Miten se omasta seksuaalisesta orientaatiosta vanhemmille kertominen tulisi tehdä/ajoittaa? Vanhempani ovat ihania ja keskutelemme usein syvällisiä. He ovat kiinnostuneita minusta ihmisenä ja haluavat olla osa elämääni. He myös painottavat, että koulutuksella, rahalla ja omaisuudella ei ole niin väliä, kunhan on onnellinen ja tuntee olonsa hyväksi.
Kertominen omasta bi-seksuaalisuudestani kuitenkin tuntuu oudolta. En pelkää rikkovani mitään täydellistä perheidylliä, mutta...
Kertominen omasta bi-seksuaalisuudestani kuitenkin tuntuu oudolta. En pelkää rikkovani mitään täydellistä perheidylliä, mutta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksi sinun pitäisi kertoa? Jos olet heteroliitossa elävä bi joka hoitaa gay-jutut siinä sivussa en ymmärrä miksi tämä pitäisi kertoa välttämättä kenellekään. Jos taasen olet gay-suhteessa elävä bi sinun olisi ehkä syytä puhua vanhempiesi kanssa.. luultavimmin he jo tietävät tai aavistavat jotain... Lykkyä vaan tykö
Saanen ilmaista kyllästytmiseni näihin 'heteroliitossa eläviin, jotka hoitavat gay-juttunsa siinä sivussa'. Siihen ei ainakaan tulisi pyrkiä. Mutta, asiaan:
En kyllä itsekkään ymmärrä, mitä kertomista ko. asiassa on. Itse tein aikoinaan niin, että vaan toin tyttöystävän kotiin ja esittelin hänet äidilleni. Ei sen kummempia.
Parasta ehkä vain on, ettei jaksettaisi aina vouhkata siitä suuntautumisesta ja tehdä siitä niin suurta numeroa. En missään nimessä häpeä yms itseäni, mutta en myöskään suu vaahdossa ole kaikille huutamassa kuka tai mikä olen. Vanhempasikin aikanaan taatusti törmäävät asiaan, mutta en todellakaan lähtisi järjestämään perheillallista, joka toimii tiedotustilaisuutena seksuaalisesta suuntautumisestasi.
Mutta tee miten parhaaksi näet.
En tiedä yhtään, miten se kertominen olisi pitänyt tehdä tai ajoittaa. Kerroin vain yhtäkkiä. Enkä tiedä vielä oliko se hyvä vai huono. Nyt se pyörii mielessä koko ajan. Äitini syytti itseään siitä. Ja minulla on nyt tunne etten täytä heidän odotuksiaan ja tuo kotiin prinssiä, jonka kanssa perustaisin perheen. Olen kuitenkin iloinen ja helpottunut että olen kertonut asiasta pitkän epäröinnin jälkeen.
Ja tuohon hetero-suhteessa elämiselle, jotka hoitavat gay-puoltaan...miten ikinä menikään. En ymmärrä. Ei parisuhde ole sitä että käydään välillä vieraissa. Ainakaan minulle.
Kerro toki vanhemmillesi jos koet sen tärkeäksi. Minusta vanhemmillani on oikeus tietää etukäteen jos seuraava seurustelukumppanini tulee olemaan tyttö :D ja meillä kaikilla on oikeus pyrkiä onnellisuuteen.
...jotenkin niin, että tähän maailman aikaan jokainen voi itse / yhdessä kumppaninsa kanssa päättää, millainen elämisen tapa heille on paras?
Mitä vanhemmille kertomiseen tulee, minä(kään) en koe - omassa elämässäni - sitä välttämättömäksi. Oletan, että he saattavat aavistella jotain. Joskus on tullut puheissa viittauksia siihen suuntaan, mutten ole epäilyjä kieltänyt enkä vahvistanut. Jos suora kysymys tulisi, asia pitäisi sitten vain puida. Koska odotettavissa kuitenkin olisi jonkinlainen show tai jopa konflikti, en näe sen aiheuttamista tarpeelliseksi.
Vaikka olin tajunnut oman suuntautumiseni jo teini-ikäisenä, en kokenut, että siitä tarvitsee kellekään tiedottaa.
Sen sijaan kun aloin seurustella vakavasti naisen kanssa 4 vuotta sitten, minulle ei olisi tullut mieleenkään että voisin tai haluaisin salata asian vanhemmiltani. Joten kerroin, että olin rakastunut ja seurustelin naisen kanssa. Vanhempani suhtautuivat juuri niin kuin toivoin/luulinkin: hieman ensi hämmennystä, sitten iloitsivat puolestani, ja toivottivat tyttöystäväni sydämellisesti tervetulleeksi. Isä on myöhemmin myös halunnut jutella asiasta kanssani, kysellyt milloin olen tajunnut olevani tällainen yms, mutta ihan hyvässä hengessä (vaikka sainkin vähän oikoa hupaisia stereotypioita). En ole kyllä korostanut olevani BISEKSUAALI, ja luulenkin, että molemmat vanhempani käsittävät minut ennemminkin lesboksi. Olenhan edelleen yhdessä saman naisen kanssa...
Itse kukin kertoo tai on kertomatta sen mukaan mitä haluaa ja mihin pystyy. Minulla on niin läheiset välit vanhempiini, että kertomatta oleminen olisi mahdotonta ja ahdistavaa. Ja toisaalta niin avarakatseiset vanhemmat, etten voinut kuvitella asian olevan heille kovin vaikea. Silti jännitti kertoa. :)
Mua kanssa on mietityttäny se kertominen. Jonain päivänä toivottavasti on se tilanne, että oon tavannu ihanan naisen jonka kanssa seurustelen. En haluais alkaa asioita salailemaan. Ennemmin tai myöhemmin siitä kuitenki jää kiinni.
Mun suku ei tiiä suuntautumisestani. Tai siis en ole niille kertonu. Kaverit ja ystävät tietää kyllä. Luulen et suvun ois tosi vaikee hyväksyä asiaa, et seurustelisin naisen kanssa. Mutsi on todella vanhanaikanen, semmonen "kunnollinen ihminen". Se ottais hirveen raskaasti asian, en tiiä ymmärtäiskö/hyväksyiskö ollenkaan. Mulla lisänä lähisuvussa mm. pappeja, en tiiä mitä nekään ajettelis. Toisaalta ei kai papitkaan saa/voi erilaisuutta tuomita? Ihan rentoja ihmisiä ne (papit) kyl onneks on.. Samoin ku faija ja sen puoliso. Sekä mun sisko. Äiti ois se pahin. Mut kaipa sillekin joskus kerrottava, jos en aio kaapissa elää..
miten kukakin reagoi. Esim ihmisen uskonnollisuus ei vielä kerro sitä, hyväksyykö vai tuomitseeko hän ei-heteroseksuaalisuuden. Minäkin jännitin kertomista hyvälle ystävälleni, joka on varsin uskonnollinen (katolinen). Kun lopulta kerroin hänelle, että seurustelen naisen kanssa, hän kertoi itsekin olevansa lesbo!
Toiset ihmiset taas eivät voi ymmärtää tai hyväksyä "normeista poikkeavia", vaikka vaikuttaisivat joissain asioissa hyvinkin avarakatseisilta.
Oma sukuni on ottanut asian varsin tyynesti, ne joita häiritsee (jos häiritsee), eivät ole asiasta numeroa tehneet. Ehkä myös tieto minun naissuhteestani on rikkonut joitakin ennakkoluuloja, mitä heillä ehkä on lesbo/bisuhteista ollut.
Tsemppiä sulle, kun koet ajan oikeaksi kertomiselle!
on koulutettuja ja suht. avoinmielisiä, mutta silti kertominen epäilyttää...
Eikös usein ole niin, että ihmiset ajattelee, että "homot on ihan Ok, mutta MEIDÄN suvussahan heitä sitten EI ole"...
Uh, ja Ulos Kaapista kirjassahan sanottiin just koulutettujen vanhempien olevan niitä pahimpia.
mutta mun vanhemmat on korkeasti koulutettuja, ja heille tyttären naissuhde ei näyttänyt olevan kovin vaikea pala. En oikein usko, että voi yleistää minkään tietyn piirteen perusteella, minkälainen reagointi on todennäköistä.
Mä en yllytä ketään kertomaan, jos ei itsestä siltä tunnu. Muakin jännitti vanhemmille ja joillekin kavereille kertominen, mutta turhaan. Reaktiot oli lähinnä linjaa: "Ai jaa, sehän on ihanaa, että olet rakastunut!" Ja "Millainen HÄN on?"
Ihmisten reaktioita ei voi välttämättä ennalta tietää. Toisille asia on täysin luonnollinen, toiset nikottelevat hetken mutta asettuvat sitten, ja jotkut eivät vain pysty hyväksymään erilaisuutta (tai jotakin itsessään).