Yksinäisten ihmisten ongelma:
Jotta kukaan haluaisi tutustua juuri Sinuun, et saisi olla milläänlailla pakottava, vaan sinun kuuluisi heti ensimmäisestä hetkestä alkaen näyttää toiselle, että kanssasi oleminen on täysin vapaaehtoista (aivan kuten se loppujen lopuksi onkin).
Mutta kun sinulla ei ole ketään kunnollista kaveria, hätäsi on niin huutava, että tulet aluksi käyttäytymään pakonomaisesti ja väkinäisesti ihmisten seurassa. Jos tuntisit jonkun ihmisen paremmin, voiden luottaa siihen, että te pystytte viettämään aikaanne silloin tällöin yhdessä, olisit ihan rento oma itsesi. Mutta kun olet sen sijaan ihan yksinäinen sekä hädissäsi, tulet antamaan jokaiselle tapaamallesi ihmiselle täysin väärän kuvan itsestäsi (paljon huonomman). Tämä johtaa siihen, että tutustumisyritykset eivät tärppää, vaan jäät edelleen yksinäiseksi "yrittäjäksi".
Neuvoni on: Ei pidä pakonomaisesti yrittää ollenkaan. Kannattaa olla ihan rennosti vain ja hyväksyä pikkuhiljaa se ajatus, että saatan jäädä joksikin aikaa yksin ja silti se on ihan Ok. Ei pidä olla väkinäistä vääntämistä. Eikä riippuvuutta yksittäisten ihmisten mielipiteistä. Kannattaa olla juuri sellainen kuin on, ja puhuakin ihmisille vain silloin, jos puhuttaa. Kun on vahva, selkeä oma itsensä, ihmiset kiinnostuvat. Oikeastaan silloin vetää ihmisiä puoleensa ihan kuin magneetti!
Mitä haluan sanoa? Yksinäiset ihmiset, älkää säästelkö itseänne! Teissä on valtavasti upeita luonteenpiirteitä, jotka jäävät väkinäisen yrittämisenne alle.
Jotta kukaan haluaisi tutustua juuri Sinuun, et saisi olla milläänlailla pakottava, vaan sinun kuuluisi heti ensimmäisestä hetkestä alkaen näyttää toiselle, että kanssasi oleminen on täysin vapaaehtoista (aivan kuten se loppujen lopuksi onkin).
Mutta kun sinulla ei ole ketään kunnollista kaveria, hätäsi on niin huutava, että tulet aluksi käyttäytymään pakonomaisesti ja väkinäisesti ihmisten seurassa. Jos tuntisit jonkun ihmisen paremmin, voiden luottaa siihen, että te pystytte viettämään aikaanne silloin tällöin yhdessä, olisit ihan rento oma itsesi. Mutta kun olet sen sijaan ihan yksinäinen sekä hädissäsi, tulet antamaan jokaiselle tapaamallesi ihmiselle täysin väärän kuvan itsestäsi (paljon huonomman). Tämä johtaa siihen, että tutustumisyritykset eivät tärppää, vaan jäät edelleen yksinäiseksi "yrittäjäksi".
Neuvoni on: Ei pidä pakonomaisesti yrittää ollenkaan. Kannattaa olla ihan rennosti vain ja hyväksyä pikkuhiljaa se ajatus, että saatan jäädä joksikin aikaa yksin ja silti se on ihan Ok. Ei pidä olla väkinäistä vääntämistä. Eikä riippuvuutta yksittäisten ihmisten mielipiteistä. Kannattaa olla juuri sellainen kuin on, ja puhuakin ihmisille vain silloin, jos puhuttaa. Kun on vahva, selkeä oma itsensä, ihmiset kiinnostuvat. Oikeastaan silloin vetää ihmisiä puoleensa ihan kuin magneetti!
Mitä haluan sanoa? Yksinäiset ihmiset, älkää säästelkö itseänne! Teissä on valtavasti upeita luonteenpiirteitä, jotka jäävät väkinäisen yrittämisenne alle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan hyvä pointti. Epätoivoisuus näkyy useimmiten päällepäin. Vaikea sitä epätoivoisuutta on kyllä poistaa mitenkään, jos ei ole ketään. Muussa tapauksessa se onkin paljon helpompaa.
puhut kyllä asiaa ja itse olen juuri kärsinyt kyseisistä"yliyrittämisistä"nyt kovasti yritän opetella pois siitä käyttäytymismallista..ei se oikein onnistu, mut eikö se ole jo askel oikeaan kun tiedostaa ongelman? Ei tää maailma ole koskaan yhdestä ihmisestä kiinni..aina on uusia mahdollisuuksia.. eli yrittää pitää kovasti..vaikeuksien kautta voittoon..ainakin toivon näin=)