...latinalaisessa nimessä "f"? Kiitän vastauksesta.
Tietääkö joku, mitä tarkoittaa koivujen...
A. Saarela
8942
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
lähinnä "muotoa" (forma, formis) eli lajiketta.
Mutta miksi sen nimi siis on siellä latinanimessä, tarkoitan: eikö sen pitäisi sitten olla joka kerta, kaikkien kasvien nimessä?
on paljon erilaisia lehdenmuotoja, oksanmuotoja ja värimuunnoksia. Esimerkiksi rauduskoivulla seuraavia:
Betula pendelum f. crispa = Loimaankoivu
Betula pendelum f. birkaensis = Pirkkalankoivu
Betula pendelum f. carelica = Visakoivu
Lajike on siis jonkinlainen muunnos samasta lajista, ei siis ihan alalaji, eikä ehdottomasti "toinen" laji, kuten esmes hieskoivu.
Koivu on muunteleva laji, joten sen latinankielisessa nimessä on usein näitä pikkuäffiä kuvaamassa sen ilmenemismuotoa. Toisilla lajeilla muuntelu on hyvin pientä, jolloin pikkuäffään ei ole tarvetta.
Rauduskoivu on muuten Betula pendula, ja visakoivu on Betula pendula var. carelica tai B. p. 'Carelica'.
f. tarkoittaa kasvien systematiikassa tosiaan muotoa, ja on suppein luokitteluyksikkö lajin sisällä. Muita ovat alalaji (subsp. tai ssp.) ja muunnos (variaatio, varietas, lyh. var.)
Suppein yksikkö eli muoto, f., voidaan tosiaan nimetä jo yhden poikkeavan ominaisuuden, kuten lehtien liuskaisuuden, perusteella.
Lajike on nimenomaan viljelykasvien luokitteluyksikkö, jolla tarkoitetaan viljelyyn ja kauppaan laskettua, nimettyä jalostetta tai löytöä. Nämä koivujen muunnoksetkin voidaan vaihtoehtoisesti nimetä niin, että nimissä esiintyy lajikenimi, kuten B. p. 'Carelica' tai B. p. 'Crispa'. Lajikkeeksi nimeäminen perustuu siis kasvin käyttöarvoon. Luonnonkasveista ei käytetä lajikkeita, mutta kun jokin kiintoisa luonnon muunnos, esim. muoto, f. otetaan vaikkapa taimitarhalla lisäykseen, ruvetaan myymään, tulee kirjallisuudessa tunnetuksi, silloin se voidaan nimetä lajikkeeksi.
tunnustetaan... muistista kaivamani rauduskoivun latinonimi meni vähän pieleen, mutta itse asia ei. Ainakaan paljoa... :D
Haa, nyt taisi löytyä kaksi oikeaa viherpeukaloa,ainakin , kun teidän selostusta koivun lajikkeista luin. kukahan osaisi neuvoa miten parhaiten hoidan äidiltäni perimää amatsonianliljaa. Mulla tuo lilja on ollut n.4vuotta.ja aiemmin ollut runsas,lehtevä.Kukkinut joka talvi ja kevät. Varovaisesti vaihtanut multaa pinnalta.Altakasteluruukku. Nyt kasvi allapäin,kuolettaa lehtiään, mikään valokaan ei piristä. Onko se kertakaikkiaan elonsa elänyt? Toivottavasti saisin virkoamaan, mutta miten.
Mulla on myös äidin peruja koristekaardemumma.Se voi hyvin ( kun sille ei tehdä mitään).
Kotiviherpeikalo
mainio hoito-ohje löytyy Kekkilän saitilta
http://www.kekkila.fi/kevat/amatsonililja.htm
Niin mainoshan tuo on, mutta hyvää asiaa kasvisi hoitoon. :)
Hei!
Amatsonlilja on sipulikasvi kuten amarylliskin.Omat liljani viihtyvät valoisalla paikalla, joskaan eivät tarvitse mitään paahteista paikkaa. Vaihdan noin joka toinen vuosi niihin mullan ja joskus olen jakanut sipuleita toisiin purkkeihinkin. Alkavat kasvamaan ihan mukavasti nekin. Lilja kestää kyllä ronskinkin mullanvaihdon, otat vain tukevasti lehtien tyvestä kiinni ja hajotat multapaakun. Lilja tykkää kosteudesta mutta juuristo saa kyllä päästä kuivumaankin, sen kyllä näkee heti silloin kun se on vettä vailla. Jos liljasi joskus tekee keltaisia lehtiä ja on nuukahtaneen näköinen, siitä ei pitäisi olla lainkaan huolissaan, jos et näe selvästi että sitä vaivaa jokin esim.pienet elukat. Tuo lehtien kellastuminen kuuluu mielestäni liljojen jokavuotiseen "kiertoon"; ensin se kukkii komeasti ja sitten sillä on "rauhoittumisvaihe" jolloin se näyttää nyykähtäneeltä. Ällös murehdi, kyllä sinun liljasi varmasti siitä virkistyy.
Kasvatusiloa Sinulle toivottelee Matilda