Tulipa sitten hommattua H&K:n 9x19 USP reilu viikko sitten ja olen käynyt kyseisellä uudella pistoolilla radalla tuhoamassa useamman askin paukkuja ja puhkomassa pahvia. Ja tulokset eivät tosiaan mairittele, osaapahan olla hankalaa ampua pyssyllä edes kohtuu asiallisia tuloksia!
Ammuin referenssiksi vanhalla pidempipiippuisella Browningin Bukmark plussalla (.22LR) samaan matkaan pari lippaallista ja kaikki olivat vähintään kasin ringissä, mutta kun tuolla uudella ysimillisellä kapineella karkaavat vapaalta kädeltä ammuttuna parinkymmenen sentin kasaaan lähinnä 40cm alas tähtäyspisteestä... Alkaa kenkuttaa ja ihmetyttää, että mikä ihme mättää!
Tänään kokeilin ampua tuelta asemoimalla aseen tiukasti kiinni ampumakolon pöytärakenteisiin ja luonnollisesti tuelta ammutut tulokset paranivat selvästi. Mutta samalla osumapiste nousi melkein oikeaan tähtäyslinjaan, jääden enää vajaat 10cm kuvitellun tähtäyspisteen alapuolelle. Samalla iskemäkasa oli jo tyypillinen noin 10..15cm kokoinen. Silti pistää miettimään, että pystyykö tuollaisella aseella oikeasti ampumaan kunnollisia tuloksia? Onko tässä onnistunut kehittämään jonkin paukkuarkuuden ja ihme nykäisyn liipaistessa, kun tulokset heittävät ihan miten sattuu...
Tosiasiahan on, että siinä missä 22:lla naputtaa koko lippaan muutamaan sekuntiin tauluun ilman, että tähtäyspiste loikaa juuri mihinkään, tuolla pykälää järeämmällä tussarilla pyssy pomppii ihan eri malliin joka laukauksen välillä.
Huomasin myös, että isompi rekyyli ja raskaampi liipaisu sotkee myös pasmat... viimeistä liipasinmilliä jänskää alitajuntaisesti sen verran , että laukaisusta tulee selvästi jotenkin hätäinen. Tuota tukee sellainen havainto, että silloin kun "ase vain laukeaa" ennen kuin oikein on ehtinyt tajuamaankaan, osumat ovat selvästi paremmin taulussa.
Saisiko tuota USP:n laukaisua herkistettyä siten, että liipaisu ei olisi niin äääälyttömän pitkä vaatien reilun pari kiloa puristusvoimaa ennen laukeamista? Entäpä onko muilla USP:n omistajilla alkuperäiset rautatähtäimet käytössä, vai onko erillissäädettävät tähäimet ainoa keino hilata osumapiste taulun keskelle?
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai neuvoja, jolla saisi hilattua tulokset samalle tasolle kuin pienemmälläkin kaliiberilla?
Ammuin referenssiksi vanhalla pidempipiippuisella Browningin Bukmark plussalla (.22LR) samaan matkaan pari lippaallista ja kaikki olivat vähintään kasin ringissä, mutta kun tuolla uudella ysimillisellä kapineella karkaavat vapaalta kädeltä ammuttuna parinkymmenen sentin kasaaan lähinnä 40cm alas tähtäyspisteestä... Alkaa kenkuttaa ja ihmetyttää, että mikä ihme mättää!
Tänään kokeilin ampua tuelta asemoimalla aseen tiukasti kiinni ampumakolon pöytärakenteisiin ja luonnollisesti tuelta ammutut tulokset paranivat selvästi. Mutta samalla osumapiste nousi melkein oikeaan tähtäyslinjaan, jääden enää vajaat 10cm kuvitellun tähtäyspisteen alapuolelle. Samalla iskemäkasa oli jo tyypillinen noin 10..15cm kokoinen. Silti pistää miettimään, että pystyykö tuollaisella aseella oikeasti ampumaan kunnollisia tuloksia? Onko tässä onnistunut kehittämään jonkin paukkuarkuuden ja ihme nykäisyn liipaistessa, kun tulokset heittävät ihan miten sattuu...
Tosiasiahan on, että siinä missä 22:lla naputtaa koko lippaan muutamaan sekuntiin tauluun ilman, että tähtäyspiste loikaa juuri mihinkään, tuolla pykälää järeämmällä tussarilla pyssy pomppii ihan eri malliin joka laukauksen välillä.
Huomasin myös, että isompi rekyyli ja raskaampi liipaisu sotkee myös pasmat... viimeistä liipasinmilliä jänskää alitajuntaisesti sen verran , että laukaisusta tulee selvästi jotenkin hätäinen. Tuota tukee sellainen havainto, että silloin kun "ase vain laukeaa" ennen kuin oikein on ehtinyt tajuamaankaan, osumat ovat selvästi paremmin taulussa.
Saisiko tuota USP:n laukaisua herkistettyä siten, että liipaisu ei olisi niin äääälyttömän pitkä vaatien reilun pari kiloa puristusvoimaa ennen laukeamista? Entäpä onko muilla USP:n omistajilla alkuperäiset rautatähtäimet käytössä, vai onko erillissäädettävät tähäimet ainoa keino hilata osumapiste taulun keskelle?
Onko muilla vastaavia kokemuksia tai neuvoja, jolla saisi hilattua tulokset samalle tasolle kuin pienemmälläkin kaliiberilla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ase pitäisi olla periaatteessa ihan laatupeli joten mahdollisuus maanantaikappaleen saamiseen on pieni.
Sinuna antaisin jonkun hyvänä 9mm ampujana pidetytyn kaverin kokeilla miten sillä menee.
Jos se osuu hyvin niin sitten tarvitset todnäk vaan treenausta.
Omasta kokemuksesta voin kertoa että kun hankkisin ensimmäisen isomman reukun en osunut oikein mihinkään, mutta treenaten se siitä alkoi sujua. Kesti pari kuukautta ja joitain satoja paukkuja.
Pistoolit käy yleensä paremmin tähtäimiin kuin revolverit, joten en Sinuna alkaisi säätämään ihanheti ainakaan vasaralla tai viilalla.
Säätötähtäimet on epäesteettiset ja usein turhat. Ymmärrän niiden hyödyn jossain .357 tai 44:ssa jolla ammutaan kauas, mutta ei 9mm:sessä.
Tuttavapiiristä tiedän tapauksen jossa kaveri haukkui asetta ettei sillä osu, noo..antoi sen kuitenkin toisen ampujan kokeiltavaksi ja tämä ampui sillä tosi hyvin..
Raskaalla laukaisulla on vaikeampi ampua, mutta yleensä suositellaan vähintään 500 patruunan ampumista pistoolilla ennen kuin ruvetaan tekemään jotain muutoksia.
Kannattaa kokeilla eri valmistajan paukkuja, se voi tykätä jostain enemmän ja osua paremmin.
Suositteleeko valmistaja jotain?
Joo ei kannata heittää toivoansa vaan jatkaa sitkeästi ja mahdollisuuksien mukaan ensiksi kokeilla lyhyemillä matkoilla ja siitä sitten voi päätellä helpommin mikä menee pieleen.
Mitä jos koettaisit laittaa lippaaseen oikeiden sekaan yhden latausharjoituspatin. Sitten vaan ampumaan, kun laukeamaton osuu kohdalle, huomaa hyvin *klik* mitä alitajuinen rekyylikammo on. Siis jos sitä on, niin ase heilahtaa vaikka laukausta ei kuulu.
Kuulostaa vaan siltä, että ampuessasi yrität kuitata aseen piippua nostavaa rekyyliä tyrkkäämällä sitä alaspäin kun kuti lähtee.
Mulla oli ennen samaa vikaa heikommalla kädellä ampuessa.
Laukaisun jäykkyys tietty myös vaikuttaa, mutta ei niin paljon. Parannettua sitä tottakai saa. Normaaleilla tähtäimillä pitäisi kyllä pärjätä.
Totuttelua ja treeniä se vaan vaatii.
Kannatan myöskin tuota nimim ppp antamaa harjoituskikkaa, mutta ainakin omalla kohdallani vielä tehokkaammaksi ko tekniikan havaitsin silloin, kun kaveri latasi lippaan muuten kovilla, mutta laittoi sinne sekaan aina yhden tuollaisen "klikki patruunan"
Eli itse en koskaan ennen liipaisimen vetoa tiennyt että missä välissä se klikki patruuna oli.
Lisäksi vielä kun kaveri tarkkailee myöskin vierestä löydetään tuollaiset virheet helpommin.
Kiitokset kannustuksesta, tuossa oli nippu hyviä vinkkejä!
Saitte vakuutettua, että ainakin aluksi on parempi pitää nuo alkuperäiset tähtäimet sellaisenaan (sinänsä ei hullummat, jyvässä on mukavasti vähän väljää molemmin puolin, joten kohdistaminen on kohtuu helppoa). Täytyypä vain totutella tuohon kuminauhamaiseen liipaisuun ja rauhalliseen laukaisuun.
Huomasin, että kun oli pari lippaallista ampunut, pelkän tyhjän aseen laukaisu aiheutti alitajuntaista "tähtäinkäden sätkimistä". Ja juuri sillä tavalla, että alitajuntaisesti rannetta painaa alas ottaakseen rekyyliä vastaan.
Kun huijasi itseään niin, että veti lippasimen melkein niin taakse että kuvitteli jo ampuneensa (H&K:ssa tuo liipasimen kulkkumatka on mielestäni toosi pitkä), ja sitten vaan rauhoitti tähtäyksen uudelleen tähtäinlinjaa taulussa korjaillen, samalla pikkuisen lisää puristaessa, luoti lähtee usein vähän kuin itsestään. Jos tuolla tavalla onnistui huijaamaan itseään niin, että ase vaan laukeaa huomaamatta, kuulat ovat lähellä keskustaa. Eli diagnoosi lienee tyypillinen paukkukammo ja rekyylin ennakointi.
Hoitona muovikassillinen paukkuaskeja kaupasta ja hinkkaamaan korvienvälissä olevaa osumapistettä kohdalleen. :)
Nuo ekat 300 paukkua olivat 7.5g CCI:tä ja 8g Sellier&Bellottia. Ampumisessa ei huomannut käytännössä juurikaan eroa. Ja joka hylsy poistui ilman ensimmäistäkään häiriötä - tuntuu pelaavan molemmat paukut syötön puolesta OK.
Jos joku H&K USP:n omistaja on huomannut jonkin paukun pelaavan erityisen hyvin niin vinkatkaa... tosin mulle taitaisi passeli tässä vaiheessa olla joku alle 50 graininen, jotta tuosta potkukammosta pääsisi. :)
Tiesithän myös sen, että USP on yleensä kohdistettu 15m:in? Ainakin oman aseeni (myös 9mm USP) mukana tulevan koeammunta taulun perusteella.
kävin tänään ampumassa pitkästäaikaa ysimillisellä.Ihmetteli ku ei osu,edes tuelta!Edelleen tuelta ampuen,otin kriittisemmän tähtäinkuvan.Johan alkoi osua.Eli tähtäinkuva/liipaissussa oltava oikeasti tarkkana!Kyllä osuu kun skarppaat riittävästi!Tähtäinkuvan oltava just eikä melkein.Ammu ensin kunnon tuelta että näät millä tähtäinkuvalla osuu.
joo ei oo helppoa tää 9mm osuminen itellä vaati n.1000 patruunaa ennen kuin rupes tähtäys löytymään.nyt osumat 6-10 välissä kuin haulikolla ammuttuna,kasaa eimeinaa millään tulla.mutta ei se haittaa koska kyseessä on kuitenkin niin pirun mukava harrastus.ei muuta ku reenaamaan.
KAKSI ASIAA:
1. Itselataava pistooli on tarkoitettu siihen, että sillä osuu kaveriin hississä, eikä siihen että se olisi TARKKA.
2. Jos ase "penkistä" osuu, taitaa se kuitenkin olla AMPUJAA tarkempi.
1. Itselataava pistooli on tarkoitettu siihen, että sillä osuu kaveriin hississä, eikä siihen että se olisi TARKKA.
Jos itselataavat pistoolit olisi tuohon tarkoitukseen niin miksi vaivautua laittamaan niihin tähtäimiä. Säädettäväsitä tähtäimistä puhumattakaan.
Ja tarkkuuskin on suhteellinen käsite... Pilkunnussiminen on yleensä huomattavasti kuvaavampi käsite.