Olin yksinäinen ja olen edelleenkin yksinäinen, vaikka löysin kaverin (en miltään yksinäisyyspalstalta, vaan muuten netistä) jonka kanssa juttelen MSNssä. En ole kertonut hänelle että kärsisin hirveästi yksinäisyydestä, joten puheenaiheet on kaikesta muusta. Mutta olenko kiittämätön kun en jaksaisi joka ilta/joka toinen ilta jutella hänen kanssaan? (Syynä ei ole se että emme keskustele yksinäisyydestä jota koen)
Olenko jotenkin jo tottunut yksinäisyyteen, ja kaipaan runsaasti omaa aikaa? Enkö nyt sitten jaksakaan olla muiden kanssa?
Olenko jotenkin jo tottunut yksinäisyyteen, ja kaipaan runsaasti omaa aikaa? Enkö nyt sitten jaksakaan olla muiden kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin tunnen ainakin aika-ajoin itseni yksinäiseksi, olen asunut viimeiset 15v yksin (37v nyt) ja välillä minusta tuntuu, että minua oikein ärsyttää kun puhelin soi vähän väliä ja joku "hyvää hyvyyttään" olisi tulossa vaikka käymään. Välillä pyörin itsesäälin kiemuroissa ja murehdin kun mun luona ei käy juuri ketään, mutta toisaalta empä juuri koskaan pyydäkään ketään kylään. Ja suorastaan ärsyynnyn jos joku tulee kutsumatta. Olen niin sopeutunut tähän omaan rytmiini ja omiin kuvioihini ja ainaiseen hiljaiseloon, että en kai sitten oikein enää kaipaakaan muuta.... tai kaipaan, mutta en oikein tiedä miten siihen suhtautuisin.
sitä, että otat toiselta jotakin sellaista, mitä itse et ole valmis antamaan toiselle (vaikka aivan hyvin pystyisit). Esim. jos kaverisi kuuntelee sinua hyvin ja pidät sitä asiaa itsestään selvyytenä, ilman että vaivaudut itse kuuntelemaan häntä ollenkaan, olet silloin kiittämätön. Se on kiittämättömyyttä eikä se, ettei haluakaan jotain asiaa niin paljon kuin halusi aikaisemmin.
ajattelin vaan lähinnä niin, että ensin olen valittanut ettei ole ketään, ja sitten kun on, niin valitan vieläkin...en osaa olla kiitollinen, vaikka kaikilla ei ole edes jota jonkun kanssa jutella
netissä puhuminen ole läheskään sama asia kuin oikeassa elämässä.
kyllä siinä on valittamista, kun ei voi kenenkään kanssa jutella ihan kasvotusten
Tottakai jokainen kaipaa omaa aikaa. Miksi täytyisi jutella hänen kanssaan joka päivä? Oletteko muka sopineet niin? Ei ystävyys tarkoita sitä että koko ajan pitäisi keskustella. Minulla on muutama kaveri, joitakin nään melkein joka päivä ja joitakin kerran vuodessa. Usein kaipaan omaa rauhaa ja haluan olla yksin, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Kaikkea kohtuudella: koko ajan kestävä liika yksinäisyys on paha, mutta en myöskään jaksa joka päivä ystäviäni tavata. Minusta koko "ongelmasi" on ihan hassu.
Itselläni ei ole ongelmia ystävyyden tai yksinäisyyden kanssa, mutta en voi olla kommentoimatta.
Välillä on kausia ettei kukaan soita tai käy, joskus menoja on liiankin kanssa. Sehän tekee elämästä vain vaiherikkaan. Nautin niistä hiljaisista illoista, kuuntelen musiikkia ja käyn koiran kanssa kävelyllä. Jos oikein tuntuu yksinäiseltä, pirautan jollekin kaverille ja he ottavat yhteyttä kun heille sopii.
Ei mikään ystävyys vaadi päivittäistä yhteydenpito!