On se vaan jännä juttu...Kävin täällä palstalla vielä muutama päivä sitten päivittelemässä kun kaikilla on pahoinvointi alkanut viikolta 6 alkaen. Aloin sitten odotella itsekin tätä maagista kuudetta viikkoa, jospa mullekin alkaisi tulla oireita ja sitten ne tosiaan tuli - kun viikko 6 tuli täyteen, ensimmäinen aamu täräytti minut hereille aivan hirveällä pahoinvoinnilla. Sitä on ollut nyt 2 päivää...Olo on niin hirveä että alan olla jo nyt(!!!!) ihan poikki. En oksenna mutta olo on sanoinkuvaamattoman etova ja kaikki haisee pahalta ja yököttää. Nyt mietin, kuinka kauan tätä jaksaa..? Miten te ihmiset olette siitä selvinneet? Odottamalla päivästä toiseen?
Olo on muutenkin hirveän maassa ja pelottava...raskaus pelottaa, tämä ylivoimainen pahoinvointi pelottaa. :'(
Olo on muutenkin hirveän maassa ja pelottava...raskaus pelottaa, tämä ylivoimainen pahoinvointi pelottaa. :'(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mulla alkoi jo rv:5 kauhea väsymys. Sitten seurasi kauhea pahoinvointi. Isäntä meillä joutus kokkailemaan ku emäntä voi pahoin pelkästä hajusta, saatika olisi pystynyt syömään.
Omaa luokkaansa oli kaupassa käynnit ja toiset ihmiset jotka haisivat todella pahalle.(sipuli,tupakka,parfyymi) RV:13 alkoi migreeni josta tuli jatkuva. Pahoja univaikeuksia, näköhäiriöitä, jatkuva jyske silmissä. Raskautta yritettiin 4vuotta. Välissä yksi keskenmeno siis todellakin toivottu raskaus. Päivääkään en vaihtaisi pois, tosin kaikki nää migreeniin liittyvät kyllä. Neurologin tutkimukset edessä kunhan pikkuinen ensin malttaa syntyä. Nyt siis RV:41 1. Esikoista siis oottelen maailmaan.
Pientä korjausta kehiin viikkoja siis 40 1 eikä 41 1 niinku olin aikasemmin sutannu.
Itselläkin alkoi julmettu pahoinvointi siinä rv 6 kieppeillä.Lisäksi olin tuolloin vielä parin viikon työreissussa ja työpäivät oli siinä 14-16 tuntia ja viikonloput meni töissä ihan yhtälailla. Ja ihan kun ei siinä raskausajan väsymyksessä ja minimaalisissa yöunissa olisi ollut tarpeeksi, koko ajan piti olla skarppina, milloin se vessa kutsuu. Pari kertaa yössäkin sai herätä ihan vaan oksentamaan. Ja mitään ei voinut syödä. Kieltämättä tuli muutamaan otteeseen väännettyä itkua meiningillä "nyt tuli kuolema". Tulihan valitusta :D
Mutta nyt mennään rv 10, ja olo on jo kummasti helpottanut (varsinkin kun voi mennä nukkumaan jo kasilta). Kerran pari päivässä pitää käydä yökkimässä, mutta tuon aiemman rumban jälkeen se ei enää tunnu missään ;D Ja nyt jo voi syödä hieman muutakin (tosin hyvin rajoitetusti) kun sitä mehujäätelöä. Eli siis pikku hiljaa tämäkin on iloksi muuttumassa.
Mutta kyllä siitä pahoinvoinnista/etovasta olosta on kaikki selvinneet ja niin selviät sinäkin. Otat päivä kerrallaan, ei se pahoinvointi ikuisesti (yleensä) kestä. Koitat vaan napostella koko ajan jotain, mikä tuntuu menevän alas, jottei verensokeri pääse hirmuisesti heilahtelemaan. Tsemppiä!
Minulla pahoinvoinnit olivat alussa ympärivuorokautisia ja pahenivat vain ilta aikaan kun elimistö väsyi muutenkin. En edes muista kuinka monta yötä nukuin patjalla vessassa kun olo oli niin kauhea. Minulla pahoinvointeja ei hillinnyt säännöllinen syöminen eikä mikään muukaan poppakonsti. Silloin oli vähän väliä todella itkuinen ja väsynyt. Pahoinvoinnit kestivät minulla rv.17. Kauhistellen mietin miten jaksan loppuraskauden kun jo alussa tuntuu että en jaksa yhtään päivää enää. Tarkoitukseni ei ole pelottaa sinua vaan kerrata miten se asia sitten unohtuu. Nyt olen rv.35 ja pahoinvoinnit ovat todella kaukainen muisto. Jotenkin minusta tuntuu, että kun tunsin vauvan liikkeet ensimmäistä kertaa ja vauvasta tuli entistäkin todellisempi tuli itseen niin paljon lisää voimia= tulevan vauvan takia kestää mitä vain :). Toivottavasti olosi helpottuu tai löydät keinoja hillitä pahoinvointiasi. Muista että on luvallista olla väsynyt ja jopa kiukkuinen. Kehosi kertoo sinulle mitä tällä hetkellä tarvitset. Onneksi pahoinvoinnit ovat hyvin yksilöllisiä, toisilla niitä ei ole ollenkaan ja toisilla ne kestävät vain muutamia viikkoja. Vaikka onhan myös se ääripää joka kärsii pahoinvoinneista koko raskauden ajan ja toisilla pahoinvoinnit ovat niin voimakkaita ja jatkuvia että joutuvat sairaalahoitoon kuivumisen takia.
Pakko se vaan on kestää ja kärsiä, ei auta. :) Toisaalta on hyvä että on oireita niin tietää että siellä vatsassa jotain tapahtuu ja tulee otettua vauva huomioon joka käänteessä kun masu koko ajan ilmoittaa olemassaolostaan. Mutta toisaalta se pahoinvointi kyllä vie voimat ja saa mielen synkäksi.. Voi olla että saat vielä ajatuksia että "onko tämä kaikki nyt kärsimisen ja tuskan arvoista, parempi olis jos en olis raskaaksi tullutkaan, eikö tää ikinä lopu, miten raskaudesta voi joku nauttia". Ne on ihan tuttuja ajatuksia, älä pelästy niitä. Katoavat sitten kuin tuhka tuuleen kun pahoinvointi helpottaa ja alat oikeasti huomata kropassasi olevasi raskaana etkä vain tunne olevasi mahatautinen. :) Mulla on nyt rv10 ja pahoinvointi on helpottanut, tai muuttanut muotonaan lähinnä, eli ei ole jatkuvaa ja ympärivuorokautista vaan se tulee tiettyinä aikoina ja kestää vain hetken, ja syömisiä tarkkailemalla, paljon lepäämällä ja raittiilla ilmalla saa paljon ihmeitä aikaan. :)
Siis, muista syödä hyvin. Syö sitä mitä tekee mieli, vaikka olisi epäterveellistä. Syö niin että paha olo lähtee pois. Silloin kun on hyvä olo ja ehkä jopa nälkä, niin vältä syömästä liikaa ja liian mausteisia/rasvaisia ruokia koska sekin voi aiheuttaa pahaa oloa. Syö paljon hedelmiä, viinirypäleet on tosi cool, ja juo vaikka appelsiinimehua. Ja jos tekee mieli suolaista, hae kaupasta vaikka nakkipaketti tai meetvurstia. Äläkä lähde mihinkään ilman eväitä! :) Voileivät on hyviä käsilaukussa pienessä paketissa, samoin vaikka pikku pastillit joita voi huomaamatta imeskellä.
Ja muista nukkua tai levätä aina kun siltä tuntuu. Mulla ainakin väsymys pahentaa huonoa oloa ja senpä takia se pahoinvointi yleensä iskee työpäivän lopussa ja illalla liian pitkään valvoessa.
Ja jos kotona tai töissä jokin haju kuvottaa, yritä päästä raittiiseen ilmaan tai avaa ikkunat ja tuuleta kunnolla. Raitis ilma yleensä helpottaa oloa muutenkin.
Ja jos suinkin pystyt niin yritä liikkua. Tee edes pieni kävelylenkki korttelin ympäri niin saat hyvän mielen ja paha olo helpottaa hetkeksi. :)
Ja kun vain ajattelet, että lopussa kiitos seisoo ja ihana vauva on kaikesta palkintona, niin se kyllä auttaa jaksamaan. Älä stressaa liikaa tuon olon kanssa, älä mieti huomista äläkä ensi viikkoa, keskity selviämään tunnista toiseen, päivästä toiseen, niin yhtäkkiä huomaat olevasi raskaudessa jo niin pitkällä että oireet on muuttuneet ihan toisenlaisiksi!
Antoisaa odotusaikaa! :)
Olisko kukaan osannut kuvata alkuraskauden huonoaoloa paremmin kuin sinä Bumble-B :) Nyt kans itsekkin tiedän etten ole ainut joka näistä kärsii. Vaikka onkin jo olo helpottunut huomattavasti :) Rv 12
Mulla oli ihan samanlaisia oireita vkoilla 6-12. Se loppui kuin seinään viikolla 12. Usein pahoinvointi liittyy siihen että istukka kehittyy. Kun istukka on valmis noin vkolla 12 niin oireet loppuvat. En ymmärrä mikä se aamupahoinvointi on mistä puhutaan, itellä oli huono olo 24-7. Ainoa mikä auttoi oli pienet välipalat noin 1-2 tunnin välein. Verensokeri ei saa päästä liian alhaiseksi. Kokeile mikä tuntuu hyvältä ja syö vain sellaista joka menee hyvin alas. Mulla toimi mustikkakeitto, hedelmät, jäätelö, tuoremehut, voileivät, jaffa ja suolakeksit. Kaikki pyöri koko ajan sen ympärillä että "kohta pitää taas haukata jotain", kauppareissullakin oli eväät mukana :) Kyllä se siitä, tsemppiä ja jaksamista !