Näitä juttuja lukemalla ei voi kun ihmetellä, mitä vaateita sitä asetetaan kummeille, vaikkei näistä välttämättä ole puhuttu mitään ennen kummiksi ryhtymistä. Itselleni kävi juuri näin. Lupauduin kummiksi verukkeella "meillä on vasta yksi kummi tiedossa ja nyt tarvittais kiiruusti toinen". Joten tein palveluksen, jotta lapsi olisi saatu kastettua. Myöhemmin tosin selvisi, että läsnäoloni ei olisi ollutkaan niin välttämätön.
Olen käynyt silloin tällöin vierailemassa kyseisessä perheessä, olemme tytön äidin kanssa kuitenkin kavereita muutaman vuoden takaa. Tosin asun viereisessä kaupungissa, joten vierailuni ajoittuvat vain pariin kertaan puolessa vuodessa.
No nyt kaverini soitti ensimmäisen kerran kahteen vuoteen (yhteyttä olen yleensä saanut pitää minä). Hän kysyi voisiko tuoda tytön minulle ja miehelleni hoitoon vkonlopuksi, heillä kun olisi miehensä kanssa menoja. Sanoin, etten voi nyt ottaa tyttöä pienen koiranpentumme takia, joka on vasta sopeutumassa uuteen kotiinsa. Kolmevuotiaan uteliaisuus voisi olla liikaa pennun psyykkeelle, kun vielä oma kotipaikkakaan ei ole tullut tutuksi. Kaverini sanoi, että voimmehan teljetä koiran vaikka tytön hereillä olon ajaksi toiseen huoneeseen? mutta minä en todellakaan pitänyt ideasta. Sitten kaverini otti aseekseen sen, että he eivät ole päässeet käymään koko vuoteen missään, että kai ymmärtäisin? Kerroin kyllä ymmärtäväni, mutten voinut nyt auttaa. No siitäpä tää tuohtui, ja raivosi minun vain kaihtavan VASTUUTANI?
Siihen loppui se puhelu. Miten joku voi vierittää oman vastuunsa muille, ohittaen vielä toisen uuden elämänmuutoksen tärkeyden täysin. Kyllä voikin olla itsekkäitä ihmisiä olemassa.
Jos ei älyä soittaa ja pyytää anteeksi käytöstään, saa puolestani olla. Selitelköön sitten tytölle kummin poissaoloa, sitä miksei tämä käy enään kylässä?
Olen käynyt silloin tällöin vierailemassa kyseisessä perheessä, olemme tytön äidin kanssa kuitenkin kavereita muutaman vuoden takaa. Tosin asun viereisessä kaupungissa, joten vierailuni ajoittuvat vain pariin kertaan puolessa vuodessa.
No nyt kaverini soitti ensimmäisen kerran kahteen vuoteen (yhteyttä olen yleensä saanut pitää minä). Hän kysyi voisiko tuoda tytön minulle ja miehelleni hoitoon vkonlopuksi, heillä kun olisi miehensä kanssa menoja. Sanoin, etten voi nyt ottaa tyttöä pienen koiranpentumme takia, joka on vasta sopeutumassa uuteen kotiinsa. Kolmevuotiaan uteliaisuus voisi olla liikaa pennun psyykkeelle, kun vielä oma kotipaikkakaan ei ole tullut tutuksi. Kaverini sanoi, että voimmehan teljetä koiran vaikka tytön hereillä olon ajaksi toiseen huoneeseen? mutta minä en todellakaan pitänyt ideasta. Sitten kaverini otti aseekseen sen, että he eivät ole päässeet käymään koko vuoteen missään, että kai ymmärtäisin? Kerroin kyllä ymmärtäväni, mutten voinut nyt auttaa. No siitäpä tää tuohtui, ja raivosi minun vain kaihtavan VASTUUTANI?
Siihen loppui se puhelu. Miten joku voi vierittää oman vastuunsa muille, ohittaen vielä toisen uuden elämänmuutoksen tärkeyden täysin. Kyllä voikin olla itsekkäitä ihmisiä olemassa.
Jos ei älyä soittaa ja pyytää anteeksi käytöstään, saa puolestani olla. Selitelköön sitten tytölle kummin poissaoloa, sitä miksei tämä käy enään kylässä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kummallinen hyypiö, sanoisin. Ja totta tuokin, että kummille pitäisi ETUKÄTEEN antaa lista velvoitteista ja vaatimuksista.
Pidä pintasi ja jätä yhteydenotot. Ota sitten yhteyttä kummilapseesi kun hän täyttää 18. selvität tuolloin asiat. Hän kyllä ymmärtää. Niin minä tein.
Ei kummi ole velvollinen hyppimään kun äiti puhaltaa pilliin.
Mutta ei äidin töröilyjen takia lasta kannata unohtaa. Muutama puhelinsoitto vuodessa, joulukortti, namipussi postissa synttäreiden aikaan ei mielestäni ole liikaa vaadittu. Siis nehän on sille lapselle ei äidille.
Kirkko kai on periaatteessa määritellyt kummin "velvollisuudet" ja se lienee lapsen uskonnollisen kasvatuksen tukeminen ja ennen vanhaan lapsen kasvatus jos vanhemmat menehtyy. Voin olla väärässäkin.
Ja miettikääpä ite jos joku tulisi kummiksi pyytämään valmis lista kädessä vaatimuksistaan, no haloo hei! Tuskin kummia löytäisi mutta olishan se tietty kiva puheen aihe ja sais kunnon naurut.
Se mitä jollekkin antaa ole aina pois itseltä.
Tässä ei nyt ollut kyse siitä, ettenkö voisi antaa aikaani, vaan siitä, miten toinen kunnioittaa valintojeni oikeellisuutta.
Enkä todellakaan alunperinkään halunut kummiksi, en siksi, että en osaisi jakaa aikaa muille (lapset eivät ole ainoa hyväntekeväisyyden kohde maailmassa!), vaan siksi, että saan mielestäni itse tilanteen mukaan päättää kenelle sen ajan jaan. Jos valittavani on lapsi tai juuri elämään astunut koira, ei ole epäilystäkään kumman tarpeet valitsen ensin. Sinulla voi olla eri näkemys kuin omani, mutta tärkeintä varmasti on se, että molemmat osaavat kunnioittaa toistensa arvomaailmaa.
Ei kaikki äidit todellakaan ahdistele velvoitteilla kummeja, vaan ottavat kaiken annetun ilolla vastaan, niin kuin kuuluukin. Sitäpaitsi suhdetta hoitamaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.
Jos kaverini vihoittelu jatkuu, en todellakaan aio hänen kiusakseen soitella ja lähetellä namipusseja. Näillä vähäisillä yhteydenotoilla en vielä ohjaa lapsen kristillistä kasvatusta mihinkään suuntaan.
Mikä velvoitti kummit olemaan marttyyrejä, kaikenkestäviä, kärsiviä hyväntekijöitä? Onkohan odotukset alunperinkin ollut liian korkealla?
Mitään laillisia oikeuksia ja velvollisuuksia kummeilla ei ole nykyään. Se on vain nimi paperissa, mitään muuta merkitystä sillä ei ole.
"Jos valittavani on lapsi tai juuri elämään astunut koira, ei ole epäilystäkään kumman tarpeet valitsen ensin."
Heh heh, ihan kuin joku piski olisi ollut este kummilapsen hoidolle. Käytät sitä vain tekosyynä - myönnä edes se.
Siinä taas yksi toisen elämänarvoista mitään välittävä. En sentään kutsunut lasta tässä yhteydessä kakaraksi, niin kuin sinä innostuit heti piskittelemään.
Minä nyt vaan satun pitämään enmmän koirista kuin lapsista, anteeksi vaan että poikkean omasta tavastasi elää.
Toki voin myös hoitaa kummityttöäni, mutten pienen eläimen kustannuksella. Jos olisin valmis keksimään tekosyitä, enkö keksisi niitä välttääkseni täysin yhteydenotot lapseen. Sitä en tee, koska edelleenkin välitän kummitytöstäni, mutta oma "lapseni" menee nyt tässä tapauksessa hänen edelleen.
Täytyy ihmetellä miksi niitä lapsia tehdään jos niitä täytyy väkisin tappelun kanssa yrittää tunkee kenelle tahansa hoidettaviksi?
Pentukoira tai mikä tahansa syy on erinomainen syy olla ottamatta kenenkään lapsia hoitoon, fiksut vanhemmat tajuaa sen kummempia rähinöitä, röyhkeät eivät kunnioita toisten yksityisyyttä vaan ovat itsekkäästi vaatimassa sellaista mihin itsekkään eivät suostuisi samassa asemassa ollessaan.
Tunkeeko koiran omistaja koiransa hoitoon juuri sellaiseen kotiin johon on lapsi syntynyt? Tuskin onnistuisi.
Tulinpa vain toteamaan, että ihan oikein tehty. :) Mikäli kummilapsesi vanhemmilla on varaa käydä ulkona, luulisi löytyvän rahaa lastenhoitajaankin. Mielestäni on epäasiallista ehdottaa koiran telkeämistä pieneen tilaan vain siksi, että lapsen vanhemmat haluavat hyväksikäyttää sinua.
Kummilla ei ole mitään velvollisuuksia, vanhemmat vaan käyttävät röyhkeesti kummeja hyväkseen. Itsekkin olen vaan rustannut pariin paperiin nimen jotta kakara saadaan kastettua ja siihen se onkin jäänyt. Tein vain sen palveluksen että nimen laitoin paperiin kun ketään muutakaan ei saatu, mutta milläänlailla en suostu vanhempien kiristykseen missään tapauksessa. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa toisten kakaroita, eikä todella kannatakkaan kun nekin ovat usein todella vaikeita ja moniongelmaisia. Kenen on vastuu jos jotain tapahtuu? Uskallatko todella hoitaa toisten kakaroita? Itse en ainakaan sellaista vastuuta ottaisi! Korvaako vakuutus jos jotain tapahtuu? Kaikenlaisia kysymyksiä tulee vastaan.
Vanhemmat hoitakoon itse kersansa ja eläköön lapsen ehdoilla jos kerran lapsen ovat halunneet.
Kaikki toki ymmärtävät ettei nykypäivänä kummilla ole mitään virkaa enään mutta röyhkeemmät haluavat sen mimissä käyttää hyväksi kiristäen lahjoja ja ilmaista kakaranhoitoa. Sosiaalitoimisto ym. palveluita on nykyään vanhemmille jotka eivät pärjää omin avuinensa.
Yhdyn edelliseen viestiin nm "älä suostu hyväksikäyttöön". On todella kurjaa kun esim. liian nuorena vanhemmiksi tulleet sysäävät vastuun lapsesta kummille (joka ei ole itsekään mikään mummo vielä). "Joo, meidän teini-ikäisellä on vähän ongelmia, voisitko sä ottaa sen sun luo muutamaksi päiväksi niin se vähän rauhoittuisi". Mutta mitä sitten jos jotain tosiaankin tapahtuu, kuka on vastuussa? Ei kai kummi ole mikään sosiaalityöntekijä? Vaikka toivookin hyvää kummilapselleen, ja kokee syyllisyyttä jos ei voi auttaa häntä. Mutta rajansa kaikella. Lapsen hyvinvoinnitsa vastaavat ennenkaikkea lapsen äiti ja isä.
Uskoisin, että nuorena vanhemmiksi tulleita käytettiin viestissäsi vain esimerkkinä, mutta huomauttaisin, että tällä tavalla ei kannata kuitenkaan ihmisiä lokeroida. Meidän perheessämme lapset hoidetaan ihan omin voimavaroin - ja hyvin hoidetaankin. :)
en tiedä kannattaako sitä välejä kokonaan katkasta, voi olla että kummilapsen äidilläkään ole ollut helppoa ja että hän purki sitä sinuun suotta. ehkä kannattaisi jättää omaan arvoonsa jos moinen jatkuu, mutta mielestäni ei ketään kannata tuomita, sillä jokaisella on omat taustat ja syynsä miksi käyttäytyy kullakin tavalla.