Uskovilla on suuret perheet. Suuressa perheessä on hyvä kasvaa ja kypsyä. Siksi uskovat ovat kypsiä avioitumaan jo 18-vuotiaina. Uskovista sukulaisista ja tuttavistani suurin osa on avioitunut alle 20-vuotiaana. On mukavaa, kun ei tarvitse katsella 3 ja 4-kymppisten häitä!
Kuinka moni uskoton kykenee avioitumaan samanikäisenä?
Kuinka moni uskoton kykenee avioitumaan samanikäisenä?
Vastaukset 49
Vanhimmat
"Uskovilla on suuret perheet."
Olen uskovainen ja minulla on vaimo sekä kaksi lasta. En ole vanhoillislestadiolainen. Tiedän monia saman kokoisia uskovaisia perheitä. Tuo väitteesi ei siis pidä paikkaansa.
Me menimme naimisiin 22- ja 21-vuotiaina. Tämän jälkeen opiskelimme molemmille akateemiset loppututkinnot ja hankimme pysyvät työpaikat. Tämä siksi, että tuleville Jumalan lahjoille (lapsille) olisi hyvät puitteet tulla putkahtaa tähän matoiseen maailmaan. Lähestyessämme 30 ikävuotta Jumala antoi meille 2 lahjaa (lasta).
Käytimme normaali-ihmisten tapaa ehkäisyä ennen Jumalan lahjojen tuloa ja sen jälkeen.
Kukin pari toimii parhaaksi katsomallaan tavalla. Tämä sopi meille. Perheen lapsiluku ei myöskään kuulu pisaran vertaa ulkopuolisille. Ei myöskään vanhoillislestadiolaisten lapsiluku. Se hieman ihmetyttää ulkopuolista, että vl-suurperheet perustuvat lähinnä SRK:n mahtikäskyyn "ehkäisy on syntiä", jota opetusta ei löydy Raamatusta. Aivan toinen olisi tilanne, jos vl-vanhemmat haluaisivat 10-20 lasta ihan omasta tahdostaan.
Suuri sisarusparvi ei välttämättä kasvata ja kypsytä ihmistä. Näin voi toki olla. Joku saattaa kuitenkin katkeroitua siitä, että menettää osan omaa lapsuuttaan ja joutuu sijaisvanhemmaksi.
Tärkeintä näissä perheasioissa - kuten muissakin elämän asioissa - on se, että me saamme vapaaehtoisesti toimia haluamallamme tavalla. On perin ikävää, jos joku ulkopuolinen taho määrää yksittäisen perheen lapsi- tai muista asioista. Silloin yksilönvapaus on riistetty ja tilalle on tullut jonkin yhdistyksen tms. sanelu.
"On mukavaa, kun ei tarvitse katsella 3 ja 4-kymppisten häitä!"
Mikä siinä on ikävää? Ovatko 30-/40-vuotiaat naimisiin menevät henkilöt mielestäsi joitakin epäihmisiä vai miksi sinua lähes oksettaa katsella sen ikäisten häitä?
on uskovaisilla myös isoja perheitä? Mistä luulet sen johtuvan?
Mielelläni ajattelisin, että kyseinen avaus on provo, mutta jos se oikeasti on jonkin putkinäköisen ihmisen ajattelua, laitanpa minäkin muutaman ajatuksen.
Asia on juuri niin, kuten isä sinä vastasit. Muiden perheasiat ja ratkaisut eivät kuulu pätkääkään muille. Kun lestadiolaiset toivovat että saisivat uskoa ja elää tavallaan, sama rauha pitäisi antaa niille, jotka elävät erilailla. Ellei ihmisellä ole samanlainen tausta ja arvomaailmama ei voi edellyttää heidän elävän niin.
En myöskään pitä tuota nuorena avioitumisen mallia ainoastaan positiivisena asiana. Eräs todella nuorena avioitunut ystäväni on sanonut että se säästi hänet monelta pahalta. Itsensä tuntien hän olisi todennäköisesti riekkunut kylillä ja kokenut ehkä monenlaista. Onneksi tuota nuoruudenetsimisvaihetta ei ole tullut myöhemminkään. Joskus käy niin että kolme-nelikymppisenä alkaa elämättä jäänyt nuoruus kaivella ja sitä aletaan elämään tuossa vaiheessa. Silloin ei käy kateeksi sitä lapsikatrasta, joka on ehkä on jo maailmassa.
Itse olen avioitunut parikymmppisenä enkä ole kenellekään julistamassa varoittavana esimerkkinä että niin ei kannata tehdä. Jokaisella on oma polkunsa ja toisen elämään se puoliso astelee aikaisemmin kuin toisten. Oman kokemuksen perusteella en ole varoittelemassa, että tuossa iässä ei kannata noin suuria päätöksiä tehdä. Olen elämääni tyytyväinen ja kiitollinen puolisosta ja perheestä. Mutta aina olisi parempi jos ehtisi elää omaa elämää ennen toiseen ihmiseen sitoutumista, ettei sitä vaihetta tarvitsisi käydä läpi myöhemmin.
Olin juuri häissä, joissa vihittävä pari oli 21-vuotiaita eivätkä olleet vanhoillislestadiolaisia. Yleistykset kumpaankaan suuntaan eivät ole hyväksi. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että kaikki eivät todellakaan ole valmiita avioliittoon alle kaksikymppisenä, kuten annoit ymmärtää. Kyllä sitä kasvetaan yhdessä sitten sen puolison kanssa ja elämä voi olla aika rankkaa, jos siinä vaiheessa on jo ottamassa vastuuta pienistä ihmisenaluista. Vanhoillislestadiolainen vakaumus ei kypsytä ihmistä henkisesti mitenkään etuajassa.Avioitumispäätökset ovat elämän suurimpia asioita ja sen mukana elämään tulee vastuualueita, jotka olisi syytä todella tiedostaa ennen tuon suuren askeleen ottamista.
ei ollut myöskään farkkuja jalassa eikä suurperheilläkään pikkubusseja temppelissä käyntiä varten. Miksi? Koska kehitys kehittyy..
todellakin provolta, mutta vastasin kuitenkin.
On mielestäni sangen vinoutunut ajattelumalli ihannoida 18-vuotiaana avioitumista. Mutta tämä ihannoiminen juontaa varmaan juurensa siitä, että omassa kasvu- ja elinympäristössä tämä on varsin yleistä.
Monesti käytetään kulunutta ilmaisua "elämätön elämä". Tätä ilmaisua voidaan soveltaa - kuten viittasitkin - myös siihen, että ihminen ei ehdi lainkaan katsella maailmaa omin täysi-ikäisin silmin ennen kuin solmia täräyttää naimakaupat.
Jossain elämän vaiheessa saattaa sitten tulla halu elää sitä elämätöntä elämää. Mutta silloin sen paikka ei enää ole. Silloin puhutaan näistä "viidenkympin villityksistä" ja "kuudenkympin kullituksista".
Toki termi elämätön elämä tarkoittaa paljon muutakin, mutta myös tätä.
ei ollut nykyaikaisia ehkäisymenetelmiä.
johtuvan osaltaan siitä, että piirit, joista puoliso pitää valita, ovat varsin rajalliset. Nuoriso tuntee ainakin ulkonäöltä lähes kaikki ikäisensä "ehdokkaat". Ja "parhaista" käydään kova kisa, varsinkin poikien keskuudessa. Siksi on pieni pakko rengastaa heti jos hyvän saa iskettyä ettei muut vie!
Tuo pitää varmasti paikkansa. Tilanne johtuu siitä, että vl-yhteisö on monista syistä johtuen varsin eristäytynyt muusta yhteiskunnasta.
Tarhassa on vähän vasikoita. Kun nättijalkainen vasikka kulkee ohitse, niin sonnin on heti käytävä kiinni taikka naapuriaitauksen sonni tekee sen.
Noin kuvakielellä asia ilmaistuna.
Olen henkilökohtaisesti erimieltä tuosta rajallisuudesta puolison "etsinnässä". Jos ajattelen vaikka omia koulukavereita tuolta parin kolmekymmenen vuoden takaa, kyllä heistä suurin osa on avioitunut oman kylä tai naarurikylän pojan tai tytön kanssa. Tosin heidän lapsensa ovat jo sitä sukupolvea, joka saattaa suunnata askeleensa vähän maalaiskylältä laajemmallekin. Kun taas lestadiolaisilla on aina ollut ympäri Suomea koostuva tuttava-ja ystäväpiiri. Monessa perheessä on vävy tai miniä Ruotsista, Amerikasta tai Kanadasta. Kyllä niitä "ehdokkaita" on tuhansia, sen takia kenenkään ei tarvitse tarrata seitsemäntoista vuotiaana kenenkään lahkeeseen kiinni:)
nuorena naimiseen on lestanuorella ehkäisykielto. Kun sukupuoli- ja lisääntymisvietit herättävät kiinnostuksen vastakkaiseen sukupuoleen ja löytyy sopivantuntuinen kumppani, on melkolailla epänormaalia tyytyä vain pitämään kädestä kiinni vuosikaupalla. Lestanuorilla ei ole muuta vaihtoehtoa päästä toteuttamaan viettejään kuin mennä naimisiin.
On se myönnettävä tosiasia, että vl-nuorten valinnanmahdollisuudet ovat huomattavan rajalliset verrattuna muuhun väestöön, jos henkilö haluaa edelleenkin jatkaa vanhoillisena. Vl-populaatio lienee 70.000-80.000. Kokonaisväkimäärä yli 5 milj.
Edelleen on varmaan melkoisia paikkakuntakohtaisia eroja vl-herätysliikkeen piirissä. Jotkut liikkuvat vähemmän ympäri maata ja ovat ehkä sidottuja omaan pieneen paikkakuntaansa. Kyllä siinä silloin saa tarkkaan katsoa, milloin nuori hameenhelma ohi vilahtaa ja reagoida.
Suviseurat on varmasti yksi "kalastuspaikka".
Onko tällainen avioituminen ja avioitumismekanismi avioliiton onnellisuutta ja sisältöä ajatellen hyvä ja toivottava? Sitä jokainen voi miettiä tykönään.
jumala antaa lapset lahjana kun itse päätätte että on 2lasta eikä yhtään enempää, mutta jos jumalan tahto niin voi tulla enemmäkin ja siihen ei ehkäisyt auta ja sitäkään emme voi valita että onko tyttö vai poika
Jumala vai sinä vanhoillislestadiolainen?
Vaimoni tuli ensin uskoon. Kun olimme saaneet opiskelu- ja työpaikkaasiat kuntoon, niin aloimme yrittää pikku Maijaa tai Mattia. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Molemmat tutkittiin lääketieteellisesti ja mitään vikaa ei ollut. Yrittäminen oli vilkasta ja mukavaa, mutta tulos oli puhdas 0.
Vaimo uskalsi vasta myöhemmin kertoa minulle, että hän oli lähestynyt rukouksen tietä Jumalaa ja pyytänyt: "Älä anna meille lasta ennen kuin P. tulee uskoon". Sitten koitti minun elämässäni päivä, jolloin sain nöyrtyä pyhän Jumalan kasvojen edessä ja vastaanottaa pelastuksen. Sain luovuttaa oman pienen elämäni Jumalan suurille ja vahvoille käsivarsille.
Tästä päivästä kului 11 kk siihen, kun sain olla keskussairaalassa vaimon henkisenä tukena, kun hän pinnisteli ja ponnisteli ensimmäistä Jumalan lahjaa tähän maailmaan. Muutaman tunnin ähellyksen jälkeen alkoi pää näkyä ja sitten koko mies!
Meillä on rukouksia kuuleva Jumala!
Samaisen Jumalan ohjaava käsi on ollut monella tavalla mukana perheemme elämässä ja tapahtumissa. Vaimon työpaikka, auton osto ym. ovat asioita, joissa voimme ilmiselvästi nähdä, että rukoukset on kuultu ja asiat ovat järjestyneet ihmeellisellä tavalla.
Älä siis suotta ota kantaa meidän perheen asioihin, kun et niistä mitään tiedä.
Pointti olikin siinä, että vaikka olisi periaatteessa mahdollisuus etsiä se kumppani vaikka nyt niiden 5 miljoonan ihmisen joukosta, jostakin syystä kuitenkin "tyydytään" niihin oman tai naapurikylän tyttöihin tai poikiin. Ei sillä että niissä valinnoissa olisi mitään vikaa, mutta minun täytyy nyt vähän kärjistää, jotta ymmärrät mitä ajoin takaa.
Jos ajattelen omia nuoruudenystäviäni, yksi muutti avioitumisen myötä Amerikkaan, yksi Kanadaan ja loputkin hajaantuivat ympäri Suomea, yksi syntymäpaikkakunnaltani kotoisin oleva löysi onnensa omasta kylästä. Minulla itselläni on myös vävypoika Suomen rajojen ulkopuoleta. Sitten on tosin niitä sisäänlämpiäviä kyliä, joissa kaveri katsellaan mieluusti oman pitäjän sisältä, mutta pääsääntöisesti nuoriso liikkuu kuitenkin tosi laajalla alueella.
Päivitetty lista:
Moos 4.kirja
Aabraham 2 poikaa
Iisak 2 poikaa
Jaakob 12 poikaa, ja 1 tytär (kaikki lapset eivät samasta vaimosta)
Jaakobin pojat:
Ruuben 8
Simeon 5
Gad 7
Juuda 3( 2)
Isaskar 4
Sebulon 3
Joosef 2
Benjamin 5
Dan 1
Asser 3 poikaa ja 1 tytär
Naftal 4
Leevi 8(?)
Ei nyt ainakaan kaikki perheet niin isoja...lienevätkö niitä "sekaoppisia" ja kovakorvaisia aikansa seurakunnalle.
Mehän emme tiedä edes Jeesuksen sisarten nimiä, emme edes montako heitä oli. Tyttäret mainitaan vain, jos heille tai heidän vuokseen sattuu jotain erikoista. Esim patriarkka Jaakobin Dina-tyttären raiskaus aiheutti kostoksi Sikemin kaupungin hävittämisen. Jaakobilla, neljän vaimon miehellä, saattoi olla muitakin tyttäriä, joita vain ei mainita Genesiksessä.
Yleisesti tiedetään, että 110 poikaa kohti syntyy sata tyttöä, joten perheet taisivat olla miltei puolta suurmpia, kuin mitä Raamatussa mainitaan.
on "pienentynyt" huomattavasti siitä, mitä se oli vaikkapa 70- ja 80-luvuilla. Ihmisten liikkuminen on lisääntynyt. Tämä koskee myöskin nuorisoa opiskeluvaiheessa. On kansainvälistä opiskelijavaihtoa, on työharjoittelua ulkomailla (toinen poikani on ollut sellaisessa) jne.
Edelleen EU ja muut systeemit (mm. Schengenin sopimus) helpottavat ja lisäävät ihmisten liikkuvuutta. Mutta mitä tämä kaikki vaikuttaa vl-nuorten avioitumiseen, jos se siippa pitää kuitenkin löytää vl-piireistä?
Miten vl-herätysliikkeessä mahdetaan suhtautua kansainväliseen opiskelijavaihtoon ja vl-nuoren työharjoitteluun ulkomailla?
Näin on kuten totesin ja johon minäkin jo aiemmin viittasit, että maailma on todella pienentynyt viime vuosikymmeninä. Niinpä myös lestadiolaisten piireissä on hyvin tavallista, että nuoret viettävät lyhempiä tai pidempiä aikoja ulkomailla, opiskeluun tai työhön liittyvissä projekteissa. Oma tyttäreni on ollut kolmen kuukauden jakson Arizonassa. Aupairina tiedän työskennelleen sekä tyttöjä että poikia esim. Englannissa, Saksassa, Sveitsissä ym. Työharjoittelutarinoita olen kuullut mm. Afrikasta. Tunnen myös monta nuorta, jotka reppureissaavat kuukausimääriä esimerkiksi Australiassa ja Thaimaassa. Nykynuoret ovat rohkeita ja ennakkoluulottomampia lähtemään kuin me edellisen sukupolven nuoret, joille matkustelu ei ollut yhtä helppoa ja tavallista.
Sisältyykö viestiisi jokin piilosanoma, vai halusitko vain muuten tarkentaa kirjoitustani?
Minä tiedän kyllä, että Raamatussa kaikkia tyttäriä ei mainita. Mutta ei se muuta minun käsitystäni syntyvyyden säännöstelystä. Minä en näe ehkäisykieltoa Raamatullisena asiana, vaan näen sen jokaisen perheen omana asiana. Jos joku haluaa vaikkapa 15 lasta, se on hienoa, ja tuottaa perheeseen iloa ja siunausta. Mutta se ei ole rima, johon kaikkien tulisi kurkottaa. Jokainen perhe toimii tässä asiassa omantuntonsa mukaan, jota epäilen nykyisellä systeemillä melko yhteisölliseksi omaksitunnoksi. Kyselin joskus palstalla, kuinka monta lasta kukin haluaisi, jos he eivät kokisi ehkäisyä synniksi. Vastaukset olivat melko ristiriitaisia. Päällimmäisenä jäi mieleen, ettei niin montaa lasta kuin nyt on, vaikka poiskaan ei ketään (tietenkään) antaisi.
Laitan Miina I:n mieliksi vielä uuden kuvitteellisen listan, jossa on mainittu pojat ja lisäksi mahdolliset tyttäret.
"Päivitetty" päivitetty lista:
Moos 4.kirja
Aabraham 2 poikaa (yht. 4 lasta)
Iisak 2 poikaa (yht. 4 lasta)
Jaakob 12 poikaa, ja 1 tytär (kaikki lapset eivät samasta vaimosta) (yht. 24 lasta keskimäärin 6 lasta/vaimo))
Jaakobin pojat:
Ruuben 8 (yht. 16 lasta)
Simeon 5 (yht. 10 lasta)
Gad 7 (yht 14. lasta)
Juuda 3( 2) (yht. 6 4 lasta 6 omalle vaimolle ja 4 miniälle)
Isaskar 4 (yht. 8 lasta)
Sebulon 3 (yht. 6 lasta)
Joosef 2 (yht. 4 lasta)
Benjamin 5 (yht. 10 lasta)
Dan 1 (yht. 2 lasta)
Asser 3 poikaa ja 1 tytär (yht. 6 lasta)
Naftal 4 (yht. 8 lasta)
Leevi 8(?) (yht. 16(?) lasta)
Perhekokoja on siis tälläkin laskentatavalla kaikenlaisia. Isoja ja pieniä. Poikia on hieman yli kuusikymmentä tässä listassa, joten arviotyttöjen todellinen arviolukumäärä olisi kuusi tyttöä vähemmän.
Tärkein kysymys asiassa ei ole syntyvyys, vaan syntyvyyden säännöstelyn Raamatun mukainen synnillisyys tai synnittömyys. Vl-liike on sen tulkinnut synnilliseksi, joten ajattelehan nyt Miina I sinäkin, miten yhtäkkiä voisi sellaisen synnittömäksi julistaa? Ensimmäinen signaali siitä tietysti voisi olla lääketieteellinen tarve ehkäisyyn, jotta äitejä ei kuolisi. Mutta miten selitettäisiin niille tuhansille perheille tällainen srk:n takinkääntö, josta on pidetty kiinni pakonomaisen tiukasti. Ei mitenkään. Minunkin kyselyni perusteella on ihmisiä, jotka ajattelevat ehkäisyn synniksi, ovat kuuliaisia eivätkä siksi ehkäise. Jos srk näkisi toisin ja antaisi vaikkapa "vapaat kädet", he ehkäisisivät, samat ihmiset. Eikö tämä ole kollektiivista uskoa puhtaimmillaan?
Srk:lla on suuri vastuu, kun se "määrää" synnin rajaviivan johonkin. Aina on nimittäin tilanteita jotka eivät kuulu selkeästi kumpaankaan puoleen. Rajaviivan vetäminen on mahdoton tehtävä, ja srk yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista esittämällä erehtymätöntä. Se on suuri erehdys.
Vielä esimerkki jonka kirjoitin erääseen toiseen ketjuun:
Lihava, tupakkaa polttava rikas mies tulee ja nuhtelee nuorta 4 lapsen äitiä ehkäisyn synnistä kuullessaan, että aviopari on päättänyt ehkäistä. Mies tekee sen varmasti vilpittömästi, hän ei "tiedä" itse elävänsä synnissä, koska seurakunta ei "opeta" häntä niin. Seurakunnan "syntiraja" toimii miehen kohdalla hyvin, han saa elää rauhassa, mutta avioparille raja on armoton.
Nöyryys on ihmiselle hyväksi, nöyristely ihmisten edessä pahaksi.
Minulla on ollut sama rukous. Ja välillä olen sen perunutkin, kun lasta ei kuulu ja mies ei näytä uskoon tulevan. Toivottavasti meille käy niinkuin teille kävi. :) Siunausta sinulle ja vl-uskovillekin.
hellari kun johonkin käsivarsille elämänsä luovuttaa varokaa sitä joukkoa sieltä ei kukaan taivaaseen pääse on kokemusta
Olisi mielenkiintoista tietää? :)
"varokaa sitä joukkoa sieltä ei kukaan taivaaseen pääse on kokemusta"
katumaan katkerasti tuota kirjoitustasi.
Matt. 7:
"1. "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2. sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.
Hellari-äitini kampasi isoäitinsä (myös hellarin)
tukkaa pari viikkoa ennen isoäidin kuolemaa, ja
silloin näki näyn, että helmikruunu laskettiin isoäidin päähän.
Ja sinä kuitenkin väität, että hellarit eivät pääse taivaaseen? Ei meissä mitään varottavaa ole, olemme
ihan tavallisia ihmisiä. Ja minulla ei ole mitään
vl-ihmisiä vastaan, enkä tarvitse heitä varoa.
jo elämää vähän nähneinä ja saimme viisi ihanaa lasta. Ei elämämme mitenkään pilalle ole mennyt, vaikka saimmekin elää myös nuoruuden, jolta vl-nuoria yritetään "varjella" ylläpitämällä myyttiä 18-vuotiaana avioitumisen ihanuudesta. Emme siis ole vanhoillislestadiolaisia, uskovaisia kylläkin.
Onko jokainen 17-18-vuotias edes kypsä valitsemaan puolisoa itselleen loppuiäkseen? Eikö teini-ikäisen valintakriteerit ole monesti vähän turhan pinnallisia sellaiseen valintaan? Riittääkö loppuiäksi, että puoliso on vl ja hyvännäköinen? Ehkä kannattaisi hankkia elämänkokemusta, opiskella ja matkustella ennen kuin tekee lopullisia päätöksiään.
on ehdottomasti raakile avioliittoon. Epäkypsä ihminen isäksi tai äidiksi.
Seuraukset kaatuvat lasten niskaan.
Ei se kovinkaan suurta kypsyyttä osoita että menee lapsena naimisiin yhteisön painostuksen takia ja siittää lapsia liukuhihnalta vain siksi että henkisesti sairastunut yhteisö käskee.
Suurimmaksi osaksi nämä lapsiavioliitot purkautuvat tai perheen elämä johtaa uskonyhteisöstä erkaantumiseen. Tietenkin jää joitain urheita joille siunaantuu 10-20 lasta ja hekin varmasti säännöstelevät jossain elämänsä vaiheessa syntyvyyttä.
En kannusta ketään menemään suinpäin naimisiin mutta eikö ikäraja ole 18 v naimisiinmenolle? sama kuin täysi-ikäisyyden raja. Joten ei voi puhua lapsi avioliitoista, vaikka nuoria ja pöhköjä ollaankin.
18-vuotias on täysi-ikäinen, mutta avioliiton solmijaksi lapsi.
onkin aika kypsymätön siihen mihin joutuu tai pääsee... Jos nyt pitäisi alkaa solmimaan uutta avioliitoa niin en tiedä uskaltasinko enää. Nuorena ei tiennyt oikein mihin sitä sitoutuu. onko se sitten hyvä vai huono? Ja jos lähdetään siitä että liitto on elinikäinen, avioliittolupaus on suurin lupaus minkä ihminen tekee. Ammattia, työpaikkaa, asuntoa, autoa ym. voi vaihtaa mutta puolisoa ei noin vain kipatakkaan reunan yli jos ei kiinnosta. Miehellenikin tuumasin yhtenä iltana, että jos hänestä aika jättää Suomesta ei kyllä löytyis enää sellasta miestä että kelpais. Hän totesi olevansa sitten spesiaalimies. Eli vaatimustasokin kasvaa, ainakin minulla. Ja vaikka nuorina mentiinkin naimisiin, niin mietimme miehen kanssa, että mikä valtava luottamus ja usko meillä oli tulevaisuuteen. Mikä meillä voisi mennä pieleen? Ja jos me olisi rahoja laskettu, että milloin olisi lapsen hyvä tulla, milloinhan meillä olisi sopiva aika? Olisiko sitä aikaa edes tullut? Ja ei voi kuin ihmetellä miten elämä on kantanut. Minua loukkasi kun olin synnyttämässä ensimmäistä lastamme minulta kysyttiin, että oliko lapsi vahinko ja olimmeko menneet sen takia naimisiin. Ajattelin silloin ja ajattelen vieläkin, että minun lapsistani ei kukaan tule olemaan "vahinko". Olin suunnattoman ylpeä perheestäni.
Mutta aina voi 17-vuotiaana kirjoittaa presidentille ja pyytää avioitumislupaa. On näitäkin nähty. Varsinkin jos tulee "pakkomeno"..
Miten joku voikin ajatella noin rumasti ja vielä viestittää ajatuksensa toisten luettavaksi.
Tämä kysymys avioitumisiästä on tärkeä. Nyt vasta kuusikymppisenä tajuaa oman keskeneräisyytensä ja kypsymättömyytensä kasvattajana. Ihanimmat lapset näimme lestadiolaisperheen mukana joskus vuosi sitten.
Kilttejä herttaisia ja toisistaan huolehtivia.
Senjälkeen olen aina pitänyt tätä uskonsuuntaa
hyvinkin merkittävänä ja puolustanut sitä jos on ollut aihetta.
ei voi muuta sanoa. Kyllä itselläkin nuorena oli lievä paniikki,että jos miestä ei veeällien keskuudesta köydy sitten kökitään yksin koko loppu elämä.Varmaan hyvät ja huonot puolet molemmissa menee naimisiin nuorena tai vähän kypsempänä. Väittäisin, että raskaudet ovat helpompia nuorelle ja terveelle. Ainakin itselle. Kyllä välillä on vastuu painanut tosi rankasti. Itsekkin vähän pelkään että tuleeko se viidenkympin villitys joskus, kun avioiduttiin niin nuorena? Saahan sitä vähän villiintyäkkin, kunhan muistaa tietyt rajat... Välillä on tuntunut, että on mennyt ihan väärän ihmisen kanssa naimisiin. Onko muilla tällaisia tunteita? Onneksi nyt tuntuu, että kyllä tuo toinen on kuitenkin ihan jees. jaksanu katella minua näinkin kauan. Omalle kohdalle en osaa sanoa mikä olisi ollut viisainta. Muunkaanlaista elämää en oikein osaa kohdalleni kuvitella.
Eiköhän nuo ole monelle pitkässä parisuhteessa eläneelle tuttuja ajatuksia, miksi ei uskovaisellekin vaikka periaatteessa elinikäiseen liittoon on mentykin. Jos katselee lehdistä julkkisten avioliitosta kertovia juttuja, eipä siellä näitä onnistumistarinoita pahemmin näe. Juuri katsoin lööppiä eräästä julkisuuden henkilöstä, kahden pienen lapsen isästä joka eropäätöksen tehtyään julisti: Nyt olen onnellinen! (Toki on otettava huomioon ko. lehdistön vaikutus selvitettäessä tuon julistuksen todenperäisyyttä). Usein se ruohon näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella ja ajatellaan että jonkun muun kanssa elämä olisi onnellisempaa. Kuitenkin kun vain itseään voi muuttaa, ongelmat usein toistuvat uudessa suhteessa. On toki ihmisiä jotka kertakaikkiaan eivät sovi yhteen ja voivat tehdä toistensä elämistä todellisen painajaisen.
Tärkeintä mielestäni on asettaa itselleen aika ajoin kysymys: Olenko minä oikea tuolle toiselle, eikä vain miettiä täyttääkö tuo toinen kaikki minun toiveeni ja joskus utopistisetkin ajatukseni unelmien puolisosta.
Olen elänyt avioliitossa marraskuuhun mennessä 35 vuotta, joten kokemusta on tästä nuorena avioitumisesta ja liiton kestävyydestä. Aloimme seurustelemaan, kun minä olin neljäntoista ja seurustelukumppani seitsemäntoista. Hän odotti melkein kuin Jaakob Raakelia, että saan koulun loppuun. Olin yhdeksäntoista naimisiin mennessäni.
Monia vaiheita tässä on käyty läpi, mutta vielä ainakaan ei ole tarvinnut jakaantua kahteen leiriin. Monta kertaa on suhde muuttunut, ja luulenpa nyt, että se on ollut sitä normaalia kasvua, jota parisuhteessa tapahtuu. On oltu enemmän ja vähemmän rakastuneita toisiimme, mutta eräänlainen luja ystävyys ja yhteenkuuluvaisuus on kantanut niiden vähemmän-vaiheiden yli.
Olemme muuttuneet molemmat suhteissamme toisiimme ja muihin ihmisiin. Minä olen saanut enemmän puhtia ja sanoisinko puolensapitämisentaitoa, mieheni on herkistynyt ja pehmentynyt. Nyt kun elämme vaihetta, jossa lapsenlapsia syntyy, katsomme joskus toisiimme sillä ilmeellä kuin joskus nelisenkymmentä vuotta sitten, eli että voiko tällainen ilo ja onni olla mahdollista.
Jotenka olen sitä mieltä, että jokainen menköön naimisiin silloin kun sen oikean tuntee löytäneensä,vaikka sitten alle kaksikymppisenä. Mutta varautukoon sitten siihen, että niitä lupauksia, joita alttarilla annetaan, joudutaan täyttämään pitkään, pitkään. Jos on sellainen mieli, että katsellaan, tuleeko tästä mitään, on parempi siirtää suunnitelmia.
kannustavasta kirjoituksesta. Tälläisia tarinoita haluaisi kuulla paljon enemmän. Tänä avioliitojen kariutumisten aikoina olen tullut siihen tulokseen, että jokainen kuolemaan asti kestävä avioliitto on Jumalan suuri ihme. Se ei ole itsestään selvyys. Voi kun ihmiset jaksaisivat elää yhdessä vaikeitten aikojen yli! Monesti ei varmaan vaikeuksien keskellä jaksa uskoa, että tulee parempia päiviä ja helpompia aikoja jolloin puolisokin tuntuu rakkaalta ja elämä elämisen arvoiselta. Kunnioitan omia vanhempiani, että ovat pysyneet yhdessä. Varmasti on heilläkin "vaiheensa" olleet...ikäeroakin 13 vuotta. Äiti 19 ja Isä 32 kun menivät naimisiin. Ihana kun on mummolaan missä on molemmat ,mummo ja pappa. Ehkä arvostus tulee siitäkin kun toisessa mummolassa sitä pappaa ei ole, vaikka pappa elääkin. Silti molemmat isovanhemmat ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita. "Onni täällä vaihtelee Taivaan Isä suojelee."
Toisilla pullat paremmin onnistuu uusissa kuin toisilla...
Kertakaikkisen tasokasta yleistystä.
Heitänpä tähän toisenkin yleistyksen joka valitettavasti jossain määrin on ihan tottakin...
Vl pojat usein saavat yleensä enemmän liikumatilaa eikä heiltä odoteta samanlaista työpanosta nuorempien sisarusten ja kodin hoidossa kuin tytöiltä. Tytöiltä odotetaan myös perinteisten roolimallien noudattamista eli tytöt passaa kahvit kun vieraita tulee taloon ym... Tytöiltä vaaditaan myös "parempaa käytöstä"....
Pojille taas sallitaan enemmän tulemista ja menemistä ... äiti (tai sisaret) pesee pyykit laitaa ruuat ja siivoaa sotkut... silti vaikka aina välilä päpättää aiheesta ----> mitä sitten kun mennään nuorina naimisiin ennen kuin ollaan keritty omissa nurkissa asua (juuri) ollenkaan --->
Voidaan kysyä aiheesta kuinka hyvin rahan-arvo ja elämän kalleus on tiedossa?
Voidaan kysyä kuinka hyvin elämän realiteetit muutenkaan on hallussa?
---> ja kun ensimmäinen lapsi syntyy käykö niin että isästä on kyllä siitäjäksi muttei isäksi? Eli onko mies 19 vuotiaana kykenevä kantamaan sitä emotionaalista vastuuta lapsesta mitä lapsi edellyttäisi.... aika moni ei ole ---> ja käy niin että äiti ottaa vastuun lapsesta omille hartioilleen siltä osin kun mies ei sitä kykene kantamaan ja toivoo että toinen aikuistuisi mahdollisimman pian ---> ja kun on niitä joista ei kasva kosaan aikuisia niin varmaa on että pahoin voi kaikki ----> mitä isompi perhe sitä enemmän jakaa entistä riitämätöntä pottia ----> ison perheen autuus on suorassa suhteessa vanhempien jaksamiseen ---> joka on erittäin pitkälle riippuvainen vanhempien terveydestä ---> voisin ajatella että jos mies kerran on perheen pää niin nainen on varmaan sydän ja jos se tempuilee voi pääkin pahoin :-)
elämään kyllästyneen kuuloinen usko on iloinen asia vai ethän sinä mahda ollakaan uskomassa
En lainkaan ymmärrä mistä tuon katkeruuden vedit?
Avaaja väittä että iso perhe ja nuorena avioituminen on vain positiivista.... avaus oli kertakaikkisen naivi yleistys... ja itse heitin toisesta ääripäästä muutaman yleistyksen lisää...
Silti heittämiini komnenteihin piilee totuuden siementä valitettavasti...
"On mukavaa, kun ei tarvitse katsella 3 ja 4-kymppisten häitä!"
nauttii.
Se on myöskin mukavaa, kun ei tarvitse suviseuroissa katsella kokopartaisia naisia. Ainakaan useita.
Toivottavasti provo, en jaksaisi uskoa noin putkisilmillä katselevia löytyvän. Vanhoillislestadiolaisten piiristäkin löytyy hyvin monenlaisia perheitä. On niitä suurperheitä, mutta on myös 1-2-lapsisiakin perheitä. On lapsettomia perheitä ja myös perheettömiä. On nuorena avioituneita ja vanhana avioituneita. Jokaisella perheellä, jokaisella yksilöllä on omat ilonsa ja surunsa. Oli sitten kasvanut suuressa tai pienessä perheessä, avioitunut nuorena tai iäkkäämpänä tai vaikka ei avioituisi ollenkaan.
Itse olen ollut 2 kertaa jopa yli 60-vuotiaiden häissä!! ja voin sanoa, että oli kauniita ja koskettavia tilaisuuksia. Mutta aloittajalle sanoisin, että älä pelkää ; en kutsu sinua häihini vaikka vielä joskus 3-4kymppisenä naimisiin menisinkin!! ;)
on tehnyt tämän avauksen. Teksti kertoo puolestaan. Ilmeisesti avaaja haluaa naimisiin heti, kun täyttää 15 v. On saanut kipinän asiaan, kun on Essolla salaa katsellut miesten lehtiä.
"On mukavaa, kun ei tarvitse katsella 3 ja 4-kymppisten häitä!"
kirjoittaa tuollaista tekstiä?
Koko avaus vaikuttaa nuoren, epäkypsän ja lapsellisen henkilön tekeleeltä. Olisikohan kirjoittaja jonkun vl-saarnaajan tytär?
jos vl-herätysliikkeessä yleisesti kannustetaan nuoria menemään naimisiin alle 20-vuotiaina.
Vanha sanonta:
"Hosumalla ei tule kuin kusipäisiä kakaroita."
"On mukavaa, kun ei tarvitse katsella 3 ja 4-kymppisten häitä!"
lainkaan nähdä silmissäsi 3- ja 4-kymppisiä ihmisiä vai pelkästään pikkuvauvoja ja 18-vuotiaita hääpareja?