Eilen TV:ssä näytettiin lasten eri harrastuksia ja valmentautumista jo pienestä pitäen. Suomen voimistelija-lupaukset ja jääkiekkopojat siinä treenasivat 4pv viikossa 6h/pv. Iältään lapset olivat 10-14V. Aika hurjaa treeniä mutta ei silti vieläkään riitä kansainvälisesti kovin korkealle. Voimistelijoita haastateltiin ja hymyssäsuin he treenasivat. Valmentajan kommentti "jos lapsi lähtee treeneistä itkien, ei se ole hälyyttävää. Vaan jos lapsi tulee treeneihin itkien, silloin pitää istua alas ja katsoa missä mennään" oli mielestäni aika hyvin ajateltu!
Tälläkin palstalla ollaan keskusteltu kesän aikana siitä, kun jotkut huoltajat ajattavat kuskejaan puolinäännyksiin. Onko se oikein vai ei ja kenen mielestä se ei ole oikein ja miksi se ei olisi oikein?
Jos kuskin motivaation on ajaa kierroksia ja kilometrejä, miksi se pitäisi kieltää ja miksi siitä moralisoidaan? Ei näistä pikku-kuskeista koskaan tiedä mihin suuntaan he lähtevät "uransa jälkeen". Pohja pitää kuitenkin luoda jo nuorena riippumatta siitä onko suunta ammattikilpakuski tai asentajakoneistaja sorvin ääressä.
Uravalinta? vaihtoehto 1?
Kansainvälisesti kuljettajien kyyti on hurjaa ja radoilla tapahtuu pusuja jos jonkin moisia. Nätistiajo, josta Suomessa aina peräänkuulutetaan jokaisessa kilpailussa ja jälkimainigeissa, ollaan kaukana "dead linesta" jolla tyylillä ajetaan esim. Euroopassa. Tämä ei tarkoita sitä että karting tulisi sallia romuralliluokkana vaan tietynlainen kovuus ja pelisilmän kehittäminen riisutaan suomen radoilla kuljettajilta jo varhaisessa vaiheessa, vai riisutaanko?
Kisoja seuranneena, ei enää aktiivisena huoltajana,on hieno katsoa tasaista vääntöä kuljettajien välillä. Suhteellisen rehellisesti ajetaan ja kilkkaukset on aika minimaallisia Euroopan kisoihin verrattuna. Asiaa voisi kommentoida kuljettajat, jotka PM- ja EM-kisoja ajaa. Onko karting liian pehmoa Suomessa? Pitäisikö se "hyvä ajotyyli" saada nujittua läpi kansainvälisesti eikä vain täällä meillä Suomessa?
Asiallisia kommenteja kiitos ja ajatuksia herättäen.
Tälläkin palstalla ollaan keskusteltu kesän aikana siitä, kun jotkut huoltajat ajattavat kuskejaan puolinäännyksiin. Onko se oikein vai ei ja kenen mielestä se ei ole oikein ja miksi se ei olisi oikein?
Jos kuskin motivaation on ajaa kierroksia ja kilometrejä, miksi se pitäisi kieltää ja miksi siitä moralisoidaan? Ei näistä pikku-kuskeista koskaan tiedä mihin suuntaan he lähtevät "uransa jälkeen". Pohja pitää kuitenkin luoda jo nuorena riippumatta siitä onko suunta ammattikilpakuski tai asentajakoneistaja sorvin ääressä.
Uravalinta? vaihtoehto 1?
Kansainvälisesti kuljettajien kyyti on hurjaa ja radoilla tapahtuu pusuja jos jonkin moisia. Nätistiajo, josta Suomessa aina peräänkuulutetaan jokaisessa kilpailussa ja jälkimainigeissa, ollaan kaukana "dead linesta" jolla tyylillä ajetaan esim. Euroopassa. Tämä ei tarkoita sitä että karting tulisi sallia romuralliluokkana vaan tietynlainen kovuus ja pelisilmän kehittäminen riisutaan suomen radoilla kuljettajilta jo varhaisessa vaiheessa, vai riisutaanko?
Kisoja seuranneena, ei enää aktiivisena huoltajana,on hieno katsoa tasaista vääntöä kuljettajien välillä. Suhteellisen rehellisesti ajetaan ja kilkkaukset on aika minimaallisia Euroopan kisoihin verrattuna. Asiaa voisi kommentoida kuljettajat, jotka PM- ja EM-kisoja ajaa. Onko karting liian pehmoa Suomessa? Pitäisikö se "hyvä ajotyyli" saada nujittua läpi kansainvälisesti eikä vain täällä meillä Suomessa?
Asiallisia kommenteja kiitos ja ajatuksia herättäen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kommentoidaan kahta ensimmäistä kappaletta.
Junnu-urheilu tuntuu olevan vuosi vuodelta kovempaa ja tavoitteellisempaa. Ero on huima oman nuoruuteni 70-luvun loppuun. Kuitenkin nämä 8-14 vuotiaat ovat vielä lapsia joiden päällimmäinen homma on koulunkäynti, perustietojen ja taitojen oppiminen ja sosiaalinen kehittyminen osana perhettä ja kaveriporukkaa "yhteiskunnan jäseniksi". Sen jälkeen tulee muut asiat kuten harrastukset. Tämän "horisontin vippaaminen" tuntuu olevan ihan yleistä lajissa kuin lajissa eikä karting ole poikkeus yleisestä vanhempien ja muun ympäristön toimintatavasta mihinkään suuntaan. Toki ääripäitä fanaattisuudessa on joka lajissa (valitettavasti) mutta kun yleisesti kuuntelee Suomen suurimpien kaupunkien lätkäjunnujen vanhempia niin kartigissa ollaan yleisesti vielä aika hyvällä ja terveellä asenteella liikkeellä. Ainakin suurin osa porukkaa on tai sitten me ollaan vain eksytty heti oikeaan porukkaan :-)
Kuskin motivaatio ja halu on aina tärkein asia. Mennään kuskin ehdoilla ja annetaan kaverin tehdä mitä haluaa. Meillä mini-kuski avautui aiheesta muutama viikko sitten ja tokaisi: "aina kun mennään radalle, mä katson säätä ja arvioin paljonko sillä kelillä voidaan ajaa ja lähden tekemään sen ajan. Kun se on tehty, voi lähteä kotiin tai jäädä kisaileen kavereiden kanssa" Tähän oli vaikea sanoa oikein mitään fiksua kasvatuksellista päälle, valmennuksellisia näkökulmia toki voisi lisätä mutta se ei ollut tuossa tilanteessa tarpeen.
8-14 vuotiaan urheiluharrastuksen ja mahdollisen ammattiurheilun yhdistäminen tuntuu olevan valitettavan usein vanhempien takaraivossa useassa lajissa. Tässä kohden vastaavasti karting tuntuu olevan siellä kärkipäässä suhteessa muihin lajeihin yhdessä jääkiekon kanssa.
Oma linjani urheiluharrastukseen (laji kun laji) on vastaavasti vähän toisenlainen: Koulunkäynti on hänen duuninsa. Niin kauan kun koulutodistus on kiitettävää tasoa, kaveri saa harrastaa suunnilleen mitä haluaa. Karting oli hänen valintansa, joten perässä on vaan isin mentävä minne kaveri haluaa ja yritettävä tarjota pelit ja vehkeet joilla hän saa tavoitella omia tavoitteitaan.
Vai olenko itse ymmärtänyt jotain totaalisen väärin ???
Samat sanat. Koulunkäynti on se pääduuni nuorille joka pitää ensisijaisesti hoitaa kunnolla. Harrastukset ovat toissijaisia ja ne vaihtelevat sitten vuosien varrella. Kartinkiakin harrastavista moni jo lopettelee ennen 16-18v täyttämistä, muuta asiat menevät edelle.
Uran rakentaminen 6-14v lapsen mielessä voi ja on vain vanhemman tuotosta. Ajatus voi olla lapsen itsensäkin esiintuoma, mutta kyllä sitä on silloin vanhemman pitänyt myös ruokkia.
Onko tällaisessa moottoriurheiluhaaveessa sitten mitään pahaa? Ei mielestäni, pitäähän mielestäni haaveita olla. Kuitenkin pitäen mielessä sen että me aikuiset laitamme asioille sitten konkreettiset rajat. Kauhuesimerkkinä ainakin itse olen tavannut muutamia 18-20v nuoria aikuisia joiden jutut ovat päätyneet sinne radanvarsitapahtumiin, vanhoja muistellaan selkeällä katkeruudella ja menetetyllä tilaisuudella. Koulu on jäänyt retuperälle ja nyt takki on sitten tyhjä - ei hyvä.
Jossakin vaiheessa on lapsellekin tehtävä asioista kuitenkin selvää - eli työtä on tehtävä rajusti, tukijoita pitää olla ja taitokaan ei pahitteeksi olisi. Karting myyjäksikään ei oikein markkinoilla enää ole tilaa - sekin tie on jo tukossa.
Moottoriurheilusta toimeentulonsa saajia uusia tulokkaita ei montaa per vuosi Suomesta tule. Mikähän mahtaa olla per vuosi tuo määrä? Sen voi laskea vaikka 10v keskiarvona.
Omakohtaisesti olen menneitten vuosien varrella huomannut yli-innokkaiden (tyypillisesti) isien lasten lopettaneen karting harrastuksen jo aika aikaisessa vaiheessa. Ihan Cadet tasolla, viimeistään, harrastaja luokissa kun mopo on iskällä keulinut jo niin raskaasti.
Annetaan lasten harrastaa, ja pidetään me aikuiset haaveemme sitten taka-alalla - joookos :-)
Nautitaan vauhdista ja tehdään harrastuksesta antoisa, ja ennenkaikkea mahdollisimman turvallinen.
Kyllä taso ja mahdollisuudet on todellakin noussut niistä vuosista kun itse olin urheilussa aktiivisesti osallisena. Tosin 70-luvulla hiihdon puolella painettiin 3pv viikossa 3h/kerralla. Piirikunnalisissa pärjättiin mutta ei SM-tasolla.
Kyllä aiheen pääkirjoittaja on oikeassa että nuorena se pohja luodaan tulevaisuuteen. Kuitenkin urheilun huipulla, niin amatööritasolla kuin ammattilaistasolla, henkilö tietää paljonko on panostettava menestymiseen. Ei eroa mitenkään työssäkäyvän päivittäisestä elämästä. Kyllähän nyky-yhteiskunta on enemmän ja vähemmän kilpailuhenkinen ja ne mestyvät, jotka antavat eniten. On vain ihmisiä ja ihmisiä, toiset käy vaan töissä ja toiset haluaa kehittyä ja ottaa haasteita vastaan-olla kilpailuhenkisiä.
Karting-huoltajana tosiaankin olen samaa mieltä oli se laji mikä tahansa, Koulu ensin ja harrastukset sitten. Meillä ei harrasteta jos kouluarvosanat on heikkoja. Viimeaikoina kuitenkin olen alkanut miettimään, kun kuljettajallakin ikää karttuu, toimiiko tuo koululla kiristäminen enää kovin kauaa.
Lapsen harrastuksessa on mentävä lapsen ehdoilla. On lapsia ja lapsia, toinen jaksaa keskittyä pitempään ja toinen lyhempään.
Kansainvälisestä kartingista en sen enempää tiedä, mitä nettiä on tullut seurattua on meno aika hurjaa. Pm- ja Em-kuskien kommentteja on tullut sivusta seurattua ja rookie-kuskien kommenttit on ollut aika jämerää kuultavaa. Jos mitään uskomista on niin täällä Suomessa todellakin jyrätään nätisti-ajon puolesta. Miksi sitä vetoomusta (tai mikä lie)ei voisi yrittää ajaa läpi FIA-kansainvälisesti eikä vain paikallisesti yhdessä maassa?
Hyvä aihe!
Kartingissa ei riitä pelkkä kova harjoittelu eikä lahjakkuus jos ei rahaa ole jatkoon.
Harjoitella ei voi Raket-luokkien jälkeen riittävästi ilman rahaa.
Vaikka on kuinka lahjakas ja voittanut kaikki mini/raket kisat ja ties mitkä mestaruudet niin homma tyssää jos ei ole pätäkkää.
Näin se vaan on vaikka sitä kuinka pyörittelee, useimmiten juuri ne lahjakkaat kyvyt joilla olisi nälkää ei pääse eteenpäin ja homma muuttuu varakkaiden lasten eliittiurheiluksi.
Ei tainnu Häkkisen tai Salon tai edes Räikkösen vanhemmat mitään Roope Ankkoja olla. Kyllä yhteistyösuhteet on rakennettu harrastuksen aikana. Ei se raha ratkaise eikä rikkaiden kuskit ainoastaan mene eteenpäin. Jos vähääkään omaa neuvottelutaitoa, löytyy varmasti yhteistyökumppaneitakin. Kukaan ei rahaa tule kotiin tarjoamaan, ei sentään niin hyvä ole kukaan.
Mitä tulee junnuharjoitteluun, koulu ensin ja yhteiskunnan tavoille oppiminen. Harrastuksen kautta, oli se mikä tahansa, saadaan motivaatiota ja jaksamista kouluun ja muuhun elämään.
Raha ratkaisee, kyllä siinä perää on mutta ei sitä tartte löytyä omalta tililtä. Yhteistyökumppanit ovat merkittävässä osassa. Jos ei omaa neuvottelutaitoja, on tie kuoppainen ja jopa katkeroitunut!
en kuuitenkaan loähde kommentoiman muuta tässä foorumissa, ehkä tolla toisella puolella.
Kommentti vielä tuosta rahasta - ikuisuusaihe.
On totta, että karting maksaa ja omasta pussista sitä on "järjetöntä" maksaa - omasta mielestäni. Tämän päivän kulut isomissa luokissa ovat jo sitä luokkaa että ei Häkkisen isukin taksiajoilla niitä olisi hoidettu. Lisätulostahan menee vielä se about 55-60% veroa. Eli suhteet pitää olla kunnossa ja mielellään tukiverkosto avustamassa.
Tätä ei saa aikaan yhdessä kesässä vaan pitää aloittaa huomattavissa ajoin ennen kuljettajan saapumista kansainvälisten luokkien ikään. Tässä vain on pieni ristiriita, pikkukuljettajalle kun alkaa hommamaan tukijoita heti alkuun nin voi vanhemmalla hämärtyä jo homman tarkoituksin. Muuta pienillä euroilla on hyvä aloittaa, tukijat sitten valmiina isompien summien kanssa kun sen aika mahdollisesti koittaa.
Moottoriurheilu ei ole ikinä oikein tasavertaista niin että kaikille avautuisivat samanlaiset mahdollisuudet kuin esim jalkapallossa. Tai vaikka yleisurheilun yksilölajeissa. Mutta miksi sen pitäisikään olla kun se ei sitä aikuisiälläkään ole. Tiimit ja tukijat tarjoavat aina kuljettajille erilaiset mahdollisuudet.
Jos harrastuksessa tulee petetyksi katsastusholistin taholta joka pyytää yhteistyötä, niin jatketaanko harrastusta siitä huolimatta, vai pitääkö hakea toista yhteistyökumppania lojaalimmasta porukasta mitkä katkoo ihan hyvää hyvyyttään ihmisten raajoja ja harrastaa muutakin varjopuolen toimintaa. Petosta ei hyväksy pahimmat roistotkaan mutta jotkin karting harrastajat ei tunne käsitystä lojaali. Ajatelkaa kuinka lojaali minä olen kun en kerro hänen nimeään.
suomessa ei ole tullut hirveesti kyllä vastaan esim. hylkyjä ajotaparikkomuksista, Fa:ssa taisivat ekan kerran puuttua asiaan, pm:SSä ja EM-karsinnoissa niihin kumminkin puututtiin, ei suomi ole näissä tapauksissa mikään poikkeus, tai menkää örveltään PM tai EM:iin niin teidät nauretaan pihalle
maailmassa, montako hylkyä tuli, tai lippua tuli muualla euroopassa ja montako suomessa?
Pehmoa suomessa , ei minun mielestä, onkos esim, ajotapoihin puututtu suomessa , ei ainakaan SM-tasolla, ei ole näkynyt varoituksia eikä mustia lippuja eikä hylkyjä, yks aikasakko, vai pehmeetä, hyvin suomikuskit on euroopassa ajelleet, kyllä ne tavoilla oppii:) nuoret oppii nopeesti, hyvä näin :)
Kukaan ei puuttunut harjoittelun määrään.
Jos ja kun nuori haaveilee maailmalle moottoriurheilusta ammattia itselleen, nin mikä loppujen lopuksi on merkitys sillä miten runsaasti ja missä vaiheessa se karting on aloitettu?
merkitystä, mutta aika juoksee, nykyään pitää jo olla varhaisessa vaiheessa pikuformuloissa jos haluaa menestyä pidemmälle, jos vaatimukset pienempiä on se ja sama koska aloittaa