Olen ollut puolentoista vuoden ajan rakastunut mieheen jota en voi saada, hän on varattu. Olen yrittänyt unohtaa hänet mutten saa häntä mielestäni ja kun samassa kaupungissa asutaan niin ei voi välttyä törmäämästä häneen silloin tälloin. Olen käyttänyt kaikki keksimäni keinot päästäkseni irti hänestä; välttelen reittejä joita tiedän hänen kulkevan, lopetin harrastuksen jossa törmäsin häneen, yritän olla huomaamatta häntä jos satutaan samoille kulmille mutta on tietysti moikattava jos näen että hän ehtii huomata minut.
Oloni on kurja sillä tunnen ikävää niin että välillä ahdistaa ja on todella tuskainen olo. On typerää ikävöidä sellaista mitä ei voi saada ja olen koettanut puhua itselleni järkeä. Oma ikävän tunne inhottaa ja tuntuu etten välillä kestä itseäni ja omaa olotilaani. Tunnen itseni voimattomaksi tässä tilanteessa.
Miten voi päästä irti tunteista? Olen yrittänyt jopa kehittää vihaa tätä miestä kohtaan ja keksinyt "vikoja" hänessä että pääsisin irti hänestä mutta ei onnistu. Olisikohan kellään neuvoja?
Oloni on kurja sillä tunnen ikävää niin että välillä ahdistaa ja on todella tuskainen olo. On typerää ikävöidä sellaista mitä ei voi saada ja olen koettanut puhua itselleni järkeä. Oma ikävän tunne inhottaa ja tuntuu etten välillä kestä itseäni ja omaa olotilaani. Tunnen itseni voimattomaksi tässä tilanteessa.
Miten voi päästä irti tunteista? Olen yrittänyt jopa kehittää vihaa tätä miestä kohtaan ja keksinyt "vikoja" hänessä että pääsisin irti hänestä mutta ei onnistu. Olisikohan kellään neuvoja?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun tarpeeksi toivoo, ei uskalla enää ottaa vaikka saisikin. Hän on muuttunut "Jumalolennoksi".
Ei auta muuta kuin että työskentelet sen asian kanssa, mistä hänessä pidät. Onhan ihmisellä paljon muitakin ihmisiä ja asioita, joista hän pitää ja joita ihailee. On niitä kirjailijoita, laulajia, elokuvanäyttelijöitä. On maisemia, asuinympäristöjä, jopa maita.
Itselläni on ollut tosi kivinen tie tässä mielessä. Tahtoisin auttaa sinuakin, jos vain voisin. Ei pidä pitää mitään päämäärää mielessään, jos pitää jostain ihmisestä. Päämäärät syntyvät vasta yhteisyydestä jonkun kanssa. Kyllähän me ihailemme monia ihmisiä, mutta mitä se tarkoittaa? Ajattelepa sitäkin, että joku voi olla onnettomassa avioliitossa ja joku toinen ulkopuolelta ihailee intohimoisesti tätä onnetonta, jolta hän voisi saada heti sen, mitä omasta suhteesta puuttuu. Jollain taas on hyvin toimiva suhde ja siltikin hän saa vielä ihailua ja rakkautta ulkopuoleltakin. Älä inhoa itseäsi sen tähden, että et saa juuri tältä mieheltä huomiota tai et saa häntä itsellesi. Mieti itseäsi. Mitä voisit elämässäsi parantaa ihan muutenkin, ilman että se on suhteessa johonkin mieheen? Oletko kiinnostunut ja innostunut työstäsi. Mies tai kumppani ei tule koskaan tekemään töitäsi. Ne sinun on itse tehtävä. Hän ei tule myöskään valitsemaan sitä, mistä ruuasta pidät tai mitä tahdot harrastaa. On paljon asioita, joita jokaisen tulee itse tehdä ja niitä miettiä. Aloita tästä, ehkä se auttaa sinua ja itsekin alat ymmärtää, mitä voi ja kannattaa tehdä, jota elämässä riittäisi poweria ja elämä tuntuisi mielekkäältä asialta. En sinällään osaa sanoa, mitä sinun kannattaisi tehdä ihastuksesi suhteen, niin että sellainenkin on olemassa, joka noin paljon saa sinut tuntemaan... Se on jotain se.
Kiitos kommenteistasi. Vähän samaan suuntaan olen itsekin asioita miettinyt, että on elettävää omaa elämää ja yritettävä tehdä asioita mistä tykkää miettimättä sitä ovatko ne jonkun miehen mielestä hyviä juttuja vai ei.
En kuulu (onnekseni?) niihin naisiin jotka alkavat tavoitella varattua miestä keinoja kaihtamatta. Mielestäni hänellä on oikeus omaan elämään eikä minulla ole oikeutta tunkea hänen ja rakkaansa reviirille vaikka kuinka hänestä välitän, on hänen asiansa päättää kenen kanssa hän haluaa elellä. Mutta surua se tietenkin tuottaa ettei voi olla yhdessä varsinkin kun tiedän että meillä olisi paljon yhteistä.
Törmään häneen silloin tällöin mikä on ehkä vaikeinta tässä kaikessa. On kai niin että mitä ei voi saada sitä ei haluaisi myöskään nähdä. Noiden kohtaamisten jälkeen olen aika lailla allapäin monta päivää ja on tehtävä paljon työtä itseni kanssa jotta saan uskon itseeni takaisin. Jollain tapaa tämä kaikki kuitenkin kolhii itsetuntoa.
Hei,
itsellä sama tilanne tosin niin että mies ei ole varattu, mutta muuten niin saavuttamaton.
Uskomatonata tuskaa mitä joku voi saada aikaan. En menetä vielä toivoani kuitenkaan, mutta ymmärrän hyvin tilannettasi. Tämä minun tapaukseni voi olla vielä käännettävissä.. Miten sinulla, tietääkö kyseinen mies ihastumisestasi? Vai oletko vain salaa ihaillut/rakastunut?
En ole varma tietääkö hän. Itse hän oli aktiivisempi tekemään tuttavuutta ja osoittamaan kiinnostusta, minä olin vähän varautuneempi sillä mulle näyttää käyvän joka kerta näin että kun löytyy ihminen jonka kanssa olisi hyvä olla ja tuntuu siltä että 'tuossa se nyt' on niin myöhemmin käy ilmi että se onkin sitten jo varattu. Silloin kun ei voitu jutella ja kummallakin oli tekemistä niin hän näytti vilkuilevan salaa. Hän käyttäytyi niin kuin olisi ollut vapaa ja oikeasti kiinnostunut. Minä en osaa erottaa oikeaa kiinnostusta kohteliaisuudesta ja tästedes olen yhä enemmän varuillani, en jaksa sitä että aina joku antaa ymmärtää muuta kuin tarkoittaa. Minä jopa hankin hänelle viime vuonna joululahjan ja tein joskus ruokaa kun ajattelin että tulisimme jonain iltana samaa matkaa... Mutta yksin sain syödä enkä lahjaakaan antanut. Sain vasta tämän vuoden alussa tietää että hän onkin varattu.
Vastaan tähän viestiin vielä, vaikka et sattuisikaan sitä lukemaan. Nämä mies- ja naissuhteet ovat vähän sellaisia, että niissä rupeaa hyvin äkkiä hakemaan jotain tiettyä kuviota ja saattamaan asiat normaaliin "kaavaan". Kyllästyttää siksi käydä näitä keskusteluja. Jos lukee jotain kirjaa tai katsoo elokuvaa aiheesta, niin niissä sentään asiat jäävät joskus "auki", niin ettei mennä ihan "hautaan" asti. Keskustelemalla näistä ei välttämättä pääse mihinkään. Mielemme on niin ennakkoon ohjkelmoitu näissä asioissa. Kyllästyttää todellakin keskustella näistä jutuista....Näkee tästä palstaltakin, ettei ole kovin suosittu aihe tämä "tunteet" - vaikea käsitellä tyydyttävästi asiaa, joka arkipäivässä uhkaa kutistua olemattomiin.