Otin keväällä pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen itselleni koiran. Koira on sekarotuinen (labbis/saksanseisoja) avioerokoira, jonka pentuaika ei käsittääkseni ole mitään maailman ruusuisinta ollut. Alkuun asiat sujuivat ihan ongelmitta, koiralla tosin oli omia oikkuja johtuen entisen elämän olosuhteista: Autoon koira ei halunnut mennä, koska pelkäsi ilmeisesti joutuvansa taas kotoa pois, jos koiraa komensi vähänkin jyrkemmin, niin se joutui jotenkin ihan paniikkiin, koiralla oli eroahdistuksia (tuhosi about kaiken jos jäi yksin) ja yleensäkin sillä oli todella kova tarve tulla hyväksytyksi.
No nyt koira on kyllä vähän liikaakin "koitiutunut", eli kukaan meidän perheestä ei saa koiraan mitään kuria. No minua se sentään vähän kuuntelee ja monet pahat tavat olen kitkenyt koirasta pois: nyt sen uskaltaa jättää jo sisälle yksin tunniksi tai pariksi. Koira on nyt 10 kk vanha ja meillä on seuraavanlaisia SUURIA ongelmia.
- Ulkoilu: Koira vetää hihnassa niin että jo pienen kävelyn jälkeen koira korisee ja suu vaahtoaa, järsii talutushihnoja poikki (nyt isäni teki koiralle sellaisen kangashihna/metalliketju viritelmän, jota ei saa purtua poikki) ja menee ihan sekaisin kun toinen koira tulee vastaan. Monesti saan koiran kävelemään ihan nätistikin kun aikani sen kanssa tappelen ja taistelen (uskokaa vaan, että tästä "jos koira vetää, pysähdy ja lähde kävelemään kun se ei vedä"-metodista ei ole mitään hyötyä), mutta kun toinen koira edes haukkuu lähistöllä, niin tämä minun hellanduudeli friikahtaa ihan täysin eikä se kuule eikä nää vaikka hakkaisin koiraa halolla päähän (en tietenkään hakkaa koiraani muuta kuin aina mielikuvituksessani kun hermot menee täysin).
Minä en ymmärrä, että miksi se tekee niin. Kuitenkin koira pääsee joka päivä ainakin tunniksi lenkille, sen lisäksi aamuin illoin lyhyemmille lenkeille ja päivällä koira voi olla ulkona niin paljon kun se haluaa (juoksunarussa nyt, häkkiä ollaan rakentamassa). Minä tykkäisin niin kovasti kulkea sen kanssa ulkona, mutta ei oikein enää huvita, kun kädet on verillä saa sitä taluttaa.
Samoin koira vetää tuon "en kuule mitään, aivotoimintakin lakkasi" vaiheen päälle, jos se pääsee irti. Eräätkin yöt olen sitä nimittäin etsinyt pitkin kyliä. Sitten taas jos olemme esim. marjametsässä, koiraa voi pitää irti eikä se mene muutamaa kymmentä metriä kauemmas ja se tulee heti kun sitä kutsuu.
-Lieroilu. Eli olen huomannut, että koira tuntee omat rajansa ja sen, mikä on kiellettyä, mutta se tekee pahojaan ja sitten matelee ja lieroilee ja luimistelee ja hötkyilee niin kauan, että lopulta menee hermot sen hötkyilyn kanssa. Koira ei tykkää yhtään esim. istua tai antaa tassua komennosta vaan pitää sitä jotenkin alentavana.
Koiralla on oma paikka ja joskus kun kyllästyn sen jatkuvaan sisällä edestakaisin ravaamiseen, komennan koiran omalle paikalleen, mutta HETI kun käännän selän, koira luimuilee jo ihan eri suunnassa.
Tuntuu, ettei koiramme oikeasti kunnioita ketään muuta kun meidän kissaamme, jota jostain syystä kaikki koirat pelkää. Minun mieheni on jo alkanut lähes vihata koiraamme ja minullakin on jo pinna todella kireänä. Minulla oli 13 vuotta entinen koira ja hyvin harvaa ihmistä rakastin enemmän kuin sitä koiraa ja haluaisin luoda samanlaisen suhteen uuden perheenjäsenemme kanssa, mutta aika mahdottomalta se alkaa tuntua.
Auttakaa hyvät ihmiset, kun ei täällä käpykylässä edes mitään koirakoulua ole.
No nyt koira on kyllä vähän liikaakin "koitiutunut", eli kukaan meidän perheestä ei saa koiraan mitään kuria. No minua se sentään vähän kuuntelee ja monet pahat tavat olen kitkenyt koirasta pois: nyt sen uskaltaa jättää jo sisälle yksin tunniksi tai pariksi. Koira on nyt 10 kk vanha ja meillä on seuraavanlaisia SUURIA ongelmia.
- Ulkoilu: Koira vetää hihnassa niin että jo pienen kävelyn jälkeen koira korisee ja suu vaahtoaa, järsii talutushihnoja poikki (nyt isäni teki koiralle sellaisen kangashihna/metalliketju viritelmän, jota ei saa purtua poikki) ja menee ihan sekaisin kun toinen koira tulee vastaan. Monesti saan koiran kävelemään ihan nätistikin kun aikani sen kanssa tappelen ja taistelen (uskokaa vaan, että tästä "jos koira vetää, pysähdy ja lähde kävelemään kun se ei vedä"-metodista ei ole mitään hyötyä), mutta kun toinen koira edes haukkuu lähistöllä, niin tämä minun hellanduudeli friikahtaa ihan täysin eikä se kuule eikä nää vaikka hakkaisin koiraa halolla päähän (en tietenkään hakkaa koiraani muuta kuin aina mielikuvituksessani kun hermot menee täysin).
Minä en ymmärrä, että miksi se tekee niin. Kuitenkin koira pääsee joka päivä ainakin tunniksi lenkille, sen lisäksi aamuin illoin lyhyemmille lenkeille ja päivällä koira voi olla ulkona niin paljon kun se haluaa (juoksunarussa nyt, häkkiä ollaan rakentamassa). Minä tykkäisin niin kovasti kulkea sen kanssa ulkona, mutta ei oikein enää huvita, kun kädet on verillä saa sitä taluttaa.
Samoin koira vetää tuon "en kuule mitään, aivotoimintakin lakkasi" vaiheen päälle, jos se pääsee irti. Eräätkin yöt olen sitä nimittäin etsinyt pitkin kyliä. Sitten taas jos olemme esim. marjametsässä, koiraa voi pitää irti eikä se mene muutamaa kymmentä metriä kauemmas ja se tulee heti kun sitä kutsuu.
-Lieroilu. Eli olen huomannut, että koira tuntee omat rajansa ja sen, mikä on kiellettyä, mutta se tekee pahojaan ja sitten matelee ja lieroilee ja luimistelee ja hötkyilee niin kauan, että lopulta menee hermot sen hötkyilyn kanssa. Koira ei tykkää yhtään esim. istua tai antaa tassua komennosta vaan pitää sitä jotenkin alentavana.
Koiralla on oma paikka ja joskus kun kyllästyn sen jatkuvaan sisällä edestakaisin ravaamiseen, komennan koiran omalle paikalleen, mutta HETI kun käännän selän, koira luimuilee jo ihan eri suunnassa.
Tuntuu, ettei koiramme oikeasti kunnioita ketään muuta kun meidän kissaamme, jota jostain syystä kaikki koirat pelkää. Minun mieheni on jo alkanut lähes vihata koiraamme ja minullakin on jo pinna todella kireänä. Minulla oli 13 vuotta entinen koira ja hyvin harvaa ihmistä rakastin enemmän kuin sitä koiraa ja haluaisin luoda samanlaisen suhteen uuden perheenjäsenemme kanssa, mutta aika mahdottomalta se alkaa tuntua.
Auttakaa hyvät ihmiset, kun ei täällä käpykylässä edes mitään koirakoulua ole.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa vähän siltä, että teillä ei ole lauman hierarkia selvillä ja koira pomottaa.
Mitään pikaparannuskeinoja ei asiaan ole vaan teidän pitää aloittaa määrätietoinen ja pitkäjänteinen koulutus.
Eli johtajuusasiat haltuun.Sopikaa perheen sisällä rutiinit, jota kaikki toteuttavat koiran kanssa.Esim. koiralla ei ole lupaa tulla sohvalle,sängylle, keittiöön kun ruokailette.Ruokakupin annatte vasta kun olette itse syöneet.
Ovista, kapeissa käytävissä jne. kuljette itse ensin. Koira ei päätä milloin se huomioidaan vaan te päätätte eli jos koira yrittää tulla väkisin tykö, tarjoaa lelua tai hyppii ja hötkyilee niin sille ei anneta mitään huomiota.Kääntäkää selkä ja kohdelkaa kuin ilmaa.Vasta teidän aloitteestanne alkaa leikki ja huomiointi kun olette koiran kutsuneet luokse.Ja niin edelleen. Johtajuutta vahvistamaan kannattaa lukea Jan Fennelin kirjat, niissä on hyvät käytännön ohjeet.
Lenkillä ohittamisongelmat ovat varmaan aika pitkälti myös johtajuusongelmia eli koira kuvittelee että sen tarvitsee määrätä tahti ja suunta.
Koiralle on johtajuuden lisäksi tehtävä selväksi se, että lenkillä sen on otettava sinuun kontaktia eli teidän täytyy treenata tätä kontaktin ottoa myös.Ideana siis saada koiran huomio itseen ennen kuin tulee ohitustilanne.Ja pitää huomio koko ohitustilanteen ajan itsessä.Aluksi kannattaa myös kiertää mahdollisimman pitkän välimatkan avulla ohitettavat koirat niin, että tarkkailet missä välimatkassa koira ei enää reagoi toiseen koiraan ja ottaa kontakti.Tätä välimatkaa sitten lyhennetään tyyliin sentti kerrallaa aina sen verran ettei koirassa herää puolustusreaktiota.Tähän voi mennä hyvinkin puoli vuotta-vuosi ennen kuin ohittaminen sujuu mallikkaasti lähituntumassa,mutta työ kannattaa tehdä.
Koira on onneksi nuori,nyt vain tarvitaan määrätietoisia otteita ja todennäköisesti teidänkin lähialueelta löytyy tarvittaessa ongelmakoira-kouluttaja, jonka luona voisitte asioida.Tosin kannattaa muistaa että kysehän ei ole varsinaisesti ongelmakoirasta vaan koiran reagoinnista johtajuusongelmaan.
Tsemppiä!
Kannattaa tosiaankin lainata kirjastosta Jan Fennellin kirja Kuuntelen koiraani. Tässä myös hyviä ohjeita: http://www.flagstones.info/kirjasto_kontaktiongelma.htm
ja täältä http://www.koiraneuvola.fi/ ja sieltä keskusteluista hakusanalla huomioimattomuus ja johtajuus löytyy paljon tietoa.
Uskon, että hermot meinaa moisen sählääjän kanssa mennä. Mutta on syytä miettiä, että koira on nuori ja murkkuikäinen. Labbikset ovat myös nuorina melkoisia luupäitä ja koheltajia.
Ottaisin teinä yhteyttä johonkin lähialueen asiantuntevaan ongelmakoirakouluttajaan ja lähtisin sitä kautta ratkomaan noita ongelmia. Täälä kun ei voi koiraa ja teitä näkemättä kamalasti auttaa.
Uskon, että jos uhraatte nyt koiraan aikaa ja vaivaa ja myös hieman rahaa, niin saat siitä toivomasi kaverin. Älkää luovuttako. Se ei olisi jo kerran kotia vaihtanutta koiraa kohtaan oikein.
Koira on nuori ja lapsi vielä. Jos nyt teette töitä koiran eteen, niin teillä on varmasti ihan kiva koira aikuisena. Tsemppiä!!!!
Edellä olikin hyviä kommentteja, eli johtajuuteen kannattaa varmaan kiinnittää huomiota. Pitää kuitenkin korostaa että hyvä johtaja on koiralle reilu ja sellainen johon koira voi luottaa, en siis itse kannata mitään hirveää natsitouhua, mutta kuria kuitenkin. Ja johtajan kanssa pitää olla myös hauskaa.
Lieroilusta tuli mieleeni, että koira toki voi taitavasti manipuloida teitä, mutta itse pidän liikana inhimillistämisenä sen että koira voisi lieroilla kuten ihmiset. Koiran elekieli vain on samanlainen kuin lieroilevilla ihmisillä, mutta tarkoitus voi olla eri.
Jos koiraa komentaa liian voimakkaasti tai se tuntee tilanteen painostavaksi, saattaa se käyttäytyä em. lieroilevan näköisesti. Koira voi yrittää lepytellä sinua alistumiseleillään, myös pään pois kääntäminen, haukoittelu ja maahan meno ovat eleitä joilla koira yrittää lepytellä vihaista omistajaansa. Näitä eleitä monet tulkitsevat ylimielisyydeksi tms. ja kierre jatkuu kun omistaja tulee vihaisemmaksi, koira yrittää lepytellä lisää jne.
Sanoit että koira tuntee vastenmielisyyttä esim. istumista kohtaan. Tällöin monesti taustalla on koulutusmenetelmät, jotka voivat koirasta tuntua tylsiltä tai painostavilta. Oletko kokeillut opettaa koiralle aluksi makupalojen avulla, ilman minkäänlaista painostamista. Makupalat motivoivat ja koira alkaa itse haluta oppia asioita. Vasta kun asia on varmasti opittu voit alkaa vaatimaan tottelemista myös silloin kun koiraa ei huvittaisi.
Herkkä koira aistii helposti omistajansa ärtymyksen ja voi alkaa höseltää lisää myös siitä syystä.
No niin, enpä tiedä osuivatko em. jutut teidän kohdallenne, mutta kannattaa miettiä asiaa. Itselleni tuli mieleen lukiessani juttuasi että koira kaipaa johtajuutta, mutta rauhallista otetta. Tsemppiä matkaan!
Ensin ime itseesi asennetta ja unohda tuo ajatustapa "maailman surkein koiranomistaja". :)Kaikki tekevät virheitä, yhden koiran kanssa toimii yksi tapa, joka ei sitten millään sovi toiselle koiralle jne... Ja näin se vain on. Tarvitsette selkeää johtajuutta ja kärsivällistä opastusta. Koiraneuvolan sivut on ihan tosissaan hyvät, sieltä saa älyttömän moniin ongelmiin neuvoja monilta sellaisilta ihmisiltä, jotka ovat tätä Fennellin tekniikkaa jo vuosia soveltaneet. Mutta ei sekään mielestäni ihan sellaisenaan kaikille koirille aina toimi. Joskus tarvitaan vähän tiukempia otteita, esim. kolinapurkkia, jota ei kuitenkaan pidä käyttää, jollei suhde koiran kanssa ole kunnossa ja näyttää, että teillä on ainakin kontakti hieman hukkateillä. Purkki on EI-sanan tehoste ja sitä pitää käyttää oikein, jottei aiheuta lisäongelmia.
Jos joku joskus neuvoo tällaisena tiukempana otteena selättämään koiran (eli näytät sille hurtalle, kuka täällä määrää!), mutta sitä älä tee, vaikka kuinka välillä tekisi mieli (vain taivas tietää, että se välillä käy mielessä itselläkin oman pennun kanssa.. Onneksi vain käy ja viheltää sitten poismennessään!). Koiraneuvolan sivuilta löydät syitä siihenkin, miksei niin pidä tehdä...
Joskus lieroiluna :) pitämäsi käytös voi olla ihan rauhoittava signaali, koiran hidastunut totteleminen voi olla merkki siitä, että koiran silmissä olet kiihtynyt ja se rauhoittelee sinua. Mutta se saattaa olla hyvin myös sitä, että koira ei koe mitenkään tarpeelliseksi totella. Ja silloin on "kurinpalautus" aiheellista.
Lähinnä sinuna ensin tarkistaisin, miten koiran kanssa arki menee, kun se tulee luo, saako se rapsutuksia, leikitäänkö sen kanssa, kun se tunkee lelua käteen tai syliin, onko sillä jatkuvasti ruokaa tarjolla jne. Jos näihin vastasit yhteenkin "kyllä", niin muuta asia niin, että voit vastata "ei". Ja huom! Perheen kaikkien aikuisten tulisi osallistua tähän samanmielisesti, ei auta, vaikka itse kuinka taistelet ja väännät rautalankaa koiralle, kun se saa päänsä muiden kanssa läpi.
Lue läpi sitä Koiraneuvolan palstaa, lisää apuja saat sieltä. Tsemppiä henkiseen taisteluun! :)