Onko totta että vanhoillislestadiolaisuus käy uskonnollista, opillista ja historiallista dialogia rivijäsetensä voimin täällä "roskapalstalla" ja pää-ääneenkannattaja on tullut täysin kyvyttömäksi vastata ajan haasteisiin. Ei ole nykyaikaa että norsuuluutornista huudetaan ainoat oikeat ohjeet seurakunnalle ja uskon elämän on muodostuttava sen kaltaiseksi kuin organisaation "yksi" ääni sen todistaa.
Kaikesta polemiikista ja syytöksistä huolimatta palstan suosio sen kuin kasvaa ja uskoakseni pääosa kymmeniin tuhansiin yltävästä lukijakunnasta on vl-lestadiolaisia tai vähintäänkin kytköksissä jotain kautta vl-lestadiolaisuuteen.
Kaikesta polemiikista ja syytöksistä huolimatta palstan suosio sen kuin kasvaa ja uskoakseni pääosa kymmeniin tuhansiin yltävästä lukijakunnasta on vl-lestadiolaisia tai vähintäänkin kytköksissä jotain kautta vl-lestadiolaisuuteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aiemman keskustelun perusteella voisi tiivistää ongelman ytimeksi sen ettei avointa keskustelua ole. Esim. PM:ssä ei ole lukijapalstaa ja vaikka olisikin, se ennakkosensuroitaisiin ja lehti päättäisi mitä annetaan mennä julkiseen ja mitä ei.
Tämä palsta siksi lienee ainoita mahdollisuuksia monille kertoa omasta elämästä ja kokemuksista ja jakaa avoimesti asiat toisten kanssa. Aika moni on tuonut esille ongelman, ettei aina kasvotusten puhuminen suju. Lisäksi tuo musiikkiammattilaisten keskustelu paljastaa sen järkyttävän asian, ettei asioista uskalleta puhua, hymistellään vaan. Sinun mainitsemasta norsunluutornista on sävelet sanoitettu, mitä lauletaan mitä ei, kenen leipää syöt, sen pillin mukaan liikehdit.
Tämä ei ole mikään tutkimustulos, vaan tämä on havainto, joka on tehty keskustelujen perusteella. Voitte kumota ihan rauhassa tai tarkentaa tai mitä vaan, nimenomaan kannustan avoimeen puhumiseen ihan jokaista jolla on mielen päällä jotakin kerrottavaa.
tukahduttaminen.
"Jumalan valtakunta ei ole demokratia, vaan kuningaskunta", on asiantilaa täällä perusteltu.
Kukahan se kuningas mahtaa olla? Hedelmistä päätellen ei ainakaan Jeesus, jonka viesti ihmisille kuului "Älkää peljätkö!"
sanoisi joku kansanihminen...
"Onko totta että vanhoillislestadiolaisuus käy uskonnollista, opillista ja historiallista dialogia rivijäsetensä voimin täällä..."
On totta että "ylhäältä käsin" esitetään "näitä yhteisiksi koettuja, luovuttamattomia Pyhän Hengen ohjaamia ja ikuisia" käsityksiä/mielipiteitä, joihin kriittisesti suhtautuvaa epäillään "maailmanrakkaudesta ja hänen epäillään sairastavan sydämenlaajentumaa", koska hän epäilee että toisetkin ihmiset ymmärtävät jotakin näistä asioista.
Jos se OLISI niin että seurakunta YHDESSÄ keskustelee siitä mikä on asioissa oleellista ja tärkeää ja mitä siitä ajatellaan, mutta kun näin ei vain valitettavasti ole asianlaita; äänessä ja mielipidejohtaijina ovat he jotka pitäytyvät siinä mikä on "koettu hyväksi ja joka on yhteistä rakkautta rakentamassa eikä riko sitä".
Eo periaate tuntuu hyvältä "paperilla", mutta käytäntö saa kaikkialla aikaan vaikeuksia, olipa kyse uskonnollisista, aatteellisista, tai mistä tahansa ihmisryhmästä, tässä ajattelussa tulee ennenpitkää vaikeuksia; ihmiset nyt vain eivät ole samaa mieltä, eikä heitä siihen voi pakottaa, vaikka sellaista maailmalla paljon tehdään (lue päivän uutiset).
PM on mielipteen "ääneenlausuja" ja sellaisena sitä voi lukea ja sitten itse päättää mitä ottaa vastaan ja minkä jättää sivuun. Joukkojen ohjailu, sielunhoito, ja tiedonjakaminen on tarpeen kaikille ihmisille, erityisesti heille jotka haluavat että tietynlainen käsitys leviää; sana kirjoitettuna/painettuna on vanha menetelmä (lue Paavalin kirjeitä) enkä osaa esittää pahemmin kritiikkiä siihen suuntaan, siis PM:n suuntaan.
Omasta asenteesta on kyse, jos seuraan/en seuraa ko kannanottoja, ovatpahan ne siinä aviisissa selvästi näkyvillä ainakin.
Itse seuraan vl-palstaa ja sen keskusteluaiheita sen vuoksi että tunnen ko keskustelukulttuuria ja siinä käytettyä kieltä, täällä on muutamia hyviä kirjoittajia, joilla olisi todella hyvät mahdollisuudet esiintyä isommillakin foorumeilla kuin vain täällä; taitaa sama ilmiö koskettaa kaikkea painettua tekstiä, siis tavalliset päivä- ja aikakausilehdetkin kaipaisivat vaihtoehtoista kirjoittajakuntaa ja näkökulmia, mutta lehdykät haluavat vain panos/tuotos-ajattelun mukaista toimintaa ja sen takia niiden sisältö on sitä mitä on, tuttua ja turvallista kuin aikamme naistenlehdet...
Saas nähdä oliko tässä kenellekään ideoita jatkaa keskustelua.
Käviköhän aikoinaan niin, kun vl:ssa kuohui, että kun Päivämiehestäkin annettiin kenkää muuan toimittajille. Olisiko jo silloin ollut vaikeaa ilmaista eriävää mielipidettä. Varsinkaan sitä laittaa lehteen. Helpompi lähettää pois.
Toivoit että jotkut hyvät kirjoittajat voisivat esiintyä isommillakin foorumeilla. Mutta mistä niitä isompia foorumeja löytyisi kuin tämä palsta.
A. Palstalle tulo on vapaaehtoista ja jokainen lukee tekstin henkilökohtaisesti, elikkä asia menee perille ilman välikäsiä.
B. Suviseuroissa on koolla ehkä 70 tuhatta ihmistä kerralla ja 2/3 osaa lapsia ja aikuisista 90% tekee jotain muuta kuin kuuntelee puhetta.
c. Kirjoitettu teksti on ymmärtämiselle ja mielipiteen vaikuttamiselle tehokkaampi muoto kuin puhe. Tekstiä voi lukea monta kertaa ja jos on epäselvää voi jotain tekstinkohtaa pysähtyä miettimään toisin kuin kuultua puhetta.
sai kenkää. Tilalle tuli muuan liikealan työkokemuksen omaava mieshenkilö.
Uskonnon historia-teoksissa kerrotaan aika seikkaperäisesti nuo toimittajien irtisanomiset ja muut siihen liittyvä meno. Jos kiinnostaa kannattaa lukea mm. "Kristinuskon historia 2000" niminen kirja. Sama teos selittää myös miksi vl potki yli 60 pappia liikkeestä pois ja otti maallikot saarnaamaan ja vaihtoi oppia joka poikkeaa kirkon opista.
oli mm. HS.
Voi asian nähdä myös tuolta näkökulmasta. Kristinuskon historia 2000 muuten vaikenee HS:sta muistaakseni, on jo aikaa kun tuon kirjan luin, mutta jäi mieleen että PM:n kohtalosta siinä kirjoitettiin ja siitä, että OPPI muuttui 60-luvulla.
Kirjassa selitetäään että maallikkosaarnaajat halusi valtaa ja pelkäsi sivistyneitten pappien saavan määräysvallan koska olihan papit kirkon viroissa ja niillä on alan koulutus toisin kuin maallikoilla. Onhan se ihan selvää että kun toisilla on tieto ja taito niin ne sen homman parhaiten osaa. Kyse oli siis taistelusta vallasta maallikoitten osalta. Papeilla varmaan ammattin puolesta harmitti kun tiesivät olevan oikeassa. Vähän niin kuin lääkärit pantais sairaalasta pois ja puoskarit tilalle hoitamaan potilaita. Ymmärrän siis pappeja oikein hyvin. Papit halus ehdottomasti raamatuntulkinnan ylintä asemaa luterilaisille tunnustuskirjoille. Ne oppimattomat maallikkosaarnaajat halusi sen SRK:n puhujainkokouksen enemmistölle ja vissiin saivatkin tahtonsa läpi, kun potkivat niitä pappeja pellolle ja heidän kanssaan samoin ajattelevia maallikoita pistettiin pihalle myös, ja toisinajattelevat julistettiin eriseuraksi, mistä täälläkin on keskustelua ollut palstalla vähän väliä. On se vaan helppo, että kun huomataan että valta meinaa luisua käsistä ja ei haluttaisi myöntää olevan väärässä, niin potkaistaan ihmisiä pihalle, muutetaan oppia ja sanotaan toisten olevan eriseura. En yhtään ihmettele miksi ihmiset ei uskalla sanoa mitään tai kritisoida kasvotusten vaan ylistävät sitä että tällä palstalla uskaltaa puhua, että jos kohtalo on tuo mikä 60-luvulla, että jos jotakin menee sanoon, niin saa lähtöpassit. Kyllä historia kertoo julman tarinan, ei voi mitään.
Netti on siunauksellinen myös meille uskovaisille. Täällä ei ole kukaan kulmiansa kutristelemassa jos pohtii vaikka sitä muutosta joka erilaisissa synneiksi määritellyissä asioissa on.
On totuuden nimessä sanottava että ulkopuolisesta kristillisyyden muuttuneet synnillisyyden käsitykset naurattavat.
Mutta meille uskovaisille ne ovat kipeä asia. Kun jo kirkkokuoroon menon harkitssemisesta joutui seurakunnan puhutteluun, nyt saa liikemieslestadiolaiset juosta coctail-tilaisuudesta toiseen.
Onneksi näistä voi keskustella luottouskovaisten kanssa ja täällä netissä
Minulla oli muuton jälkeen pitkä yksinäisyyden aika johon netti toi apua. Ensinnäkin sain netistä paljon luettavaa mutta netin kautta löysin uusia tuttuja uudelta paikkakunnaltani. Koin siunaukseksi tuon että netti on olemassa. Muuten olisin yksin vajonnut masennukseen ja käpertynyt sovalle syömään ja surrut yksinäisyyttäni. En ole niin rohkea persoona että menisin jonnekin etsimään ystäviä vaikka harrastusten pariin, mutta netin kautta tutustuneena olen löytänyt uusia ystäviä ja pari uutta työpaikalta.
Uskon Jumalan puuttuneen peliin että antoi minun kohdata nämä ystävät netin kautta. Muuten heihin en tuskin olisi koskaan törmännyt.