Olen raskaana ihmiselle, jonka kanssa olen "seurustellut" vajaat 2kk.
Kerran tuli hölmöiltyä ilman ehkäisyä ja raskaushan siitä alkoi.
Nyt sitten pitäisi tehdä ratkaisuja, teenkö abortin vai en?
Kouluunkin oli tarkoitus lähteä nyt syksyllä mutta taisi jäädä sekin.
Kerroin hänelle eilen asiasta ja hän kysyi vain, että mitäs sitten?
Nii-in, mitäs sitten, tiedän, että tässä vaiheessa abortti olisi järkevin ratkaisu, mutta en tiedä haluanko tehdä sitä.
Olen iältäni 23.
Neuvoja?
Kiitos paljon
Kerran tuli hölmöiltyä ilman ehkäisyä ja raskaushan siitä alkoi.
Nyt sitten pitäisi tehdä ratkaisuja, teenkö abortin vai en?
Kouluunkin oli tarkoitus lähteä nyt syksyllä mutta taisi jäädä sekin.
Kerroin hänelle eilen asiasta ja hän kysyi vain, että mitäs sitten?
Nii-in, mitäs sitten, tiedän, että tässä vaiheessa abortti olisi järkevin ratkaisu, mutta en tiedä haluanko tehdä sitä.
Olen iältäni 23.
Neuvoja?
Kiitos paljon
Vastaukset 11
Vanhimmat
me oltiin seurusteltu 2kk kun tulin raskaaksi :o nyt vauva 8kk ja ihan hyvin menee :):)
kukaan muu ei tiedä, oletko valmis äidiksi, kuin sinä. Jos miehesi ei ole valmis isäksi(?), niin mieti onko sinulla tukiverkostoa, josta saat apua? Lapsi on sitova paketti, joten varaudu siihen, että elämäsi muuttuu paljon.
Eihän koulun alkamista tarvitse raskauden takia jättää! Ehdit hyvinkin aloittamaan opinnot ja jatkamaan myöhemmin jos lapsen päätät pitää. Mielestäni kannattaa ilman muuta aloittaa se koulu!
Koittakaa puhua miehen kanssa asiasta kuin aikuiset. Jos ei mies muuten uskalla mielipidettään ilmaista, niin ota rautalanka avuksi; tämä on myös sinun lapsi. Miettikää asiaa yhdessä niin monelta kantilta kuin osaatte; sosiaalinen verkosto, parisuhteenne, voimavaranne, työt/opiskelut, toimeentulo jne.
Olet ihan hyvän ikäinen äidiksi, mutta enemmän kannattaa miettiä sitä pystyttekö muodostamaan perheen. Mistä kaikesta olet valmis luopumaan/siirtämään myöhempään elämässäsi. Äitiys on ihana asia jos sydän on mukana. :o)
Sama käynyt minulle nuorempana, paitsi että oli vasta 19-vuotias. Itseni piti aloittaa koulu syksyllä, ku la aika oli marraskuussa. otin vuoden lykkäystä koulun alkuun ja pidin lapsen. Seuraavana syksunä aloitin koulun käynnin,lapsi oli päiväkodissa koulupäivän ajan. Ja päivääkään enole katunut. Lapsen isä ei lastaan tapaa, ei ole koskaan halunnut. Hyvin olemmepärjänneet silti.
Onnea ja luottamusta itseesi. päätös on yksin sinun.
Tarkoittikohan mies sen "mielipiteensä" niin, että: Entäs sitte, onhan tuo pois hoidettavissa :(.
Vai, että: entäs sitte, antaa tulla vaan :).
Me oltiin nykyisen avoni (silloin "vain" miesystävä) kanssa seurusteltu n. 3kk, kun r.testi tehtiin. En uskaltanut itse käydä tulosta katsoon, joten mies kävi ja ilmoitti tulokkaasta. Tämä tapahtui illalla ennen nukkumaanmenoa (yökylässä)...itse pyörin melkeinpä koko yön sängyssä ja pohdin asiaa...mies nukahti viidessä minuutissa, ei paljon vauvasta stressannut.
Vauveli kohta 9kk, yhdessä asutaan ja hyvin menee! Enkä vois kuvitellakaan elämää ilman vauvelia...enkä kyllä ilman "isiäkään"!
Niin ja opiskelut on mulla kesken, kylläkin ihan loppusuoralla.
Miehn "entäs sitten" taisi käsittääkseni tarkoittaa, että "mitä nyt tehdään" -> "entäs sitten".
Vai? Alkuperäinen?
mulla on kaksi lasta, 7 ja 3 vuotiaat. Mieheni kanssa ehdittiin tapailla 4 kk kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Mun mieheni otti asian tosi kivasti, itki onnesta kun sanoin etten ikinä maailmassa haluis tehdä raskauden keskeytystä.
Olin just lopettanut lukion ja töissä välivuotta pitämässä. Muutimme yhteen heti saatuamme tietää uutisen. Jälkeenpäin ajateltuna kaikki kävi tosi äkkiä. En olisi ehkä vielä halunnut muuttaa kenenkään kanssa yhteen, sillä olin vasta 6 kk asunut yksikseni...
Ammatin luin ja vakituisen työpaikankin olen saanut. Opiskella haluisin kuitenkin vielä lisää, varmaan jo ihan lähiaikoina...
Vaikeina aikoina olen joskus katunut, että muutin mieheni kanssa yhteen.Kamaalaa mutta totta!! Kuvittelen että yksin lapsen kanssa ois ollut helpompaa... enhän tuntenut lasteni isää juuri ollenkaan kun muutimme yhteen. Joskus mieleni valtaa ajatus että olenko koskaan oikeasti rakkastanut ketään miestä... voiko tämä mies olla se oikea jne.
Mutta kuitenkin nyt 8 vuotta olemme toisiamme sietäneet. Ja kivaakin on ollut ja välitämme paljon toisistamme. Siitä kertoo kai se, että toinenkin lapsi on haluttu.
Minun mieheni on mua kyllä lähes 10 vuotta vanhempi, mikä on varmasti tässä ihan hyvä juttu.
omista tekemisistään, olivatpa olosuhteet mitkä hyvänsä. En voi ymmärtää kuinka joku edes voi vakavissaan harkita pienen viattoman ihmisen murhaamista. Abortti on väärin.
T: Isi 25v ja (syntynyt) poika 1,5v
Pitkän harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että molemmat haluaa pitää tulokkaan =)
Kiitos kaikille juttuun osallistuneille! =)
Varmasti hyvä päätös! 9kk on aika pitkä aika sopeutua ajatukseen paremmin! :o)
voi päättää, kuin sinä itse, mitä teet. Noin se vaan on ja usein tuntuu että valitettavasti noin on.
Naisella on päätösvalta, eikä miehen (isän?) sana paina mitään. Joskus isä haluaisi pitää lapsen ja äiti ei, noista olen lukenut ja silloin tuntuu pahalta miehen puolesta, joka on valmis kantamaan vastuunsa isänä. Lähipiirissä oli vuosia sitten samantapainen tilanne ratkottavana ja äiti päätyi aborttiin. Seurustelulle ja "isäsuhteelle" ei ollut mitään varmuutta/takuuta, joten ymmärrettävä päätös.
Lapsen kasvattaminen yksin on tosi vastuullista jos isä ei ole mukana tai on vain pienin osin.
Nainen solmi myöhemmin avioliiton nuoruuden rakkauden kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi lasta ja ovat olleet yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Tsemppiä, mihin ratkaisuun sitten päädytkin se on oikea - juuri sinulle!