokeilla teitä, mitä lööperiä minulle taas puhut? Ehkä siksi olen saanut henkiset lahajat kun autan pyyteettä eli odottamatta vastalahjaa ja jos joku käyttää väärin minun apuani niin minulle ilmoitetan siitä unessa etukäteen että nyt on tulossa tälläinen henkilö luokseni..
Hiljattain eläkkeelle jäätyäni olen ollutkin yllättäen myös alamaissa, eli ihan masennusoireita on ilmennyt, vaikka luulin, että nyt alkaa onni ja autuus.Olin 17 vuotta samassa työpaikassa ja ystävystyin monen kanssa, yksi on ihan sydänystäväkin. Olen pitänyt heihin yhtettä, mutta tunnen jääväni arjesta ulkopuolelle.Raskaassa ihmisssuhdetyössä auttoi työtovereiden välinen yhteenkuuluvuus. Nuoremmat kollegat eivät sitä niin ymmärtäneet, kun oli pienet lapset ja elämä kiireistä. Suhteet sisaruksiin ovat nyt enemmän ystävyyttä kuin ennen, kun piti kilpailla vanhempien huomiosta.
Hyväkseen antelijaisuuttasi? Että hän ei huomaa, ettei se sinullekkaan ilmaista ole?
Sinulle on käynyt kuten miljoonalle muulle. Kyllä sinä saat ystäviä vieläkin kun et ajattele että niitä on saatava. Olet vain iloisella miellellä vaikka kaupassa, sielläkin joku toinen yksinäinen voi huomata sinut. Älä vie surujasi tai huoliasi ulos mukanasi. Laita ovesta uslos astuissasi naamasi iloiseen hymyyn. Hymy on se joka tarttuu kuin liimapaperi. Yhtäkkiä huomaat ettet onnelisempi ole koskaan ollut. Liity jollet ole vielä missään kerhoissa mukana niin liity johonkin ja mene sinne naama iloisessa virneessä ja huumori päälimmäisenä.
käyttämään hyväkseen antelijaisuuttasi. Ei huomaa ettei se sinullekkaan ilmaista ole?
Juurihan kerroin että ei voi olla kuin yksi sydänystävä,koska toiset ystävät voivat käyttää hyväkseen.
Jos niinsanottu ystävä huomaa että,olet ystävää vailla,silloin pääsee tälläistäkin tapahtumaan.
Kuten aiemmin sanoin hädässä ystävä tunnetaan.
Minulla on sellainenkin ystävä,joka kyllä sumeilematta käyttäisi vieraanvaraisuuttani hyväkseen,mutta olen päättänyt katsoa miten pitkälle tämä,niinkutsuttu ystävä on valmis menemään.Siis naispuolinen ystävä.
esimerkiksi. Mutta tiedän aivan varman tapauksen jossa ystävä käytti ystäväänsä hyväkseen siihen saakka kun minä puutuin tilanteeseen vahingossa. Hän vain luuli että kun hällä ei oo itsellään autoa ja toinen haluaa hänestä kaverin niin ei hänen tarvitse pensaa ostaa tai maksaa.. kun hän kuitenkin haluaa itse kaverin. Minä taas vahingossa puutuin asiaan niin että menin itse samalla kyydillä kerran ja perillä kaivoin kukkaroni esiin ja rupesin maksamaan. Auton omistaja sanoi ettei kai se minunkaan tarvitse maksaa kun ei hänkään maksa ja heilautti kättään ystäväänsä päin. Sanoin siihen mutta minä olen itse pyytänyt päästä matkaan, niin silloin minun on myös maksettava. Hänen ystävänsä punastui huomatessaan olleensa pyytäjän puolella lukemattomat kerrat, eli hän oli oikeastaan velkaa aika summan.
Oletkohan liian kärkäs puuttumaan toisten asioihin,sehän on heidän välinen asiansa hoitaa maksu tai muut hommat,tippaakaan ei olisi kuulunut sinulle,olit kolmantena pyöränä vaunussa.
Älä sekaannu liikaa toisten asioihin,sillä silloin saat vain vihamiehiä,josta ystävyys on kaukana.
oikeesti kävi?
Niin ystävyydessä kuin rakkaudessa pätee sama asia mielestäni. Kun annat niin saat.
Ystävä on aina luotettava henkilö,hänelle voit kertoa vaikeatkin asiat,pelkäämättä että ne tulee kiertotietä takasin.
Minua opetettiin lapsena,että ensin pitää huomioida toiset ihmiset,näin omakin vuoro tulee! Täten aina on ollut ystäviä!
Mtä jos hän pettää sinut niin miten sitten toimit? Ja tuletko niin araksi ettet enään ikinä luota kehenkään tässä maailmassa?
sinulle oikea luopumis tyyli jos ei ystävä ollutkaan luotettava?
Tuskin noin jyrkästi ajattelisin,mutta sen ihmisen luottamus olis mennyttä.
Minut on petetty monesti silti luotan joihinkin ihmisiin sokeasti. Siitä olen kuullut perheeltäni huomautukksia. Mutta minulla on oma sielun elämä johon ei kukaan pysty kokonaan sulautumaan. Jossain tiedän kuka on johon voin luottaa. Onko sinullakin se tunne?
Joskus vaistoni puhuu totta,mutta muutaman kerran se on heittäny häränpyllyä ja kunnolla.
Silloin ei auta muu kun miettiä hetki.
Koskaan ei ole jääny pidemmäksi aikaa sapettamaan mokoma juttu ,vaan se pyyhitään pois mielestä. Olen ajatellu asian niin,että hyvä kun selvisi nyt eikä vuoden päästä.Kömmähdykset on sattunu yleensä ystävyyden ensi metreillä.
Pitkämielisenä ihminen pärjää paljon onnellisempana.
Tuossa ketjussa jossakin vaiheessa joku kommentoi ystävyyden lopettamista, mutta asia jäi kuitenkin auki. Eli, kun ystävyys menee menojaan, miten se on fiksua lopettaa?
Olen itse vain jättänyt ottamatta yhteyttä eli tapaamiset kuoleentuvat hissukseen. Eihän tällaisia lopettamisia mielikseen tee, kyllä siihen pitää olla vakava syy.
Erään ystävyyden kohdalla kirjoitin kirjeen, jossa kerroin, miksi on parasta lähteä eri teitä. Entinen ystävä riemastui suuresti, koska kirje, l. kerron asiasta kirjeessä - oli hänen mielestään törkeä teko. Siitä on jo aikaa ja saattaa olla, että sanoja oli oikeassa, mutta silloin en pystynyt niitä asioita hänelle päin kasvoja kertomaan. Mainittakoon, että kirje oli niin kaunis kuin pystyin suinkin aikaansaamaan, ei mikään haukkumiskirje, mutta siinä oli tietysti se pääasia eli että ei oikein meidän ystävyytemme enää ole ystävyyttä. Hän nimittäin kertoi kaikki kotiasiani yhteiselle esimiehellemme, joka tuli minulle ihmettelemään kaikenlaista.
Jäin mietimään myös jokun kommentoijan todella epäitsekästä suhtautumsita ystävyyteen eli että ystävän käytössä tulisi olla aina ja odottamatta mitään, edes vastavuoroisuutta eli kuulumisia ja niihin reagointia. En pystyisi tuohon, kyllä valitettavasti odotan, että saan ystävälle kertoa minäkin asioitani. Laskelmointi ja hyväksikäyttö eivät mielestäni kuulu ystävyyteen, ne ovat enemmänkin kaupankäynnin perusteita.
Mutta kertokaapa, miten olette lopettanut ystävyyden?
Joku kommentoi myös sitä, mistä sitten puhutaan, kun perusasiat on kerrottu. Vaikka mistä, yleensä ystävää kiinnostaa aika lailla samat asiat kuin minuakin. Ystävälle voi kertoa lähes kaiken. Riippuu tietysti sikäli tilanteesta, että jos ystävällä on vaikea vaihe, en lähde omia juttujani vasiten syöttämään, silloin keskitytään niihin ystävän asioihin.
Hyvä aihe.
kirjoituksestasi. Minä olen myös vain lopettanut vuorollani, meillä oli puhelin vuorot ja kylässä käynti vuorot. En yksinkertaisesti jaksanut enään. Olen voinut erittäin hyvin monella tapaa.Miehenikin on huomannut että olen paljon iloisempi ja positiivisempi.
Se on totta että toistatietä tälläinen ei ole helppoa. Olen toivonut hänelle uutta ystävää joka ymmärtäisi häntä, paremmin kuin minä. Olisi hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Se on ainakin varmaa jos hän ei tästä mitään opi niin ei ole helppoa hänen tulevaisuutensa.
Minulla nimittäin on älyttömän pitkä vieteri jos niin voisi leikillisesti sanoa..
Minä aijon kaiken pitää sisälläni mitä hän on minulle puhunut. Olen edelleen luotettava. Mutta lisää en huoli, ne mitä on ollu saa piisata.
Ymmärrän sinua tuossa kirje jutussa, minä olen myös joskus harkinnut kirjettä ja olenkin sen kirjoittanut mutten koskaan pystynyt sitä lähettämään tai antamaan. Minä aina annoin asian olla ja ajattelin että jos joku opettaisi häntä niin hän huomaisi itse virheensä... Ei koskaan tullut sitä päivää ja kun rupesin voimaan ahdistuneesti hänen kylässä käyntinsä yhteydessä niin silloin päätin että jotain on tehtävä ja kiireesti. Nyt se on tehty ja voin helpotuksesta huokaista.
loukkaantumiseen, josta en ole oikein toipunut.
Kyllästynyt en muuten ole ystäviini, mutta epäoikeudenmukaisuutta koettuani lopetan yhteydenpidon. En mitenkään dramaattisesti, - ilmoittamalla, että koska teit, tai sanoit niin ja näin, niin katson ystävyytemme päättyneen.
Riidoissa(riidellen) en ole pannut välejä poikki kenenkään kanssa, enkä puhu pahaa takana päin, vaikka olemme lopettaneet entisen ystäväni kanssa tapaamiset ja puhelinyhteydet. Sanoinkin iäkkäällä ädilleni eräänä päivänä, että muistan kaikkea hyvää ja hauskaa mitä olen entisen ystäväni kanssa kokenut, mutta menneeseen ei ole paluuta, eikä menneen ajan tunteisiin ja tunnelmuiin enää, kaiken jälkeen.
Haikeansurullisena muistelen entisiä hyviä aikoja ja jos joku entinen ystäväni lukee tämän, niin toivotan hänelle kaikkea hyvää ja pyydän anteeksi, etten pysty enää ystävyyssuhteeseen hänen kanssaan!
Kiitos Angille ja toiselle kommentoijalle. Kaipa se on niin parasta eli ystävyys päättyyy, kun ei puolin eikä toisin tavata, ts. se kuluu loppuun omia aikojaan. Pidin itsekin - varsinkin näin jälkikäteen - tuota kirjettä aika dramaattisena vetona - olin silloin paljon nuorempi ja oli energiaakin enemmän.
Katkeruuden olen ainakin suurimmaksi osaksi jo onnistunut karistamaan ja puolestani toivon vain hyvää niille, joiden kanssa en enää ole pystynyt olemaa ystävä. Ihmiset muuttuvat. Ei välttämättä hyvään tai pahaan suuntaan - vain muuttuvat. Aina ei tarvita luottamuksen pettämistäkään tai mitään muuta ihmeellistä, jonkun kanssa ei vain enää ole puhuttavaa, henkinen yhteys on kadonnut.
Parhaat ystäväni ovat tunteneet minut vuosikymmeniä, nuoresta likasta lähtien. Enemmän he ovat jaksaneet pitää ystävyyttä yllä kuin minä eli jaksaneet katsella kun luon uudestaan ja uudestaan nahkaani. He ovat minulle rakkaita.
Olen ollut aina kovin arka soittelemaan ihmisille. Tuntuu, että pitäisi aina olla jokin todellinen asia, ennen kuin voi soittaa. Sen vuoksi tekstiviesti tai sähköposti ovat mukavia, kun voi vain kirjoittaa jotakin lyhyesti. Ennen muinoin kirjeet säilyttivät ystävyyssuhteita paljon paremmin kuin tällaiset nykyiset pikayhteydet.
Onhan minulla ystäviä, mutta olen kehno pitämään yhteyksiä. Minua vaivaa sellainen, että jos soitan sellaiselle ystävälle, joka kutsuu joka kerta kylään tai syömään tms, niin se jokakertainen kyläänkutsu alkaa vaivata. Tuntuu ihan siltä, että soitan vain kerjätäkseni kutsua. Kieltäytyminen tuntuu taas epäkohteliaalta.
En ole koskaan lopettamalla lopettanut oikeaa ystävyyssuhdetta. Ystäväni eivät ole käyttäneet minua hyväkseen eivätkä koskaan häirinneet minua vaivoiksi asti. Jotkut ystävät ovat vain jääneet. Useimmiten muuton takia.
Minä ole vähän liian hyväluonteinen. Autan liikaa ihmisiä, jotka eivät ole ystäviäni. En odota vastapaleveluksia, mutta vähän harmittaa, kun huomaa hyväksikäytön. ("Se on niin hölmö, että kyllä tässäkin taas auttaa.") Ollaan ystävällisiä vain silloin, kun halutaan jotakin.
Työelämässä tämä tuli usein eteen. Esimerkiksi, jos töykeä asiakas olikin yhtäkkiä puhelimessa kovin ystävällinen, niin arvasin jo etukäteen, että hän yritti saada minulta henkilökohtaista apua muka ystävänkauppana.
pikkuisen pohtia. Miettiä sen merkitystä ja sitä mitä ystäviltämme toivomme tai odotamme ja miten itse voisimme olla oikeita ystäviä. Nuorena kaverit(ystävät)olivat viihdyttäjiä. Kun, tai jos jonkun kanssa oli hauskaa, tapailimme usein ja olimme siis ystäviä. Ikäännyttyämme(minä ainakin) pohdin usein miten voisin olla sellainen ystävä, joka koetaan "hädän hetkelläkin - ystäväski", ei vain hauskana seurana. Uskollisuus ja luotettavuus ovat tärkeitä, eikä niitä verivaloin vannota niinkuin puoli vuosisataa sitten. Silloin vannoimme ikuista ystävyyttä, mutta saatoimme juoruilla ystävästämme, tai kadehtia häntä.
Tällä iällä vain joudumme sattumalta jonkun seuraan, josta pidämme ja joka tuntee meitä kohtaan samoin. Ollaan samalla aaltopituudella.
Vaikka jotkut sanovatkin, ettei enää voi solmia ystävyyssuhteita, koska olemme jo omiin kaavoihimme kangistuneita, niin kyllä minulla on monta "vanhana" saatua ystävää, sekä tietenkin ne ikiystävät, - jo lapsuudessa ja kouluaikoina kuvioihin tulleet ja jääneet.
kuten sinä Ii-li.
Olen myös huono pitämään yhteyksiä. Olen kadottanut melkein kaikki nuoruuden aikaiset ystäväni. Perheen perustamisen jälkeen ei ole ollut mukamas aikaa pitää yhteyttä ja sitten on sellainen tunne että tunkeilen, jos alan yht`äkkiä soittelemaan.
En minä kyllä tiedä puhelinnumeroitakaan enkä edes juuri kenenkään asuispaikkoja. Ajattelen heitä usein ja ehkäpä kohtalo vielä heitä eteeni heittää.
Töissä huomasin myös, että jos oli liian kauan samassa paikassa, tuli asiakkaista liian tuttuja. Joutui niin sanotusti hyväksikäytetyksi. Olin liian kiltti ihminen. Toisaalta minusta oli hauskaa, että ihmiset pitivät minusta, taas toisaalta se oli rasittavaa.
En oikeastaan nykyään kaipaa enempää ystäviä. Perhepiirissä tapahtuu niin paljon, että ei oikeastaan ole aikaakaan ulkopuolisille. Harrastuksissa tapaan paljonkin erillaisia ihmisiä ja meillä on oikein hauskaa, mutta se riittää.
..mistä loukkaanut? Sehän kuuluu ystävyys suhteeseenkin että kerrotaan toiselle omista tunteista. Sitten täytyy yrittää ymmärtää että toinen on saattanut sanoa jotain sellaista joka on sinusta loukkaavaa muttei hänestä joka on sanonut pahoin. Toinen ei ymmärrä että siitä loukkaantuu?
tänään kaikille ystävillesi ja tuttavillesi. Kysyt ensitöiksesi Mitä sulle kuuluu? tai mitä olet tänään tehnyt? Hän rupeaa heti kertomaan mitä on tehnyt sinäpäivänä tai eilen j.n.e.....
Siitä se lähtee ihan huomaamatta. Samalla siinä oppii uusia hyviä ideoita ja asioita. Kannattaa kokeilla.
Kieltäytyminen ei ole epäkohtelijasta. Se on hyvä ymmärtää. Aina voit sanoa että soitin kun satuit mieleeni tulemaan. Voit aina sanoa ettet millään ehdi kylään nyt...
Sinulla on ollut hyvä tuuri. Sinulle ei ole sattunut hyökkäävää ystävää kohdalle. Toivottavasti ei satukkaan. Se jos tapahtuu niin silloin sinäkin tiedät ajanmittaan jaksatko olla hänen seurassaan..."
Eikös olekkin inhottavaa sellainen? Minä just meinaan tuossa sitä, että sinä ja minä ja kaikki jotka eivät ota yhteyttä ystäviinsä omalla vuorollaan, vaikuttavat hyväksi käyttäjiltä. Jos sinä et soita omalla vuorollasi mutta tuo sinun ystävä soittaa tämäntästä. Silloin siitä syntyy tilanne, että sinä vain makastat puheinkulut hänellä. Itse säästät laskussasi kun et soita. Se on myös hyväksi käyttöä.
Tiedän tämän hyväksikäytön myös tässätapauksessa jolloin ollaan ystävällisiä vain silloin kun olis jokin pyyntö. Silloin kysytään sinun, minun ja kaikkien täläiseen tilanteeseen joutuvien kykyä voittaa tilanne. Se taas on olla itse ystävällinen loppuun saakka, tai pyynnön periksiantamiseen saakka. Eli ei tee palvelusta loppuun vaan vetkuttaa sitä niin kauan että hän menee hakemaan apua muualta. Silloin ei ole tullut hyväksi käytetyksi...
Ystävyys, merkitsee tunteiden näyttöä. Riidat annetaan anteeksi. Loukkaantumiset puhutaan ja sovitaan.Iloitaan toisten onnella onnitellen lisää... Kun toista kohtaa suru ollaan tukena ja turvana joka hetki. Autetaan toista mäessä jos jotain auttamista ilmenee. Ollaan huolissaan hänestä jollei hänen vuorollaan kuulu mitään.. Ei muistella kärsimää pahaa. Jos jotain vahingossa lipsahtaa eli sanoo jotain mitä ei saisi sanoa, niin menee kiireesti sanomaan sen ystävälleen että nyt mulle on käynyt tosi köpelö juttu.. voitko antaa anteeksi? Kuunnellaan mitä toisella on sanottavana ja otetaan kantaa. Muistetaan nimen omaan että olemme kaikki vain ihmisiä.
Mutta silti sanon sinulle pari sanaa, jotka tuli mieleeni kirjoituksestasi hänelle.
Ensinnäkään sinä et tunkeile... Se on meidän joidenkin ihmisten kummallinen luulo. Miksi sinä tukeilisit? Jos kaikki ajattelee kuten sinä niin kukaan ei uskaltaisi koskaan ottaa yhteyksiä kehenkään. Silloin jää moni asia turhan jäykkyyden eli periaatteen varjoon.
Miksi sinä ainoastaan oman perheen kontolle elät? Ystävät ovat elämän vesi... sitä janoaa lisää. Jonain päivänä huomaat kun olisikin ollut hyvä ystävä jolle olisi voinut kertoa tämän iloisen tai surullisen asian? Silloin huomaat olevasi yksin. "Anteeksi"
Antaa ajan parantaa... Haavat tai kuolleet tunteet. Kiitos kommentistasi..
Tuota en ymmärtänyt ollenkaan, nimittäin" miksi sinä oman perheen kontolla elät?"
Miksi en oman perheeni kanssa vaihda ilojani ja surujani? Aika hullu ajatus. Tietysti minä juttelen ummet ja lammet minun lapsieni kanssa. Olemme päivittäin tekemisissä. He soittelevat ja pistäytyvät harva se päivä.
Onhan minulla sellaisia "ystäviä", joitten kanssa vaihdan kuulumisia, mutta en minä nyt heille ala surujani valittelemaan, enkä iloisia tapahtumiani kehuskelemaan.
Kyllä "ystäviä" löytyy, jos niille on aikaa, mutta minulla sattuu olemaan niin tiivis ohjelma, että ei ole sijaa "sydänystäville".
Tapaan naapureita päivittäin ja juttelemme kaikenlaista. Auttelemme toisiamme tarvittaessa.
Onhan siinäkin "ystävyyttä" kerrakseen.
Olet aina oikeassa itseäsi kohtaan tekemisistäsi ja olemisistasi. Ei kukaan en edes minä voi sinun elämääsi kajota. Minä satun vain olemaan tälläinen opasluontoinen. En tarkoita aina niin pakolliseksi että olis tehtävä kuten minä sanon, vaan ajatukseni on lähinnä toverillinen.
Ajatukseni kulkevat syvemmällä, ne eivät useinkaan kohdistu tähän hetkeen vaan tarkoitus tässäkin asiassa on tulevaisuus... Ajattelin että elämässä on kaiken aikaa liikettä ihmisten olossa ja elossa. Elämä kolahtelee välillä tuonne ja välillä tänne ja jokainen ihminen erikseen on tässä elämän virrassa itsenäisesti sisällä ja jokaisen elämä liikkuu sinne ja tänne.
Jonain päivänä kaikkien elämät ovat toisistaan erillään ja jokainen on hetkessä yksin. Välillä tullen takaisin, mutta jälleen erillään. Tässä elämän liikehdinnässä olisi hyvä kun olisi jokaisella oma läheinen ystävä. Tämä elämän liikehdintä on niin moni särmäinen. Moni täälläkin meidän kirjoittajien joukossa on joutunut tähän kylmään yksinäisyyteen tajuamaan että kaikki ovat lentäneet tahoilleen ja jättäneet minut yksin murheineni huolineni, ei ole ketään kenelle luottaisi kaikkein sisäisemmät murheensa, surunsa ja huolensa.
Toivottavasti ymmärsit oikein minun perimmäisen sanomani. Kirjoittamalla on tosi vaikeeta tuoda julki kaikki tunteensa ja tietonsa niin että se aina ymmärrettäisiin oikein.
Silti olen sinun kanssasi samaa mieltä mikset voisi elää perheesi kontolla, voit hyvinkin. Mutta ajattelin vain hedättää sinulle muitakin ajatuksia ;-)
kokemusta tuosta yksinäisyydestä, joten osaat ennakoida sellaisen mahdollisuuden myös minun elämääni.
Toistaiseksi on ollut onni myötä, enkä ole vielä tuntenut olevani hetkeäkään yksin.
Jos joskus sattuu tilanne, että on mahdollisuus olla yksin, nautin tilanteesta hetken, mutta olen taas onnellinen toisten läsnäolosta.
Luulenpa, että se on ihmisestä itsestään kiinni, haluaako ympärilleen kiinteitä ystäviä. Jos sellaisen tarve tulee, uskallan olettaa, että kohtalo tuo ystäviä tarpeen mukaan. En ole mikään nurkassa kyyröttäjä, yleensä hakeudun ihmisten pariin.
Ja toivottavasti elämäsi tulee olemaan aina kaunis ja sees. Ystäviä silloin kun tarvitset ja omaa rauhaa silloin kun tarvitset. Aivan kuten minulla on nykyisin. Minä olen todellakin menettänyt kerran parhaimman ystäväni hän vei sinne tuntemattomaan kaiken tietonsa minusta. Hän jätti todellisen mustan kuilun elämääni. Tunsin silloin todella syvältä sydämestäni mitä on olla kun menettää kaikkein läheisimmän ystävän joka oli elämässäni ollut 10 vuotiaasta 45 vuotiaaseen. Tiedän mistä kirjoitan. Tiedän mitä kaikkea voi elämässä tapahtua. Kukaan ei voi kohtaloa pysäyttää. Mutta me olemme täällä ja siksi on hyvä että on oikein hyvä ystävä johon voisi luottaa tai kumpikin voisi luottaa toisiinsa. Minulla oli silloin minun mieheni tukenani ja on edelleen. Hän on todellinen ystäväni. Mutta olen aina uskonut ettei kukaan muu kuin samaa sukupuolta oleva voi ymmärtää toistaan niin hyvin kuin tässä meinaan. Me naiset voimme olla todellisia sydänystäviä just siksi kun tiedämme parhaiten toistemme anatomian.
Samoin miehet voivat olla oikein hyviä ystäviä keskenään, heillä saattaa olla paljon sellaisia murheita ja huolia itsensä kanssa joista eivät kehtaa tai halua keskustella muiden kuin toisen samaasukupuolta olevan kanssa. Sydänystävyys on jotain aivan korvaamatonta, jos sen pitää hengissä eikä vahingoita sen herkkää olemusta.
ystävyyssuhteet olleet kestävimpiä.myöhemmin tulleet ovat jääneet vähälle hoidolle ja unohtuneet lopulla.
Minulla on ystäviä myös miehissä.Olemme käyneet yhdessä läpi avoieron kriisiä,ja nyt on ystäväni hyvällä pohjalla.
Sai viran ja hänestä pidetään siellä missä hän on.Viimmeinen tieto on että alkaa olla korviaan myöten ihastunut johonkin,enkä utele sen enmpää.
Nuoruudesta asti oleva ystävä on kuin sisko ja läheisempi kun sisko,jonka kanssa jutellaan rauhassa kaikki tarpeellinen.
Toinen ystävä on kolmenkymmenen vuoden takaa jonka kanssa näemme melkein päivittäin.Ilman näitä olisi orpo olo.Sitten on täti jonka kanssa puhumme enemmänkin sallituista asioista ja olen enmmänkin kohtelias.
Tavallisia ihmissuhteita on sitten harrastuksissa on sielläkin läheisiä ihmisiä.Sukulaiset ovat kyllä mutta ystävät ovat erit.
Huomaan tyttäreni ystävistä että ne puhelinkeskustelut ovat liian pitkiä kun alkaa juttelemaan niitten kanssa.
Siinä pitää olla enemmän itseään säästävä ja katsoa onko siitä apua kun on itsellä tarve puhua.On hänkin oppinut varomaan sellaisia jotka takertuu ja käyttää hyväksi.
Aina ei ole ystävää ollut paikalla kun on tarvinnut etenkin ennen kun ei ollut puhelimia.
..lopussa " Silloin kun ei ollut puhelinta, oli ystävien määrä noin yksi ystävä vuosien takaa. Minä menetinkin 45 vuotiaana parhaan kouluaikaisen ystäväni kuolemalle. Joten olen siitä viisastunut. Kamalaa kun ei ollut ketään kenen kanssa olisin puhunut niistä muistoista mitä meillä oli tämän kuolleen ystävän kanssa ollut. Siis ei missään nimessä pidä luulla että vain yksi ystävä on tärkein maailmassa.
Mutta kuten sanoit täytyy elää jokaisen luonteen kanssa heidän ehdoillaan ja antaa ajan hoitaa kaikki asiat joita elämässä tulee. Se taas ei ole sinun vikasi jos välit katkeaa se on luonne kysymys. Kuten minun viimeksi menneen ystävyys suhteen kävi.
vaan olemme näemmä saaneet uuden hajupojan joukkoomme. Näinhän se on. Kun itse kysyy ja itse vastaa ei ennätä pitkästyä.
Minusta on kohteliasta, että Angi vastaa kaikille kirjoittajille alkamaansa ketjuun. Kiitos, Angi. Moni aloittaja häipyy sen siliän tie. Moni ei vastaa ylipäätään toisille muuten kuin itseään kehumALLA, toisen sanominen tavallaan mitätöidään, pannaan itse paremmaksi.
Angi on ketjun teemaa noudattaen meille "ystävä".
Kiitos! Olet tosiaan kommentoinut ystävällisesti kirjoittajia,hyvin kohteliasta!
Minä huomasin että tarvitaan oma aihe että saadaan muutkin avautumaan. Mikä se sellainen ystävä on joka vain kyselee muiden asioita mutta omistaan vaikenee?
Olen ollut joukossane viimeiset kuusivuotta. Noin kolmevuotta rekatun nimenkanssa.
Ennen kuin tänä aamuna tulin koneelle ajattelin että minun täytyy keksiä jokin konsti tähän vatailuun. Nimittäin joku voi tykätä huonoa että joka kerta vastaan vaikkei lopussa seiso kysymys merkki... Siksi aattelin että sellaisen kysymys merkin voi laittaa ihan erikseen perään vaikkei mitään kysykkään esimerkiksi näin kun laitan tähän mallin. -?-
Se on mukavaa kun aina löytyy tälläisiä ystävällisiä ihmisiä joilta löytyy kauniit sanat. Kiitos.
" Kiitos"
se olisi palstan hengen mukaista jotta muutkin kuin tämä Angi moninikki ennättää vesittää ne muutamat viestit jotka joku uskaltaa tänne laittaa.
Miksi siis joku on näin itseriittoinen ja työntää nokkansa joka viestin perään. Vai tekeekö itse sitten nekin viestit. Vastauksethan tulevat saman tien, heti viestin perään.
Joka heittelee puskasta... Omia pikku ideoitaan!"?
Minä en alennu itselleni vastaamaan. En ole vielä niin sairas että itsekseni keskustelisin ..heh Toivottavasti et sinäkään vielä heittäydy siihen tilaan.
Kuule sinä voit oikein miellään jatkaa minun ystävänäni jos haluat? Ei sun tartte siksi loukkaantua että minulla olisi muitakin ystäviä?
mutta ei kannata lopullisesti katkaista välejä vaikka kiukuttaisikkin.Kasvattavaa se vain on toisena päivänä huomaa ettei se ollut mitään vaan oman mielialan tuomaa.
Ystävälläni on monesti niin terävä kieli että pitää sanoa samalla mitalla että uskoo.
Toisilla ystävillä on tapana keksiä vaikka minkälaisia selityksiä ei koskaan totta.Siskoni on sellainen aikansa ne selitykset menee mutta lopussa kaveri huomaa.
Pilvinen päivä muuttuu aurinkoiseksi kun saa tavata ystävää.
Minulla on ystävä mies jonka kanssa pitää tingata siis väitellä,monesti.Minä kasvatan tai karsin pois sellaista mistä en pidä.
Se on ollut hyväksi hänelle.Minä tutkin itsekseni ensin että miten teen että sanoma menee perille.
Miestään ei voi muuttaa eikä kasvattaa näkee miten turhaa sellainen on ei tule tulosta.
Angi on pitänyt palstoja elossa ja omalta osaltaan vireinä laidasta laitaan käyvillä keskustelun avauksilla, mikä on ollut ainoastaan myönteistä.
En tiedä tuliko muille, mutta minulle tuli paha mieli. En tahtoisi sinuakaan moittia ja syyttää, mutta kerro miksi nk. puskasta huutelet tuollaisia? Kerro motiivisi ja se, mikä harmittaa tai ärsyttää!
"Muutamat viestit jotka joku uskaltaa tänne laittaa." USKALTAA! En ole vielä koskaan huomannut Angin tyrmäävän ketään, tai pelottavan tiehensä.
Minä olen oppinut ymmärtämään heitäkin jotka eivät minusta pidä. ;-) Täytyy aina muistaa etteivät kaikki voi kaikista pitää. Yritän kuitenkin pitää heistäkin.
Ei koskaan saisi suuttua kehenkään lopullisesti. Tavallaan en ole minäkään suuttunut hänelle josta aloitin tämän ketjun vaan on tullut tyhjiö johon en osaa laittaa mitään sisälle"tulikohan liian runollinen muoto? Siis on syntynyt tilanne joka ahdistaa, ei niinkään suututa luultavasti ahdistuneisuus ja suuttuminen on kaksi eri asiaa? Osaako kukaan eritellä näitä sanoja toisistaan.
ahdistus ja suuttuminen.Minulla on tänä kesänä ollut ahdistava kokemus vanhan ystäväni kanssa.Hänellä on tapana tehdä patoja kaikkiin joensuihin.Niinpä minunkin vieressä olevaan salmeen missä järvi muuttuu joeksi hän aina laittaa padon.
Minä aina käyn särkemässä sen padon.Syksysateiden alkaessa laitan takaisin että järven pinta on noin 40cm,ylempänä kun olisi oikeasti.Annan maan saada olla kuivana ettei se happane ja puiden juuret saavat happea ja työntyvät syvemmälle maahan.
Talven aikana se lauhtuu mutta joka kesä toistuu sama patoaminen ja purkaminen.Lapset vitsailevat että se on niitten "esileikkiä" ettei siihen pidä puuttua.
Luovuttaisinkohan minä en jaksaisi enää niin saisin nähdä kaverin onnellisena hymyilevän.
Omilla mailla hänellä on suuria patoja koko joki kuivanut.
Jokainen täällä tietää kuka se on. Kun huutaa puskasta saa toisesta puskasta vastauksensa.
koko touhusta? Anna olla niinkuin on.. jos se ei sinua hirveästi vaivaa. Säästät ainakin itseäsi sillä kun et turhaa rasita itseäsi moisella asialla.
Minun ahdistukseni on se etten saa suunvuoroa koskaan, en edes silloin kun hän on väärässä ja minä oikeassa. Hän ei kuuntele koskaan mitä minä ajattelen, mikä minun ajatukseni on asiasta kuin asiasta. Sellainen rupeaa ahdistamaan pikkuhiljaa... Sellainen ystävyys on toisen hidasta tappamista. Nyt olen kuin uudesti syntynyt kun ei enään tarvitse häntä kuunnella puhelimessa tuntitolkulla ja olla mitään sanomatta muuta kuin jaa joo niin.
ketjun alussa. Minä roikun puhelimessa ja siksi joudun pakosta katkaisemaan internetin välillä. Olen kyllä katsellut sopivaa laajakaistaa, että saisin tämän ronkelin systeemin pois käytöstä. En vain ole uskaltanut kun naapurini hankki jo sellaisen ja hänellä on koko ajan vaikeuksia sen kanssa.. Minulla kuitenkin on hyvin pelannut tämä vaikka joudun yhdistelemään tämän tästä ja katkomaan..
höpöttäjät joutaa jättää.Leikkipuistossa katsoin kun kahden pienen lapsen äiti joutui kokoajan olemaan phelimessä ja samalla syötti vauvaa ja toisella silmällä katsoi toista lasta.Teki mieli mennä sanomaan että katkaise puhelu jos se ei itse älyä.
Sitä padon sulkemista ei voi lopettaakkaan kun ovat asiat sillä mallilla.Järven kalat ovat jo pilaantuneet kun eivät ole saaneet vapaasti uida järvestä toiseen.Hänen emäntä on sanonut etti se saata syödä sen järven kaloja, huonon makuisia.
Tulee siihen ajan kanssa muutos,Olkoon.Pitäkööt leikkikenttänsä.
Eivätkö äidit yleensäkin tee kahta tai kolmea asiaa yht'aikaa. Minä ainakin lasten ollessa pieniä, jouduin ja viihdyttelemään lasta sylissäni, puhumaan puhelimeenn ja pitämään silmällä, ettei esikoinen tee pahojaan.
Patoleikkinne on mielestäni mielenkiintoinen.
Sellaista en ole nähnyt enkä moisesta kuullutkaa. Niinkö se meni, että toinen rakentaa padon, toinen purkaa. Riitaa ei ole, vaan aikuiset pikkuisen leikkivät?:)
Tuollaista kepeää irroittelua kaipaisimme itse kukin. Oikeastaan vakavammin ajatellen;- meitähän on purkajia , sekä rakentajia, meinaan ystävuyyssuhteissakin. Herkkähipiäiset ottavat nolkkiinsa ja suuttuvat, "rakentajatyypit" välittävät rauhaa ja sovintoa.
Kuitenkin joskus on tultu ystävyystien päätepysäkille ja parempi hypätä toiseen junaan, heiluttaen lähtöterveisiksi: "Kiitos ja hei hei!"
jo monena kesänä.Uuteen vuoteen mennessä ollaan sovittu.Mutta keväällä taas uusi leikki.Minä heittelen laudat mehtään ja sen panssariverkon jonka ovat tehneet kaloja varten kiskoin irti siitä pyöreästä vesikuilusta.
Sitä ei ole kukaan saanut paikalleen kun kahtena kesänä kiskoin pois.Myös joen alajuoksulla olevat miehet kävivät ottamassa pois esteet kaloilta ennen sitä koska näin miehiä nousevan sillan alta.
Nyt eivät enää välitä kun kaloja on niin paljon etteivät kehteaa pyytäkkään.
En tiedä luovutanko ensikesänä.Että sellaista hiljaiseloa se maalla.Ystävyys on silti kestänyt kun ei puhu mitään.
Me emme mitään "Pietarin kalansaaliita" saa koskaan. Minusta on kuitenkin mukavaa olla kalassa mieheni kanssa, ja voi oi kunpa saisimme joskus tuollaiset määrät kalaa! Lahjoittaisin niitä perattuna(mies perkaa meillä kalat) tutuilleni, sekä valmistaisin kaikin mahdollisin keinoin ruoaksi. Kala on terveellistä ravintoa ja meillä pyritäänkin siihen, että ainakin pari kala-ateriaa viikossa. Lisäksi kalaöljykapseleita.
Sinulla on erikoinen ystävä, tuo patojen rakentaja. Mietin itse tykönäni, että olisinko yhtä sitkeä, kuin te toisillenne puhumattomat ystävykset. Päädyin tulokseen, että en olisi. Saattaisin luovuttaa, koska en ole niin priksiantamatonta tekoa kuin te. Asiassa ainakin se hyvä puoli teidän tapauksessanne, että ette riitele ja möykkää, niin että joenvarsi raikuu, kumpikin vain tekee puhumattomana oman 'osuutensa.'
mutta kalojen maussa sen tuntee.Siksi itse patoaja ei siitä kalasta kun kalat ovat muuttuneet hunonomman makuisiksi eikä emäntä syö niitä.
Mekin jouduiumme tästä järvestä siksi pyytämään kun menisi aikaa lähteä toiseen järveen.Patoaminen on alkanut jo kymmeniä vuosia sitten ja nyt alkaa seuraukset näkyä.
Tästä ylemmässä järvessä josta pitäisi veden virrata on myös tehty este ettei kala pääse liikkumaan.Siellä vielä joku kasvattaa kaloja pussissa.Se huonontaa veden laatua.
Nämä kalamiesten kateudet ovat ikiaikaisia eikä niistä tule selvää ennenkun haudassa.
Siinä sitä vasta on oikea kasvattaja? Haluan aina nähdä sen pikkuelokuvan jossa näytetään kun Nanny saa lapset järjestykseen jossa ilmenee aina että oikeat syyliset ovatkin vanhemmat.
..Mutta sydänystävä on asia aivan toinen. "Anu1" esimerkiksi sekotti nämä kaksi asiaa keskenään.
Minulla on ystäviä täälläkin. Minulla on ystävät ympärilläni. Minulla on ystävät kerhoissa.
Sydän-ystäviä ovat Lapseni, Mieheni ja yksi nais ystävä. Loput ovat vain ystäviä. Tämä vain siksi kun heräsin kesken unieni tajuamaan että olen jättänyt tärkeimmän asian pois. Eli "SYDÄNYSTÄVÄN" Hänelle sinä pystyt puhumaan kaiken, aivan kaiken. Voit häneen luottaa kuten Anu sanoi... Se on totta joka sana.
Monipuolisesti on ystävyyttä ketjussa käsitelty. Mielenkiintoista on ollut lukea kirjoittajien mietteitä. Angilla on paljon ystäviä, mikä johtuu varmaan hänen persoonastaan. Minä joka olen pidättyväisempi enkä omista likikään tuollaista ystävämäärää.
Tuttavia on kyllä aika paljon. Ja ihan kivoja ihmisiä. Mietinkin että lisäisikö se minunkin ystävämäärääni, jos ajattelisin että kaikki hyvät tuttavat ovat ystäviäni.
Esimerkiksi harrastusryhmissä, joissa käyn kaikki ovat tuttavia keskenään mutta harvasta muodostuu ystävä. Ajattelen, että ystävän kanssa on enemmän vuorovaikutuksessa ja tuntee että yhdessä on mukavaa keskustella.
Mietin sitäkin, että onko minulla tällä palstalla ystäviä. Ainakin heidät lasken ystävikseni itse, joiden kanssa meilailen ja meillä synkkaa. Kiitos heistä.
Anteeksi, mutta nyt en oikein ymmärtänyt tätä, sanot että Anu sekoitti nämä kaksi asiaa,
sitten kuitenkin lopuksi sanot että kuten Anu sanoi,totta joka sana.
Olen tarkoittanut sellaista ystävää jollekka voi kertoa kaiken,salaisimmatkin asiansa,eikä ne kulkeudu eteenpäin.Sitä minä sanon ystäväkseni,enkä tarvitse sellaista ystävää kuin yhden.Jos hän sitten lähtee tästä elämästä ennen minua,en voi kuin surra ja kantaa kaunista muistoa, sillä sellaista ystävää ei tule toista.
Tuttavia ja sellaisista saatuja ystäviä on asia erikseen,mutta he eivät korvaa sitä sydänystävää.
En tiedä ymmärtääkö tätä kukaan,kun en osaa selittää niinkuin ajattelen ja tunnen.
Olen nyt eritellyt minäkin tätä asiaa joka todella on aika hauska asia ruveta mietiskelemään. Kuten tuossa aikaisemmassa sanoin että Sydänystävä on aivan eri asia kuin muut ystävät.
Sydänystävälle voit luottaa kaiken, mutta tavallisen ystävän kanssa olet vain toveri joka luottaa minuun ja minä häneen, mutten koskaan puhuisi intiimistä asioitani heille. Pidän tälläiset ystävät vain usein ajankuluttajiani kuten hekin pitävät minua. Tälläiset ystävät voivat aina ruveta käyttämään hyväkseen jos se toinen osapuoli on tarpeeksi kiltti. Mutta kyllä tässä iässä jo jokainen tietää antaako itseään hyväksi käyttää vai ei. Tai saattaa olla että sellainen jolla ei kertakaikkiaan ole muita ihmisiä ympärillään voi haksahtaa toisen hyväksi käytön uhriksi... Saaden itsensä oikein kunnolla ahdistukseen ja pettyneeksi ystäväänsä. Hän ei koskaan ole saanut itselleen sydänystävää. Sydänystävä on vastakohta kaikille muille ystäville.
Minulta kuoli 45 vuotiaana ensimmäinen sydänystävä. Toista ei tullut tilalle moniin vuosiin. Kunnes sattui eräs erikoinen asia joka sai minulle tunteen että tähän voit luottaa. Minulla kuten olet varmasti huomannut että minulla on paljon Ystäviä.. Muttei kuin yksi sydänystävä. Minulla on myös paljon tuttavia.
Eli tuttavissa ja ystävissä sekä sydänystävässä on huimat erot kaikissa.
-Tuttavat* ovat he joidenkanssa sanotaan päivää ja vaihdetaan joskus säätiedoitukset ja puhutaan maailman tapahtumista j.n.e....
-Ystävät* ovat he jotka tulevat käymään pikapikaa, pyytelevät joskus kastelemaan kukkiaan tai ulkoiluttamaan koiraansa, tai ottaa kania hoitoon, tai kuuntelee toista hänen kommelluksissaan. Joskus sanoo itsekkin jotain pientä. Kerhoissa käydessä jos on hyvä fiilis siellä, niin kaikki siellä olevat ovat ystäviä.
-Sydänystävä* On hän jolle voi soittaa, kirjoittaa mennä kylään koska vaan. Hänellä on ovet selällään hänelle jokahetki. Tälläiselle ystävälle uskaltaa puhua avoimesti kaikista murheistaan ja hän kuuntelee ja neuvoo. Hän auttaa aina jos on vaikka rahasta kyse. Hän on se joka on ensimmäisenä sydämessäsi. Minulla on minun perheeni ja yksi nainen.
Anu.1* Sinut on oikein hyvin ymmärretty.
minulla ei itselläni ole sydänystävää. Olihan sellainen silloin nuorena, jonka kanssa olimme paljon yhdessä. Uskoimme salaisuutemme ja pääsääntöisesti petimme toistemme luottamuksen.
"Sydänystävyys" toimi kuitenkin pienten breikkien jälkeen taas ja me olimme vahvoja yhdessä, tyttökaverini ja minä.
Ei se ollut sydänystävyyttä, eikä edes ystävyyttä, sillä muotoutumaton heikko identiteetti tarvitsi kainalosauvan', toisen jonka kanssa olimme ' me ja muut'.
Minulla on nyt aikuisiällä ystäviä, mutta ei sydänystävää.
Luulen, että sinun sydänystävyytesi, Anu perustuu paljolti siihen, että olet juuri sellainen luotettava, jolle voi kertoa kaiken, salaisimmatkin asiansa ja ne jäävät siihen,- kukaan toinen ei kuule niistä. Itse kerron kaiken miehelleni ja vaikka hän ei puhu edelleen, niin ehkä en saa kuullakamn mitään erikoisen salaista, sillä sydänystävä tietäisi, että kyllä Katriina miehelleen puhuu.
Olisikohan tuo ukkokulta ainut sydänystäväni?:(
ainut sydänystäväsi.. Jos et naispuolista ole saanut hankittua. Ei niitä kasva kuin sieniä sateella. Ei niitä kutsuta luokse. Sydänystävä on sellainen että luonteetkin sopivat keskenään.Ne on niin harvinaisia löytöjä että siksi niitä on vain yksi. ;-)