sinulla ollut?
Tai sinun tuntemilla ihmisillä?
Jotenkin tuntuu että koettelemukset kasaantuvat joidenkin perheiden tai yksilöiden kohdalle. Tämä on varmasti kovin subjektiivinen näkenys, ja siten erehtyvä, eikö vain?
Kun ajattelen jotain yksilöä; hänen syntymnsä tänne kylmyyteen on jo ollut täynnä koettelemusta. Sitten hänen lapsuutensa, aikuisuus, perhe-elämä ja vanhuus.
Ja toisilla (siis meikäläisillä) ei näytä eikä tunnu olevan lainkaan vastaavia suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tietenkin on sitä silmän /ulkokuoren harhaa, mutta jotenkin jännä juttu että näin vain tuntuu olevan!
Olisikohan niin että "vahvat" tarvitsevat paljon koettelemusta, ja "heikot" sitten eivät juuri ollenkaan?
Kutenkin kirjoitettu on että ketä minä paljon kuritan, sitä paljon rakastan.. vai miten se meni.. ja myös että koettelematonta uskoa ei ole olemassa.
Tai sinun tuntemilla ihmisillä?
Jotenkin tuntuu että koettelemukset kasaantuvat joidenkin perheiden tai yksilöiden kohdalle. Tämä on varmasti kovin subjektiivinen näkenys, ja siten erehtyvä, eikö vain?
Kun ajattelen jotain yksilöä; hänen syntymnsä tänne kylmyyteen on jo ollut täynnä koettelemusta. Sitten hänen lapsuutensa, aikuisuus, perhe-elämä ja vanhuus.
Ja toisilla (siis meikäläisillä) ei näytä eikä tunnu olevan lainkaan vastaavia suuria vastoinkäymisiä. Tämäkin tietenkin on sitä silmän /ulkokuoren harhaa, mutta jotenkin jännä juttu että näin vain tuntuu olevan!
Olisikohan niin että "vahvat" tarvitsevat paljon koettelemusta, ja "heikot" sitten eivät juuri ollenkaan?
Kutenkin kirjoitettu on että ketä minä paljon kuritan, sitä paljon rakastan.. vai miten se meni.. ja myös että koettelematonta uskoa ei ole olemassa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rauhanyhdistyksellä jotkut hyvät tihrustavat joko liian lavean video käyttäytymisen tähden tai pahentuvat nuorten tyttöjen pukeutumiseen ja kovaäänisesti tuovat syvällä oikeassa olemisen rinta-äänellä asiaansa julki. Joku vähempi veli tai sisar on voinut kohdata elämässään suuria synteja kuten alkoholismi, perheväkivalta, sukulainen vankilassa, mielisiraudessa tehdyt iratailut jne.
Hiljaa ja vaieten hän kuuntelee näiden hyväosaisten tuskailua tien kapeudesta ja matkan pituudesta. Jolloinkin nauratttaa kun aikamiehet vääntävät tosissaan housunlahkeenpituudesta tai rallivideon sopivuudesta/sopimattomuudesta.
utsellä koettelemuksia. Tarkoitat kai näitä maallisia koettelemuksia?
"Mutta jota Jumala rakastaa, sitä hän myös nuhtelee ja kurittaa" Sanoo Raamattu. Eli joka on jumalan valittu sitä Jumala tarpeen tullen nuhtelee ja kurittaa. antaa koettelemuksia että uskon puhdas kulta, ja taivasosuus saisi säilyä.
Olen sitten kuullut useitakin raskaita koettelemuksia. on saattanut perheen isä mennä maailmaan ja epäuskoon. Ja Jumalan on tarvinnut niinkin kovasti kurittaa että vasta oman nuoren lapsen hauta-arkun äärellä on tunto avautunut, niinkuin Jumala on sen tarkoittanutkin, ja on saanut palaamisen ja parannuksen armon.
Näin Jumala sai vaikutettua.
kirjoitat, mieti miltä tuntuu niistä uskovaisista, joilta on lapsia kuollut. Kuritusta vai?
kaikkia koettelemuksia: läheisten(oman perheen) keskinäisiä suhteita, sukulaisten suhteita/ yksinäisyyttä seuroissa muiden keskellä, sairauksia, perheiden(isojenkin) hajoamisia tai sen pelkoa ja "pimentymisiä", ajallisen leivän murhetta(työttömyyttä/opiskeluhalun puutetta tai sen peloa) jne.. ja myös oman itsensä sisäistä taistelua: enpä taida olla oikealla tiellä, kun tuntuu niin yksinäiseltä.. jos kuolis pois, kauankohan menisi että kukaan sitä huomaisi?
Sitten tulee kuitenkin mieleen vielä ajatus, että eikö Luther tai joku ole myös puhunut, että silloin se Jumala vihainen onkin kun se ei tunnu/ole laisinkaan vihainen? Eli kun Jumala on todella hylännyt ihmisen, niin hän ei enää koettele ihmistä eikä nuhtele enää synnistä, vaan antaa ihmisen olla täydellisessä (pimeyden) rauhassa. Tätä ei tosiaankaan soisi kenellekkään ihmiselle.
on jokaikiselle joilta on omia lapsia kuollut. Se ei ole sattumaa vaan Jumalan tarkoitusta ja sallimaa, vaikka siihen me emme aivan helposti tyydy. Usein se on kuitenkin myös Jumalan kuritusta, jolla on tarkoitusperänsä.
Taas kerran käsitämätöntä taikauskoa ja mystifiointia. Miten saattaa olla hukassa raitis kristillisyys. Tämäkin kirjoittaja näyttää ajattelevan kuin avoin pakana.
Tällaiseksi mysteeriuskovaisiksi kasvetaan huuhaa-herätysliikkeessä. Surullinen tosiasia.
Minä luulin, että sairauteni on minun koettelemukseni muttei se ollutkaan, olin vain Jumalan väline. Ystäväni oli hädissään, soitti ja kävi, "älä kuole, olet ainoa ystäväni". Hän oli aika yksinäinen ja pelkäsi menettäväni minut, jota hän piti ainoana ystävänään. En kuollut vaikka sekin mahdollisuus oli, mutta sen sijaan sanoin hänelle kaiken varalta, että jos satun kuolemaan niin jää vielä jää yksi ystävä, jota et ehkä ole huomannut. Käskin lukea Raamattua ja sanoin, että sieltä löytyy viesti toiselta ystävältä, jos ei ensilukemalla löydy, lue vähän tarkemmin...
Me paranimme, minä saraudesta ja hän syntisairaudesta.
Jumala siunaa tai sallii joillekin PALJON koettelemuksia, olipa ne meistä ihmisistä joko hyvältä tai huonolta näyttäviä, niin näistä olisi hyvä keskustella.
Jos keskustelua käydään vain tasolla "säät ja ilmat", ja ollaan hiljaa näistä kohtaamistamme koettelemuksista ja vaivoista niin aika kuivaa kanssa käymisemme on. Ja kun aikaa saattaa kulua niin mykkä -muuri kasvaa kasvamistaan ja olemme toisillemme vain käveleviä aaveita.
Niin monella tuntuu olevan oma napa tärkein, ettei VIITSI tai "ole aikaa" pysähtyä keskustelemaan kanssakulkijan kanssa. Tämä on surullista, mutta totta.
Useimmilla ihmisillä, katsokaapa vain, on kova tarve NÄYTTÄÄ miten pidetty, suosittu, hyväksytty tai arvostettu hän on. Ja mitä suurempi "lauma" kulkee perässä, sen täydellisempi ihminen tuntee olevansa!
Toimiko Elämän Herra Jeesus myös näin omana aikanaan?