on exän nykyinen avokki, jonka ikäero exän vanhimman tyttären kanssa on vain 6 vuotta? Voiko ajatella äitipuolena sellaista, jolla ei ole riittävästi ikää olla yhdenkään lapsen biologinen äiti...Siinä sitä on sitten parisuhteen ja perheen mallia...
Äitipuoli vai kaveri vai mikä
Elämänmeno
372298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Taisin minäkin olla äiti mun nuorimmalle veljelle, kun olin 5 vuotias ja hän 1! heh sun juttujas...
Ai siis mikä provo? Sekö, että exän uuden avokin ja exän vanhimman lapsen ikäero on 6 vuotta? Heh heh itsellesi, että avokki olisi 7 vuotta ja ja tytär 1 vuotta. Hei mieti nyt vähän aivoillasi... En tosin tiedä, mitä teidän perheessänne on puuhattu.
Varmuuden vuoksi tarkennan vielä viestiäni: exän avokki ei voisi olla ikänsä puolesta biologinen äiti yhdellekään exän alaikäisistä lapsesta.
käsitä, mikä ongelma tässä on. Ei hän olekaan heidän biologinen äitinsä. Hän on heidän isänsä uusi kumppani. Minusta ihmiset olisivat paljon onnellisempia, mikäli pohtisivat vähemmän toisarvoisia asioita ja keskittyisivät oleelliseen.
asiat voidaan lokeroida, niin ei kai mitään. Avokki on, kuten sanoit, isän kumppani, ja kaiketi hänen silloin pitäisi olla jonain roolimallinakin. Mutta onko perheessä isän lisäksi muita aikuisia?
Omat lapset omat muuten aika olellisia asioita, eivät toisarvoisia...
lapsiasi aikonut vähätellä - en vain todellakaan ymmärrä, mitä uuden puolison ikä asiaan vaikuttaa. Ellei kyse ole pedofiliasta, mutta tuskin nyt sentään....
Myöntää täytyy, että kulmakarvat kohoavat mikäli viisikymppinen taluttelee parikymppistä käsipuolessa. Useimmissa tapauksissa siinä lieneekin jotain vinossa jommankumman tai molempien korvienvälissä, mutta kuten aina ihmissuhdeasioissa, ei saisi vetää äkkinäisiä eikä yksioikoisia johtopäätöksiä. Jokainen tapaus on omanlaisensa.
Mitä mieltä muuten olet tilanteesta missä uusi mies on naista huomattaavsti nuorempi? Kysyn ihan vain vanhana feministinä :)
13 vuotta miestäni nuorempi ja olisin ollut 14-vuotias synnyttäessäni mikäli olisimme ajatelleen minua hänen poikansa biologisena äitinä. Mutta suoraansanoen tuommoinen vertailu ei tullut koskaan päähämmekään.
Henkisesti minä olin se vanhempi osapuoli liitossamme - olen ollut kalkkis varmaan jo kehdosta :D
vaikka ikäeroa olisi 50 vuotta - sukupuolesta riippumatta - kunhan siihen kuvioon ei sotketa muita, varsinkaan lapsia.
Missä sinun vanhempi miehesi muuten nyt on? Ja poikapuoli?
ja poikapuoli toivottavasti kärisee hornassa - viisi vuotta sain taistella omasta talostani kun suloinen poikapuoli äitinsä kanssa oli sitä mieltä, että se sopisi hänelle oivallisesti....
Mistä tuli mieleeni, että muistakaa kaikki uusiot turvata omaisuutenne ekstrahuolellisesti, maireasti hymyilevät sukulaiset vaihtavat levyä heti otollisen tilaisuuden osuessa kohdalle.
Mutta alkuperäiseen aiheeseen, "kunhan siihen kuvioon ei sotketa muita, varsinkaan lapsia", miten lapset on sotkettu tähän tilanteeseen, miten lapset kärsivät siitä, että heidän isällään on nuori puoliso? En voi käsittää.
Minulla on hullu huumorintaju, näen jo silmieni edessä, miten harmaahapsinen eksäsi opettaa samanaikaisesti nuorikkoaan ja tytärtään käymään itse potalla :DDD
en muuta voi sanoa huumorintajustasi...
ainoa - mutta kerro nyt hyvä ihminen miten se lapsiesi napaa kaivaa mikäli heidän isällään on nuori puoliso. Ei kai vain se ole sittenkin oma napasi joka asiasta kutisee? Kyllä minä osaan siihen eläytyä, tiedän millaista on kun maan painovoima kiusallisesti näyttää mahtiaan kasvoissa eikä masukaan niin timmissä ole enää. Mutta ei siitä kannata syytä nuorempiensa niskaan sälyttää.
poikapuoltasi vaivaavan. Viimeistään silloin kun ollaan perinnönjaossa vanhan miehen jäljiltä ja nyxä mahdollisesti saa kaiken, mikä normaalioloissa olisi kuulunut lapsille. Luonnoton tilanne! hkäpä nämä vanhojen äijien uudet kumppanit halajavatkin vain hänen lompakkoaan. Sinä olet tiukasti omassa kannassasi ja pidät muulla tavoin ajattelevia tyhminä. Katsohan peiliin ja mieti omia motiivejasi. Ehkäpä se talo olisi moraalisesti kuitenkin kuulunut miesvainajasi pojalle eikä sinulle...mitä ihmettä sinä yhdellä talolla teet kun on tuota henkistä puolta siunattu noin runsaasti!
Miksi talo olisi kuulunut pojalle tai hänen äidilleen (miehen ex-puolisolle!)?
Ja tiedoksi, että perinnönjaossa lapset kyllä saavat laillisesti heille kuuluvan osan.
ystävälläni on parikymmentä vuotta vanhempi mies ja heillä on avioehto. Useimmat ihmiset menevät naimisiin rakkaudesta... ainakin minun tuttavapiirissäni!!
nojalla minun omaisuuteni kuuluisi puolisoni lapsille? Euroopan alueella ei semmoista lakia taida löytyä, oletko jostain muslimimaasta kotoisin?
Jos exäsi tyttöystävä on 15-vuotias niin ei ole (ja silloin sinun kannattaisi tyttöystävän sijasta kiinnittää epäilysi tähän exääsi), jos tyttöystävä 25-vuotias, niin on. Simple as that.
Sinun miehesi kuolee niin hän jättää pojallenne talonne ja sinä lähdet kadulle kerjäämään. Huhhuh.
muslimimaissa - niissä maissa tosin pojan tai jonkun muun miespuolisen sukulaisen on myös pidettävä leskestä huolta.
Mutta jos pysyttelemme täällä lännessä, niin täällä ei voi toisen omaisuutta luovuttaa tai testamentata, ainoastaan omaansa. Ja sekös sitä pentua v***tti :D Ja sen mutsia vielä enemmän :DDDD
Yhdessä asianajajan kirjeessä kyseltiin jo autostakin, taas kerran piti informoida ressukkaa, että nyt keskustellaan hänen edesmenneen isänsä omaisuudesta, ei minun omaisuudestani.
Juu, kuulostaahan tuo aika vähältä noin vuosissa, mutta luulenpa (luulo ei tietenkään ole tiedon väärti), että henkisesti exän avo on kuitenkin aivan eri "tasolla" kuin lapset vielä.
Oletan, että tämä avo on ainakin sen 18 vuotta...eli lapsista vanhin vähintään 12 v. Ja avo ei voi olla yli 24 v, koska silloin vanhin lapsi olisi jo täysi-ikäinen. Oletinko oikein?
No mutta, tuo biologinen ikä ei mielestäni ole mikään tärkeä asia, vaan se millainen avo ihmisenä muuten on, vai? Siitähän se riippuu minkälaista esimerkkiä näyttää, eikä siitä minkä ikäinen on.
kumpikohan se onkaan tärkeämpää? Henkisyys vai timmi maha?
Henkiselle: 16 v. ja 22 v.
Uskosinpa, että ainakin lapsille on tärkeämpää se henkisyys.
Kysymys: Oletko edes yrittänyt tutustua häneen ja ottaa selville hänen "luontonsa"? Vai kateellisenako vain olet hänen timmiä figuuria silmäillyt?
Jos et yhtään tiedä minkälainen ihminen siellä timmin kuoren sisällä on, niin silloin sulle ainakin taitaa tärkeämpää olla se timmi maha (tai sen puute itselläsi).
Suorastaan kihisee tuon Elämänmeno nimimerkin teksteistä silkka kateus ja katkeruus, kun miehellä on nuori ja timmi uusi nainen. Eihän taida niinkään tässä lapsia ajatella, vaan siihen syyhyn vedoten on hyvä yritää kerjätä ns. säälipinnoja/viestejä...
..katkeraa exää nyt. Vaihtoko exäs sut tähän nuorempaan vai ketuttaako vaan kun et enää itse ole yhtä timmissä kunnossa?
Anteeksi vaan epäasialliselta kuulostava kommenttini, mutta ärsyttää tekopyhät ihmiset.
Anteeksi nyt vain, mutta en ymmärää käsitystäsi tekopyhyydestä ollenkaan.
Ja mistäs muuten tiedät, minkälaisessa fyysisessä kunnossa olen?? Mikä sinua itseäsi todellisuudessa vaivaa?
kommenttia alkuperäiselle. Itse en ole äitipuoli mieheni lapsille, koska he asuvat äidillään ja käyvät meillä vain kylässä ( mieheni ja minä olemme n. 40 v., lapset - 20 ).
Iällä ei mielestäni ole parisuhteessa merkitystä, tunnen jopa parin jossa mies on 30 v. vaimoaan vanhempi, ovat olleet naimisissakin 25v!!!
Roolimalleja lapsilla on biologisissa vanhemmissa, jos ajatellaan vanhemmuutta. Ihmisen mallia taas on jokaisesa heidän tapaamassaan ihmisessä!
kummempaa moralisointia :)
Minä lähinnä haluaisin, että ex:ni kihlattu olisi lapsilleni aikuinen kaveri. Jos liikaa korostaa, että on isän puoliso tms., niin lapset ovat tuntuneet jotenkin vierastavan ajatusta ja laskevat naisen olevan vain isän "omaisuutta", jota on vaikea lähestyä.
Äitipuolta lapseni eivät tarvitse, koska heillähän on edelleen äiti. Joskus olemme käyttäneet nimitystä varaäiti tai lisä-äiti.
Ja sama pätee toisinkin päin. Haluan, että miesystäväni saa olla lasteni aikuinen kaveri. Hänellä ei tarvitse olla "isän velvollisuuksia" lapsiani kohtaan, mutta vapaasti saa esim. opettaa uusia taitoja lapsilleni, koska omaa isäänsä kuitenkin niin harvoin näkevät. Ja ex:n kihlattu saa vapaasti opettaa uusia asioita lapsilleni, jos niin haluaa.
Ja mielestäni tuo aikuinen kaveri ei esim. lähde millekään ryyppyreissulle lasten kanssa tai yritä muuten samaistua lasten ikätasolle, vaan näyttää sitä aikuista mallia, vaikka ikäeroa ei montaakaan vuotta olisikaan.
Ja usko pois, tuossa vaiheessa se 6 vuottakin vielä tuntuu isommalta, kuin muutaman vuoden kuluttua. Ellei nyt lapsesi ole erityisen aikuismainen ja ex:si avo hyvin lapsellinen :)
äitipuoleksi, kaveriksi tai muuksi.
Jos niitä lapsia on pakko viedä sinne toiseen "kotiin" niin sehän on sen paikan asia sitten siellä.
Kyllä sen arvaa, että jälkipuhetta - ja varsin kiinnostavaa haluaa nimenomaan joku kuulla näiden vierailujen jälkeen.
Myöskin naurettavaa on äitipuoli-nimitykset, kerran äiti on vielä elossa ja hengissä!
Kaikkea sitä vaaditaankin. Mikään ei riitä.
puuttua lapsensa tilanteisiin, kuka ja mitä tapahtuu ja missä!
Lapsia ei ole pakko viedä toisten asuntoihin, jos lapsella on jo koti äidin luona. Hyvä isä, joka välittää lapsesta arvostaa häntä, ja tulee lapsen luo, ei lapsen tarvi mennä isän luo. Näin meillä toimitaan. Jos isä ei tule lapsen kotiin, se on viesti, ettei isä halua nähdä lasta, ja se on siinä. Ei väkisin.
Niin tuo puolikas on juuri sitä epätoivon ilmaisua jota ei tarvi noteerata mitenkään. Niitähän ei ole olemassa muualla kuin joidenkin tyhjyyttä huutavien naisten aivoissa...!
selitellä näitä vinkeroita teorioitasi. Muista asetella sanasi huolellisesti, etteivät passita pakkohoitoon. Uhkasakot ainakin saat, jos vielä estätä lapsia tapaamasta isäänsä.
hoitelevat aikuisten lapsieni asioita??? Heh, mahtaa pitää mua hulluna, kun sanon et lapseni joka on 22 ja 17 ja 19 ja 16, niin saanko uhkasakot kun estän lapsia tapaamasta isiä????
että puhutaan lapsista.
Tiedät varsin hyvin, että isällä on -muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, jotka erikseen selvitetään viranomaistasolla- oikeus tavata lapsiaan eron jälkeen. Eikä isää voida velvoittaa saapumaan eksänsä asunnolle lapsia tapaamaan, vaan äidin on mukisematta laskettava lapset isäänsä tapaamaan.
Mikäli ryhdyt horisemaan aikuisista ihmisistä tämmöisessä yhteydessä, se vain todistaa sen, minkä kaikki palstalaiset ovat jo muutenkin huomanneet...
Ja ole nyt hyvä ihminen edes yhdessä pienessä detaljissa normaali - AIKUISET IHMISET EIVÄT KÄYTÄ SANAA ISI VAAN ISÄ!
Tai ehkä puhutkin monikossa, neljä lasta, neljä isää - ei loppujen lopuksi juuri ihmetyttäisi. Tuommoinen katkeruus on provoa - tai sitten neljän hylkäämisen tulosta....
olet antanut steriloida itsesi....
elämästäsi...mutta kyllä eiäpäin pääset, kun selvität asioita päässäsi. Lapseni ovat joskus olleet pieniä, eikä he ole pieninäkään isää kiinnostaneet, joten miksi nyt aikuisena? Eikä kukaan edes viranmainen voi asialle mitään, ellei mies itse halua??? Joten turha siitä aina on äitejä syyttää...!
jos harkitsisin sitä. Sinähän jo olet aikoja sitten vai????
mutta vielä kerran; sanoit että lapsia ei ole pakko viedä toisten asuntoihin. Ikävä kyllä sinun on pakko, mikäli toinen osapuoli vaatii.
Kuka sitten on niin perverssi, että haluaa tuommoisen jälkikasvua asuntoonsa, on toinen juttu.
Nyt saat jatkaa tätä provoa itseksesi. Onko teillä porukka tekemässä tilastoa vai toimitko yksin?
Paljastui eräässä viestiketjussa, kirjoitti miksi revit lasten omat vaatteet tai jotain sen tapaista. Lauseesta huomasi, että on nuoriso asialla. Muuten ovat aika näppärän hahmon kehittäneet. Nuoriso on mainettaan parempaa :)
Mielestäni exän nykyinen on lapsille todellakin isän kumppani, ei sen tarvitse olla kaveri tai äitipuoli. (En muutenkaan ymmärrä koko puoli-sanan käyttöä.)
Se ikä mikä katsotaan symtymävuoden mukaan voi heittää aika paljonkin siitä millainen ihminen on henkiseltä tasoltaan. Tässähän voi olla monenmonien vuosien heittoa suuntaan tai toiseen. Siis joku vanhempi mies joka henkisesti on lapsekkaampi kokee olevansa samalla tasolla nuoren mutta henkisesti kypsän ihmisen kanssa.
jos äiti kerran jo on olemassa. En oikein usko, että kukaan täysjärkinen mitenkään haluaa ängetä äitipuoleksi, jos ei ole mitään syytä.
Eikä uusilla kumppaneilla ole mitään velvollisuuksia yhtään mihinkään. Missä laissa niin määrätään. Moraalista on kenenkään turha tulla tänne puhumaan, varsinkaan jos itsensä jättää sen ulkopuolelle.