Miten tämän nyt selittäisi... Nykyään oloni on jollain kantilla koko ajan huono. Vielä kesälomalla kaikki oli hyvin. Nykyää, mieleni on koko ajan maassa, itkettää, väsyttää ja olen huonolla tuulella. Kun koulu alkoi, on oloni ollut jatkuvasti haluton ja väsynyt. Tosin, siitä voi johtua sekin, että olen koko ajan kipeä tai poskiontelotulehduksessa... No, pari/kolme viikkoa sitten erosin 20 vuotiaasta poikaystävästäni (itse olen 18), ja se otti koville. Suoraan sanoen muserruin täysin. Vielä kun minut jätettiin tyylillä, "ei kerrota mitään, ei vaan puhuta enään". Tämänkin jälkeen oloni on entisestään ollut huonompi. Tuntuu ettei mikään vaan suju koskaan. Ero poikaystäväni kanssa, kuukausitolkulla kipeänä, antibioottikuuria peräjälkeen, ja nyt mahdollisesti täytyy mennä punkteeraukseen (pelkään sitä yli kaiken ja paineet sen kuin kasvavat), ylioppilaskirjoitukset alkaa, kaverisuhteet päin mäntyä, koulussakaan ei enään ole ketään kaveria kun he ovat päässeet jo pois...
Sekin, että kotonamme on tilanne, ettei nyt viikkoon tule lämmintä vettä ja joudun käyttämään mökkimme suihkua aamuisin. Ei siinä muuten mitään, mutta menen sinne autolla ja aina pihalta lähtiessämme joudun menemään mäkilähdön ja se ei vain onnistu. se ei vaan onnistu. Olen saanut siitä nykyään niin kauheat paineet, että näen yöllä unta siitä ja heräilen öisin. Samoin näen ex-poikaystävästäni jatkuvasti unia ja aamulla oloni on haikea, kun huomaankin, että asiat ei olekkaan niin. Tuntuu, että olen täynnä painetta... En jaksa tehdä koululäksyjäni, väsyttää jatkuvasti, itkettää, tuntuu että kaikki on huonosti, olen huonolla tuulella... Enkä viihdy kotona. Minulla on tunne, että minulle tulee "huono olo" jos en pääse viettämään jotain johonkin. Olotilaani huonontaa sekin, että nuorempana minulla oli huonohko iho, mutta olen saanut sen hyvin hallintaan. ja antibioottikuurien takia ihoni on huonontunut... Se tosiaan jo saa minut masentuneeksi, kun olen ulkonäöstäni muutenkin aina epävarma, enkä kestä negatiivista palautetta... Oloni on surkea ja tuntuu, ettei kukaan ymmärrä tätä.
Sekin, että kotonamme on tilanne, ettei nyt viikkoon tule lämmintä vettä ja joudun käyttämään mökkimme suihkua aamuisin. Ei siinä muuten mitään, mutta menen sinne autolla ja aina pihalta lähtiessämme joudun menemään mäkilähdön ja se ei vain onnistu. se ei vaan onnistu. Olen saanut siitä nykyään niin kauheat paineet, että näen yöllä unta siitä ja heräilen öisin. Samoin näen ex-poikaystävästäni jatkuvasti unia ja aamulla oloni on haikea, kun huomaankin, että asiat ei olekkaan niin. Tuntuu, että olen täynnä painetta... En jaksa tehdä koululäksyjäni, väsyttää jatkuvasti, itkettää, tuntuu että kaikki on huonosti, olen huonolla tuulella... Enkä viihdy kotona. Minulla on tunne, että minulle tulee "huono olo" jos en pääse viettämään jotain johonkin. Olotilaani huonontaa sekin, että nuorempana minulla oli huonohko iho, mutta olen saanut sen hyvin hallintaan. ja antibioottikuurien takia ihoni on huonontunut... Se tosiaan jo saa minut masentuneeksi, kun olen ulkonäöstäni muutenkin aina epävarma, enkä kestä negatiivista palautetta... Oloni on surkea ja tuntuu, ettei kukaan ymmärrä tätä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ihan rohkeasti mennä kouluterveydenhoitajalle tai koulupsykologille.Tulet varmasti saamaan apua.Todennäköisesti sinulla liian kova paine ja stressi,masennusta ja itsetuntokin nyt pois kohdiltaan.Mene ja auta itseäsi.Tsemppiä!
Olen samaa mieltä tuon aikaisemman kirjoittajan kanssa. Kyllä sulle taitaisi tehdä hyvää, että kertoisit tuon asiasi vaikka terkkarille. En kylläkään ihmettele, että olet vähän tyhjiinpuserretun oloinen, onhan nuo sinun viimeaikaiset kokemukset voimia vieviä. Siis kun ottaa huomioon ikäsi.
Ero poikakaverista on varmasti ollut raskas kokemus, sairastelusi ja kaiken kukkuraksi se teidän kodin.. remonttiko teillä on menossa?
Kun kaiken tämän latoo sun nuorille harteilles, en yhtään ihmettele että tulee itku.
Mutta se punkteeraus olisi todella kannattava toimenpide, se tod.näk. lopettaisi tuon tulehduskierteen. Ensin lääkäri puuduttaa sen punktoitavan kohdan, elikä se toimenpide ei satu. Tuntuu vaan kurjalta se rahina siellä poskionteloissa. Mulla kun alkaa tuo em. tulehdus, saan syödä antibioottikuurin toisensa jälkeen ja tulehdus vaan jatkuu. Mutta sitten kun ryhdistäydyn ja käyn punkteerattavana, siihen loppuu tulehdus.
Miten pian pääsisit sinne terkkarille, tai olisiko sulla terveyskeskuksessa jotain sun mielestä kivaa lääkäriä tai sellaista sairaanhoitajan vastaanottoa?
Tuollaista se on olla nuori ja kokea vastoinkäymisiä. Ainakin sulla on elämää, vaikka nyt onkin tällainen vastoinkäymisten kierre päällä ja vetämätön olo. Käyt kuitenkin koulussa ja pian pääset ylioppilaaksi. Moni ikäisesi ei ole vielä koskaan seurustellut. Vaikka nyt tuntuisikin ikävältä seurustelusuhteen loppu, olet kuitenkin yhden kokemuksen rikkaampi.
Tulet kohtaamaan vielä monta iloista asiaa, täytyy vain olla kärsivällinen. Suru ja alakulo tilanteessasi on täysin luonnollista.