Heippa vaan teille kanssasisaret,
tahdon purkaa tänne oloani. Mitähän täs pitäis ajatella että tulis parempi mieli, kun eihän se ole hyvä "murehtia" mitään tässä tilassa...
No minä sain vasta tietää, tavallaan sattumalta, että mitä täkäläisessä terveyskeskuksessa oli mun sairas-/potilaskertomukseen laiteltu, ja tuntuu että onko tää tosi että ne siellä saattavat tosiaan laittaa ylös mitä sattuu!? Siis aivan käsittämätöntä ja minä kun olen ikäni luottanu niihin. Muun muassa ennen raskauttani kun kävin siellä migreenivaivoissa ja mainitsin raskauden suunnittelun ja samalla ne pelottavat asiat mitä se ennenkokematon odotus sitten toisi tullessaan, niin oli vieläpä naislääkäri kirjannu ne sinne ylös epämääräisinä pelkotiloina ja vyyhtinä joista pitäisi keskustella ammattiauttajan kanssa! ja sitten kun olin käynyt eri lääkärillä kovan selkäkivun vuoksi, niin oli kirjattu siitä että henkilöllä ylipainoa niin ja niin monta kiloa, sekä parisuhteessani on ongelma (koska en lenkkeile yksin, sillä miehení ei ole pidä lenkkeilystä) ja hän suosittelee myöskin juttelua siitä jonkun kanssa!
Minä en ymmärrä että mitä ihmeellistä siinä on jos joku kamalan kova kipu kun on päällä, niin silloin ei ole hymy korvissa tai iloisella mielellä, kipu jopa pelottaa: että onko vakavaakin, tai että raskaus voi pelottaa uutena asiana, tai jos potilas juuri kykenee kävelemään vastaanotolle selkänsä vuoksi niin lääkäri pitää oleellisena paljonko painat tai harrastako kuinka liikuntaa!
Aargh, ilmeisesti ei nykyään saa lääkäreille "valittaa" mistään vaivoista ilman että "leimaantuu" muutamien ylikilojensa, tai sen vuoksi jotenkin mieleltään sairaaks (koska lääkärit eivät osaa tai halua tutkia potilasta kunnolla)...
Mitä pitäisi ajatella, olenko mä ainut joka on kokenut tälläsita vääryyttä omassa terveyskeskuksessaan??
tahdon purkaa tänne oloani. Mitähän täs pitäis ajatella että tulis parempi mieli, kun eihän se ole hyvä "murehtia" mitään tässä tilassa...
No minä sain vasta tietää, tavallaan sattumalta, että mitä täkäläisessä terveyskeskuksessa oli mun sairas-/potilaskertomukseen laiteltu, ja tuntuu että onko tää tosi että ne siellä saattavat tosiaan laittaa ylös mitä sattuu!? Siis aivan käsittämätöntä ja minä kun olen ikäni luottanu niihin. Muun muassa ennen raskauttani kun kävin siellä migreenivaivoissa ja mainitsin raskauden suunnittelun ja samalla ne pelottavat asiat mitä se ennenkokematon odotus sitten toisi tullessaan, niin oli vieläpä naislääkäri kirjannu ne sinne ylös epämääräisinä pelkotiloina ja vyyhtinä joista pitäisi keskustella ammattiauttajan kanssa! ja sitten kun olin käynyt eri lääkärillä kovan selkäkivun vuoksi, niin oli kirjattu siitä että henkilöllä ylipainoa niin ja niin monta kiloa, sekä parisuhteessani on ongelma (koska en lenkkeile yksin, sillä miehení ei ole pidä lenkkeilystä) ja hän suosittelee myöskin juttelua siitä jonkun kanssa!
Minä en ymmärrä että mitä ihmeellistä siinä on jos joku kamalan kova kipu kun on päällä, niin silloin ei ole hymy korvissa tai iloisella mielellä, kipu jopa pelottaa: että onko vakavaakin, tai että raskaus voi pelottaa uutena asiana, tai jos potilas juuri kykenee kävelemään vastaanotolle selkänsä vuoksi niin lääkäri pitää oleellisena paljonko painat tai harrastako kuinka liikuntaa!
Aargh, ilmeisesti ei nykyään saa lääkäreille "valittaa" mistään vaivoista ilman että "leimaantuu" muutamien ylikilojensa, tai sen vuoksi jotenkin mieleltään sairaaks (koska lääkärit eivät osaa tai halua tutkia potilasta kunnolla)...
Mitä pitäisi ajatella, olenko mä ainut joka on kokenut tälläsita vääryyttä omassa terveyskeskuksessaan??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Heippa,
Minä leimaannuin mielipuoli äitini takia jo 12 vuotiaana, kun sain "onnekseni" äidin joka ei kyennyt ratkaisemaan mitään kasvatusongelmiaan yksin, vaan sekoitti jokaikisen sosiaali/lääkärin mukaan "tyttären hulluuteen".
Nyt kärsin paniikkihäiriöistä, ja käyn psygologilla kieroutuneen äitisuhteen tähden, ja se mikä eniten harmittaa on lukea kuinka jo 12 vuotiaana yritin taistella äitini väitöksiä vastaan. :(
Jos ei lääkärin diagnoosi( lapsi ahdistunut/ peloissaan, ei hullu) äitiä miellyttänyt-> meni koko hlökunta vaihtoon..Ja taas olin yksin vastaan äitini/henkilökunta.
Papereista en kai merkintöjä koskaan saa pois, kun on ollut vanhempi, kellä ei eväitä repussa, niin lapsi maksoi/ maksaa laskun.
Onneksi merkinnöissä on myös muutamia mainintoja "äidin epätasapainoisuudesta" ja saan nyt tukea/apua ammattitaitoisilta ihmisiltä.
Tosin poikkeuksia on.. En ota itseeni, vaan selitän taustat/tuntemukseni niin yleensä asiat kääntyy parhaaksi sillä.
Voimia sinulle.
on tälläistä, että lääkärit yms. hoitohenkilökunta laittaa ylös mitä ne itse haluu, vaikkei se liittyis itse varsinaiseen käyntiin/vaivaan juuri millään tavalla! Vai onko näin?