Miehen suhtautuminen

tässä vaiheessa ei voi tietää. ei mies koskaan koe raskautta yhtä täysvaltaisesti kuin nainen ja se on ihan ymmärrettävää. ei minunkaan mieheltäni raskausaikana juuri heru myötätuntoa mutta lasta rakastaa hullun lailla ja hoisi pienestä asti mielellään. yritä olla ottamatta ressiä ! nyt saan taas pitää puoliani kun en voi juuri kumartua (vk 37) ja 2 vuotiaan vaippaa pitäis vaihtaa... mies saa vaan luvan kestää etten voi sitä kivultani tehdä.

Ei oo helppoo. Vähän on vaikea arvioida, kun oma mieheni ei ole kova menemään iltaisin, urheilemaan kyllä... Onko miehelläsi aina tarve tehä noita juttuja? Olisi varmaan tosi hyvä, jos hän voisi yrittää ymmärtää sinun tarpeitasi enemmän. Nyt onkin jo hyvä harjoitella vastuullisuutta, sillä sitä lapsen isänä tarvitaan. Sitäpaitsi onhan sinun hyvinvointisi myös tärkeää ja jo nyt vaikuttaa myös masuasukkiin.

Se on mielestäni positiivista, että mies on luvannut muuttua lapsen synnyttyä. Hänelle varmaan kaverit ja harrastukset ovat tosi tärkeitä ja niistä luopuminen osittainkaan ei käy helposti. Silti jatkaisin PÄIVÄSAIKAAN RAUHASSA keskustelua myös sinun tunteistasi ja tarpeistasi.

Vauva tuo usein parisuhteeseen kriisin tullessaan. Monet erot tulevat lapsen syntymää seuraavana vuonna. Mutta näin ei tarvitse tietenkään teillä käydä. Luulen, että riidat ovat tässä vaiheessa hyvin yleisiä. Itelläkin on kokemusta juuri siitä, että olen ollut järkyttynyt, jos mies ottaa itseensä juuri, kun minulla on ollut vaikea aika. Miehenkin ymmärrys on rajallinen :)

Varmaan kannattaa rauhassa miettiä miten puhua asioista niin, että molemmat saavat ilmaista tunteensa ilman syyttävää ja kohtuuttoman vaativaa ilmapiiriä. Itse en pysty toimimaan järkevästi myöhään illalla ja suosin asioiden selvittämistä pirteänä päiväsaikaan... kokemus on opettanut.

Jos teillä on jotkut kaverit, joilla mies on vastuullinen ja perheeseen sitoutunut, ehkä nyt on aika pitää yhteyttä heihinkin, niin miehesi saa hyviä vaikutteita. Seura tekee kaltaisekseen.

Puhu myös jollekin luotettavalle, kypsälle ihmiselle, jos on tarpeen. Joku joka tuntee teidät voi rohkaista oikeissa asioissa.

Kyllä minusta on tosi asiallista, että miehesi nyt siivoaa, kun olet raskaana ja kipeänä. Enkä itsekään suhtautuisi hyvin jos mies olisi koko ajan menossa. Eikö miehesi voi ymmärtää? Voithan sinä esittää toivomuksia konkreettisesti, mitä toivoisit puolisosi jättävän pois ja mitkä menot kestät paremmin.

Voimia ja siunausta!

Olen vasta alussa raskaudessa, mutta painin samantyyppisten ongelmien kanssa. Hain ihan perheterapeutin apuakin pelkoihini yksin jäämisestä, kaverit ja harrastukset kun tuntuvat olevan ylitärkeitä miehelle. (onneksi ei alkoholi)

Terapeutti sanoi joidenkin miehien (varsinkin ensimmäistä kertaa isäksi tulevien) reagoivan vaimon raskauteen etääntymällä. Syynä on todennäköisesti pelko tulevasta, vaikka vauvaa kovasti toivovatkin. Elämä tulee muuttumaan, tämän mieskin tietää ja hän tavallaan kapinoi näin pelkoja vastaan.

Toisaalta terapeutti kehotti myös miettimään, mikä miestä vetää pois kotoa. Miksi mies viihtyy niin paljon paremmin muualla kuin kotona. Kuulostaa kamalalta, mutta voi olla, että kaveriporukoissa miehen "status" on korkeammalla, eli kaverit todella osoittavat arvostusta ja luottamusta miestä kohtaan. Tämä laittoi miettimään, osoitanko minä... Olen yrittänyt olla kannustavampi, positiivinen ja rehellinen.

Ollaan myös keskusteltu asiasta ja sovittu tiettyjä sääntöjä. Jotkut on tosiaan kirjoitettava ylös, jotta molemmat voi sääntöihin sitoutua. Tuntuu ehkä pöljältä, mutta näin konkretisoituu ongelmat ja ratkaisut ja niistä ei pääse jälkikäteen vääntämään kättä.

Esimerkiksi

Ongelma: Miehen kaverit on pääosin meneviä sinkkuja, joiden matkassa siipat ei ole kauaa pysyneet. Niinpä he hyvin nopealla varoitusajalla pyytävät miestä aktiviteetteihin, jolloin jään itsekseni kotiin tai olen ilkeä pirttihirmu, joka kieltää menot. Kumpikaan vaihtoehdoista ei toimi. (Omat kaverit on kaikki perheellisia, joten velvollisuudet on erilaisia ja tapaamiset on sovittava etukäteen)

Ratkaisu: Kavereiden kanssa menosta on sovittava viikkoa-neljää päivää aiemmin, jotta ehdin sopia omien ystävien kanssa menoa samalle ajankohdalle. Ainakin se mahdollisuus on olemassa. Mies tietää sovitun, eikä enää ilmoita kavereilleen kysyvänsä multa, vaan itse kehoittaa kavereita ilmoittamaan aktiviteeteista aiemmin. Toisaalta, hän voi lupaa kysymättä, ilman syyllisyyttä sopia leffaillan kaverin luona, jos aikataulu sovitaan hyvissä ajoin.

Tsemppiä sinulle, toivottavasti saatte asiat ja prioriteetit kuntoon pian. Silloin vauva syntyy onnelliseen ja tasapainoiseen ympäristöön. Jos sinä voit hyvin, voi vauvasi todennäköisesti hyvin. Tarvittaessa hakekaa neuvoja (esim. www.katajary.info), ainakin minua helpotti ja opin paljon itsestäni.

tämä kuulostaa ihan liian tutulta.. meillä on tilanne juuri sama. kaikkeni olen tehnyt saadakseni miehen mukaan ja edes hitusen tukemaan itseäni raskauden aikana, mutta mitä sitä tyhjää.. aamulla ukko lähtee töihin, käväsee mutkan kotona ja taas mennään, sit se tulee kotiin ku me muut jo nukutaan ja yllätys yllätys aamullahan se on jo taas töissä ku herätään, voi että se ottaa päähän! alkuraskauden tuntui paljon paremmalta, silloin pystyin sanomaan että isäkin odottaa tulokasta mutta en enää.. en ymmärrä mikä on. kotityöt on kaikki tekemättä jos en niitä itse tee, mies on niin välinpitämätön ku vaan voi olla, ei minkäänlaista välittämisen merkkiä siitä ees irti saa, olen yrittänyt puhua ja kysellä mutta ei tämä tapaus osaa tehdä edes sitä. monet kerrat olen ajatellut että ehkä minun/meidän on parempi olla ilman tätä miestä, yksinhuoltaja olen ollut ennenkin, olisi elämä ainakin paljon helpompaa.. samat lupaukset että kaikki muuttuu lapsen synnyttyä tuntuu epätodelliselta, en usko sitä meillä tapahtuvan, mutta ehkä minä odotan ja katson miten käy ja teen päätöksiä suhteen eteen vasta sitten.. voimia sinulle!

muuttuu. Olisi kannattanut jo heti alkuun jakaa kotityöt ym. että sitten nyt tule yllätyksenä eteen että mies ei suostukkaan tekemään mitään yhteistä.

En usko että miehesi käytös muuttuu...

Hei!

Meillä kaksi km takana, joten mies sanoi
mulle kolmannesta raskaudesta ilmoittaessani
ettei ota kantaa ennen ku ollaa viimeisillään.
Kuitenkin nyt se puhuu vauvasta
ja hymyilee itsekseen tuijottaessaan mun masua?:D

Mutta tuo sun miehen meneminen ja näin
ei oo ollenkaan epänormaalia
vaan miehet ei osaa ajatella
vauvaa ennen kun ne näkee sen ja pystyy
pitää sitä sylissään.
Odotus aikana mies on vähä ulkopuolinen
eikä se voi osata suhtautua siihen samalla tavalla kuin nainen.
Eli älä stressaa vaan keskity itsees.

Meillä ukko on aina ollu kova meneen
omia teitään.
Juo, soittaa kitaraa, välil
oon hakenu sen jostai hevon kuusesta
ku se on kotiin halunnu.
Meidän peikko on hippikitaristi
eikä tuu koskaan muuttuun kokonaan,
mutta mä hyväksyn sen.
Mulle riittää ettei se hyppää naisissa.

Ja mä tiedän ettei se käy,
mä odotan muksua rauhassa ja tiedän
ukkosen rakastavan muksuaan vaikkei
kotona ookkaan odottamassa mun kanssa.
Tunteet ne on miehilläkin.
Mutta ei ne osaa mihinkään odotukseen
osallistua, se on ikuinen fakta
ja siihen on tyydyttävä.