Onko täällä muita, jotka ovat kurkkuaan myöten täynnä ryhmä- tai paritöitä yliopisto-opiskelussa tai jotka vain eivät niistä pidä?
Itse jouduin taas sosiaalisten vaikeuksieni takia jättämään 2 muuten hyvää kurssia kesken. Tiedän, että yksin pohtimalla ja keskittymällä omissa oloissani pääsen parhaimpaan suoritukseen. Suurin osa ryhmätyöajasta menee kuitenkin paskanjauhamiseen enkä jaksa sovitella ja neuvotella. Tiedän itse, että omat opiskelumetodini johtavat minun kohdallani yleensä parhaaseen tulokseen eikä siinä tarvita keskustelua vaan hoidan ajattelutyön itse. En jaksa olla muille mieliksi tai ottaa näissä asioissa toisia huomioon!
Tietysti myös kaikki esitelmätkin on hanurista, mutta niissä on sentään se hyvä puoli, että ne useimmiten saa tehdä meillä ainakin kokonaan itse. Eniten pidän kirjatentteihin lukemisesta ja esseiden kirjoittamisesta - yksin!
Itse jouduin taas sosiaalisten vaikeuksieni takia jättämään 2 muuten hyvää kurssia kesken. Tiedän, että yksin pohtimalla ja keskittymällä omissa oloissani pääsen parhaimpaan suoritukseen. Suurin osa ryhmätyöajasta menee kuitenkin paskanjauhamiseen enkä jaksa sovitella ja neuvotella. Tiedän itse, että omat opiskelumetodini johtavat minun kohdallani yleensä parhaaseen tulokseen eikä siinä tarvita keskustelua vaan hoidan ajattelutyön itse. En jaksa olla muille mieliksi tai ottaa näissä asioissa toisia huomioon!
Tietysti myös kaikki esitelmätkin on hanurista, mutta niissä on sentään se hyvä puoli, että ne useimmiten saa tehdä meillä ainakin kokonaan itse. Eniten pidän kirjatentteihin lukemisesta ja esseiden kirjoittamisesta - yksin!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja millaisen työpaikan ajattelit tuolla asenteella saavasi? Aika vähän taitaa olla duuneja, joissa voi keskittyä vain omaan työhön ja unohtaa muu ympäristö ulkopuolelle.
En itsekään pidä ryhmätöistä, mutta ovatpahan minulle hyvä henkisen kasvun paikka. Taidat olla tutkija-ainesta, mutta sitäkään ei yleensä tehdä ihan yksin...
Ja jotenkin mielestäni nostit itsesi jalustalle... kannattaisiko muistaa, että muut saattavat ajatella sinun ja asenteesi olevan sieltä mainitsemastasi hanurista. Ihmisiä on erilaisia, ja kaikkien kanssa on jotenkuten tultava työelämässä toimeen, vaikka ei heistä niin pitäisikään.
Vaikka turhaanhan minä tässä; elämällä on tapana ottaa meiltä jokaiselta jossain vaiheessa turhat luulot pois...
Itse opiskelin myös aiemmin alaa, jossa tehtiin runsaasti ryhmä- ja paritöitä. On totta, et yksin useimmin yltää parhaaseen suoritukseen. Pitää käydä todella hyvä tuuri, jotta parin kanssa synkkaa tai on asioista edes samaa mieltä, yleensä esim. esseen kirjoitus parityönä on hyvin kankeaa. Nyt opiskelen toista alaa, eikä täällä juurikaan ole tehty ryhmätöitä, vaan opiskelu on hyvin itsenäistä.
Tosin kannattaa miettiä, tuottaako esim. tuleva työelämä ongelmia, jos koet kaikenlaisen yhteistyön muiden kanssa hankalaksi? Riippuu tietysti millaiseen työhön pyrit, mutta suurimmassa osassa tarvitaan kykyä yhteistyöhön ja jonkinlaista sosiaalista osaamista.
... mutta uskon, että ryhmätyöt voivat olla piinaa vääränlaisten ihmisten kanssa. Rento asenne on plussaa, mutta ei liian rento. Joskus pudotettiin ihmisiä pois, kun eivät tehneet mitään, eivät tulleet "palavereihin".
Mua kiinnostaa että mitä opiskelit ja mitä opiskelet nyt? Omassa (liiketalous) on paljon ryhmätöitä ja harkitsen alan vaihtoa.
Uskon, että jos menet kysymään opettajalta mahdollisuutta tehdä jokin työ yksin, niin saatat hyvinkin saada luvan. Opettajathan teettää ryhmätöitä niin paljon sen takia, ettei heidän tarvitsisi tarkistaa liian paljon tehtäviä. :D
Valitettavasti useimmat nykyiset, yliopisto-opintoja vaativat työt edellyttävät kommunikointia ja asioista sopimista muiden kanssa. Parhaiten tällaiset toimintatavat oppii viimeistään opiskeluaikana. Siinä ohessa pitäisi oppia myös se, miten suurin osa ryhmätyön ajasta olisi muuta kuin sitä p-n jauhamista.
Esitelmien tarkoituksena on paitsi oppia omakohtaista tiedonhankkimista, myös harjaannuttaa esityksen valmistelua ja suullista esitystaitoa. Jälleen tällaista on edessä työelämässä lähes kaikilla yliopisto-koulutuksen käyneillä. Olen joutunut osallistumaan niin moniin opinnäytteiden esittelytilaisuuksiin, että tiedän hyvin harvan pystyvän pitämään omasta opinnäytteestään todella sujuvan esityksen tietyn tiukan aikarajan sisällä. Joten en ymmärrä, miksei asiaa voisi harjoitella kunnolla jo opintojen aikana.
On kai muotia sanoa, että ryhmätyöt on tosi mukavia ja antoisia. Olen kanssasi samaa mieltä, ryhmätyöt ovat perseestä. On rasittavaa yrittää sopia yhteisiä aikoja ryhmätöiden tekoon. Sitten ryhmässä saattaa olla muutama laiska paska, jotka vain menevät muiden kustannuksella. KOKEMUSTA muiden opintopisteiden kartoittamisesta löytyy!! Kyllä luentokeskustelut riittävät... Kokeet ja tehtävät olisi kaikkein järkevintä tehdä YKSIN!
Ryhmä- ja parityöt on tosiaan perseestä tai oikeastaan niiden määrä. Toki niihin liittyy työelämässäkin tarvittavia ryhmätyöskentelyn taitoja ja varmasti jossain määrin ryhmätyöt ovat ihan paikallaan. Onko niitä kuitenkaan pakko tunkea joka paikkaan?! Tuntuu että nykyään lähes joka kurssiin liittyy joku he***tin ryhmätyö!
Ensin ryhmätöissä "sovitaan pelisäännöt". Omalla kohdalla on pelannut aika hyvin se, että ensin tehdään tehtävien jako sitten joku kokoomispalaveri myöhemmin. Laajemmissa töissä seurantapalaveri tai kaksi matkan varrella, jos tarpeen. Pääsääntöisesti jokainen tekee jaetut tehtävät itsenäisesti.
Palavereja on jopa pidetty lounastaolla lounasta syöden, että turhaa aikaa ei mene, jos on tärkeämpääkin tekemistä. Nämä ovat järjestelykysymyksiä, mutta työelämässä nykyään välttämätön taito.
Juuri näin. Ei niitä ryhmätöitä ole pakko koko ajan yhdessä
vääntää, kunhan kaikki ryhmän jäsenet pidetään ajan tasalla
siitä miten työ edistyy omalta osalta. Jos ei edisty, sitten
täytyy tehdä korjaavia toimenpiteitä ennen kuin ollaan
kaikki kusessa.
Ei ryhmätöitä tosiaan täytyisi joka paikkaan tunkea,
mutta suurimmassa osassa tulevia työpaikkojanne ryhmätyötaidot
tai edes jonkinlaiset sosiaaliset taidot ovat välttämättömiä.
Jopa se yksin koodaileva nörtti joutuu hyppäämään
paljon palavereissa ja muutenkin olemaan ihmisten
kanssa tekemisissä.
Vapaamatkustajille täytyy uskaltaa huomauttaa asiasta
hyvissä ajoin ja jos ei tehoa, niin luennoitsijalle
tieto, että ko. henkilö ei kuulu enää ryhmäänne.
Hyvistä taidoistakaan ei ole kauheasti hyötyä työelemässä,
jos ei tule lainkaan muiden kanssa toimeen. Silloin on
ainakin ihan turha haaveilla mistään esimiestehtävistä
ja suuren pomon paikoista, vaikka olisi todistukset
täynnä kiitettäviä arvosanoja.
Hyvin toimiva tiimi on tehokkaampi kuin lahjakaat yksilöt.
Jotkut saavat tiimit toimimaan, jotkut eivät siihen kykene.
On se tietysti tuuristakin kiinni, osuuko siihen omaan
ryhmään joku toivoton tapaus. Ryhmätyötä ei ainakaan
edistä se jos asettuu muiden yläpuolelle. Alkuperäisen
kirjoittajan tekstistä paistoi läpi jonkinlainen
ylimielisyys muita kohtaan.
>Hyvin toimiva tiimi on tehokkaampi kuin lahjakaat yksilöt.
Onko niin? Kun teimme yhtä projektia meillä oli (arvosanakin mukaan) loistavasti järjestetty tiimi, ryhmätyö on toiminut mallikasti. Ongelmana oli vain että 6 hengen ryhmästä osasi asian vain yksi henkilö. Neljä kuukautta tiimi teki "ryhmätyötä", mutta projekti venyi ja venyi ja viimeisenä viikonloppuna ennen deadlinea, tämä yksi henkilö teki koko projektin valmiiksi. (Ryhmä on saanut valmiiksi varmasti vain noin 20-30%) Tuo tyyppi kuulema nukkui koko viikonloppuna vain 4 tuntia :) Uskon että tuo yksi henkilö olisi paljon tehokkaampi yksin ja saisi koko projektin valmiiksi yksinkin viikossa. Me emme saaneet sitä edes 4 kuukaudessa valmiiksi.
Tuossa ajassa normaali ihminen opettelee jo varsin mutkikkaan uuden asian. Mutta jos halua ei ole muuhun kuin jatkuvaan itkuun ja keskinäiseen päivittelyyn tehtävän vaikeudesta, niin tulos on juuri mainittu.
Luuletteko muuten, että tuo yksi ihminen on osannut asian syntymästään saakka? Minulla on se tuntuma, että hänenkin on pitänyt asia jossakin vaiheessa opetella. Hänen tietojaan olisi muuten voinut hyödyntää tehokkaasti asian opettelussa, jos homma olisi organisoitu oikein.
Tehtäviä täytyy osata delegoida ja tietoa pitää siirtää,
jos sitä ei kaikilta löydy. Ei ryhmätyön idea ole se,
että yksi tekee ja muut tuskailevat. Se asiat osaavakin
voi ottaa sen ryhmän vetäjän roolin, niin tulee samalla
niitäkin taitoja kehitettyä.
Kyllä hyvin toimiva tiimi on kaikesta päätellen tehokkaampi
kuin yksilöt. Riippuu tietysti siitäkin, että minkä tyyppisestä
työtehtävästä on kyse. Ei tiimityökään kaikkeen sovi.
Viimeisimpien vuosikymmenten aikana kehityssuunta on
ollut enemmän ja enemmän tiimityön suuntaan. Jos kyseinen
työtapa ei toimisi, niin miksi ihmeessä menestyvät
yritykset siirtyisivät tietoisesti huononpaan käytäntöön?
Työelämässä on tietysti se hyvä puoli että ihmiset
on valittu
tehtäviinsä, eikä ryhmän koostumus ole niin satunnainen
kuin opiskellessa. Minusta noita ryhmätyötaitoja on kuitenkin
hyvä harjoitella jo opiskeluaikana, ettei sitten ole aivan
sormi suussa, kun tiimitöihin joutuu. Suuri osa kuitenkin
joutuu tekemisiin kyseisen työskentelytavan kanssa.
Menen yleensä juttelemaan kurssin alussa luennoitsijalle ja tähän asti joka kerta on voinut suorittaa itse.
Olen vihannut ryhmätöitä peruskoulusta asti. Lukiossa, vaikka olinkin ns. eliittilukiossa, oli myös aivan mahdotonta löytää riittävän motivoituneita yhteistyökavereita. Yliopistossa tuo touhu taas on suorastaan lapsellista pelleilyä.
Kaikkein eniten ihmetyttää se, että erityisesti humanistisella puolella kielissä on tavallista enemmän tällaista epäitsenäistä opiskelua. Kaikista ei kuitenkaan tule yläasteen opeja. Esimerkiksi kääntäjät tekevät paljon yksinäistä etätyötä. Tällaisessa työssä voi olla jopa haitaksi, jos ei ole oppinut viihtymään tuntikausia yksin työn parissa ja aikatauluttaa päivän tekemisensä ihan itse ilman sosiaalista vuorovaikutusta (/ulkoista painostusta).
Valitettavasti ryhmätyötaitoja pidetään työpaikoilla suuressa arvossa. Jos leimaudut epäsosiaaliseksi, voit olla varma, että työpaikkojen ovet eivät sinulle aukea. Valehtelemalla et pääse pinteestä, sillä juuri tuon vuoksi suurin osa työnhakijoista myös testataan. Ryhmätyöt ovat oiva tapa säästää, kun 300 kurssilaisen harjoitustöistä vastaa yksi ainoa assitentti...
Opiskelin myös koulussa, jossa tehtiin paljon ryhmätöitä ja niiden mielekkyys riippui siitä ketä on ryhmässä. Jos sai esimerkiksi henkilöt, jotka hoitaa hommansa ja tekee minkä on luvannut, niin ei ole valittamista. Sitten kun ryhmätyö ryhmässä oli ihmisiä, jotka EIVÄT tehneet omaa osuuttaan tai ilmestyivät vasta loppuvaiheilla esityksen tekoon, niin silloin v*tutti ihan suunnattomasti. Itse on raatanut omat osuutensa ja luottaa, että muutkin tekevät omansa. Sitten kun alkaa potkimaan näitä pihalle, niin tulee perusvingunnat ja oletetaan niillä pysyvän ryhmätyössä.
Opiskelujen aikana oppi tietämään ne, joilta ei kannattanut odottaa yhtään mitään.