Täällä on varmaan muitakin joita masentaa työttömyys?
Eli töitä olen hakenut jo kohta puolisen vuotta ja haastatteluihin päässyt päässyt muutaman kerran mutta siihen on jäänyt.
Eihän tälläiseen yhdestä syystä johtuvaan masennukseen miätän lääkkeitä määrätä kun kaikista tervein lääke ois itse työpaikka.
En tiedä mitä tekisin.
Eli töitä olen hakenut jo kohta puolisen vuotta ja haastatteluihin päässyt päässyt muutaman kerran mutta siihen on jäänyt.
Eihän tälläiseen yhdestä syystä johtuvaan masennukseen miätän lääkkeitä määrätä kun kaikista tervein lääke ois itse työpaikka.
En tiedä mitä tekisin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jo neljä vuotta !
Asun paikkakunnalla missä töitä ei juuri ole tarjolla kuin insinööreille ja kun en satu olemaan insinööri.
Okääkin on kertynyt jo työnsaannin esteeksi saakka eli olen lähellä 50 v. Sitä ei suopeasti katsella työhaastatteluissa. Ja painokin on noussut tässä joutilaana ollessa. Ja masennus niinsyvä, että enää ei jaksa kohta edes ajatella tekevänsä mitään.
Kun on ikänsä itsensä elättänyt ja omillaan toimeen tullut niin on todella nöyryyttävää joutua mihen elätiksi. Yhteiskunta ei auta mitenkään jos miehellä on tuloja. Siinäpä sitten kärvistelet miten taidat. Kaikki harrastukset ja huvitukset oli jätettävä ja vaatteita en ole ostanut moneen vuoteen sitä omaa rahaa kun ei ole. Terveyudenhuolto on jäänyt kokonaan mukaanlukien hammashuolto koska sekin on rahasta kiinni ja työttömän tterveydestä kun kukaan ei välitä, ei ole sitä työterveyshuoltoakaan palvelemassa.
Mitäpä tässä, päivä kerrallaan...tuska rinnassa ihan kirjaimellisesti.
Samoin tässä ollaan ukon tulojen varassa. Eletty on ja eletään edelleen, joskin katsotaan tarkasti mitä suuhun pannaan. Kirppiksiltä olen ostellut vaatteita, sillä sieltä saa halvalla hyviä vaatteita. Samapa se, mitä sitä päällänsä pitää, kun täällä kotona kuljeksii. Terveys välillä prakaa ja lääkärissäkin pitää käydä. Työn toivossa silti eletään ja eteenpäin mennään kuin mummo lumessa. Periksi ei anneta !
3-v työttömänä.
Masentaa ja ahdistaa niin että joskus tuntuu että ei jaksa elää.
Olen hakenut johonkin koulutukseen.
Nyt toivon pääseväni että pääsen ihmisten pariin.
Kirjoittelin keväällä tästä omasta tuskasta työttömyyteni kanssa.Hain kaikkinn mahdollisiin paikoihin mitkä olivat vapaana.En päässyt yhteenkään haastatteluun ja masenti.Minulla on pitkä kokemus ravintola alasta ja hyvät työtodistukset.Kun lapset olivat pieniä en jaksanut yö työtä tehdä.
Olin kurssilla välillä ja yhdessä tosi kivassa tuki paikassa sekin loppui keväällä.
Alkoi valtava masennus joka vei kaikki voimat ja siitä seurasi tietenkin tulojen romahdus kun ei työtä ollut.
Olen 40v nainen ja tuntui että kaikkin paikkoihin otetaan nuoria.
Pelastus oli ystäväni joka kertoi henkilöstö vuokraus firmasta.Vein sinne paperit ja koko kesä on ollut kivasti töitä ja syksyä kohden lisääntyy.
Olen tosi kiitollinen ystävälleni ja tälle firmalle.Sitkeää yritystä vaaditaan mutta älä luovuta.