Äitini eli köyhähkössä 9lapsisessa perheessä lapsuutensa . Isä kuoli kun äitini oli 9v ja 6vuotta myöhemmin kun äitini oli 15v. Äitini on ollut "reppana" kai lapsuudesta lähtien. Tyytymättömyyden elämäänsä äitini on usein ilmoittanut mutta muuttamaan sitä hän ei ole koskaan alkanut. Vanhempani muuttivat ennen meitä lapsia isän vanhempien kotiin ja mummoni on ollut aina "tyranni" joka on haukkunut äitiäni paljon.
Meitä lapsia on kaksi . Tytöt 25v ja 21v (minä olen jälkimmäinen) Sisareni on aina ollut vahvaihminen ja omapäinen johon äiti menetti valtansa aikoja sitten . Minä olen ollut koulukiusattu yms niin olen ollut äidin "lemmikki" koko elämäni. Tämä osa on vain ollut raskas koska äitini on halunnut kyllä että pärjään ja pitänyt lohduttamisesta yms mutta kun vahvistuin liikaa niin matto piti vetää jalkojeni alta että tarvitsisin häntä taas. Välillä äiti oli rakastava ja välillä haukkui lapsensa ja piti riesoina. Koulukiusaamiseni johti siihen etten halunnut kouluun mennä ja äitini päässä tämä asia meni näin että en suostunut menemään koska halusin kiusata häntä ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Isä oli paljon maatilan töissä eikä ottanut mihinkään asioihin pahemmin kantaa . Tässä maailmassa minua on loukannut pahiten oma äiti! Haukkunut tyhmäksi,läskiksi,idiootiksi ja kohtelee kuin 5vuotiasta... Mitään en saisi tehdä mikä hänestä on tyhmää tms. Sisareni on suht järkevä mutta hänen nyt on sellainen että hänen ajatukset ja teot on järkeviä ja muut jotka tekee toisin on tyhmiä ja idiootteja. Kumma kun oma äiti tai sisko ei tunne minua. Oletukset minusta ja ajatuksistani on ihan ihmeellisiä eikä niitä pysty muuttamaan koska jos haluaa selittää niin vastaus on että en jaksa jauhaa tästä asiasta. Jo aikoja sitten huomasimme siskoni kanssa että äitimme on pesunkestävä narsku ! Hän mielellään antaa minulle esim rahaa ja ostaa tavaroita mutta sitten kun en tee jotain miten hän haluaa tulee kauhea valitus virsi kuinka hän on kaikkensa tehnyt ja mitä olen sellainen ja sellainen ja puolen tunnin itku. Äitini harrastaa kiristystä ja uhkailuakin! Niinkuin olisin heidän rahavarojen varassa tms. Äitini hyväksyi rinnalleni miehen joka oli täysi lässykkä ja jonka äitini pystyi kietomaan ihanalla anoppi esityksellään pikku rillinsä ympärille ja pääse vaikuttamaan meidän elämäämme nyt kun minulla on mies josta tietää ettei todellakaan suostu sellaiseen eikä hyväksy ja sanoo suoraan mielipiteensä niin mies on kuulemma hullu ja tästä pitää päästä eroon ja ei ole kotiin kuulemma sen miehen kanssa asiaa! Äitini jopa sanoi että ostaa minulle haluamani 50€ maksavan dvd soittimen jos heivaan sen miehen! Siis herranjumala vaihtaisin elämäni miehen johonkin helkutin dvd soittimeen ? Onko kaikki kotona ? Jotku lääkkeet varmaan jäänyt ottamatta . En ole niin materialisti kuin hän kuvittelee.... Kuva minusta on hänen oma tekemänsä millaisena haluaa nähdä minut. Pienenä heikkona ja surkeana joka tarvitsee äitiään ja ei suostu siitä päästämään irti koska tieto ettei hänen lapsensa tarvitse häntä 24h/vrk olisi liian murskaava. Hassua tässä on se että olen asunut n5 v yksin 180km päässä äidistäni. En haluaisi välejä laittaa poikki mutta minulla on todella paha olla ja en jaksa enää! Miten tässä selviää ja mikä olisi paras vaihtoehto? Pitääkö tosiaan katkaista tylysti välit että saan oman elämäni itselleni ? Kuka haluaa kuunnella kun oma äiti haukkuu tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi ? Eikö hän tajua millaiset traumat se on jättänyt että äiti tekee sellaista kun lapsi on ala-aste ikäinen vielä!!! Oma äiti on oma äiti mutta nyt alkaa tuntumaan ettei tämä rakkaus omaa äitiä kohtaan riitä enää.
Meitä lapsia on kaksi . Tytöt 25v ja 21v (minä olen jälkimmäinen) Sisareni on aina ollut vahvaihminen ja omapäinen johon äiti menetti valtansa aikoja sitten . Minä olen ollut koulukiusattu yms niin olen ollut äidin "lemmikki" koko elämäni. Tämä osa on vain ollut raskas koska äitini on halunnut kyllä että pärjään ja pitänyt lohduttamisesta yms mutta kun vahvistuin liikaa niin matto piti vetää jalkojeni alta että tarvitsisin häntä taas. Välillä äiti oli rakastava ja välillä haukkui lapsensa ja piti riesoina. Koulukiusaamiseni johti siihen etten halunnut kouluun mennä ja äitini päässä tämä asia meni näin että en suostunut menemään koska halusin kiusata häntä ja vaikeuttaa hänen elämäänsä. Isä oli paljon maatilan töissä eikä ottanut mihinkään asioihin pahemmin kantaa . Tässä maailmassa minua on loukannut pahiten oma äiti! Haukkunut tyhmäksi,läskiksi,idiootiksi ja kohtelee kuin 5vuotiasta... Mitään en saisi tehdä mikä hänestä on tyhmää tms. Sisareni on suht järkevä mutta hänen nyt on sellainen että hänen ajatukset ja teot on järkeviä ja muut jotka tekee toisin on tyhmiä ja idiootteja. Kumma kun oma äiti tai sisko ei tunne minua. Oletukset minusta ja ajatuksistani on ihan ihmeellisiä eikä niitä pysty muuttamaan koska jos haluaa selittää niin vastaus on että en jaksa jauhaa tästä asiasta. Jo aikoja sitten huomasimme siskoni kanssa että äitimme on pesunkestävä narsku ! Hän mielellään antaa minulle esim rahaa ja ostaa tavaroita mutta sitten kun en tee jotain miten hän haluaa tulee kauhea valitus virsi kuinka hän on kaikkensa tehnyt ja mitä olen sellainen ja sellainen ja puolen tunnin itku. Äitini harrastaa kiristystä ja uhkailuakin! Niinkuin olisin heidän rahavarojen varassa tms. Äitini hyväksyi rinnalleni miehen joka oli täysi lässykkä ja jonka äitini pystyi kietomaan ihanalla anoppi esityksellään pikku rillinsä ympärille ja pääse vaikuttamaan meidän elämäämme nyt kun minulla on mies josta tietää ettei todellakaan suostu sellaiseen eikä hyväksy ja sanoo suoraan mielipiteensä niin mies on kuulemma hullu ja tästä pitää päästä eroon ja ei ole kotiin kuulemma sen miehen kanssa asiaa! Äitini jopa sanoi että ostaa minulle haluamani 50€ maksavan dvd soittimen jos heivaan sen miehen! Siis herranjumala vaihtaisin elämäni miehen johonkin helkutin dvd soittimeen ? Onko kaikki kotona ? Jotku lääkkeet varmaan jäänyt ottamatta . En ole niin materialisti kuin hän kuvittelee.... Kuva minusta on hänen oma tekemänsä millaisena haluaa nähdä minut. Pienenä heikkona ja surkeana joka tarvitsee äitiään ja ei suostu siitä päästämään irti koska tieto ettei hänen lapsensa tarvitse häntä 24h/vrk olisi liian murskaava. Hassua tässä on se että olen asunut n5 v yksin 180km päässä äidistäni. En haluaisi välejä laittaa poikki mutta minulla on todella paha olla ja en jaksa enää! Miten tässä selviää ja mikä olisi paras vaihtoehto? Pitääkö tosiaan katkaista tylysti välit että saan oman elämäni itselleni ? Kuka haluaa kuunnella kun oma äiti haukkuu tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi ? Eikö hän tajua millaiset traumat se on jättänyt että äiti tekee sellaista kun lapsi on ala-aste ikäinen vielä!!! Oma äiti on oma äiti mutta nyt alkaa tuntumaan ettei tämä rakkaus omaa äitiä kohtaan riitä enää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
omia huonoja puoliaan lapsiinsa. Hulluinta on se, että ihminen ei ole aina edes tietoinen tekemästään. Hän ei ymmärrä, että hänellä itsellään on tämä huono ominaisuus, vaan luulee sen sijaan ihan tosissaan toisella olevan!
Äitini on projisoinnut seuraavat piirteet minuun: sensaatiohakuinen, toista huomioimaton. Olen vihdoin ja viimein tajunnut, että HÄN on sellainen, en minä.
Sinulla on luultavasti sama tilanne: äitisi kommentit kertovat loppujen lopuksi vain hänestä itsestään.
Jos olisin sinä, näkisin äitiä paljon paljon harvemmin. Vaikka vain kerran vuodessa. On hienoa, että olet asunut jo niin monta vuotta poissa kotoolta. Siinä ajassa ehtii tulla melko itsenäiseksi. Luulen, että olosi kohentuu heti, kun lakkaat näkemästä äitiäsi säännöllisesti. Kannattaa niin tehdä.
Tapaan häntä viikonlopun verran kerran 2-3kk:dessa mutta hän soittelee 3-4kertaa viikossa minulle .
Etkö voisi jutella äitisi kanssa asiasta ja pyytää häntä etsimään asiantuntija-apua?Onko hänellä ystäviä?Ehkä hän on maaseutuperhe-elämän takia jäänyt yksin ja tarttisi vain ikäistään seuraa?Hän näyttää olevan tosi kiinni sinussa!
Jos en vastaa niin soittaa siskolleni ja käskee katsomaan olenko vaikka suihkussa ollessa kaatunut ja makaan tajuttomana täällä tms...
No kun ei sille se seura kelpaa eikä sillä ole aikaakaan koskaan tavata ketään ihmisiä.