Tämä on tosi outoa kun en oikeen tiedä mikä mua vaivaa. Mutta joku kuitenkin. Eli joudun miettimään koko ajan miten olisin nyt, miten muut tekisi tässä tilanteessa yms. siis kyse on ihan arkisista tilanteista. koko elämä alkaa tuntumaan tosi teennäisiltä kun en osaa olla aidosti mitään. muiden ihmisten reaktiot/ajatukset/puheet/käytökset vaikuttaa tosi isosti elämääni ja koska tiedostan sen, yritän muuttaa sitä mutta en usko että osaan! esim. masennun ja suutun jos joku arvostelee, antaa moitteita(siis ihan syystäkin) ja sitten vielä, itsetunto tosi huono, kuitenkin samaan aikaan kuvittelen itsestäni tosi paljon vaikka peilikuva ei tyydytäkkään. Jotenkin narsistinenkin olo kun välillä suutun jos asiat ei mene mun mielen mukaan ja ystävien seurassa tuntuu että minä minä kaikki katsoo minua jne. Ja hirveä huomionhaku.
En ole ennen puhunut tästä mutta nyt luin persoonallisuushäiriöstä artikkelin ja aika moni juttu tuntui täsmäävän. Sen tiedän että todellakaan kaikki ei ole kunnossa ja haluaisin muutosta, mutta en oikeen tiedä miten. Hoidoista luin mutta ei pysty viettämään 2 vuotta jossain päiväsairaalassa. Luulisi olevan joku muukin keino? Pitäiskö vaan pysähtyä miettimään ja "filosofisoimaan" vai mitä helvettiä? auttakaa joku joka tietää?
En ole ennen puhunut tästä mutta nyt luin persoonallisuushäiriöstä artikkelin ja aika moni juttu tuntui täsmäävän. Sen tiedän että todellakaan kaikki ei ole kunnossa ja haluaisin muutosta, mutta en oikeen tiedä miten. Hoidoista luin mutta ei pysty viettämään 2 vuotta jossain päiväsairaalassa. Luulisi olevan joku muukin keino? Pitäiskö vaan pysähtyä miettimään ja "filosofisoimaan" vai mitä helvettiä? auttakaa joku joka tietää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsekin tuossa totesit että moni asia täsmää sinuun tuosta persoonallisuushäiriö artikkelista.
Silmään pisti myös kommenttenttisi ettet osaa olla aidosti.Tämä on olennainen osa epätervettä narsismia.
Narsisti vetää helposti käytöksensä överiksi ja ikään kuin tälläinen henkilö näyttelisi koko ajan.
Narsisti myös masentuu helposti jos asiat eivät mene kuten narsisti itse haluaa.Ja juuri myös se että narsisti luulee itsestään koko ajan liikoja.
Ja narsisti hakee koko ajan huomiota,aivan jatkuvasti.Joko hyvillä sanoilla/teoilla tai pahoilla sanoilla/teolla.
Jos narsisti ei saa tarpeeksi huomiota voi narsisti sanoa ystävälleen tai muulle varsin loukkaavia asioita ihan vain saadakseen huomiota.
Useimmat narsistit eivät tajua loukanneensa sanoillaan.
Lisäksi pyytäisin sinua miettimään ihmisiä ympärilläsi.
Tunnetko että ihmiset jotka ovat lähellä elämääsi ovat seurassasi hiljaisia ja turpa rullalla?
Onko sinulla kenties vähän ystäviä?
Kenties sinulla on ystäviä muttet näe heitä välillä pitkään aikaan?
Jättävätkö ystäväsi/sukulaisesi/tuttusi vastaamatta puheluihisi/meilehisi/ja muihin yhteyden ottoihisi?
Jos näin on ,olet mitä suuremmalla todennäköisyydellä narsisti.Koska narsistin seuraa ei kukaan kestä.
Syy miksi narsistin seuraa kestää jonkin aikaa on se että jokainen ns.normaali ihminen jaksaa uskoa ihmisen PERUS HYVYYTEEN ja siksi vaikka narsisti laukookin suustaan mitä sattuu,pitää välillä mykkäkoulua ja kuvittelee olevansa maailmannapa ,ihmiset ovat narsistin kanssa koska uskovat tämän muuttavan käytöstään.Moni uskoo että kun vaan kestää narsistia ja rakastaa tarpeeksi niin narsisti paranee.Mutta tiedoksi kaikille, se on paskaa.Narsisti ei parane rakkaudella eikä suoraan sanottuna oikein millään muullakaan konstilla.
Useimmat narsistit heräävät haistelemaan asiaa vasta sitten kun jopa lähisukulaiset hakevat lähestymiskieltoja.
tälläiset narsistiset ihmiset onnistuvat saamaan itselleen aimo joukon vihamiehiä.
Narsisti tarvitsee parantuakseen vuosien ja vuosien intensiivistä psykoterapiaa.Vuosien mittaista puhumista asiantuntevan psykoterapeutin kanssa ja usein tälläinen terapia keskeytyy koska terapeutti kertoo narsistille asioita joista narsisti ei tule tykkäämään ja nämä asiat ovat faktoja narsistin elämästä.Ja tästä syystä narsisti eli omasta mielestään täydellinen vailla vikoja oleva ihminen keskeyttää terapian.
Narsistit eivät siis parannu vaan yleensä narsismi vain iän karttuessa pahenee.
Ihan sinun elämäsi kannalta toivon ettet ole narsisti koska se on niin saatanan paska juttu.
Mikään asia narsistin elämässä ei ole aitoa.Ei rakkaus ei viha ei mikään ja se on helvetin surullista.
Ja loppujen lopuksi kukaan ei kestä narsua ja narsu jää yksin.
Surullista mutta totta.
Asiahan ei sinällään ole paha, jos kerran tiedostaa oman käytöksensä haittaavuuden. Ja etenkin, jos haluaa muutaa sitä. Narsistin suhtautumisella asioita kohtaan on oma syynsä, hän pyrkii suojelemaan itseään tällä tavoin. Tuskalliset asiat eivät vaivaa, jos torjuu tunteitaan ja hakee mielihyvää huomiosta ja siitä, että on fiilis "että on kontrollissa".
Mutta jos oikeasti haluaa tietää enemmän itsestään, kannattaa pikku hiljaa lähestyä noita tuskallisia tunteitaan ja tarkkailla omia reaktioitaan niitä, sekä kanssaihmisiä kohtaan.
Mielestäni nim. Hukkateillä ei kyllä ole narsisti. Narsisti ei itse tajua hakea apua ongelmaansa, koska hänen mielestään ei ole mitään ongelmaa. Kirjoittaja on selvästi tietoinen vaivastaan, ja tullut tähän tulokseen oman päättelynsä kautta. Narsistille hänen ”sairautensa” selviää mahdollisesti vasta silloin, kun ympäristö on toistuvasti hänen käytöksestään huomauttanut. Lisäksi en sanoisi, että narsistit ovat kovin alttiita muiden puheille ja käytökselle, niin kuin kirjoittaja kertoo olevansa. Huomionhakuisuus turvallisessa seurassa voi olla vain osa epävarmaa persoonaa. Narsismiksi se muuttuu vasta, kun showtyyppi ei tajua oikeasti olevansa ihan koko ajan äänessä ja tilanne häiritsee selvästi kanssaihmisiä (eikä tämäkään yksin tee kenestäkään narsistia).
Se, ettei ”osaa olla aidosti mitään” ja on häiritsevän paljon riippuvainen toisten mielipiteistä yms., viittaa kyllä jonkinlaiseen persoonallisuushäiriöön (muttei siis narsistiseen persoonallisuushäiriöön), varsinkin jos nuo piirteet ovat kauhean dominoivia.
Tietenkin on hyvä lähteä ratkomaan ongelmaa aluksi itsekseen, mutta liian kauan ei kannata yksin murehtia. On todella hieno juttu, että haluaa apua, sitä ei vaan netistä erityisen rakentavasti saa.
Nim. Hukkateillä, puhut päiväsairaalasta, pysähtymisestä ja miettimistä ongelman ratkaisumetodeina. Mitä jos kävisit ihan rehellisesti puhumassa lääkärillä, siinä yhdistyisivät kaikki ratkaisuehdotuksesi? Päiväsairaalaan lähtö on varmasti turhan työlästä, mutta olisi varmaan ihan hyvä, jos pääsisit puhumaan jonkun ammattityypin kanssa. Hän osaa kartoittaa tilanteesi parhaiten, eikä sinun tarvitsee kuitenkaan hakeutua pitkään terapiaan, ellette yhdessä tai sinä itse koe sitä tarpeelliseksi. On hyvä käydä puhumassa jo yhdenkin kerran, pääset silloin tietoisemmaksi ongelmastasi ja sen jakaminen toisen ihmisen kanssa on tärkeää.
Psykiatri tms., kenen luokse mahdollisesti päädytkään, osaa auttaa eteenpäin, mahdollisten jatkotoimenpiteiden (esim. ratkaisukeskeinen lyhytterapia) kanssa. Kannattaa kirjoittaa asioita lapulle etukäteen, jos päätät psykiatrin tai vastaavan luona käydä.
Voimia sinulle jatkoon.
Ensinnäkin, sinä "sipsi"-nimimerkillä kirjoittaja, aika vastuutonta kirjoittaa mitä kirjoitat, laittaa tuosta vain narsisti-diagnoosia jollekin! Suosittelen sinulle itsellesi vähän itsereflektiota ja itsetutkiskelua, ajattele jos itsellesi joku sanoisi että diagnosoi sinut narsistista, aika pelottava ja kamala tunne olisi!
Minusta "Hukkateillä" ei todellakaan ole narsisti, kyllä aika monilla, varmaan useimmillakin ihmisillä on vaikeaa olla oma itsensä ja miettii millainen on, mitä muut ajattelee jne. Ei se ole mitään persoonallisuushäiriötä!!!!!!!!!!!!!!! Onko ujous myös persoonallisuushäiriö? No, ei ole. Jokainen ihminen on omanlaisensa, eikä se tee kenestäkään narsistia, jos on vaikeaa olla oma itsensä ja miettii mitä muut ajattelee. Taidettais sitten kaikki olla narsisteja. Narsismi on jotain ihan muuta, se on ihan ääripään juttu ja tosi harvinaista, niin totaalista itsekkyyttä ja pahuutta, ettei mitään tunteita, edes häpeää, surua tms. tunne. Joten hukkateillä, älä huolehdi, et kyllä kuulosta narsistilta ollenkaan. Ja narsisti ei ole kykenevä reflektoimaan omaa toimintaansa kriittisesti toisin kuin hukkateillä, joka selkeästi myönsi ja kertoi tunteistaan ja haluaisi muuttua. Ja siitä ei kannata pelästyä että luettuaan narsistin piirteistä pelkää itse olevansa sellainen, se on jopa normaalia!!! Luin kerran, että useimmat ihmiset kun lukevat narsismista pelkäävät että ovat itse, mutta se on terve merkki, tosi narsisti ei itseään siitä missään nimessä tunnista, koska ei näe itsessään mitään vikaa. Se, että näkee itsessään vikaa, on tervettä, ei sairasta.
Kerroit myös olevasi huomionhakuinen, noh, jos tässä maailmassa ei olisi huomionhakuisia ihmisiä, ei olisi näyttelijöitä, laulajia jne. Ja kaikki ihmiset tarvitsevat huomiota, jokainen haluaa olla merkityksellinen ihminen, ei yhdentekevä.
Koska sinua selkeästi vaivaa nämä piirteet, niin ehkä voisit saada apua bachin kukkatipoista, niitä saa luontaistuotekaupoista ja niitä on yhteensä 38 tippaa; ujouteen, pelkoihin, masennukseen, ahdistukseen jne. Tippoja voi käyttää kerralla jopa viittä samanaikaisesti. Ehkäpä larch (antaa itsevarmuutta ja itseluottamusta), water violet (ujouteen, vaikea olla oma itsensä) heather (huomionhaku, haluu että muut keskittyvät häneet) ja chicory (itsesääli ja marttyyrius) saattaisivat auttaa. Mulla itselläni on ainakin ollut tipoista apua, ehkä suakin voivat auttaa, en tiedä.
Kaikkea hyvää, äläkä huolehdi, et ole minusta ollenkaan narsisti, ei kukaan ihminen ole täydellinen, kaikissa meissä on huomionhakua, itsekkyyttä jne. Muista, että elämää ja muita ei voi kontrolloida, elämä on aika arvaamatonta ja se on vain hyväksyttävä. Eli vaikka asiat eivät mene niin kuin haluaisi, se ei maailmaa kaada, katso minne elämä sinua vie. Elämä on matka, ei suoritus. Jokainen ihminen on omanlaisensa ja yksilöllinen, ja jokainen saa ja hänellä on vapaus olla sellainen kuin on. Elämää voi suunnitella ja yrittää kontrolloida, mutta elämä ei välttämättä mene niin kuin haluaisi tai toivoisi, on asioita, joihin emme voi vaikuttaa millään tavalla, se on osa elämää.
Juu en sanonutkaan varmasti että kyseisellä kirjoittajalla olisi juuri kyseinen persoonallisuushäiriö.Jokainen joka on enemmän asiaa tutkinut huomaa että narsistisessa persoonallisuushäiriössä on monia eritasoja.
Kuten lopussa sanoinkin toivoin ettei kyseessä olisi se.
Mainitsit myös ettei ujous ole sairaus ja olen siitä kanssasi samaa mieltä. Vaikkakin nyky-yhteiskunnassa siitä ollaan lähes sellaista tekemässä.
Jos lapsi on edes hiukan ujo tai ei niin raju ja kyynärpää-tekniikkaa osaava kuin naapurin Maija niin heti ollaan lapsi leimaamassa sairaalloisen ujoksi tai epäsosiaaliseksi.
Mutta näinhän asia ei tosiaan ole.
Vaikka kyseisellä henkilöllä ei olisikaan(toivottavasti ei ole) persoonallisuushäiriötä niin se ei tarkoita sitä ettei hänen persoonaansa dominoisi narsistinen luonteen piirre.
Aivan kuten joillain ihmisillä se on se ujous,he käyttäytyvät ujosti se on se joka heidän luonnettaan eniten kuvaa.
Toisilla se taas on impulsiivisuus tai toisilla se narsistisuus.
Oli miten oli en kuitenkaan menisi väittämään että olisi jotenkin hienoa ja mahtavaa jos luonteen dominoivimpana piirteenä olisi narsistisuus.
Tervettä narsismia tuleekin olla jokaisessa mutta siinä vaiheessa jos se aikuisiällä aiheuttaa päänvaivaa siinä määrin että ajattelee tarvitsevansa hoitoa voisi olla syytä miettiä ettei olla enää terveissä mittasuhteissa.
Tässä asiassa ei kuitenkaan vielä olla kuultu aiheen aloittajan kommenttia ja sitä onko hän miettinyt miten hänen läheiset ihmiset häneen suhtautuivat.
Mielestäni se on yksi tärkeä mittapuu.
Koska niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Koska itse suosin myös vaihtoehtohoitoja kuten kukkaterapiaa niin voinen lisätä jatkoksi myös reikihoitoa.
Suosittelen ottamaan useamman hoito kerran putkeen.
Noh näihin kuviin ,näihin tunnelmiin.
Joo ensin kiitos paljon erilaisista vastauksista!
Sipsi kysyy läheisteni käyttäytymisestä. Eli ihmiset ympärilläni eivät ole mitenkään välttäneet mua, mutta joitakin olen itse tietoisesti yrittänyt välttää koska pelkään satuttavani(varsinkin parisuhteissa.) Jos jonkun kanssa seurustelen, huomaan olevani ensinnäkin todella mustasukkainen mitä itsessäni vihaan yli kaiken, ja en tiedä että mustasukkaisuusko siihen vie, että alan tuntemaan kumppania kohtaan inhoa yms. tunteita.(jotka kuitenkin naamioin hymyinä, ihanina sanoina jne. mitkä kuuluvat seurusteluun, koska onhan se outoa seurustelukumppaniaan inhota??) eli toi edellinen huomautus ehkä vähän valotti mun elämässä myös yhtä veemäistä piirrettä, eli tommosta harhassa elämistä tai en tiedä mitä. toivottavasti ei mee liian sekavaks. se ei kuulu pelkästään seurustelusuhteisiin, vaan kaikkiin sosiaalisiin suhteisiin ihan alottaen vaikka äidin kanssa puhelimesta juttelemiseen. Koska en vaan tiedä miten niissä tilanteissa puhutaan,joudun koko ajan miettimään. Se johtuu vaan siitä koska en tiedä miten pitäisi luonnollisesti käyttäytyä/puhua/ajatella! Tää ei aina ole ollut näin, ehkä nyt jotain toista vuotta. Toivottavasti selvensi
tekemässä vaikka "huviksesi" vaikka asperger/adhd testit. Netistä löytyy testejä ja tietoa yllinkyllin (mm Wikipedia). Usein käytöksen/tuntemusten taustalta voi löytyä neurobiologinen oireyhtymä ja asia/käytös saa selityksen.
Moni on ollut helpottunut, kun tietää miksi on sellainen kun on ,eikä sen kummemmin tarvitse virallista diagnoosiakaan.
Vertaistukea noille oireyhtymille löytyy. Tsemppiä sinulle! Asiat selviävät.
Tuli sama mahdollisuus mieleen, kuin aik. kirjoittajalla. Oma asperger-poikani on pohtinut näitä samoja asioita lähes samoin sanoin! Se, että pystyy erittelemään omia tunteitaan ja ajatuksiaan, on jo iso edistysaskel asian selvittelyssä.
Oman poikani asperger diagnosoitiin jo alle kymmenvuotiaana, mutta isänsä kävi testeissä vasta lähes nelikymppisenä. Oman mielenrauhan takia tämän asian selvittäminen kannattaa, ettet turhaan luule olevasi narsisti tai mitä näillä palstoilla sitten ehdotetaankin. Hatunnosto sulle!
..mtta uskonpa olleeni paljolti samanlainen.En oikein tiennyt kuka olen,en osannut kuin peilata toisia ja käyttäytyä sitten jotenkin soveltamalla tavalla.Olin aina stara,ja hyvä olinkin siinä ;)mutta ongema oli vain,että yskin ollen olin kovassa ahdistuksessa,koska oma minä oli hukassa.olen herkkä,mutta en sitä voinut näyttää kuin joskus jllekin.Minulla on persoonallisuushäiriö,depersonalisaatio,menen vielä sen diagnoosin varmistamaan.Kauan sain etsiä nimeä sille,mikä minun oikein on.En tiedä onko sinulla samoja epätodellisia oloja itsesi suhteen,kun et tiedä kuka olet,vai puuttuuko ns.aikuisen kuva.Kannattaa mennä juttelemaan mt-lle,tai jollekin terapeutille,saat jonkinlaisen rauhan kun tiedät mikä on syy pahanoloosi.narsismia en vakavammin ajattle kohdallasi.Jokaisella miellä on se jollain tavalla.Tsemppiä.
yritin korjata,mutta kone tökitti.Inhimillistä koneeltakin.
Niin vielä lisätäkseni, valehtelen tosi paljon. En suurissa asioisaa joilla olisi paljon merkitystä, mutta pienissä asioissa kuitenkin. Siitä tavasta alan tosin jo pääsemään eroon