elikkä kuten tuolla on aiemmissakin keskusteluissa jonkin verran pohdittu kummien tehtävää lastenhoitoapuna niin halauaisinkin kysyä mielipiteitänne asiasta. Minulla on 2-vuotias kummityttö, jonka synttärit ja nimpparit olen muistanut, käynyt kylässä ja hankkinut lahjat, olen vienyt/järkännyt muutamia kertoja ulkoilua/talviriehaa/uimaretkiä yms yhdessä lapsen ja hänen äitinsä kanssa, siltäosin kait ihan ok.(?) Muutamia kertoja olen ollut lastenhoitoapuna; olen hakenyt tytön päivähoidosta ja ollut leikkiseurana illan. Eli en ole tehnyt asioita pakosta vaan halusta ja innostuksesta! ...mahdollisuuksieni mukaan. Itselläni ei kuitenkaan ole omia lapsia ja työni takia olen tosi paljon liikkeellä päivät, tunteja tulee rutkasti enemmän kuin tavalliset 8-16 työajasta ja työviikkoni on 7pvä melkeimpä poikkeuksetta, kesälomaa olen pitänyt tänä vuonna 5pvää, sitä ennen viikon kaksi vuotta sitten.
Nyt olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsen ääiti yrittää saada minua hoitamaan lasta useamman kerran kuukaudessa, kun ei itse työkiireiltään ehdi. Miehensäkään ei työkiireiltään kuulemmma ehdi. Olen kieltäytynyt aina, jos en ole saanut järkättyä aikatauluani, mutta ainainen kieltäytyminen ottaa päähän, siis kun olen ilmoittanut, etten todellakaan pysty irtautumaan esim. 2xvko illoiksi, n.2-4h kerrallaan, niin en pysty! silti soittoja tulee... minulle hoitokerran jälkeen jää vielä tekemättömät työt, heille molemmille työt tulee tehtyä ajallaan ja ilta "vapaaksi" (siis lapsen kanssa). Kerran olen järjestänyt työni kollegan "niskoille" kun hätäinen äiti soitti ettei kerkeä hakemaan lasta hoidosta eikä miehensäkään pääse. Tietysti autoin, kun "teknisesti" pystyin sen järjestämään, hain lapsen, leikittiin ja syötiin ja odotin vanhempien soittavan pikaisesti noudosta,jotta pääsisin jatkamaan töitäni, lopputuloksena 5h lastenhoitokeikka minulle ja lapsen vienti kävellen vanhemmilleen, kun "saivai kivasti tehtyä pitkät työvuorot joista tienas tosi hyvin, kun oli ilmanen lastenhoitajakin". Otin "kohtelustani" aika pahasti nokkiini! Mielestäni ei ole kummien eikä kenenkään muunkaan ulkopuolisen velvollisuus järjestää lapsen hoitoa "iltojensa iloksi", kun vanhemmat eivät halua luopua tienesteistään sen vertaa! poishan se on minunkin palkastani, jos en työmaalla ole! ...työaikani kuitenkin joustaa ja se intouttaa ihmiset luulemaan, että olen vapaa milloin haluan, eivät vain ota huomioon, etteivät työt tule tehtyä jos en niitä jonain aikana tee, olkoonkin sitten yö!
Kesäloman aikana perheen mies sai "mahtavan idean", eli kun lapselle ei löytynyt kesän ajaksi hoitopaikkaa, niin hän laati "suunnitelman" kuinka jokainen kummi ja pari kaveria hoitaisi lasta vuorollaan ...he kävisivät normaalisti töissä...
Itse ilmoitin, etten ole käytettävissä "määräpäivinä", mahdollisesti kyllä autan tarvittaessa.
Nyt on tilanne taas se, että vakkarilastenhoitaja on lomalla ja tytölle pitäisi saada lastenhoitoapua useampana iltana viikossa...
Ja sitten kysymykseeni, eli kuinka te muut perheelliset olette järjestäneet nämä lastenhoito -jutut, jos mummoa/vaaria ei paikkakunnalla ole? Niin, ja mainittakoon vielä, että maksullista lastenhoitoapua (jonka minä heille järjestin) käyttävät, mutta "minimit" eli jos vaan vois hoidattaa maksutta, niin great!
..mulla alkaa nyt vain vähän ärsyttämään ainainen selittelyni, että sori nyt vaan, mutta mä en ehdi!
Nyt olen joutunut tilanteeseen, jossa lapsen ääiti yrittää saada minua hoitamaan lasta useamman kerran kuukaudessa, kun ei itse työkiireiltään ehdi. Miehensäkään ei työkiireiltään kuulemmma ehdi. Olen kieltäytynyt aina, jos en ole saanut järkättyä aikatauluani, mutta ainainen kieltäytyminen ottaa päähän, siis kun olen ilmoittanut, etten todellakaan pysty irtautumaan esim. 2xvko illoiksi, n.2-4h kerrallaan, niin en pysty! silti soittoja tulee... minulle hoitokerran jälkeen jää vielä tekemättömät työt, heille molemmille työt tulee tehtyä ajallaan ja ilta "vapaaksi" (siis lapsen kanssa). Kerran olen järjestänyt työni kollegan "niskoille" kun hätäinen äiti soitti ettei kerkeä hakemaan lasta hoidosta eikä miehensäkään pääse. Tietysti autoin, kun "teknisesti" pystyin sen järjestämään, hain lapsen, leikittiin ja syötiin ja odotin vanhempien soittavan pikaisesti noudosta,jotta pääsisin jatkamaan töitäni, lopputuloksena 5h lastenhoitokeikka minulle ja lapsen vienti kävellen vanhemmilleen, kun "saivai kivasti tehtyä pitkät työvuorot joista tienas tosi hyvin, kun oli ilmanen lastenhoitajakin". Otin "kohtelustani" aika pahasti nokkiini! Mielestäni ei ole kummien eikä kenenkään muunkaan ulkopuolisen velvollisuus järjestää lapsen hoitoa "iltojensa iloksi", kun vanhemmat eivät halua luopua tienesteistään sen vertaa! poishan se on minunkin palkastani, jos en työmaalla ole! ...työaikani kuitenkin joustaa ja se intouttaa ihmiset luulemaan, että olen vapaa milloin haluan, eivät vain ota huomioon, etteivät työt tule tehtyä jos en niitä jonain aikana tee, olkoonkin sitten yö!
Kesäloman aikana perheen mies sai "mahtavan idean", eli kun lapselle ei löytynyt kesän ajaksi hoitopaikkaa, niin hän laati "suunnitelman" kuinka jokainen kummi ja pari kaveria hoitaisi lasta vuorollaan ...he kävisivät normaalisti töissä...
Itse ilmoitin, etten ole käytettävissä "määräpäivinä", mahdollisesti kyllä autan tarvittaessa.
Nyt on tilanne taas se, että vakkarilastenhoitaja on lomalla ja tytölle pitäisi saada lastenhoitoapua useampana iltana viikossa...
Ja sitten kysymykseeni, eli kuinka te muut perheelliset olette järjestäneet nämä lastenhoito -jutut, jos mummoa/vaaria ei paikkakunnalla ole? Niin, ja mainittakoon vielä, että maksullista lastenhoitoapua (jonka minä heille järjestin) käyttävät, mutta "minimit" eli jos vaan vois hoidattaa maksutta, niin great!
..mulla alkaa nyt vain vähän ärsyttämään ainainen selittelyni, että sori nyt vaan, mutta mä en ehdi!
Vastaukset 9
Vanhimmat
No huhhuh! Jotkut ainakin kehtaavat käyttää muita hyväkseen, sitä tuo nimittäin on ihan selvästi.
Kummin apu on mielestäni sitä, että SATUNNAISESTI voi käydä auttamassa ja vahtimassa, mutta viikoittainen lastenhoitoapu on jo aika paljon vaadittu! Älä enää suostu pompoteltavaksi, vaan vaadi ainakin rahallinen korvaus, jos suostut säännölliseen hoitamiseen.
En käsitä miksi ihmiset hankkivat lapsia, jos eivät kykene hoitamaan ja järjestelemään asioitaan lapsen mukaan, vaan vaativat kaikkien osallistumista. Jos ei ole isovanhempia lähellä, niin laitetaan kummit ja kaverit hommiin, oijoi...
Mielestäni tuossa tilanteessa on pelkästään isovanhempien onni, että lapsiperhe asuu toisella paikkakunnalla! Tiedän, että useimmat isovanhemmat katsovat mielellään lastenlapsiensa perään, mutta jatkuva vahtiminen voi käydä jo voimille ja hermon päälle. Sitten voi olla sukusuhteet solmussa, kun yhtäkkiä mummo ja pappa haluaisivatkin olla hetken omissa oloissaan ja pitää "lapsettoman" viikon tai viikonlopun... Ovathan isovanhemmatkin ansainneet oman vapaa-aikansa!
Suurin vastuu lapsen elämästä iloineen, suruineen ja hoitamisineen on vanhemmilla ja se on vain nieltävä, kun "lähtee leikkiin".
Olenpa minä ollut tyhmä, kun ei moinen järjestely ole koskaan tullut mieleenikään...
Meillä lastenhoito kuuluu pääasiassa vanhempien vastuulle. Mikäli hoitajaa tarvitaan, pyydämme äitiäni. Jos äitini hoitaa lapsia meidän tarpeen vuoksi, on hänelle maksettu siitä 5€/tunti.
Jos äitini ottaa lapset hoitoon omasta halustaan (siis itse pyytää) kiitetään kauniisti. Näistä ei palkkaa makseta.
Kummeja ei ole koskaan käytetty lastenhoitajana. Jos ovat kummilastaan hoitaneet, se on aina tapahtunut kummien aloitteesta.
Ai niin, kerran pyysin esikon kummisetää hoitamaan kummipoikaansa kun oli meillä käymässä että kävin yksin kaupassa... Tämä on toistaiseksi ainoa kerta. Ja silloinkin kummisetä oli jo meillä leikkimässä kummipoikansa kanssa.
kummi ei ole yhtäkuin lapsenvahti.Minäkin olen koht 7 vuotta täyttävän tytön kummitäti ja muaki pyydetään vähän väliä lapsenvahdiks ja viemään sinne ja tänne ja ostamaan sitä ja tätä.Olen sanonut suoraan että ostan kyllä synttäri,nimipäivä ja joululahjoja.Hoidan silloin kun MINULLE käy ja jos ei onnaa niin se on sit vanhempien ongelma ei mun.Tuntuu et lapsille yritetään nykypäivänä etsii yhä varakkaampia kummeja että lapset saisivat aina sit kaikkee kivaa.Se ei ole mielestäni kummin tarkoitus.
hei! jotenki tunnistin itseni tuosta viestistä, minulla samalla paikkakunnalla kaksi alle 2-vuotiasta kummilasta ja heillä kummallakin myös alle kouluikäisiä sisaruksia. minulla ei lapsia, joten olen "havillinen" lapsenvahti.. monia kertoja olen kertonut äideille kuinka väsynyt olen omiin töihini ja vielä iltaopiskeluihin, mutta siitä huolimatta aina jompi kumpi soittaa et "hei, miten olis jos..." ja yleensä noi tarkoittaa 4-tunnin lapsenhoitokeikkaa.. sinänsä lasten kans on kiva touhuta, ja olla, kun itellä ei stressi ja tekemättömät työt paina päälle, ja voi ihan täysillä keskittyä lapseen, mutta silloin kun on mielessä nuo tekemättömät työt, niin ei paljon energia ja mielenkiinto riitä..
eräänä päivänä toisen kummilapsen äiti soitti minulle töihin josko voisin hakea kummilapseni kaksi vanhempaa sisarusta hoidosta kun oli itse menossa läheiseen kaupunkiin ostamaan itselle vaatteita ja sanoi että jos ei itse ehdi lapsia hakea viideltä.. noh, tietenkin lupauduin, kun ajattelin että hän varmaan ihan pian tulee.. hain lapset, ja heitä viihdytin, odottelin josko äiti soittaisi että olisi tulossa hakemaan, mutta puhelua ei kuulunut.. sitten kahdeksalta hän soittaa että juuri tuli kotiin ja että voisinko vielä käydä lapset tuomassa kun hänelä oli niin paljon tekemistä! tuossa vaiheessa aloin olla jo niin mustana raivosta, että pakkasin lapset autoon ja vein heidät kotiin, ja lähdin itse omaan kotiini! seuraavaa yötä tein sitten koulua varten esseesä kolmeen asti yötä..
törkeätä hyväksikäyttöä... tästä oppineena ja näihin tempauksiin kyllästyneenä olen ottanut periaatteen että kieltäydyn AINA jos minulle ei sovi tai mina ei kiinnosta, se ei tee minusta yhtään huonompaa kummia jos en kummilastani tai hänen sisaruksiaan hoida jatkuvasti! annan aikaa kun minulla sitä on!
Niin, se on jännä miten äidilliset aina kykenevätkin väheksymään toisen kiireitä. Ihan kuin valloillaan olisi asenne, että mikään kiire ei ole tärkeämpi kuin lapset. No niin saa ollakin omien lasten kanssa, jos siltä tuntuu. Niitä perhearvojaan on kuitenkaan turha tyrkyttää sinkulle, "jotta tuokin oppii vähän mistä elämässä on kyse".
Itse en ole tavannut niin oma perhe-keskeisiä ihmisä kuin mitä lähipiirini äiti-ihmiset ovat.
Kysyit, miten me tavalliset perheet hoidamme lapsen hoitamisen, kun mummeja ei ole tavoitettavissa. Omassa perheessämme on se tilanne, että isovanhemmista lähimmätkin asuvat yli tunnin matkan päässä ja kummeja ei hyödynnetä.
Itsellämme on viriili ystäväporukka, josta itse kukin on tarjoutunut lasta hoitamaan. Silloin harvoin kun lapsi viedään leffaillan (kork.3 tuntia) ajaksi (siis kerran puolessa vuodessa :) ystäväpariskunnalle, viemme mukanamme itse tehtyä pitsaa ja rahapalkan. Otamme myös huomioon sen, ettei ystävillä ole työkiireitä tai muuta menoa.
Lapsemme olemme tehneet, koska halusimme sellaisen itse. On kohtuutonta synnyttää maailmaan elämää, jota ei jaksa itse hoitaa. E-pillerit on kehitelty sitä varten, että kukin jaksaisi omat pilttinsä.
Aivan pöyristyttävää, siis voiko jotkut vanhemmat olla noin törkeitä, ei voi kuin pyöritellä päätään täällä ja ihmetellä!
Sehän ei todellakaan ole kummien "velvollisuus", että pitäisi hoitaa kummilastaan, vaan todellakin suuri ilo jos kummi itse tarjoutuu ja omasta vapaasta halusta haluaa viettää aikaa kummilapsen kanssa, se pitäisi suurella kiitollisuudella ottaa vastaan!
Meillä on osa isovanhemmista kuollut, osa vanhoja ja hyvin sairaita. Osa kummeista asuu eri paikkakunnalla. Kolme lasta on kaikki itse hoidettu, vanhin on ollut muutaman kerran siskoni tai mieheni siskon hoidossa, keskimmäinen samoin. Kertoja on niin vähän että ne melkein muistuisi mieleen laskemalla. Samoin nyt nuorin on ollut kerran - pari toisten hoidettavana. Eli käytännössä itse on lapset hoidettu koska itsehän ne on tehtykin, eikä heidän hoitaminen ole kenenkään muun velvollisuus. (Nyt on ollut mietinnässä että jos joskus saisi palkattua vaikka MLL:n kautta jonkun joka joskus voisi tunnin - pari katsoa jos on vaikka asioita mitä pitäisi yhdessä miehen kanssa hoitaa ilman lapsia.) Yhteisiä menoja ei miehen kanssa ole ollut kuin kerran - korkeintaan pari vuodessa, muuten toinen hoitaa ja toinen käy esim. leffassa yksin tai kaverin kanssa. Nyt ollaan tilanteessa että kohta vanhin lapsista voi ja osaa jo hetket katsoa nuorempien perään. Ja silloin kun olin itsekin töissä (nyt hoitovapaalla) oli kaksi vanhinta lasta päiväkodissa, eikä silloin olisi tullut mieleenkään että lapset olisi sen ma-pe klo 7.30 - 16. lisäksi vielä olleet jossain muualla kuin kotona hoidossa.
Voisit vähän ystävällisesti vihjaista kyseiselle pariskunnalle, että mikä se heidän tärkeysjärjestys oikein on, raha ja työ vai lapsi?
kiitoksia kommenteista! Jotenkin vain tuli "mitta täyteen" ja olo syyllistetty/huono, kun melkeimpä aina joudun sanomaan ei avunpyyntöihin. Tosin olen aina sanonut että jos todella tiukka paikka tulee eikä mikään muu onnistu, niin aina saa soittaa...kyllä pääsen apuun vaikka yöllä hädän hetkellä! (tästäkin on ihan käytännön kokemuksia, eli olen toiminut lupausteni mukaisesti aina hädän hetkellä).
Tässä tapauksessa taitaa olla niin, että vanhempien rahanahneus on suuri, ovat molemmat järjestäneet työnsä niin, että saavat mahd. paljon palkkaa, eli tekevät pitkää vuoroa/viikonloppuja yms. (Heillä ei kuitenkaan mitään taloudellisia vaikeuksia selvitä! on säästotilit, autot yms., toki ymmärrän lapsen elättämisen olevan kallista, he molemmat kuitenkin matkustavat väh. pari kertaa vuodessa ulkomaille..)
Minua lähinnä se ärsyttää tilanteessa, että koen "vääräksi" tavaksi sysätä lapsen haku hoidosta, jos omat työvuoronsa järjestää niin, että voisi ne toisinkin valita.... ystäväni kyllä on minulle ollut aina "ystävällinen", en saa suoria moitteita tms. jos kieltäydyn, mutta äänensävykin kertoo paljon! ja se, että saan kuunnella valituksia siitä, ettei toinen kummi ota "tarpeeksi usein" lasta yökylään, vaikka itselläänkin on lapsi ja "ihan hyvin voisi/oikeastaan pitäisi!!" hoitaa heidänkin lastaan, koska on sukua.. mummo on saanut kuulla osansa ja nykyään kieltäytyykin ottamasta lasta kun on saanut kuulla ilkeitä kommentteja. Perheen mies sattuu olemaan aika lailla itsekäs omien menojensa suhteen ja senkin takia sysää lapsen hoidon aina ensisijaisesti äidille ja sitten siitä muille äidin kavereille ja -kummeille, koska ei ole sisäistänyt velvoitettaan hoitaa lapsi, oma lapsensa. Isä tekee tuntitöitä ja tiedän hänen ottaneen sairauslomia useampaan otteeseen, kun ei halua mennä sovitulle keikalle vain parin tunnin takia, mielummin ottaa täyden palkan ja laiskottelee kotona, tosin ei silloinkaan oikein halua keskittyä lapseen.
Itse koen vaikeaksi sanoa tilanteeseen oikein mitään, koska minulla ei ole omia lapsia, joten voin vain arvailla, kuinka raskasta pienen lapsen hoito 24/7 on, ja siitä juontaa paha mieleni, kun en pysty (ja nykyään en oikein enää edes mielelläni halua kun painostetaan) hakemaan ja hoitamaan lasta "tarpeeksi usein". En koe velvollisuudekseni osallistua lapsen jokapäiväisiin elämänrytmeihin, enkä myöskään muuta suunnitelmiani, jos he päättävät minun puolestani, että "harrastukseni (johon olin lupautunut eräänä iltapäivänä useamman ihmisen ryhmässä) ei pitäisi olla niin tärkeä kuin hoitaa kummilastani, kun he sentään ovat töissä! (tämä esimerkkinä erään päivän avunpyynnöstä, kun pitkästä aikaa sain pidettyä iltapäivän ja -illan vapaata ja olin lupautunut menemään kavereiden kanssa pelikentälle, niin ystäväni soitti muutama tunti ennen "h-hetkeä", että lapselle ei ole hakijaa hoidosta. Sanoin lupautuneeni toisaalle, harrastukseeni, sitä ei ihan halunneet ymmärtää...).
No, jokatapauksessa, en halua näistä asioista isoja ongelmia tehdä ja aionkin vain pitää puoleni enkä ottaa siitä huonoa omaatuntoa.. Ehkäpä voisin sitten vaikka tarjota apuani oman aikatauluni puitteissa "enemmän", eli samalla tekisin selväksi etukäteen että en pysty hypähtämään parin tunnin varoitusajalla, mutta antaisin esim. muutaman minulle sopivan "ajan" tiedoksi etukäteen, jos tarvis...? niin muuten, tuohon rahan antamiseen, eli en itse ole koskaan odottanut palkkioita tai rahaa tms. hoitokeikoistani, olen apuna ilomielin, mutta kuten joku mainitsikin, voi se olla tietysti ihan kiva keino osoittaa,että apua arvostetaan, jos näin on tapana muutenkin perhe/kaveripiirissä toimia! Itseäni minun tapauksessani ärsyttää tosin se, että perheellä on palkattu tyttö hoitoapuna ja he yrittävät kuitenkin kaikkensa, jotta saavat lapsen mielummin jonnekin muualle maksuttomasti aina kun mahdollista :) ...ovat sitä mieltä, että suvun/kaverien/kummien velvollisuus on auttaa heitä silkasta ilosta :) ..ja tämä on minusta väärä asenne!
Ihana juttu, kun välität kummilapsestasi, mutta et sinäkään joka käänteessä voi hoitajana olla. Vanhemmat eivät ehkä huomaa tai halua huomata tilannetta. Ei ole lapsen etu, jos hänen kumminsa puoliväkisin ja katkeralla mielellä hoitaa. Paljon parempi, jos yhteiset hetkenne ovat myös sinulle mieleen! Harmillinen tilanne, joka toivottavasti avoimesti puhumalla selviää. Myös kummin hyvinvointi on tärkeää:)