Minun lastani on kiusattu henkisesti haukkumalla, keksimällä valheita hänestä jne.. sekä fyysisesti pahoinpidelty, tönitty, läpsitty jne.. Kaikkeni olen tehnyt ja voimat ovat jo ihan lopussa! Koulu vain lyö kapuloita rattaisiin, vähättelee ongelmaa ja jopa kieltää sen kokonaan!
Olen ollut yhteydessä vanhempiinkin, osittain senkin vuoksi että koulu ei hoitanut kiusaamisasiaa ja myös koska monesti kun jätin koululle soittopyynnön vanhemmille niin sitä ei välitetty heille asti. Yleensä vanhemmat suhtautuvat asiallisesti kiusaamiseen, mutta en sitten tiedä missä vika on kun monet kiusaajat vain jatkavat kiusaamistaan? On myös ollut tapauksia joissa vanhemmat eivät ole uskoneet omista kullannupuistaan mitään pahaa... ja kaiken huippu oli yhden 6lk pojan vanhemmat jotka vanhempien palaverissa alkoivatkin syyttää meidän poikaamme siitä että hän provosoi kiusaajaa, eli heidän poikaansa ja lopuksi asia meni niin että tämän kiusaajan äiti sanoi että häntä on kiusattu koulussa koska hän on ulkomaalainen ja hänen poikaansa myös ja nyt pojasta on vain tullut koulukiusaaja.. ja thats it! Ei mitään muuta, eli äiti puolusti poikaansa joka on koulukiusaaja sillä että poikaa on kiusattu ja nyt pojalla on oikeus kostaa/antaa takaisin viattomille osapuolille! Sairasta sanon minä!!! Poliisille tein ilmoituksen mm.kun pojastani tehtiin herjaava sivusto IRC-galleriaan nettiin, poliisi soitti minulle ja sanoi että ikävä kyllä he eivät voi tehdä mitään koska tekijät ovat alle 15v..! Ja kun tein rikosilmoituksen entisestä naapurinrouvasta ja hänen pojastaan jotka alkoivat levittämään minusta ja pojastani juoruja ja valheita, ja tämä rouva lapsensa kanssa meni jutuissaan ja valheissaan niin pitkälle että aikuisetkin ihmiset tulivat uhkailemaan silloin 11v poikaani!!! Kukaan ei vaivautunut meiltä kysyä pitävätkö nämä jutut paikkansa! Poliisi joutui hylkäämään jutun koska näyttöä ei ollut heille riittävästi!
Kaikkeni olen tehnyt, koulussa puhunut opettajan, rehtorin, koulukuraattorin, terveydenhoitajan, lääkärin, psykologin jne. kanssa, ja kukaan ei oole saanut kiusaamista loppumaan...vieläkö minun pitäisi koulun talonmiestä jututtaa? Jospa hän osaisi auttaa ja kertoa miten se kiusaaminen saadaan loppumaan??? Omat voimani ovat menneet ihan tapellessa ja taistellessa tämän asian kanssa, eikä loppua näy..
On se koulun välinpitämättömyys ja sanoisinko jopa ammattitaidottomuus uskomatonta, mutta ikävä kyllä totta! Koulun vaihtaminen ei meillä auttanut, eikä poika enään suostu vaihtamaan koulua! Mietimme että jos 8lk vielä tilanne jatkuu, harkitseme kotikoulua. Ainoa ongelma on se, että yläasteella on jo sen verran vaativia jaksoja ja aineíta että miten selviämme siitä kunnialla. Poika kun haluaisi lähteä teknilliseen vielä joskus ja sehän edellyttää hyviä arvosanoja, ja kun on koko ajan stressiä kiusaamisesta niin miten siinä kouluun keskittyy? Kotikoulussa olisi ehkä mahdollista korottaa niitä numeroitakin..?
Nyt toivonkin että tämä adressi;
www.adressit.com/koulukiusaaminen_stop keräisi niin paljon nimiä että opetushallitus saisi jotain kouluissa aikaiseksi koulukiusaamisen poistamiseksi kouluista!!!
Olen ollut yhteydessä vanhempiinkin, osittain senkin vuoksi että koulu ei hoitanut kiusaamisasiaa ja myös koska monesti kun jätin koululle soittopyynnön vanhemmille niin sitä ei välitetty heille asti. Yleensä vanhemmat suhtautuvat asiallisesti kiusaamiseen, mutta en sitten tiedä missä vika on kun monet kiusaajat vain jatkavat kiusaamistaan? On myös ollut tapauksia joissa vanhemmat eivät ole uskoneet omista kullannupuistaan mitään pahaa... ja kaiken huippu oli yhden 6lk pojan vanhemmat jotka vanhempien palaverissa alkoivatkin syyttää meidän poikaamme siitä että hän provosoi kiusaajaa, eli heidän poikaansa ja lopuksi asia meni niin että tämän kiusaajan äiti sanoi että häntä on kiusattu koulussa koska hän on ulkomaalainen ja hänen poikaansa myös ja nyt pojasta on vain tullut koulukiusaaja.. ja thats it! Ei mitään muuta, eli äiti puolusti poikaansa joka on koulukiusaaja sillä että poikaa on kiusattu ja nyt pojalla on oikeus kostaa/antaa takaisin viattomille osapuolille! Sairasta sanon minä!!! Poliisille tein ilmoituksen mm.kun pojastani tehtiin herjaava sivusto IRC-galleriaan nettiin, poliisi soitti minulle ja sanoi että ikävä kyllä he eivät voi tehdä mitään koska tekijät ovat alle 15v..! Ja kun tein rikosilmoituksen entisestä naapurinrouvasta ja hänen pojastaan jotka alkoivat levittämään minusta ja pojastani juoruja ja valheita, ja tämä rouva lapsensa kanssa meni jutuissaan ja valheissaan niin pitkälle että aikuisetkin ihmiset tulivat uhkailemaan silloin 11v poikaani!!! Kukaan ei vaivautunut meiltä kysyä pitävätkö nämä jutut paikkansa! Poliisi joutui hylkäämään jutun koska näyttöä ei ollut heille riittävästi!
Kaikkeni olen tehnyt, koulussa puhunut opettajan, rehtorin, koulukuraattorin, terveydenhoitajan, lääkärin, psykologin jne. kanssa, ja kukaan ei oole saanut kiusaamista loppumaan...vieläkö minun pitäisi koulun talonmiestä jututtaa? Jospa hän osaisi auttaa ja kertoa miten se kiusaaminen saadaan loppumaan??? Omat voimani ovat menneet ihan tapellessa ja taistellessa tämän asian kanssa, eikä loppua näy..
On se koulun välinpitämättömyys ja sanoisinko jopa ammattitaidottomuus uskomatonta, mutta ikävä kyllä totta! Koulun vaihtaminen ei meillä auttanut, eikä poika enään suostu vaihtamaan koulua! Mietimme että jos 8lk vielä tilanne jatkuu, harkitseme kotikoulua. Ainoa ongelma on se, että yläasteella on jo sen verran vaativia jaksoja ja aineíta että miten selviämme siitä kunnialla. Poika kun haluaisi lähteä teknilliseen vielä joskus ja sehän edellyttää hyviä arvosanoja, ja kun on koko ajan stressiä kiusaamisesta niin miten siinä kouluun keskittyy? Kotikoulussa olisi ehkä mahdollista korottaa niitä numeroitakin..?
Nyt toivonkin että tämä adressi;
www.adressit.com/koulukiusaaminen_stop keräisi niin paljon nimiä että opetushallitus saisi jotain kouluissa aikaiseksi koulukiusaamisen poistamiseksi kouluista!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei mikään ole muuttunut 35 vuodessa. Silloin joskus Minua kiusattiin, kaikki laitettiin minun syyksi ja minun elämäni pilattiin silloin.
Tänään vein lapseni puistoon, jossa kaksi samanikäistä vanhempiensa "valvovan katseen alla" riehuivat keppien kanssa, niillä löivät muita lapsia sekä vielä potkivat. Eivätkä vanhemmat välittäneet yhtään.
Lapseni joka ei ole koskaan puistoissa tapellut, alkoi heittelemään hiekkaa kahden kepillä varustautuneen lapsen päälle ja vielä haki kepin jolla myös yritti lyödä niitä kahta. Kun ne kaksi lähti, karjaisin lapselleni, nyt ilkimykset lähti, keppi pois ja hiekkaa ei heitellä. Ja leikit jatkuivat muiden kanssa kuten pitääkin.
Ihmettelen, etteivät vanhemmat kiellä lapsiaan puistoissa silloin kun siellä otetaan käyttöön kättä pitemmät.
Miksi sitten annoin lapsen tehdä samoin ? Päätin, että nyt loppuu lapseni kiusaus, tehköön samaa kuin muutkin, opetan vielä hänelle potkimisen ja lyömisen, että sitten pärjää koulussa. Toki painotan sitä, että sitten vasta lyödään kun joku muu lyö ensin.
Ei kannata opettaa lapsista liian kilttejä, he kärsivät siitä koko elämänsä ajan.
KOKEMUKSESTA sanon tämän. Vanhempaa lastani kiusattiin myös koulussa, kukaan ei välittänyt mitään, kiusaajat seurasivat koulun päätyttyä kotiportille asti, solvaten, kaikin tavoin kiusaten. He olivat lääkäreiden ym "hyvien" ihmisten lapsia, joten heidän kiusaamisiinsa ei puututtu.
Äippä70, Sinulla on vain yksi keino päästä pälkähästä. Kiusaajat pimeällä käsittelyyn ja heiltä lupaus että kiusaaminen loppuu. Kova teko. Mutta ainoa mahdollisuus pelastaa oman lapsen elämä.
joo,ei kuulosta just kovin hääviltä tuo "ei muutakuin takas vain"-meininki.mutta niin se vain usein taitaa olla.
miestäni kiusattiin joskus ainakin ylä-asteen alkuaikoina (kunnes kasvoikin yllättäin melkoisen raavaaksi mieheksi,joka uskalsi puolustaa itseään,niin eipä kiusattu enää)pahimpina aikoina ei sit käynykään koulussa ollenkaan.taisi mennä just kotiopiskelulla tai jotain.
ja kyllä huomaan että todellakin on nuo ajat on jättänyt jälkensä.
nykyään vihaa koulukiusaamista ylikaiken ja ei varmasti jätä puuttumatta jos sattuu tilanteen päälle tjs.(en kyllä muuten minäkään!)
monesti on mieheni sanonut ettei hyvin käy jos joku joskus hänen lapsiansa kiusaa.ja aikoo neuvoa lapsiaan tyyliin kun joku lyö niin takas vaan turpiin.
(toistaiseksi ei ole moisia tarvinnut opettaa,poitsu vajaa kk nukkuu tos vaunus..)
vastata tähän!
Siis, minua itseäni kouluaikoina ei koskaan kiusattu fyysisesti, mutta minulla oli eräs ystävä, joka käytti minua hyväkseen ja piti minua "vallassaan". Minun piti ostaa hänelle syntymäpäivä-joulu-ystävänpäivä ja -pääsiäislahja, mutta hän ei ikinä ostanut minulle. Kotonani vallitsevan tilanteen vuoksi olin aivan romuna jo valmiiksi, joten vaikenin ja alistuin.
Kunnes alakoulun loputtua viilsin ranteeseeni ihan karmeat jäljet.
Sisareni polki itsetuntoani alas ja kun näin, ettei kukaan minusta välitä ja että olen ihan yksin, "sokeuduin".
Maailmastani tuli ihan synkkä ja pimeä.
En muista kahdelta vuodelta yhtään mitään, kun käperryin vain kuoreen ja annoin sisälläni olleen minän kuolla kokonaan. Halusin kuolla ja tappaa jonkun, ihan kenet vain, kunhan saisin tappaa.
Kuitenkin, kun jouduin laitoshoitoon pariksi viikoksi, "itsemurha yrityksen" vuoksi,
tajusin, ettei tämä ole sitä, mitä haluan.
Minä tavallaan kuoriuduin, ja uusi minäni oli
varautunut, mutta hyvin täynnä mielipiteitä. Älykäs en ole, mutta minulla on viisautta.
Olen kymmenen vuotta pienintä veljeäni vanhempi,
mikä osoittautui ihan hyväksi jutuksi.
Veljelläni on keskittymisvaikeuksia, ja häntä kiusattiin rajusti ensimmäisten luokkien ajan.
Näin veljeni silmissä sen tyhjyyden ja tajusin, että jotakin on tehtävä, ettei hänelle käy niin, kuin minulle.
Veljeni kiusaajat olivat ärsyttävää sorttia:
He ilkkuivat ja joskus kävivät käsiksikin, mutta tulivat joskus iltaisin huutelemaan postiluukusta. Pari kertaa ajattelin, että vielä jos tulette, niin otan teiltä nirrin...
Kerran, kun rapusta alkoi kuulua lällätystä, avasin oven.
Rapussa seisoi kaksi pientä pelästyneen näköistä poikaa. Mokomat räkäpäät ja äpärät.
Yrittivät karkuun, mutta pakotin heidät tulemaan eteiseen.
Olen hyvin rauhallinen, mutta silti huusin niille räkäpäille pari valittua sanaa.
Itkivät, toinen kusi housuihinsa silkasta pelosta. sain heidät lupaamaan, ettei he enää sano sanaakaan veljelleni.
T: HIRVIÖSISKO
jättämistä?
Suomenlaki velvoittaa peruskouluoikeuden ja velvollisuuden. Aikuisilla on siis velvollisuus huolehtia lainhengen toteutumista.
Lastensuojeluun ilmoitetaan jos näkee, kuulee ja tietää, että lapsi on vaarassa, hänen oikeuttaan ja kehitystään uhataan jollain muotoa.
Lääninhallitukseen kehoittaisin ehdottomasti ottamaan yhteyttä.
Olet tiukilla ja lapsesi eritoten. Googlaa Mannerheimin lastensuojelun sivut, kokeile koulukiusaaminen, ym.
Seinä tuntuu nousseen vastaan joka puolelta, älä lannistu, silloin katse nousee ylös, kokeile- et joudu pettymään.
Rukoilen perheesi puolesta, voimaa, viisautta ja lohdutusta, aamen.
olin koulukiusattu ja se kiusaaminen oli ruumiillista! koulu ei puuttunut siihen.. niinpä isäni puhui minulle että se mitä sinulle tehdään tee se sama muuta 2 kertaa kovemmin!!! ja sitä se muistutti monta kertaa sama takaisin 2 kertaa kovemmin!!! siinävaiheessa kiusaaminen loppui kun tämä tyttö anto pojille könii samalla mitalla takaisin mutta kaksikertaa kovemmin!!! yhen pojan isovelikin tuli sanoo että sä ootkin kovatyttö kun annoit mun veljelle turpaa.. enkä ole koskaan katunut isäni neuvoja! samat neuvot myös pojalleni annoin kun häntä kiusaamaan alettiin ja ylpeä olen neuvoistani.. sekun auttoi häntäkin! pelkkä puhuminen kun ei myöskään ystäväni poikaan auttanut.. kiusaaminen jatkuu vuidesta toiseen.. kovat konstit kovaa kiusaamista vastaan eikö!
En ole isä, mutta silti.
Poikaani kiusattiin kolme ensimmäistä kouluvuotta. Hän oli oman luokkansa opettajan hampaissa aina. Poika tuli itkien, milloin nenä veressä, milloin taas silmälasit rikki koulusta.(tällähetkellä 10 vuotias)
Otin monesti yhteyttä rehtoriin ja opettajaan.Turhaan. Opettaja vaan hyökki silmille ja syytteli jopa minua valehtelijaksi. Rehtori oli juuri jäämässä eläkkeelle, joten häntä ei paljoo napannut. Käytiin lääkärissä näyttämässä mustelmia ja verinaarmuja. Lääkäri oli ainoa joka ymmärsi.
Pojan opettaja oli sitä mieltä, että `sitä saa mitä' tilaa ja kaikkeen oli aina syypäänä minun poikani jolla on muutenkin kommunikointivaikeuksia ja hän on myös älyllisesti ikäistään heikompi.
Aikani jaksoin kuunella miten "muutkin oppilaat" ovat sitä mieltä ettei he ole mitään tehnyt vaan minun poikani se kimpoilee toisten iholle mennen/tullen.
Poika alkoi voimaan pahoin. Itki yöt, huusi ja raivosi ja oksenteli koulusta tultaessa. Uhkasi tappaa itsensä juoksemalla rekan alle. SILLOIN....
Oneeksi minulla oli ystävä, joka tiesi mitä tehdä ja hän neuvoi minua hakemaan pojalleni sairaslomaa tai ottamaan hänet kotikouluun.
Missään kohti Suomen oppivelvollisuuslakia ei lue, että KOULUPAKKO on. Siellä sanotaan, että OPPIVELVOLLISUUSPAKKO on jokaisella 6-15 vuotiaalla (muistaakseni). Ja huoltajan päätöksellä lapsi voidaan siirtää kotiopetukseen.
Niin tehtiin. Otinn töistä lopputilin ja jäin kotiin. Tässä tilanteessa oli turha edes miettiä kahta kertaa kumpiko minulle oli tärkeämpää, se että lapseni säästyy sairastumasta masennukseen kiusaamisen takia, vai se, että palkaa tulee. Rahalla ei ollut mitään väliä.
Poika oli kevät-lukukauden kotiopetuksessa ja minä siis opetin. Otin yhteyttä myös koulutoimen johtajaan, joka oli kyllä yhtä tyhjän kanssa. Siitä osoitteesta ei apua herunut. Ystäväni tukemana menimme kaikki dokumentit mukana asianajajan luokse ja hän hoiti hommansa siihen malliin, että opettaja sai varotuksen, poikani pääsi jatkamaan samaan kouluun, mutta eri luokkaan eikä ole missään tekemisissä entisen opettajan kanssa.
Tällä hetkellä poikani asiat ovat hallinto-oikeudessa käsiteltävänä ja saas nähdä mitä tulee. Voittaja - fiilis on silti.
Kyllä sitä huoltajana joutuu koville omiaan puolustaessa ja siihen pitäisi jokaisella olla rohkeutta. Menkää niin pitkälle kuin se lain puitteissa on suotavaa ja ottakaa selvää omista oikeuksista. Lakikirja on oiva apuri. Siellä on faktaa mihin huoltajakin voi nojata.
Jos huoltaja ei kykene asiallisesti kantamaan vastuutaan omista alaikäisistä lapsistaan tai heidän tekosistaan, silloin on lastensuojeluviranomaisen tehtävä jotain. Kaippa se vanhemistakin kertoo jotain.... Sieltähän se elämänmallin peruskaava imetään kotoa.
Ei tarvita kuin yksi asennevammainen aikuinen ja jälkiä korjaamaan tarvitaan koko lastensuojelukaarti psykiatreineen.
P.S. Anteeksi kirjoitusvirheet. Hiukan on tunteet pinnassa.
. . . tuo edellinen! Juuri noin tulee vanhempien toimia, kun mikään muu ei auta.
Koulukiusaamista ei saa koskaan kokonaan loppumaan, mutta tuollaiset ilmiöt kyllä saadaan kuriin kun asiaan asennoidutaan oikein. Kiusaamisen ehkäisy on koulussa aikuisten vastuualuetta. Piste.
Pohjimmainen ongelma koulussa on se, että siellä on sisäänrakennettu kiusaamisen malli: opettajat kiusaavat oppilaita. Miettikää nyt niitä helvetin jonotuskäytäntöjä, puuttumista koululaisten pukeutumiseen, syömiseen, itsensä ilmaisemiseen, omien töiden tekemiseen, ihan kaikkeen: on olemassa vain yksi totuus, johon jokaisen nuoren ihmisen on laidasta laitaan sopeuduttava. Tai muuten alkaa rumba, jolla poikkeava heitetään ulos sosiaalisista ympyröistään. En ymmärrä miten Suomen "erinomaisesta" koululaitoksesta on päässyt syntymään tällainen fasistinen luokitusorganisaatio.
Miettikää nyt noita koulun arkikäytäntöjä omille työpaikoillenne! Koulu on kuitenkin lasten työpaikka ainakin 9 vuotta.
Jos koulussa haluttaisiin, kiusaaminen saataisiin kutistumaan hallittavissa olevaksi ongelmaksi. Siihen on olemassa jo aivan kelvolliset step-by-step -ohjeet, jotka jokainen koulutettu ihminen ymmärtää. Se vain edellyttää, että opettajat oppivat keskustelemaan oppilaidensa ihan niinkuin ihmiset keskustelevat eivätkä pakene ainaisen kiireensä taakse. Kyllä jokaisen yhteisön jäsenen hyvinvointi pitäisi koulussa olla tärkeämpää kuin Pohjanmaan joet tai kertolaskun vaihdantalaki.
Oikean keskustelunelementti on kuuntelu. Siksi kai ihmisillä on kaksi korvaa mutta vain yksi suu. Tähän se yleensä jo kaatuu, kun opettajien ammattitauti on oikeassa olemisen tauti: he ovat tottuneet olemaan 45 minuuttia tunnista oikeassa julistaessaan omaa totuuttaan. Ei siinä sitten pienen, itkuisen koulukiusatun totuus kauas kuulu!
On tosiaan syytä muistaa, että Suomessa ei ole koulupakkoa, vain oppivelvollisuus. Kotikoulun mahdollisuutta tulisi koulukiusattujen vanhempien käyttää paljon herkemmin kuin nykyisin tapahtuu. Kun lapsi on kotiopetuksessa, jää kunnalta/koululta tätä oppilasta koskeva valtionosuus saamatta. Se taas kyllä kirpaisee talousvaikeuksissa olevia kuntia, koulukiusatun murheet kun vain lisäävät työtä.
Jo muutaman oppilaan joukkopako kotiopetukseen (samasta koulusta/kunnasta) tuntuu varmasti ja saa aikaan toisenlaisen reaktion kuin kiusaamisvalitukset.
Valitettavasti se vain on raha kun tänä päivänä puhuu!
muitta mutkitta.