Hei!
Mietin että missä menee henkisen väkivallan rajat?
Olen 17 vuotias tyttö ja asun siis vielä kotona. Ihmettelen että saako isäni haukkua minua yhtenään tyhmäksi ja onko hänellä oikeutta uhkailla minua koirani ym. muun pois viennillä. Olen siis ostanut koirani omilla itse tienaamilla rahoillani ja sain myös vanhemmiltani luvan ostaa sen. Isäni myös uhkailee väkivalla mm. kerran hän sanoi että jos haluan pitää naamani sellaisena kuin se nyt on niin.. Rakastan tietenkin isääni, mutta en jaksaisi jatkuvaa haukkumista ja uhkailua ja olen sanonut hänelle siitä. Aiemmin aloin riitelemään hänen kanssaan aina kun hän sanoi minua laiskaksi esim. kun olen kipeenä tai haukkuu tyhmäksi yms. Mutta enään en vain jaksa. Tiedän että isäni lapsuus oli hankala ja että hänen oma isänsä alkoholin vaikutuksen alasena ja muutenkin käytti väkivaltaa sekä fyysistä että henkistä isääni kohtaan. Mutta tarvitseeko hänen purkaa oman lapsuutensa ikävyydet minuun ja veljiini. Molemmat veljeni kylläkin saavat täysin erinlaista kohtelua kuin minä. Isäni on vanhojen arvo5jen kannattaja ja on sitä mieltä että siivoominen ja ruuanlaitto kuuluu minulle ja äidilleni vaikka hän kuitenkin itsekin auttaa mutta kovan valituksen ja huudon säestämänä. Olen nuorempana joutunut myös hänen fyysisen väkivaltansa uhriksi ja pienestä pitäen oppinut pelkäämään kotona olemista aina kun isäni on paikalla. Mikä neuvoksi?
Mietin että missä menee henkisen väkivallan rajat?
Olen 17 vuotias tyttö ja asun siis vielä kotona. Ihmettelen että saako isäni haukkua minua yhtenään tyhmäksi ja onko hänellä oikeutta uhkailla minua koirani ym. muun pois viennillä. Olen siis ostanut koirani omilla itse tienaamilla rahoillani ja sain myös vanhemmiltani luvan ostaa sen. Isäni myös uhkailee väkivalla mm. kerran hän sanoi että jos haluan pitää naamani sellaisena kuin se nyt on niin.. Rakastan tietenkin isääni, mutta en jaksaisi jatkuvaa haukkumista ja uhkailua ja olen sanonut hänelle siitä. Aiemmin aloin riitelemään hänen kanssaan aina kun hän sanoi minua laiskaksi esim. kun olen kipeenä tai haukkuu tyhmäksi yms. Mutta enään en vain jaksa. Tiedän että isäni lapsuus oli hankala ja että hänen oma isänsä alkoholin vaikutuksen alasena ja muutenkin käytti väkivaltaa sekä fyysistä että henkistä isääni kohtaan. Mutta tarvitseeko hänen purkaa oman lapsuutensa ikävyydet minuun ja veljiini. Molemmat veljeni kylläkin saavat täysin erinlaista kohtelua kuin minä. Isäni on vanhojen arvo5jen kannattaja ja on sitä mieltä että siivoominen ja ruuanlaitto kuuluu minulle ja äidilleni vaikka hän kuitenkin itsekin auttaa mutta kovan valituksen ja huudon säestämänä. Olen nuorempana joutunut myös hänen fyysisen väkivaltansa uhriksi ja pienestä pitäen oppinut pelkäämään kotona olemista aina kun isäni on paikalla. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Rivien välistä aistin nyt sellaisen tilanteen, että olen kasvanut niin isoksi, että Sinua ahdistaa kodin säännöt. Minulla oli kaltaisesi tyttö joitakin vuosia sitten.
Onko koirasi aiheuttanut jotakin harmia ? Juokseeko se kuraisena sisälle ja vanhemmat saavat siivota jäljet. Onko se raapinut ovet naarmuille ? Jos sillä on juoksu, miten hoidat hygienian, vai onko läikkiä joka puolella ? Onko kakkakikkareita pitkin pihoja ? Tipahteleeko pisuliru aina sinne tänne ? Hyppiikö koirasi vieraitten päälle, haukkuuko koira yhtenään ? Nämä ovat sellaisia asioita, jotka kiristävät vanhempien hermoja - ei tietenkään niin, että pitäisi henkistä väkivaltaa harjoittaa.
Monesti vanhempien asettamat rajat, säännöt ja huomautukset tuntuvat juuri Sinun ikäiseltäsi henkiseltä väkivallalta. Eikä se ole mitään ihmeellistä, se on ihan normaalia kasvamista. Jos "pelkäät" isääsi, eikö äitis voisi auttaa asiassa ?
Fyysistä väkivaltaa (mitä sillä tarkoitatkaan) ei Sinun eikä kenenkään tule sietää.
Toivottavasti tähän Sinun kysymykseen saadaan jokin asiantunteva lainopillinenkin näkökulmakin.
Ei ole siitä kyse. Arvostan vanhempieni sääntöjä, en riehu ulkona kello 9 jälkeen jne. Olen itse asiassa hieman epänormaali ikäisekseni, sillä en myöskään juo enkä polta. Mutta kysyit käyttäytyykö koirani huonosti, ei se ei sotke, pesen sen jos se on likainen, lenkitän sen itse ja nyt myös perheen toisen koiran (ei siis minun), Siivoan kaikki sen sotkut ja imuroin siis myös vähintäänkin huoneeni. Kun koirallani on juoksu laitan sille heti "juoksupöksyt" jalkaan ja yleensä maksan sille silloin myös hoitopaikan sillä toinen koiramme on uros. Korjaan aina koirani jätökset! Sehän kuuluu nykyään ihan koiranomistajien velvollisuuksiin. Ja ei se sisälle enään pissojaan tee. Kyllä se toisaalta hyppii vieraita vasten, mutta siksi en sitä heti ovelle päästäkään. Se pitäisi tosiaan sille vielä opettaa ja on sitä yritetty. Ja kyllä se joskus haukkuukin. Ja huomioi, että äitini on erittäin fiksu ja aivan mahtava äiti ollut aina (no erimielisyyksiähän on aina joskus tietenkin :) ) Olen sen iän jo ohittanut kun sääntöjä oli hankala noudattaa.. Olen kyllä sanonut äidilleni että olen pelännyt isääni jo vuosia, mutta en tiedä ottaako hän minua tosissaan ja usein äitini vain alkaa itkeä ja kysyy että miksi meidän pitää aina riidellä kun kerron hänelle tuntemuksistani. En siis viitsisi enää äitiäni kiusata.
Fyysisellä väkivallalla tarkoitan lyömistä, potkimista, tönimistä, jota joudun joskus yhä kokemaan.
Kyse ei siis ole varsinaisesti koirastani vaan uhkailusta. Otin vain esimerkiksi sen kun se tuli mieleeni. Siis uhkailua on myös siinä muodossa, että jos pyydän isääni poistumaan huoneestani että pääsen nukkumaan hän saattaa sanoa että asunto on hänen ja hän saa olla missä hän haluaa omassa asunnossaan. Lisäksi hän saattaa vielä tähän uhata heittää minut ulos nukkumaan jos hän ei saa rauhassa katsoa huoneessani televisiota silloin kun hän haluaa.
Tiedän etten aina varmastikaan ole helppo ja olen ollut todella hankala murrosikäinen. Tiedän sen nyt ja luulen että olen nyt fiksumpi.
Oletko keskustellut ongelmasta äitisi kanssa ? Kysy hänen ratkaisuaan ongelmaan.
Mielestäni voisit kääntyä kotikuntasi perheneuvolan puoleen ja hakea sieltä ratkaisua ongelmaan joka ei ole yksin sinun vaan koko perheen.
ongelmia. On ikävää, että et saa edes äidiltäsi tukea, ilmeisesti myös äidilläsi on omia ongelmia, joiden vuoksi hän ei pysty toimimaan normaalin äidin tavoin.
Taitaa olla järkevintä yrittää kestää tilannetta siihen asti kun muutat omaan asuntoon. Monet nuoret sinnittelevät siihen asti kunnes lähtevät toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Olisiko paikkakunnalla joku sukulainen, jonka luokse voisit mennä asumaan, jos tilanne muuttuu kestämättömäksi? Sukulaisen luo muuttaminen tai opiskelija-asuntolaan muuttaminen voisi olla eräs ratkaisu.
Jos tilanne muuttuu sietämättömäksi, voit ottaa yhteyttä sosiaalivirkailijaan, parhaassa tapauksessa saat sieltä apua ja huonossa tapauksessa harmisi muuttuvat toisenlaisiksi harmeiksi. Kuten edellisessä vastauksessa vihjaistiin, niin vanhempiesi ongelmat voivat muuttua sinun ongelmiksi.
Minusta isälläsi ei pitäisi olla oikeutta TUNKEUTUA 17 vuotiaan tyttären huoneeseen edes tv:tä katsomaan. Pidän myös kyseenalaisena uhkausta koiran pois ottamisella, jos se ei liity koiran käytösongelmiin vaan sitä käytetään jokatilanteen kiristyskeinona.
En kuitenkaan suosittelisi asettumaan isääsi vastaan - varsinkaan kun äitisikään ei kykene sinua tukemaan. Mikäli isäsi todella on kuvailemasi kaltainen, niin mikään järkipuhe ei tule tilannetta muuttamaan.
Eräs mahdollisuus olisi, että pyytäisit jotain tuttavapiirin mieshenkilöä puhumaan puolestasi "terveen isän roolista", mutta siinä on pieni vaara, että se voisi raivostuttaa isäsi vieläkin pahemmaksi.
Kannattaa pyrkiä välttämään niitä tilanteita, jotka saavat isäsi raivostumaan. Paras keino on myötäillä ja toinen keino on poistua paikalta - kuvailemasi kaltaisen isätyypin kanssa ei koskaan kannata ryhtyä omia oikeuksiaan puolustamaan.
Kun nainen ja mies rakastuvat ja menevät naimisiin, ei heillä kummallakaan ole mitään käsitystä vielä siitä, minkälaisia vanhempia heistä tulee. Kun sitten saadaan lapsia ja he kasvavat, saattaa monta kertaa toinen puoliso olla aivan hämillään siitä, minkälaiseksi vanhemmaksi esim. juuri mies on tullut. Suurin osa pettymyksistä aiheutuu juuri siitä syystä, että esim. isän tapauksessa hän toistaa tahtomattaan niitä samoja kaavoja, sanontoja ja asenteita kuin hänen oma isänsäkin. Ja sama pätee tietenkin myös naisiin/äiteihin. Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin...
kuitenkin kyse narsistisesta isästä, joka on onnistunut alistamaan äidin.
Narsistihan saa yleensä puolisonsa uskomaan ettei tämä ymmärrä asioista yhtään mitään, joten on parempi puolison vain pitää turpansa kiinni ja noudattaa hänen käskyjään. Lopulta narsisti saa puolisonsa uskomaan ettei tämä pärjäisi ilman häntä, joten irrottautuminen epämiellyttävästä suhteesta ei onnistu... ennekuin narsisti itse lähtee toiseen suhteeseen.
Kun narsisti alistaa puolisonsa, niin sillä ei ole mitään tekemistä omien vanhempien antaman mallin kanssa. Alistetuksi voi joutua vahvankin äitimallin antaneen tytär, jos tämä lähtee narsistin puolisoksi.
Mitä helve**iä se mies tekee sinun huoneessasi!!!! Ja olet jo 17.
Terve!
Paikallisen moottoripyöräkerhon pojat kyllä keskustelevat mielellään isäsi kanssa, ja osaavat kyllä perustella kantasi tälle niin, että jutun idea menee varmasti perille.
Saattavat pyytää jotain pikku vastapalvelusta avustaan, mutta tuleepa ongelmakin ratkaistuksi.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
http://www.turvakoti.net/
Onko se mies sun isäpuoli vai biologinen isä!