levitettävä tietoa itse, koska viranomaistahot eivät sitä tee.
Mihin perustuu sekin jatkuvasti julkisuudessa toistettu väite, että "kosteusvauriohomeista ja muusta ei tiedetä vielä riittävästi" tai paljon mitään. Ei mihinkään. Sekä Suomi ja eri toten muu maailma on täynnä asiallista tietoa.
Se halutaan vain hukuttaa tällaisten tietämättömyys-väitteiden taakse. Ja siten pitää tieto homeiden ym. vaaroista piilossa.
Mutta niin kauan kuin on demokraattinen järjestelmä, niin kauan meillä tavan toopeillakin on mahdollisuus vaikuttaa asiohin. Tästä asiasta pitää vaan alkaa pommittaa päätöksentekijöitä, asiaa pitää saada yhä enemmän esille lehdissä ja tuttaville puhumalla tietoutta asiasta. Olkaa väsyttämiseen asati yhteydessä ay-liikkeeseen.
Kerätkää itsellenne tietopaketti, jonka turvin voitte esittää todeksi sen, että asiasta tiedetään jo tarpeeksi. Osoittakaa tällä netinkautta helposti hankittavana olevan faktan avulla, että tämä ei ole riittämättömästi tunnettu asia.
Paras keino siihen on tietysti laittaa itsensä likoon eli kertoa omasta kohtalostaan ensin työterveyshuollon pompoteltavana, sitten KELA:n asiakkaana, lopulta hyperventilaatio- tai paniikkihäiriöpotilaana, jne. jne. mikä nyt kenenkin henkilökohtainen kokemushistoria sattuu olemaan.
Mitä hävittävää sairastuneella enää on? Väittäisin, että meillä on vain voitettavaa, sillä jos yksikin lapsemme tai tuttavamme pelastuu tältä kohtalolta, joka Suomessa on homepölykeuhkoon sairastuneille suunniteltu, niin se on sen arvoista.
Aktivoitukaamme. Jokainen teko on eteenpäin.
Mihin perustuu sekin jatkuvasti julkisuudessa toistettu väite, että "kosteusvauriohomeista ja muusta ei tiedetä vielä riittävästi" tai paljon mitään. Ei mihinkään. Sekä Suomi ja eri toten muu maailma on täynnä asiallista tietoa.
Se halutaan vain hukuttaa tällaisten tietämättömyys-väitteiden taakse. Ja siten pitää tieto homeiden ym. vaaroista piilossa.
Mutta niin kauan kuin on demokraattinen järjestelmä, niin kauan meillä tavan toopeillakin on mahdollisuus vaikuttaa asiohin. Tästä asiasta pitää vaan alkaa pommittaa päätöksentekijöitä, asiaa pitää saada yhä enemmän esille lehdissä ja tuttaville puhumalla tietoutta asiasta. Olkaa väsyttämiseen asati yhteydessä ay-liikkeeseen.
Kerätkää itsellenne tietopaketti, jonka turvin voitte esittää todeksi sen, että asiasta tiedetään jo tarpeeksi. Osoittakaa tällä netinkautta helposti hankittavana olevan faktan avulla, että tämä ei ole riittämättömästi tunnettu asia.
Paras keino siihen on tietysti laittaa itsensä likoon eli kertoa omasta kohtalostaan ensin työterveyshuollon pompoteltavana, sitten KELA:n asiakkaana, lopulta hyperventilaatio- tai paniikkihäiriöpotilaana, jne. jne. mikä nyt kenenkin henkilökohtainen kokemushistoria sattuu olemaan.
Mitä hävittävää sairastuneella enää on? Väittäisin, että meillä on vain voitettavaa, sillä jos yksikin lapsemme tai tuttavamme pelastuu tältä kohtalolta, joka Suomessa on homepölykeuhkoon sairastuneille suunniteltu, niin se on sen arvoista.
Aktivoitukaamme. Jokainen teko on eteenpäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä hävittävää sairastuneella enää on?
Maksuttomat lääkkeet, hoito, ihan vain esimerkkinä.
Tämä on valitettavasti nyt asbestoosin kaltainen ongelma. Vuosia kielletään ja tiedetään totuus. Todistaminen on vaikeaa, kun ei ole yhtään vaikutusvaltaista tahoa minne valitusta tekisi ja joka sen perusteella mitään tekisi.
Tulevaisuudessa monet homesairaat kuolevat ihan varmasti muuhun kun astmaansa.
Tuntuu masentavalta, kun edes oma lähipiiri ei usko
oireideni tulevan homeesta. En edes itse voi olla siitä varma... alkaa tässä kohta uskoa kuvittelevansa oireet. Poskiontelosärkyä, päänsärkyä,kurkkukipua, korvakipua. Taitaapi sitten olla vain tavallista flunssakierrettä tänä vuonna..
Vaikka talossa onkin kosteusvaurio, ei ilmeisesti voi vaikuttaa minun terveyteeni (?) Tai onko edes hometta, jos on VAIN se kosteusvaurio? Kaikella on selityksensä. Kun vaan tietäisi, miten kauan pitää oleskella esim. homerakennuksessa sairastuakseen. Kun on liikkuva työ, ei voi tietää, mikä rakennus oli se, mistä sai oireet. Tai ovatko oireet vain omaa sekavaa allergisuutta kaikelle luonnossa..
En jaksa enää taistella. Asun tässä "homeasunnossani" ja sairastan niin kauan kuin sairastan.. kuolen sitten pois. Samantekevää- minua ei kuitenkaan uskota. Puhun homeesta ilmeisesti ihan liikaa. Täytynee vaihtaa puheenaihetta. Kunhan pysyisi terveenä, voisi harrastaa jotain ja puhua vaikka siitä. ;)
Kiitos palstakavereille kärsivällisestä vastailusta kysymyksiin. Home on ihan todellinen ongelma ja monella teillä se on vielä pahempi kuin minulla.
Ja tosiasiassa en edes uskalla mennä valittamaan lääkärille ja pyytämään tutkimusta homeelle alistumisesta: lähipiirin reaktiokin on mitä on, mitä se on sitten lääkärillä? Palstan ihmisten negatiiviset kokemukset puhuvat puolestaan.
sukupolvet olisivat vain taipuneet, ei koskaan olisi tullut 8-tuntista työpäivää, ei äitiyslomia ja lapsilisiä, ei työsuojelulakeja, ei edes koko poliittista järjestelmää. Edeltävätkin sukupolvet on taistelleet oikeuksiensa puolesta, niinhän meidänkin on tehtävä.
taisteltava on, vaikka menettäisi ne ns. ystävätkin, kuten minulle on käynyt. Todelliset jäivät jäljelle! Minäkin taistelen tätä hometaisteluani, jotta joskus tulisi se aika, ettei kukaan sairastusi niin kuin salajuonen uhrina.
Minulla ei ole enää mitään menetettävää, sillä menetin homeiden vuoksi tärkeimmän eli terveyteni. Puhun näistä ongelmistani ja homesairaudestani, jos kuulija ei kärsi kuunnella tosi tarinaa, voi kytkeä kuulolaitteensa pois päältä ja toivoa, että eläisi oman elämänsä terveenä loppuun asti.
Kunhan aikaa kuluu tarpeeksi kauan - kauanhan se kesti asbestin kanssakin - niin kosteusvauriohomeet luokitellaan vastaavanlaiseksi myrkyksi. Tähän uskon ja sen edestä taistelen toivoen, että homeuhreja tulisi tiedon lisääntyessä yhä vähemmän.
Kerrotko tarkemmin miten taistelet tätä vääryyttä vastaan?
että pidän omasta terveydestäni niin hyvää huolta kuin pystyn, jotta taisteluaikani olisi mahdollisimman pitkä. En enää altista itseäni vapaaehtoisesti kosteusvauriomikrobeille missään, en töissä, en vapaa-ajalla, sillä vain se takaa kunnossa pysymisen.
Jos huomaan jonkun ihmettelevän outoja oireitaan töissä tai kotona, kerron kaiken mitä tiedän omalta kohdaltani homeiden kanssa sattuneen. Kehotan hankkimaan asiasta tietoa esim. tältä palstalta. Annan omista tiedoistani niin paljon kun halutaan vastaanottaa. Olen tukihenkilönä parhaan taitoni mukaan.
Haluan avata epäilevän lähimmäiseni silmät huomaamaan, mitä kaikkea ongelmia homesairaus voi tuoda mukanansa. Kyllä asioihin yleensä suhtaudutaan vakavasti, kun ne omaan tai lähimmäisen nilkkaan kopsahtaa.
Taistelua on myös se, etten tyydy niihin Kelan tms. laitoksen hylkypäätöksiin, vaan valitan niin pitkälle kuin valitusporrasta löytyy. Vaikka välillä tiedän, että hylky sieltä seuraavastakin tulee, mutta jos en valita, luulevat vielä tehneensä oikean päätöksen. Otan homesairaan ahdingon esille ja vien tietoa ministeritasolle saakka.
Tässä muutamia keinoja. Vain itse voi omaa asiaansa ajaa ja tehdä sen mukaiset valinnat, ei kukaan muu.
sekä kunnallisen että valtakunnallisen tason päättäjiin. Puhun kohtaamilleni ihmisille avoimesti ja asiat perustellen. Useimmat ottavat tosissaan, kun heille antaa tietoa ja kertoo sen, mitä on kokenut.
Lääkäreille on myös osattava perustella. Eivät keuhkolääkärit voi jättää huomiotta, mikäli potilas tietää ja ymmärtää tilansa ja sen syntymekanismin. Siinä vaaditaan vaan lääkärinkin edessä kylmää päätä ja periksiantamattomuutta.
Mielipidepalstat ovat hyvä väylä tuoda asiaa asiallisesti esille. Tuorein esimerkki näyttää olevan tämän päivän Opettaja-lehdessä, jossa kysytään mitä edunvalvonta on tehnyt homeista sairastuneiden eteen. Mitäpä näyttävät tehneen?
Muidenkin liittojen jäsenet alkaka pommittaa edunvalvojia, vaatikaa muutosta. Hitaasti, mutta varmasti se tulee joskus. Kaikkien pienet teot yhdessä vaikuttavat suuresti. Niin kauan kuin henki vielä pihisee...
Myös papukaijamerkki. Ja leima vihkoon.