Sain pikkuaivoinfarktin n. 9kk sitten. Kävelykyky palautui parissa viikossa jo varsin hyvin.
Ongelmaksi jäi se, että rasituksessa jo noin puolen tunnin aikana tulee huimaus, sekava ja paha olo. Korkeintaan tunnin pystyy tekemään fyysisesti tai henkisesti rasittavaa liikuntaa tai työtä, kun on ihan pakko mennä pitkälleen. Olo on niin karmea. Tämä toistuu aina. Onko kenelläkään muulla vastaavan tyyppisiä kokemuksia? Olisi tosi kiva kuulla.
Ongelmaksi jäi se, että rasituksessa jo noin puolen tunnin aikana tulee huimaus, sekava ja paha olo. Korkeintaan tunnin pystyy tekemään fyysisesti tai henkisesti rasittavaa liikuntaa tai työtä, kun on ihan pakko mennä pitkälleen. Olo on niin karmea. Tämä toistuu aina. Onko kenelläkään muulla vastaavan tyyppisiä kokemuksia? Olisi tosi kiva kuulla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei,
Sain pikkuaivoinfarktin 1.4.2024. Minua oksetti, pyörrytti enkä pysynyt pystyssä. Näin kaksoiskuvia. Ambulanssi vei ensin paikalliselle terveysasemalle ja sieltä HUSiin. Olin siellä 9 pv ja kuukauden kaupungin sairaalassa. HUSissa tehtiin kaikki tarvittavat toimenpiteet. Pääsin sairaalasta kotiin toukokuussa 2024. Huimaus on pikkuhiljaa vähentynyt, mutta vielä huimaa. Kotona en käytä enää rollaattoria, ulkona käytän. Niska on vielä jäykkä, samoin selkä. Kaksoiskuvat loppuivat sairaaloissa. Yhtenä pahana ongelmana on ollut unettomuus. Se alkoi silloin, kun sain pikkuaivoinfarktin. Olen joutunut ottamaan nukahtamislääkettä tai unilääkettä. Nyt pystyn satunnaisesti nukkumaan ilman lääkkeitä 6 tuntia yössä. Alussa oli myös kehon kömpelyyttä, mutta sekin on melkein hävinnyt. Taksilla käyn asioilla, labrassa ja kampaajalla,