Kysymys lukemisesta pitäville

mitä kirjastosta löydän.En oikeastaan koskaan osta kirjoja,vain kirpparilta ani harvoin.
Lukemiset vaihtelee ajoitain.Yleensä se on kaunokirjallisuutta,oikeastaan ei koskaan mitään runollista,vaikka niitä itse joskus heittelen pöytälaatikkoon.
Suomalaiset dekkarit ovat myös ihan jees,esim.Reijo Mäki Vares-kirjoineen,nyt on menossa Mauri Sariolan Susikoski-sarja.Nuorempana luin kovasti Esa Anttalaa,Niilo Lauttamusta,Reino Lehväslaihoa ym.ym.sotaromaania.

kirjoista löytyy enemmänkin valinnanvaraa alueilta joita eniten kysytään.

Kysyntä määrittää tarjonnan.

Kirjailijathan tekevät leipätyötään kirjoittaessaan ja haluavat siis teoksistaan rahaa ja mitä enemmän myydään sen enemmän on kirjailijalla tilillä plusmerkkistä saldoa.

Tässä voisi tietenkin puuttua oppikirjoihin..*jupisee*

Vuosittain oppikirjoista tulle "uudistettu" painos ja edellisen tai sitä edellisen vuoden oppikirja ei enää kelpaakkaan..joten samassa perheessä ei kovinkaan usein kyetä kierrättämään esim. lukiokirjoja.

Rahastusta?

Pikkasen maistuisi siltä.

Aikuislukiossa ollessani vanhin tyttäreni oli samaan aikaan päivälukiossa..emmekä voineet käyttää samoja kirjoja, koska koulut käyttivät eri kustantajien opuksia eikä päivälukio hyväksynyt eri kustantajan painoksia.

Tuli hiukka kalliiksi hankkia kahdet kirjat samoista aineista eri tavalla kuvitettuina vain.

Onneksi hän siirtyi kanssani samaan kouluun viimeiseksi vuodeksi.

Tavallisena kirjan kuluttujana tuntuisi siltä, että sitä saa mikä on kustantamoille kannattavaa ja tuottoisaa. Samat liike-elämän lait myllertävät niissäkin piireissä ja varmasti moni lahjakas, antoisa kirjailija jää tuiki tuntemattomaksi.Mutta toisaalta meillä on mahtava kirjastopalvelu ja sen kautta kirjoja saa luettavakseen eri kustantajilta, siis sellaisiltakin, joiden markkinavoimat eivät ulotu koko kansan tietoisuuteen. Ilman kirjastoja me emme lukisi niin paljon ja luotan vielä kirjastojen kykyyn välttää lankeamasta kaupallisuuteen vaikkakin he tietysti tilaavat sitä mitä luetaan (ja todistavat tarpeellisuutensa), mutta joukossa on taatusti aina vähemmän tunnettuakin opusta.

Lisäksi kirjamessut ovat mahtava keksintö, jossa eri kustantamot tulevat esille ja niistä tekee löytöjä. On hienoa, että myös omakustanteet ovat lisääntyneet.

Sehän taisi olla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa maassamme, jota ei saneltu kustantajien taholta!
Kirja oli ilmaisena jaossa netissä ja sitä mukaan kun jokin taho sen poisti, se ilmestyi aina uudelleen ja uudelleen jollain sivulla.

Vastaavaa soisin lisää. Kipeistä tai hankalista asioista kädestä käteen systeemillä. Kannatan sananvapautta ja ihmettelen että lakimme sallivat kirjoittajaksi epäillyn tuomitsemisen.

Näyttäisi siltä, että luemme mitä on tarjolla ja asia vain käännetään niin, että me haluammekin juuri sitä.

Ihmettelen juorulehtien väitteitä siitä, että suomalaiset muka oikeasti ahmivat heidän lehtiään ja todisteiksi esitellään levikkejä. Mielestäni emme ole niin alhaalla vielä ettemme muka osaisi valita lukemistoamme!

On varmasti hankalampi mittailla lukutuloksia netitse ilmaistavissa asioissa koska kaikissa infolähteissä ei ole rek.pakkoa, joten fiksumpia tiedotteita ahmivien lukuja ei tiedetä.

Jos puhutaan pelkästään kirjoista ja niissäkin kaunokirjallisuudesta, niin kyllä niissäkin kustantaja sanelee koska jokin tietty kirjailija vaan "myy" paremmin. Nk. naistenkirjat ovat oksettavimpia koska nykyisin niihin on ympätty tuotetietoa ("hän oli pukeutunut Hermesin jakkuun ja ilman täytti tukahduttava Diorin Poison") ja seksiä tarkkoine kuvauksineen ilman että lukijalle annetaan enää minkäänlaisia mahdollisuuksia luoda mielikuvia itse lukiessaan. Kirja itseasiassa visualisoidaan valmiiksi!
Tahdon laittaa sormet kurkkuun ja oksentaa....

Oma lukemiseni on alkanut vähentyä vuosien mittaan ja olen tullut erittäin kriittiseksi sen suhteen, mitä kirjahyllyyni enää ostan.

että samoja tekstejä pistetään uusien kansien väliin. Viihdekirjailijoita varsinkin, kuten Mustosta yms. Toinen sitten nämä ns. mietelmäkirjat. Uudet kannet, mutta sama sisältö. Tulee höynäytetty olo :(

tietysti päätämme mitä luemme. Tarjonta on kirjastoissa niin laaja, että kaikille löytyy luettavaa.
Kirjojen kustantajat eivät sitä tietenkään määrää muutoin kuin valitsemalla julkaistavan kirjan. Julkaisemattomistahan me emme sitten juuri tiedäkkään joten ne eivät vaikuta valintaamme.
Luemme siis sitä mitä on tarjolla, luonnollisesti ja kustantajat ja kirjailijat hyvin pitkälle tietävät mitä haluamme ja se vaikuttaa heidän valintoihinsa jos ajatellaan ihan kaupallisessa mielessä.
Paljon hyvää tekstiä jää julkaisematta ja suurelta yleisöltä lukematta varmaankin.

Lienee aihe josta juurikaan ei ole valitettu, siis lukijat ovat kylläisiä ja tyytyväisiä.
Vai keksiikö joku jotain mitä tahtoisi ja mitä ei tarjolla ole ?

voisi melkein vastata, että kuten levytuottajat.

Kun jätetään pois pikkupajat ja vaihtoehtomusii-
kin tuottajat, on isoisilla (Warner, Sony, etc.)
paras markkinointiketju ja parhaat suotimet.

Väliportaiden harvoissa käsissä on valtaa päät-
tää, keiden musiikki mahdollisesti saa hyvää
näkyvyyttä ja kuuluvuutta lokeroituen edes joten-
kin päivän trendiin. Vain aniharva nousee erottu-
maan muista, jotta levy-yhtiö uskaltaa ottaa ris-
kin. Lordi on tästä oiva esimerkki(Sony).

Vaikka tavara olisi laadullisesti hyvää, katso-
taan ensin markkina-arvo, ulkoinen uskottavuus,
minimaalisen riskin painoarvo ja jos errrrrr-
ääniä tulee käytävän toisella puolella olevista
toimistohuoneista liikaa, pysähtyy prosessi sii-
hen.

Sama koskee aika pitkälle kirjatalojen muutamia
"nimekkäitä" tekstin kahlaajia, mutta sittenkin
lukumääräisesti vähäisiä suodinkappaleita.

Nämä eivät koostu tavallisista Matti tai Maija
Meikäläisistä tai lastentarhan satutunneista.
Ei, vaan alan ammattilaisista.

Kirjailijoilla ei ole käytettävissään lähes uto-
pistisia "esilukuteattereita" tai kansanraatia,
puhumattakaan Idols'ien kaltaista kilpailukana-
vaa. Vain joku Finlandiapalkintoraati, jonka
seulaan pääsee vain aniharvat (ja valitut).

Luulen, että karsinta on sittenkin liian sisä-
siittoista kansanomaisuuden sijaan.

Isossa-osassa siinä ketjussa jolla kirjallisuus tulee tutuksi ihmisille.
Mutta kirjasto ei suoranaisesti päätä sitä mitä luetaan. Kirjastossa on aineistoa joka kiertää nopeasti ( on paljon lainattua) ja sitten on aineistoa jota lainataan vain joitakin kertoja vuodessa.
Asiakkaat siis tietävät mitä haluavat lukea ja se tieto heille tulee lähinnä sähköisten viestimien ja lehtimainosten/ arvostelujen kautta.
Siis mediatalot päättää massan lukemisesta,, vaihtoehtotoimittajat sitten huolehtii siitä että ajassa liikkuvat vaihtoehtokirjat saavat huomioita. Mutta se ei tarkoita sitä että kaikki tulisi huomioiduksi.
Nyky ihminen ei juurikaan kerkä etsiä tuotteita,, ne pitää heille tavalla tai toisella MYYDÄ.

ei kannata rajoittua vain suurimpien kustantamoiden ja kirjakauppojen tarjontaan. Suomessa on kymmeniä, erinomaisen tasokkaita pienkustantamoita, joihin soisi ns. normaalilukijan tututustuvan. Niillä ei aina ole mainostaa koko sivun lakanalla H