Olen huomannut lapsellisuuteni, vaikka olen jo vanha mummeliini.
Olen kirjoitellut siksi, että parantaisin maailmaa ennen kuin poistun takavasemmalle elämän näyttämöltä.Minullahan voi olla edessäni vielä 30 - 40 vuotta tai ei yhtään, vain Luoja tietää sen.
Koko ajan olen vaistonnut sen turhaksi, kaikki tietenkin jatkuu markkinavoimain mahdilla päin... -niin, minne nyt sitten meneekin.
Huonosti menee, mutta menköön! Miksi minun oli niin tosi vaikeata kirjoittaa tuo lause?
Onko sinulla jokin muu motiivi?
-Paljasta motiivisi, tunnet itseäsi sen jälkeen paremmin! Itsetuntemus on avain mielenterveyteen ja moniin muihinkin asioihin.
Olen kirjoitellut siksi, että parantaisin maailmaa ennen kuin poistun takavasemmalle elämän näyttämöltä.Minullahan voi olla edessäni vielä 30 - 40 vuotta tai ei yhtään, vain Luoja tietää sen.
Koko ajan olen vaistonnut sen turhaksi, kaikki tietenkin jatkuu markkinavoimain mahdilla päin... -niin, minne nyt sitten meneekin.
Huonosti menee, mutta menköön! Miksi minun oli niin tosi vaikeata kirjoittaa tuo lause?
Onko sinulla jokin muu motiivi?
-Paljasta motiivisi, tunnet itseäsi sen jälkeen paremmin! Itsetuntemus on avain mielenterveyteen ja moniin muihinkin asioihin.
Vastaukset 48
Vanhimmat
tai sai jottai hupia.
Kirjoittamistani ohjaa voima nimeltään järjestyksenhalu.
Om mukava nähdä ajatuksensa järjestyksessä jonkun pienen aiheen ympärillä. Yleensä joku toinen laajentaa ympyrää.
Arkivelvoitteet voi unohtaa siksi ajaksi.
Totuudenjyvä itää Liisin viimeisessä lauseessa! Hän ehkä tarkoitti jotakin muuta, mutta minä olin tajuavinani sen, että saa lykätä ikäviä hommia kirjoittamisen varjolla... Ihan arkisesti sitä voisi nimittää laiskuudeksi. Hienosti taas voi puhua luovuudesta. Oikeastaan minä harrastan laiskaa luovuutta. Uskokaa tai älkää!
"Om mukava nähdä ajatuksensa järjestyksessä jonkun pienen aiheen ympärillä. Yleensä joku toinen laajentaa ympyrää. "
Osasipa Liisa tiivistää täsmälliseen muotoon minunkin kirjoitusmotiivini! Minulla on omissa määrittelyissäni usein taipumus latoa tarpeettoman paljon sanoja peräkkäin.
Vanhoja asioitakin on mukava muistella yhdessä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka aikoinaan ovat olleet mukana samoissa kuvioissa. Toinen voi täydentää muistikuvia ja hänellä voi olla kokonaan uusi näkemys tapahtumista.
...huojentavaa kirjoittaa asiasta jotakin purevaa. Eikö vain?
koska silloin tekee turhaa työtä.Aikaa sitten olen lakannut maailmaa parantamasta,anna mennä kaiken omalla painollaan.
Kyllä tämä joskus täyttää tyhjän tilan ja on mukava näppäillä konetta.
Kirjoittaminen on kivaa! Joskus,tosin äärimmäisen harvoin,tulee hyvääkin luettavaa!
Painovoimahan se ei ole koska se vetää alaspäin. Se nousee tuolta persnahan pinnalta ja saavutettuaan aivo-osan rävähtää palstatekstinä.
Minulle käy näin, käy liiankin usein!
Muut määräävät, huononnan vaiko parannan maailmaa, minä vain kirjoitan.
Maaima on liian sairas kenenkään tekstillä parannettavaksi ja huononnusta ei tarvita.
Motiivininani on tarve sanoa mitä ajattelen ja tunnen. Sanon myös kuka kirjoittaa, päinvastoin kuin te liian monet muut.
Minä olen Ruuneperi. Oletko sinä motiivisi? That's the question!
Sinä olet aina toivonut toisin, mutta säännöt ovat säännöt.
Pitääkö minun nyt vastata "Muista jo, Ruuneperi:lle"? Neuvo, ole hyvä!
Miten keskustelemme?
Riittää, kun sanot mielipiteesi.
Laulun sanoin: "Ihmisen ikävä toisen luo..."
seniori suomalaisiin ja opetella kirjoittamaan suomea ennenkuin unohdan sen muun mukana.
kun kirjoittelen,saa monta hyvää neuoakin täältä.
Menee aika rattoisasti,kun lueskelle kirjoituksia.
omat kirjoitukseni.Ihmettelen että tulen jotenkin ymmärretyksi. Tekee hyvää saada kunnolla köniinsäkin välillä.
Kai se motiivi minullakin on tuo eräs psykologiasta tuttu ihmisen perustarve sosiaalisuuteen ja liittyminen muihin. Kun tämä kone tuli hankittua ja avautui tätä kautta kontakti lajitovereihin, niin luonnollinen seuraus oli jollain tavoin liittyä porukkaan. Se tulee sisältä päin se motiivi. Ja kun ei ole mikään erakkoluonne, niin luonnollinen seuraus on yhtyä vuoropuheluun. Sen sitten jokainen teemme omalla persoonallisella tavallamme. Aikamoinen keskustelupiiri tälläkin tavalla on aikaan saatu.
kontakteissani muihin tyydytän sen tarvitsevuuteni.
Minulle muut ihmiset ovat elämän ehto, vaikka joskus nautin vetäytyä lukemaan tai muiden taiteiden pariin. Teatteri ja ooppera ovat nekin sosiaalisia taiteenkokemispaikkoja.
Tänne olen kirjoitellut siinä turhassa toivossa, että voisimme jotain vinosuuntausta hiukan korjata. Onhan meillä vaikutusvalta lapsiimme ja heidän lapsiinsa, jopa heidän kavereihinsakin!
Miten pahalta tuntuikaan tuolla ylempänä jonkun lause: antaa mennä !
Ymmärrän nyt, että minun kannattaa lopettaa täällä kirjoittelu.
jos lakattaisiin mollaamasta toisten kirjoituksia. Vuosikausia jotkut ovat nimitelleet "puskasta huutelijoiksi" aivan sääntöjen mukaan kirjoittavia lähimmäisiään.
Anonymius on täällä kaikkien yhteinen ominaisuus, eikä ilman nikkiä kirjoittelua ole säännöissä kielletty. Kukaan meistä ei istu "puskassa", vaan tietokonepöytänsä vieressä työtuolissaan ja viestit kirjoitetaan suomi24:n sääntöjen mukaisesti. Emme myöskään huutele.
Ne, jotka haukkuvat toisia "puskasta huutelijoiksi", rikkovat sääntöjä, jotka kieltävät toisen haukkumisen.
Jos vielä on monia rekisteröityjä nikkejä samalla henkilöllä, se on suurta epärehellisyyttä. Miksei hän mieluummin sitten kirjoita vain mielipiteitään?
Itse en ainakaan kaipaa kenenkään nikkejä, koska kirjoitan asioista mielipiteitäni. Samoin luen asiat asioina.
Jos joku kirjoittaa nimettömänä, se on hänen oikeutensa.
Voi tietysti kirjoittaa "kilttejä" nimettömänä mutta perussyy kautta aikojen on ollut vastuun pakoilu!!!
Huuto puskasta, aidan takaa, säkki päässä t.m.s. on sallittua. Pitääkö olla?
Nikittömyyden alku-ajatuksena on ollut muiden loukkaaminen. Ai kun on mukavaa kun ei kukaan tiedä kuka kirjoittaa.
Myönnän itseki sortuneeni moiseen alkuaikoina. Häpeän vieläkin!
Olen kirjoittanut myös nimelläni, Kai Lindroos. Minut on luvattu tappaa j.n.e..
Nyt on puolustuksella, syyttäjällä, puheenvuoro. Vastannet, perustelet!
Älä nyt hyvä ystävä kirjoittelua lopeta, sehän on yksi sosiaalisen kanssakäymisen muoto, vaikka näin tuntemattomia olemmekin.
Olemme siinä suhteessa samanlaisia, että taiteet eri muodoissaan tuovat elämäämme paljon sisältöä.
En oikein ymmärtänyt, mitä tarkoitit vinosuuntauksen korjaamisella. Selitä tarkemmin. Jospa vaikka osaisimme kantaa omat kortemme kekoon!
ovat pahimpia!
Todella epäeettistä, että silloin kun suuttuu, kirjoittaa jollain muulla rekatulla nikillä.
Varsinainen nikki on sitten kiltti?
Jakomielistä.
niitä harvoja Ruuneperi, muutamat, jotka kirjoitamme vain vakinikillä.
Minun"omatunto" ei salli olla piilossa, kirjoitan, minkä kirjoitan tällä rekisterissä olevalla, samalla liikun chatissa, en halua kurkkia kenenkään selän takaa.
Tuntisin narraavani kirjoittajia, toimimalla toisin.
Ehkä typerääkin, koska näin saa mahdolliset loat päälleen, mutta jos uskallan kirjoittaa, otan myös palautteen rohkeana takaisin.
Tämä ei ole mikään uskomisen asia, uskoo ken tahtoo, itse kumminkin tiedän ja näin toimin.
Voi jättää kokonaan vastaamatta. Tuntemattoman viesteistä on turha oikeasti suuttua. Jotkut vain harrastavat häijyjä heittoja. - Nikillisenä ne voi myös hävittää.
Olen joskus saanut niskaani epämääräisiä syytöksiä nikittömiltä. Joskus olen pyytänyt konkreettista esiemrkkiä ilkeydestäni. Kysymykseeni ei ole koskaan vastattu.
Jaa, onpa kerran! Joku syytti minua inhottavasta ja loukkaavasta viestistä, mutta osoittautuikin, että hän oli erehtynyt nimimerkistä ja pyysi anteeksi. Se ei tapahtunut tällä palstalla.
Kirjoitan siksi, että tämä on minulle tapa ilmaista itseäni, ei vain siksi,että muka parantaisin asioita tai ottaisin esiin epäkohtia. Olen kirjoittanut kaikenlaista niin kauan kuin muistan, myös työkseni. Tämä kirjoittaminen täällä on kirjoittamisen huvipuolta. Saan kirjoittaa puhekieltä ja unohtaa kieliopin, stilisoinnin eli tyylittelyn ja muutkin hienommat kiemurat. Saan olla rahvaanomainen oma itseni. On aika vaikea kuvitella elämistä ilman kirjoittamista ja kirjoja.
tälläkertaa vain kun sain koneen itselleni tunniksi,siksi aikaa kun poika käy saunassa kaverinsa luona.Katselin palstaa johon viitsisin kirjoittaa,ja tähän ei mitään asiaa mitä kirjoittaisi.
Olen istunut iltapäivällä katsomassa luontokuvia ja kuunnellut muisteluksia metsähallituksen 50,vuotiskirjasta.
Jäi mieleen miten iso voi olle kotkan pesä.Kaksi metriä pitkä ja yhtä korkea.
Kun kurkijärvellä oli myrsky kaatanut kotkanpesäpuun niin sen pesän teko oli aloitettu tekemään isonvihan aikana.Laskivat ajan pesän sisään jääneistä oksista.
Aina sitä jotain uutta kuulee
Kirjoittamisen tarkoitusta en vieläkään tiedä.
ottaa kantaa, juuri siihen asiaan mikä tuntuu itseä kiinostavan. Eri asia ne kirjoittajat, joilla on mielipiteet asiaan kuin asiaan.
En pyrikkään maailman parantajaksi, vaan ainoastaan aikanikuluksi kirjoittelen. Olisko tässä jonkinlainen vastaus?
tosi mukavaa avata nämä keskustelut ja lukea mitä muille kuuluu. Ei sitä tarvitse tuntea kirjoittajaa ,hänhän on vaan ihminen jostai "avaruudesta".Tai oikeastaan ei mikä vaan ihminen .Hänhän on lähellä minua omalla kirjoituksellaan . Joskus otan itse ,liian vakavasti lukemaani ,harvoin kyllä saan vastakaikua omalle kirjoitukselleni . Mutta olen siihenkin jo tottunut ,en odota sitä enään ,niinkun silloin kun aloitin tämän "huvin".
Pidän tätä sellaisena rentoutumisena ,ja tykkään kun on tällainen mahdollisuus nykyihmisillä.
piristystä kirjoittaminen on. Tunne ystävät lähellä ja voi sanoja vaihtaa.
Kuulehan "motiivisi", et sinä mikään vanha mummeli vielä ole. Jäljellä olevan mahdollisen aikasikin oletat 30-40 vuodeksi. Parasta ikäihmisen aikaa vietät. Ja kun vielä kerrot olevasi lapsellinen, niin hyvin ovat asiat sinulla, et ole mikään tiukkapipo ainakaan. Ja silloin on helpompi elää, sanotaan.
Miksi kirjoittelen. Olen kirjoittavaa sorttia. Mieluummin kirjoitan, kun puhun asiani. Joskaan en täysin puhumatonkaan ole.
Miksi sitten täällä kirjoittelen? Ensin vain halusin yksinäisyyteeni (jossa kyllä viihdyn) seuraa, sitten tutustuin tällä tavoin erilaisiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Sain uusia, erilaisia ystäviä. Tämä kaikenkaikkiaan rikastutti elämänkuvioitani.
Osallistuminen on tosin kohta vuoden päivät jäänyt huomattavasti vähemmälle, mutta sitä ennen se veikin aikaani liiallisesti, huomasin.
Maailmanmenosta? Siinähän se menee. Ja eiköhän paranemaan päin, toivotaan. Aina ei kaikkea toivomaansa saa. Tyydytään vähempään. Sunnuntaita!
ihan vain, koska kirjoittelet kivasti, ja koska olemme kaimoja. minä vain välillä olen tiedoton, välillä kyllä tietäväkin.
Motiivini kirjoittamiseen ovat pälätyshaluni, joka lapsuudesta alkaen on minua puheissa pitänyt, mutta kyllä minullakin on toive, että voisimme yhteisesti hiukan maailmaa parantaa = voisimme tukea nuorisoa päihteettömään, iloiseen, huolettomaan elämään!
Yhteistyössä on voimaa! Hymyillään! :D
Kiitokseni Hannalle sunnuntain toivotuksista ja samaa toivottelen kaikille hyville täällä!
... monistakin osista koostuva: sosiaalisuus, vastuunkanto nuorisosta ja yleensäkin maailman menosta...
Tässä iässä tuntee olevansa vastuussa koko maailmasta!
Mutta myös iloa tuovat nämä nettiystävät!
Kiitos teille kaikille ja hyvää uuden viikon jatkoa!
Mitenkä muuten määrittelet tuon "kaikille hyville täällä"? Ketkä ovat niitä pahoja, joille et voi sunnuntaita toivottaa? Mielenkiintoista.
Anteeksi uteliaisuuteni.
Tuolla alkutaipaleella Hintriikka vastasi, että laiskuuttaan kirjoittaa. Olin juuri, ennen kuin luin tuon Hintriikan ajatuksen, ajatellut aivan samoin. Monta kertaa on mielessä joku ikävä talousjuttu, joka pitäisi hoitaa. Niinpä sitä istahtaa muina miehinä hetkeksi koneelle ja kohta ei olekaan aikaa hoitaa tuota ikävää velvollisuutta. Siis laiskamato iskee ja tämä on paljon mukavampaa puuhaa.
Näitä tarinoita lueskellessa aika mennä sujahtaa mukavasti ihan huomaamatta. Täältä saa paljon miettimisen aihetta ja usein juttu on pureskeltu niin tarkoin, että ei siinä minun mielipidettäni juuri tarvita. Se on mukavaa, että täällä on noita vakinikkejä, tietää kenen kanssa on tekemisissä ja näin osaa jopa kaivata tänne noita ahkeria kirjoittajia.
Toivottelen kaikille palstalaisille Hyvää Yötä!
Nyt vasta huomasin, että iänikuisen vanha ketju oli nostettu esiin. Tuskin on vastaamassa tuo "Tiedoton Hanna" kysymyksiini.
Miksi ihmeessä näitä vanhoja ketjuja tänne haalitaan. Eikö nyt voisi aloittaa ihan oman ketjun aiheesta.
Tunnustan, olen kai joskus ollut tuo kyseinen Hanna,
silloin kun tuon vastauksen olen naputellut.
Tiedoton Hanna tuntuu kovasti Sadulta.
Kysymykseesi vastaan, etten 'hyvillä' tarkoita niinkään riitelijöitä kuin samalla asialla olevia:
" Motiivini kirjoittamiseen ovat pälätyshaluni, joka lapsuudesta alkaen on minua puheissa pitänyt,
- mutta kyllä minullakin on toive, että voisimme yhteisesti hiukan maailmaa parantaa = voisimme tukea nuorisoa päihteettömään, iloiseen, huolettomaan elämään!
Yhteistyössä on voimaa! Hymyillään! :D "
Hymyillään vain Satu. Kiitos vastauksesta. Hämmästyin, että niin kauan sitten kirjoitettuun juttuun löytyy "syyllinen".
Olin minäkin jo tuolloin maisemissa, mutta tästä ketjusta en tunnistanut itseäni.
Kirjoitellaan ja moikataan! On kuin tutun olisi tavannut.
Hyvää yötä!
Syynä on tarve ilmaista itseään, Tietää että joku minunkin aikaansaannostani lukee ja jopa ottaa kantaa siihen.
tuohan on ruunen aloitus- nyt soon jo mummelikin, tosin sitä epäilly jo pitempään.
kirjoitan tunteakseni itseni sekä tunteakseni sanojeni maun
sukupielessä??
Vai tällainenkin palsta on olemassa. Kirjoittaminen on terapiaa ainakin näin aamuyöstä, kun uni karkasi.
Vapaa kirjoittaminen ja keskustelut netissä ovat jäänyt vähemmälle, kun 10 vuotta olen viipynyt perintöoikeusasioiden parissa.
Uskokaa tai älkää, niin asianajajaa ei löydy sotkettuja, lainvastaisia juttuja oikaisemaan. Tuskin niitä voidaan oikaistakaan, kun kyseessä on oikeusmurhasalaliitto. Eräs ex-oikeusneuvos on kyllä julistanut ettei niitä ole, mutta niitä on Suomessa oikeusvaltiossa, riippumattomassa tuomioistuimessa ihmisoikeuksia kunnioittavassa yhteisössä.
Aihe perintöoikeudesta saattaa olla monelle vastenmielinen, mutta oikeusloukkauksen kohteeksi jotunut ymmärtää mistä kenkä puristaa. Suomalainen taistelee oikeudenmukaisuuden puolesta ja haluaa, että hänen perus- ja ihmisoiktensa tunnustetaan lain edessä.
Ajankulu ja tapa, maailma ei parane yrityksistäni huolimatta.
Aamuisin istahdan hetkeksi, luen uutisia, katson päivän telkkariohjelma tiedot, tarkistan sähköpostini ja siirryn lukemaan kirjoituksia näille palstoille. Joskus niin kuin nyt, saatan osallistua.
Muutama vuosi sitten kirjoittelin useasti toisella nikillä tavallisia arjen asioita, ja sain vainoajan kimppuuni. Olin niiiin tylsä ja ikävä ja pilasin 60 palstan. Vaino sai jo sellaiset mittasuhteet, että siirryin palstalta keskustelemaan ihan elävien ihmisten kanssa.
Mukavaahan palstakeskustelu on jos syntyy asiallista vuorovaikutusta. Jostain syystä liikuntarajoitteelliselle se on hyvin tärkeä kanava. Mielipiteitä ja asenteita mahtuu maailmaan. Sitä en kyllä ymmärrä kun tuiki tuntematonta ihmistä lyödään lyttyyn kuin vierasta sikaa ja mollataan.
Ketjua lukematta veikkaan "jaloja" motiiveja.
Itse olen raadollinen.
Keväällä alkaneen, kaikkea liikkumista vahvasti rajoittavan tekijän vuoksi ( toivottavasti tilapäisen ) minulla on yksinkertaisesti rutkasti joutoaikaa.
Yhtenä asiana on mieloenkiintoista havaita miten voimakkaasti ihmisten omat kokemukset rajoittavat ajatus- ja käsitemaailmaa.
Samat ilmaisut ovat merkitykseltään joskus hyvinkin toisistaan poikkeavia.
Ilkeyteni ilmenee mm. siinä että tyytyväisyys omaan olemiseeni, parisuhteeseeni ja vaatimattomaan elämäntapaani yhdistyneenä erinomaisuuteni hehkuttamiseen, ärsyttänee joitakin perustyytymättömiä tyyppejä.
Tasapainoisiin ei pure.
Mitäkö hyödyn? En mitään!
Toivon kuitenkin jonkun muistavan vanhan sanonnan synkän pilven kultareuksista.
Onhan toki lukemieni tekstien joukossa aivan rakentavia, ajatuksia herättäviä elämänsisällön pohdintojakin.
Jaloutta on varmaan sinussakin raadollisuutesi lomissa,
eikö meissä kaikissa?
Täälä on tullut kulutettua jo montavuotta tätä aikaa . ja mikäs on ollessa kun ei ole mihinkään kiire .
Tottumuksen voimasta avaan tämän Tietsikan ehkä jopa parikin kertaa päivässä . No kun lehdet on luettu ja naamakirjakin katsottu , jää sopivasti aikaa teille , voinpa jo sanoa Rakkaat ystävät --- .saapua rattoisan "keskustelu piiriimme"
En ihmettele , että meitä on täälä niin monenlaista Persoonaa , vaikka ikähaarukka onkin aika suppea .
On monta tekiää miksi ei aina kirjoittelut mene yksiin , ja siinähän se suola juuri onkin . Ne jotka ovat olleet kauemmin ,melkein tuntee ilman nimmariakin . .
Motiiviko, lapsellisen aikuisen, valikoimattomat lauseet, nurinkurisen mielikuvitukseni vuoksi, kirjoitan sanoja, joita äkkiseltään muistuu mieleen, myös tälläkin istumalla.
Minulla on sama nimmari ollut tästä aloituksen alkamisvuodesta asti, enkä jarruttele sen käyttöä. Reilusti esiin, rinta rottingilla.
mutta, kaikella kunnioituksella, kaikella on aikansa
Tarve ilmaista itseään riippumatta siitä, huomaako sen joku tai ei.
Johan u-atu tunnetaan ja tiedetään itserakkaaksi hermokimpuksi kaikilla nimillään