itsellä on muutamia viikoja seurattu hcg arvoja,e päilty ulkopuolista, viiem viikolal arvot lähti nousuun ja ultrattiin että vasemmalla munatorvessa on raskausmateriaalia.
Sain pe metatrexiini hoidon, ja yöllö alkoi sitten kivut, vietin sairaalassa viikonlopun.oli vuotanut vatsaonteloon jonkun 30mm, ja ultralla seurattiin että vuoto pysähtyi itsekseen, ei tarvinnut leikata.Lääkärin mielestä olisi jouduttu poistamaan munasarja koska oli ärtynyt lääkkeeestä ja turvonnut isomamksi.
Nyt odotan kontrollia torstaille, ja vähä väliä koskee, se on kuulma normaalia.
Lääkkeistä ei tunnu olevan iloa, maha on niin kipeä ettei vessassa kunnolla kärsi käydä.
Minut ainakin on invalidisoinyut väliaikasesti ihan täysin, ulkoilu yritykset koiran kanssa kamalia milloin heittää päästä ja milloin koskee siten ettei kykene liikkumaan.
Oletteko muut parantuneet miten nopeasti kohdunulkopuolisista raskauksista ja millaisia hoito kokemuksia teillä on ollut.
Sain pe metatrexiini hoidon, ja yöllö alkoi sitten kivut, vietin sairaalassa viikonlopun.oli vuotanut vatsaonteloon jonkun 30mm, ja ultralla seurattiin että vuoto pysähtyi itsekseen, ei tarvinnut leikata.Lääkärin mielestä olisi jouduttu poistamaan munasarja koska oli ärtynyt lääkkeeestä ja turvonnut isomamksi.
Nyt odotan kontrollia torstaille, ja vähä väliä koskee, se on kuulma normaalia.
Lääkkeistä ei tunnu olevan iloa, maha on niin kipeä ettei vessassa kunnolla kärsi käydä.
Minut ainakin on invalidisoinyut väliaikasesti ihan täysin, ulkoilu yritykset koiran kanssa kamalia milloin heittää päästä ja milloin koskee siten ettei kykene liikkumaan.
Oletteko muut parantuneet miten nopeasti kohdunulkopuolisista raskauksista ja millaisia hoito kokemuksia teillä on ollut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
juu eli mulla oli ku-raskaus viime vuoden toukokuussa.
Raskausmateriaali oli oikealla puolella (munajohtimessa)
Toispuoleiset kivut alkoi siinä rv 6-7,sitten rv 7 2 alkoi tyyppillinen rusehtava vuoto.
Ehdin meneen jopa neuvolaan,jossa vuodon sanottiin näin alkuraskaudessa olevan täysin normaalia.
Kipuilin aaltomaisesti,ja tunsin kivut lähinna vain ponnistaessa,venytellessä jne...eli otaksuimme kätilön knassa että kyseessä on vain ns liitoskivut.
Viikoilla 9 3 kivut pahenivat nopeasti,vuoto oli keskeytynyt jo...soitin sairaalaan ja ne sanoivat että lepäile ja ota paracetamol,ja sitten jos ei ota rauhottuakseen niin sitten ultraan vaan.
Muutamia päiviä meni olin rv 9 6 niin alkoi helvetinmoinen kipuilu,tuli tyyppillinen hartiapistos,pyärrytti ja olin yltäpäältä kylmänhikinen ja kalpea.
Yöllä menin sairaalaan.
Lääkäri teki sisätutkimuksen,jossa totesi että kohtu vastasi n rv 10.
Kaikututkimuksessa löytyi sikiö helposti,kuulin sydänäänetkin,mutta lapsemme pelastamiseksi ei voitu tehdään enään mitään,ilmeisen terve sikiö sanoi lääkäri,mutta ei pysty elää enää kohdunulkopuolella.
Vatsaonteloon oli vuotanut verta jo aikamoisesti...jouduin avoleikkaukseen.
Pikkuisemme poistettiin,samoin oikea munajohdin ja osa munasarjasta.
Olin sairaalassa kymmenisen päivää.
Olen toipunut fyysisesti iahn mukavasti,mutta henkisesti en kyllä vielä.
Kaikkea pahensi vielä se että lääkäri kertoi että se oli todella pienestä kiinni,että vauva olisi kiinnittynyt kohtuun,sillä oli aivan munajohtimen loppupäässä...mutta jostain syystä matka oli keskeytynyt.
Patologisissa löydöksissä ei ollut mitään selittävää,vikaa ei oolut minussa,pikkuinen oli terve...
Uutta raskautta ollaan yritetty nelisen kuukautta.
Ku raskaus alkoi toisella yrittämällä.
uuden raskauden alkaminen voi olla hitaampaa,varsinkin kun minulla munasarjat toimii vuoronperään...ja luonnollisesti jos oikealta irtoo munasolu on raskauden alkaminen tosi epätodennäköstä,mutta ei tietenkään mahdotonta...näin lekuri snaoi minulle.
Mulla kohdunulkoinen todettiin jo rv5. Sikiötä tms muutakaan ei näkynyt, mutta kivut paljastivat eikä ultrassakaan tilanne normaalilta näyttänyt. Molemmissa munatorvissa nähtiin jotain, joita vuoroin epäiltiin kystaksi, vuoroin keltarauhaseksi tai raskausmateriaaliksi. Kohdussakin näkyi raskausmuutoksia, muttei selvästikään mitään sikiön läsnäoloon viittaavaa. Annettiin metotreksaatti ja seurattiin HCG -arvoja jotka vain nousivat räjähdysmäisesti. HCG oli jo siinä rajalla että leikataanko, mutta joku ulkomainen naislääkäri halusi vielä kokeilla uutta metotreksaattia. Arvot lähtivätkin laskuun, hyvin hitaasti tosin. Kivut sen sijaan pahenivat päivä päivältä. Kävin päivystyksessäkin kolme kertaa, ja jokaisella kontrollikäynnillä valitin asiaa. Eivät ottaneet todesta.
Tilanne päätyi sit siihen että yksi ilta menin niin pahaksi että tilasin ambulanssin. Sain sitten onneksi pätevän miesgynen, joka sanoi heti ultrattuaan että tilanne näyttää todella pahalta. Vatsaontelo oli täynnä verta (jota oltiin monella viimeisimmällä käynnillä nähty, mutta sanoivat vaan että poistuu itsellään...) Päivystyksellisesti heti leikattiin, ja sikiökin löytyi toisen munatorven päästä killumasta.
Sen jälkeen toivuinkin nopeaan.
Leikkaus siis tapahtui vasta yli kuukauden päästä KU:n toteamisesta. >=( Tästä kuukaudesta en muista muuta kuin jatkuvat vatsakivut ja verenvuodon...
Toivottavasti sun ongelma selviää helpommalla - tämä on vain varoittava esimerkki. Vaadi hoitoa, jos tuntuu että lääkärit vähättelevät asiaa. Sinä parhaiten tiedät tarvitsetko enemmän hoitoa kuin mitä saat!
todettiin rv 6. vuonna 2001. mulla alkoi ekana 2puukon"viiltävä kipu oikealla puolella alavatsaa sitten alkoi tulla kirkasta verta.Menin sairaalaan tod. et sikiö on kohdunulkop. Annettiin se piikki jolla sen ois pitäny tulla pois - ei tullut :(.joudun siis leikkaukseen, sikiö oli aivan munanjohtimen päässä. Olin 5 pvä sairaalassa. Vieläkin minua suretta tämä pikkuinen, mietin kumpi se ois ollu jne...hiljaa itken. Mut onneksi tulin tämän jälkeen uudelleen raskaaksi n. 2 kk keskenmenosta. Nyt meillä on ihanat 4,5v poika ja 1,9 v tyttö! Aurinko paistaa risukasassakin :)
Pääsin juuri sairaalasta soittivat sinen takaisin perjantaina kun arvot lähtivät taas nousuun, päädyttiin leikkaamaan ja olsiin kai eilen jo päässyt lähtemään kotia mutta en kivuilta pystynyt kunnolal edes kävelemään aj nyt kaikki sattuu jos en muista tukea mahaa koko ajan kunnolla.
Joutuivat poistamaan toisen munajohtimen kokonaan :(
oli kuulma yli tunnin yrittänyt irrotttaa raskausmateriaalia irti kuulma jämähtynyt lultavasti lääkehoidon takia.Ja vuoptonat vatsaan koko ajan.
Hidasta toipuminen itsellä onneksi muilla olut nopeampaa.
Rupesi jo hieman ihmetyttämään kun kuukautiset jatkuivat 3viikkoa.kävin lääkärissä ja hän sanoi kaiken johtuvan vaan stressistä,tutki eikä löytänyt mitään vikaa. Olin melkein viikon stressilomalla. Saikun jälkeen palasin töihin ja pitkän työpäivän aikana iski mieletön alavatsakipu ja olin pyörtyä...rupesi jo hälytyskellot soimaan päässä.
Menin gynelle ja hän tutki ja katsoi ultralla,ei löytynyt mitään. Laittoi sitte lähetteen sairaalaan että voisi tarkemmalla ultralla katsoa.
Sairaalassa ultrassa ei näkynyt muuta tavallisesta poikkeavaa kun huomattava määrä varta mahalaukussa.
Tekivät sitten raskaustestin verestä(kotona raskaustesti virtsasta näytti negatiivista)ja kuinkas ollakkaan sieltä löytyikin syy kipuihin,kohdun ulkopuolinen raskaus. Siitä sitten vauhdilla sydänfilmiin ja leikkaussaliin.
Oikeanpuolinen munatorvi poimittiin raskauksineen pois,ja vatsaontelosta pistettiin letku mistä valui sitten yön aikana verta pois..hurjan paljon sitä tulikin.
Nyt toimenpiteestä muutama päivä aikaa. Kolme reikää mahassa,huomenna tikit pois.
Välillä vajoan masennukseen ja voin vain maata ja itkeä.
Mielessä pyörii että uskaltaako sitä uudestaan raskautta edes yrittää...on kuitenkin hyvät 80prosentin mahdollisuudet normaaliin raskauteen.
Mulla todettiin munatorviraskaus viime torstaina, sitä ennen oli ollut vatsakipua oik.puolella, välillä kipu niin kovaa,että ei voinut liikkua.
Kävin yleislääkärillä kaksi vkoa sitten,joka lähetti sitten sairaalaan,siellä ei ensiavussa osanneet sanoa juuri mitään mutta varasivat ajan gynelle parin päivän päästä,silloin ei ultrassa vielä näkynyt mitään,kipujen takia ottivat raskaustestin joka sitten näytti , viime viikolla oli sitten kontorolli ja raskaushormoni oli vaan noussut ja ultrassa näkyikin sitten jo tämä asia. Antoivat piikin minkä pitäisi irroottaa tämä kaveri,nyt keskiviikkona uudestaan lääkäriin,jos ei ole piikki auttanut niin leikkaavat heti.:( Olisihan tämä lapsen saanti voinut meillä kaikilla vähän helpommin mennä, mutta ei lannistuta, hoidetaan itsemme kuntoon ja sitten vaan uutta yritystä :) Tsemppiä kaikille
Kohdunulkoinen toukokuussa 2005. =(
Tulin parin kuukauden yrittämällä raskaaksi ja todettiin kohdunulkoinen oikeassa munatorvessa. Ensin leikattiin ja poistettiin raskaus, jolloin säästyi munajohdin.
Kuukauden päästä alkoi kauhea oikeanpuoleinen alamahakipu, hartiapistos ja pyörrytys. Tuntui ettei voi etes hengittää. Kiireellä sairaalaan ja heti leikkaukseen. Vatsaonteloon oli tihkunut jo kovasti toista litraa verta!! Olo olikin sen mukainen. Leikkauksessa poistettiin oikea munajohdin.
Sitten käytettiin se pakollinen 3kk ehkäisyä. ja nyt yli vuosi yritystä takana ja vauvaa ei vain kuulu. Lokakuun alkuun on aika tutkimuksiin. Toivottavasti löytyy syy.
Minulla ei ole koskaan ennen ollut endometrioosin oireita mutta ne alkoivat kohdunulkoisen raskauden leikkauksen jälkeen. Ja jatkuu vaan. =( Sekin on sitten tullut riesaksi.