Mitä tehdä, kun viikko sitten 15v täyttänyt poika täyttää elämänsä kaljanjuonnilla ja kännillä?
Poika aloitti juomisensa tasan vuosi sitten kaveriporukassa. Joulun jälkeen tahti vaan kiihtyi. Poika joi joka päivä- edes vähän. Lopulta siihen ei tarvittu edes kaveriseuraa - poika joi yksin. Ja oli öitä poissa kotoa, teillä tietymättömillä.
Heinäkuussa 30 päivää juomatta katkaisuhoidossa. Heti ensimmäisenä päivänä "vapaudessa" kunnon kännit. Ja sama jatkuu...
Nyt poika on huostaanotettuna avolaitoksessa. Juo sielläkin - eivät aina huomaa kun eivät puhalluta.
Kalja on kuulemma niin hyvää, sitä on pakko saada.
Sanokaa hyvät ihmiset mitä teen - kuka auttaa....
Poika aloitti juomisensa tasan vuosi sitten kaveriporukassa. Joulun jälkeen tahti vaan kiihtyi. Poika joi joka päivä- edes vähän. Lopulta siihen ei tarvittu edes kaveriseuraa - poika joi yksin. Ja oli öitä poissa kotoa, teillä tietymättömillä.
Heinäkuussa 30 päivää juomatta katkaisuhoidossa. Heti ensimmäisenä päivänä "vapaudessa" kunnon kännit. Ja sama jatkuu...
Nyt poika on huostaanotettuna avolaitoksessa. Juo sielläkin - eivät aina huomaa kun eivät puhalluta.
Kalja on kuulemma niin hyvää, sitä on pakko saada.
Sanokaa hyvät ihmiset mitä teen - kuka auttaa....
Vastaukset 21
Vanhimmat
Karmeeta luettavaa, en tosiaan osaa sanoa mitä voisi tehdä. Oma tyttäreni on saman ikäinen, tupakasta on jankutettu viimeisen vuoden ajan ja ei voi mitään: "tupakka kuuluu minun elämään" on vastaus. Itselläni on sellainen tunne että tekisi mieli antaa remmillä selkään (niin kuin itsekin aikanaan sain, tosin poikien kanssa seurustelusta sen), mutta ei se varmaan sekään auttaisi. No, tupakka-asiaan tein sen ratkaisun, että senttiäkään en anna rahaa, töitä jos kotona tekee, niin siitä saa muutaman euron. Tupakkaa en kustanna, vaatteet, asunnon, ruoan ja muut tarpeelliset maksan. Ja rakkauttakin yritän antaa, huonosti vaan tuntuu sekin kelpaavan. Mutta sinun ongelma, onko teillä mahdollisuus vaihtaa paikkakuntaa, tai kun saisit poikasi kiinnostumaan uskonnollisista asioista (voipi olla vaikeaa sekin). Saisitko hänet kotiarestiin? Mistä hän saa rahaa jolla kaljaa ostaa? Sorry ettei ole parempaa neuvoa antaa, kerron jos tulee mieleen. Voi näitä nuoria ja meitä "vanhus-parkoja".
Ei tietenkään hyvältä kuulosta, mutta ehkä vähän oppisi, kun kokisi kunnon yrjöilyt ja pahoinvoinnit antabuksella kaljaa päälle juotuaan.
Antabus-pillerit on helppo heittää nurkkaan, mutta tuskin kukaan alkaa ihonsa läpi kapselia ulos kaivamaan.
Tai voihan niitäkin olla..?
Itse asiassa sellaistakin on tapahtunut. Pikku hiljaa jos tissuttelee pilsneriä tai kaljaa niin alkoholitaso veressä nousee niin hitaasti ettei kapseli huomaa sitä, ja sitten tarpeeks kännissä ei tunnu missään kaivaa se ulos puukolla. Henkilö jonka tiedän tehneen tämän oli omasta toimestaan lauitattanut kapselin ihon alle mutta viinanhimo voitti.
Voi sinua äiti, olipa surullista luettavaa. Ihan kurkkua puristaa, kun jotenkin tiedän miltä sinusta tuntuu. Hirveämpää tuo on kuin omalla äidin paikallani olen saanut kokea.
No, nyt on poikasi huostaanotettu ja avohoidossa. Otettiinko hänet sinne siksi, ettet itse jaksanut häntä hoitaa, huolehtia hänen koulunkäynnistään? Oletko itse päihteiden väärinkäyttäjä? Onko poikasi isä jakamassa sinun huoliasi siinä? Nyt sinun on vain hoidettava itseäsi niin, että jaksat olla pojallesi asiallisen jämerä ja rakastava
äiti. Alaikäinen poikasi on toisten vastuulla, keskity sinä nyt hoitamaan itseäsi.
Ei paikkakunnan vaihto, ns. maantieteellinen ratkaisu, yleensä ole mikään ratkaisu ongelmien poistumiseen. Kyllä kaljaa tekee mieli vaikka Timbuktuun asti menisi. Olettaisin että sinulle ja pojallesi on rakentunut/rakentumassa
jokin suojaverkko? Ota kaikki apu ja tukitoimet
vastaan, et sinä yksin selviä. Parin vuoden kuluttua poikasi on täysi-ikänen ja hänen on ruvettava itse itsestään vastaamaan. Jo nyt ala rokottaa itseäsi äiti-poika-syndroomaa vastaan, ettet siis sairastu poikasi hyysäämiseen.
Siis hoida sinua!
Toivoo Virdahebo (ei onnistunut kirjautuminen)
Onneksi poikasi on vielä alaikäinen niin saa pakkohoidon, kun on 18 v niin hoitoon ei saa kukaan eikä millään. Kyllä hän siitä vielä järkiintyy, murrosikä on pahimmillaan ja tuo juominen on selvästi mennyt överiksi ja holtittomaksi. Onko hän masentunut ja ahdistunut? Siihen yleensä juodaan, koska se tuo avun hetkeksi. Mistä hänellä riittää rahat moiseen? Entä koulunkäynti? Eikö peruskoulun jälkeen ole ollut mitään?
asia on erittäin ikävä, ja osasi on järkyttävä. kait se niin menee, että poika tuhoutuu jos itse ei halua lopettaa
et sinä voi vaikka haluaisit saada hänet lopettamaan, sitä vain mietin, että mistä sen ikäinen saa kaljaa ja mistä rahat siihen?
ei se ilmaista ole.
Tuotahan ei tarvitse ihmetellä mistä kaljaa ja viinaa saa kuka niitä tarvitsee, löytää aina paikan missä on tarjolla ky tuotteita,eikä tarvitse välttämättä edes rahaa käyttää.Myöskin mediamaailma ja moni koti näyttää malliin alkoholin käytölle,presidentistä lähtien.
Ei kai pojan äiti ole häntä juomaan opettanut, vai?
Mistä sitä kaljaa nyt ilmaiseksi sitten saa, haluaisin tietää?
Voi sinua! On hirveää seurata avuttomana oman lapsensa itsensä tuhoamista. Kokemuksesta (tosin ei lapsen) voin sanoa että alkoholista eroon pääseminen ei onnistu kuin jos henkilö sitä itse haluaa ja silloinkin se on oikeastaan elämänpituinen projeksti. Poikasi kun on vielä lapsi niin jälkiviisaus tulee, jos on ollenkaan tullakseen, vasta kun elämä on niin kurjaa että syntyy oma tahto sen muuttamiseksi.
Koska pakkotoimetkaan joita alaikäiselle on vielä tehtävissä eivät ilmeisesti tuota tulosta et oikeastaan voi kuin rukoilla poikasi puolesta. Kuten tuolla jo sanottiin hoida ja säästä itseäsi. Itsesyytökset tuovat vain lisää tuskaa mutta meillä vanhemmilla on paha tapa kerätä lastemme tuntema tuska itseemme ja poltamme itsemme henkisesti loppuun.
Toivon ihmeen tapahtuvan kohdallanne ja poikasi pääsevän irti riippuvuudestaan.
Rahaahan siihen kuluu hirveästi.
Pistää kaljat reppuun ja marssii kassan ohi pihalle, siinä se.
Kukahan hänelle myy/hakee?
Mä olen sitä mieltä että hakumiehiä vois syyttää samalla periaatteilla kuin huumekauppiaita. Etenkin alaikäisten suhteen.
Moni on jo kirjoittanut sinulle, että muistaisit pitää huolta omasta jaksamisestasi. Pojalle on tärkeää, että hän tietää sinun välittävän ja rakastavan, vaikka ei ikänsä takia voikaan sitä ilmaista. Tee yhteistyötä avolaitoksen kanssa ja osallistu kaikkiin sieltä tarjolla oleviin tukitoimiin.
On yksi sortti alkoholisteja, jotka ovat olleet alkoholisteja kertomansa mukaan jo lapsesta saakka - heti ensimmäinen ryyppy on tuntunut omalta jutulta, vapauttanut arkuudesta ja peloista, nostanut itsetuntoa, kohottanut mielialaa. Tällaisille henkilöille alkoholi on juuri sitä, mitä he ovat kaivanneetkin - lääke, joka tuntuu poistavan kaikki ongelmat.
Varmaan kannattaa selvittää, onko pojalla piilevä masennus ja auttaisiko jonkinlainen keskusteluterapia (nuorille ei mielellään määrätä mitään psyykenlääkkeitä). Terapian tavoite olisi selvitellä näitä pelkoja ja itsetunto-ongelmia ja niiden ratkeaminen voisi vähentää halua juoda.
Toivon sinulle ja pojallesi sydämestäni kaikkea hyvää. Älä moiti itseäsi, emme me äidit saa lapsiamme yksin kasvattaa vaan oheiskasvattajia on pilvin pimein. Ei ole äidin vika, jos lapsi voi huonosti, mutta niin kyllä on, että kun lapsi voi huonosti ei äitikään voi tuntea oloaan hyväksi. Siksi siis huolehdi erityisen hyvin itsestäsi, että jaksat pojan kanssa.
Itse olken saanut paljon tukea Al-Anonista. Mukana on myös vanhempia, sekä isiä että äitejä, joilla on juova lapsi.
Voimia ja Korkeimman siunausta.
Joku minulle vastasikin, että poika varmaankin tuhoaa itsensä ellei ymmärrä lopettaa. Sitä pelkäänkin. Hän on jo pelkästään puolen vuoden aikana juonut kerran itsensä sairaalan teholle, kun kaveri tarjosi mistä lie tuotua pirtua. Se pysäyttikin hengityksen. Kolme viikkoa sairaalassa ja heti ensimmäisenä iltana kotona ( vasta toipilaana ) poika halusi vähän "happea ulkona". Hän tuli takaisin puolen yön aikaan umpihumalassa.
Vaikka lääkäri kuinka oli varoitellut, niin hui hai.
Viina vei voiton.
Rahaa pojalla ei ole, mutta kavereilta voi lainata. Tällä hetkellä velkoja on jo niin paljon, ettei tiettyihin paikkoihin kuulemma voi mennä näyttämään naamaansa. Viidakon laki on ankara, ellet velkojasi maksa.
Kännipäissään rahaa ei edes tarvita, kaupasta voi vaan ottaa ja kävellä ovesta ulos.
Tukitoimia olemme saaneet varmaankin kaiken mahdollisen - kiitos siitä! Mikään vaan ei auta, poika on päättänyt elää elämänsä näin. Hän kuulemma itse päättää.
Olemme tavallinen perhe, isä ottaa joskus muutaman saunakaljan, minä en sitäkään. Meiltä poika ei juomisen mallia ole saanut. Sisko ja veli ovat kuin kuka tahansa nuori - ja kantavat hirveää huolta veljestään.
Voimat alkavat pikku hiljaa hiipua ja epätoivo täyttää päivät. Kaikki rakkaus ja tuki pojalle menevät tyhjään. Pojan kanssa on juteltu, niin kotiväki kuin ammattiauttajatkin. Hän itse toteaa olevansa niin hyvä kusettaja, että kaikki menevät halpaan. Minä en kuitenkaan enää, ehkä tämä ei lopu koskaan.
Uskon todella, että vain ihme voi meitä auttaa.
Olen itse ollut reilut kymmenen vuotta mukana Al-Anon -toiminnassa ja nähnyt läheltä perheitä, joissa lapsi juo tai käyttää huumeita tai käyttää väärin lääkkeitä tai tekee tätä kaikkea sekaisin.
Mielisairaalat on käyty, jouduttu humalapäissään miesten seksileluksi, itsemurhayritykset tehty ja keho viillelty itse arpia täyteen - mutta tänä päivänä tuo nuori nainen opiskelee ammattiin, tekee osapäivätyötä rahoittaakseen opintonsa ja on kolmatta vuotta raittiina päivä kerrallaan. Kuka olisi uskolnut reilut kaksi vuotta sitten?
Pitäkää perheenä yhtä ja tukekaa toisianne, te kaikki tarvitsette paljon rakkautta ja lempeyttä. Pitäkää sydän ja ovi auki "tuhlaajapojalle", mutta eläkää omaa elämäänne kaikesta huolimatta. Rukous ei ole koskaan vahingoittanut ketään eikä muiden edes tarvitse tietää rukouksesta mitään - jos vähänkin uskotte johonkin ihmistä korkeampaan. Olen oppinut eräältä raitistuneelta alkoholistilta maailman lyhyimmän Korkeimmalle Voimalle osoitetun rukouksen, joka kuuluu ytimekkäästi 'kus tiät'.
Niin. Lähes mitä tahansa sitä tekisi, että voisi auttaa omia lapsiaan, mutta kaikki ei ole ihmisen tehtävissä. Olette ajatuksissani. Toivoa on niin kauan kuin elämä jatkuu.
ehdottomasti korkeimpaan ja rukouksen voimaan. Kiitos ajatuksistasi....
Jos nuorelle iskee viinanhimo san kanssa täytyy elää parikyt vuotta...siitten on vasta toivoa kun krapulat vanhemmalla iällä tuntuu karsealta, kun kroppa ei enää toivu niin kuin nuorella.....
Remmi vain pahentaisi tilannetta.Lähtee muualle.Mutta vanhemman syy ei ole nuoren valinta.Vaikeaa on saada järkeä jos joku päättää toisin.Neuvo mieluummin sellasten asioiden pariin mitkä vähentäis tuon elämäntavan kiinnostusta.Löytyisikö joku harrastus? Sellainen mihin hän samastuu mikä on suosittu nuorille? Oma poikani kokeili tossa iässä, jäi kokeiluksi ei tullu kun normikäyttäjä ja nytkään ei oiieastaan lainkaan käytä ja on hyhin hoitanu työnsä ja koulunsa.Mutta sanominen ei auttanut mitään.Silloin saimme hänet harrastuksiin ja nuorisotiliille joskin siellä voi olla samanhenkisiäkin, mutta myös valvontaa.Tarkwondoa hän harrasti ja myöhemmin muutakin.Kannattaa huomioida nuorta jos voi.Lähestyä eri kantilta.Jos hän ajattelee, että olet eri mieltä se vain lisää tuhovoimaa ehkä.Persoonakysymys toki tämäkin.
Antabukseen voi kuolla kun juo!!!
Tiedän tapauksen missä tyttöyståvä sekoitti antabusta ja tietämättä poikaystävä joi kaljaa.ÄLKÄÄ KOSKAAN KOKEILKO.! Joku voi selvitä, mutta erittäin vaarallista.Ei itse kannata vahingossakaan lastaan tappaa.
Poikasi on nyt kolmekymppinen.
Juoko hän vieläkin?